Twilight: Läpi jään [S] | Esme/Carlisle, Shuffle-pätkä x6

[R.H.E]

Nimi: Läpi jään
Kirjoittaja: R.H.E
Fandom: Twilight
Paritus: Esme/Carlisle
Ikäraja: Sallittu
Genre: ficlet-kokoelma, kaikkea kivaa kuoleman mainitsemisesta angstiin ja fluffyiseen romanssiin
Disclaimer: Meyerille molemmat ihanat hahmot, minulle se jonkinlainen juoni joka tästä löytyy. Kappaleiden sanat kuuluvat tekijöilleen. Enkä muuten taaskaan saa rahaa.

A/N: Tarjolla kuuden pätkän ficlet-sarja, joka osallistuu Shuffle II-haasteeseen sekä Yhtyeen tuotanto-haasteeseen Antti Tuiskun kappaleella Läpi Jään, joka antoi suurimman innoituksen ja on myös mukana tässä kokoelmassa.
Kiva jos tykkäät, mutta vaikka inhoaisit, kerrothan silti? Palaute on siis tervetullutta 


Läpi jään

GREEN DAY - ¿VIVA LA GLORIA? (LITTLE GIRL)

Little girl, little girl
Why are you crying?

”Voi sinua… Kuka teki tämän sinulle, pikkuinen?”

Carlisle näki päällepäin, ettei nainen ollut enää lapsi, mutta sitä oli vaikea uskoa. Toinen näytti niin avuttomalta ja särkyneeltä vaaleassa yöpuvussa, joka oli värjäytynyt punaiseksi kehon kaikista haavoista.
Monitorit piipittivät uhkaavasti ja Carlislea pelotti. Mitä hän voisi tehdä? Nainen oli menettänyt kaiken. Haluaisiko tämä elää sellaisen tuskan kanssa… ikuisuuden?

Viimeinen katse ruskeisiin, lämpimiin silmiin sinetöi päätöksen. Carlisle sammutti monitorin ja kumartui kuin suutelemaan potilasta.
”Minä en sano sinulle, että tämä on helppoa ja kivutonta. Mutta se helpottaa aikaa myöten.”

*


TOKIO HOTEL – SPRING NICHT

Palaessani minä mietin, mikä sai sinut pitämään minut elossa.

Olin kuollut jo silloin, kun löysit minut sen kallion juuresta, kuollut jo paljon ennen sinua. Minun lapseni, syntymätön, kaunis lapseni… Kipu tappoi minut.

Minun mieheni oli hirviö. Sinä taas olet jotain aivan muuta. Puhdas, luotettava, hyvä. Mutta sinä et ole ihminen. Ovatko miehet hyviä vasta ollessaan muuta kuin hengittäviä ja lämpöisiä?

Sinäkin olet lämmin, mutta eri tavalla. Minä toivon niin kovasti näkeväni sinut vielä… vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että joutuisin elämään menetyksen kanssa.

Ehkä se kuuluu kauppaan. Mutta enkeli…

minä tekisin sen sinun vuoksesi.

*


PARAMORE – LET THE FLAMES BEGIN

”Minä en uskalla rakastaa sinua. Elämäni on ollut vaikeaa siitä lähtien, kun muutin sinut. Ei, älä ymmärrä väärin, minä haluan sinun olevan täällä. Haluan nähdä hymyn kasvoillasi, kun opit lisää tästä omituisesta elämäntavasta.
Haluaisin vain yhtä kovasti jakaa sen kanssasi, mutta minusta tuntuu, että sinä pelkäät minua.”

”Carlisle, miksi sinä välttelet minua? Mikä minussa on vikana? Kuinka paljon haluaisinkaan nähdä hymysi, kun tervehdin sinua.”

”Esme…”

”Carlisle…”

”Minä rakastan sinua.”


I give it all my oxygen
So let the flames begin

*


ANTTI TUISKU – LÄPI JÄÄN

”Minulla ei tule koskaan olemaan mitään parempaa kuin sinä. Usko minua, Esme.”
”Minä en vain pidä siitä, miten sinua katsotaan Tanyan klaanilaisten keskuudessa.”
”Älä ole mustasukkainen. Se ei sovi sinulle.”
”Carlisle… älä. Minun pitää miettiä tätä.”
”Mitä? Minä rakastan sinua. Enemmän kuin mitään ennen, nyt tai tulevaisuudessa. Päästä minut lähellesi.”
”Mutta…”
”Shh. Ei ole hätää. Olen tässä, enkä koskaan missään muualla, jos haluat niin.”
”Haluan.”
”Päästä minut vain sydämeesi. Lupaan vaalia sitä.”
”Minä tiedän sen, olen kai tiennyt koko ajan. Anna anteeksi.”

*


CAIN’S OFFERING – TALE UNTOLD

”Minä haluan mennä naimisiin kanssasi.” Jo sanoessani niin tiedän, että se on ainoa asia, minkä voin antaa rikkoa tämän hetken. ”Tiedän, että sillä ei lopulta ole mitään merkitystä, varsinkaan kohdalla ’kunnes kuolema meidät erottaa’, mutta…”

Kesken lauseen löydän itseni sylistäsi ja huulesi huuliltani kiihtyneinä mutta suloisina.
”Sinä… oikeasti?”
”Tietysti”, vastaan silmät kiiltäen, hymyillen. ”Tämä tarina tulee jäämään epätäydelliseksi, kun emme saa toisiamme kuolemassa, mutta ei kai sille voi mitään”, nauran ja puristan itseni tiukasti rintaasi vasten.

Katselet minua kultaiset silmät loistaen, niin että hetken luulen sinun olevan ainoa vampyyri maailmassa, jolta onnistuvat onnen kyyneleet.

In sickness, in health
to love and to cherish

*


HANNA PAKARINEN – WHEN I BECOME ME

”Muistatko sinä mitään siitä, kun muutit minut?”

Varovainen kysymys herätti kultatukkaisen miehen synkemmistä mietteistään. Lempeä, tarkkanäköinen katse siirtyi sohvalla viehkosti istuksivaan naiseen. Esmen sydämenmuotoiset kasvot loistivat ikkunan läpi paistavassa valossa.

Carlisle hymyili lämpimästi. ”Tietysti. Sinä olit niin kaunis, haavoittuneenakin, olit aivan tyyni vaikka myrkkyni poltteli veressäsi. Sinä katselit minua silmät hieman raollaan ja itkit vain hiljaa.”

Esmen hymy yltyi sydäntälämmittäväksi. ”Sinä näytit komealta ja turvalliselta. Enkeliltä. Minä en muista muuta.”

Carlisle istuutui Esmen viereen ja sulki tämän syleilyynsä. Hän kuiskasi: ”Muuta sinun ei tarvitsekaan muistaa. Aion pysyä samanlaisena.”

Cause you just wait and see
watch when I become me

*

[Mortti]

Hmm... Pidin pienistä kohdista jotka onnistuivat kahlitsemaan täydellisesti Carlislen ja Esmen ytimen. Ensimmäinen kappale oli hieman hämmentävä, mutta toisesta pidin. Esmen ajatuksien kitkeryys ja ulottuvuus olivat juuri tarpeeksi, pienestä sanojen kömpelyydestä huolimatta. Carlislen kutsuminen enkeliksi oli mukavaa, sillä on jotenkin helppo kuvitella että nainen voisi hänet sellaisena nähdä. Hieman häiritsevää näin  jälkikäteen ajateltuna on kuitenkin se kuinka Bella ajattelee samoin Edwardista kirjoissa, kuinka Jasper ajatteli niin Mariasta ja hänen kumppaneistaan... Jos huomaat mitä tarkoitan. Kolmas kappale on hieno kunhan syventyy siihen tarpeeksi tiiviisti. Pidin myös nätisti kasatusta rakenteesta, vaikka viimeisten puhevuorojen aikana tuntui välillä että ääneen lausuttuja sanoja oli liikaa. Neljäs meni hieman hahmojen käytöksen ulkopuolelle, vähän liian kauas. Se ei tuntunut lohduttavalta, vaan melko vieraalta ja kuivalta. Esmen ja Carlislen suhteessa olen ennen kaikkea nähnyt lohduttavuuden, ja sen puuttuminen tuntui melko epätodelliselta. Kaksi viimeistä, varsinkin aivan viimeinen, olivat mukavia ja hienoja kappaleita. Pidin niistä sen yksinkertaisen harmonian takia, ja juuri niiden pienten eleiden takia jotka tekivät tästä viallisesta kokonaisuudesta hienon hahmoja ajatellen. Kauniita sanoja ja rauhallinen tunnelma, nautin kovasti.

[Nyyhti]

Oi.

Carlisle ja Esme on ehkä suloisin paritus ikinä, ja minua harmittaa kovasti, kun en osaa itse kirjoittaa siitä lainkaan. Mutta onneksi muut osaavat.

Tämä oli niin kaunis ja herkkä. Carlisle oli juuri sellainen turvallinen hahmo joka hän on aina ollut - itse kirjoissa enemmän isällisenä, mutta tässä välittyi todella hyvin nimenomaan Esmen näkökulma. Koko ficci kuvasi ihanasti Carlislen ja Esmen koko suhteen tarinan. Kustakin kappaleesta oli otettu mukaan vain se olennaisin, se, mikä palveli juuri kunkin pätkän tarkoitusta. Ihan kaikki biisit eivät olleet tuttuja, mutta joka tapauksessa ne sopivat tähän. Pidin myös siitä, että vaikka olitkin napannut lyriikoita mukaan, et ottanut niitä kaikista kappaleista samalla tavalla tai edes ollenkaan. Sillä vaikka niistä olisi muodostunut säännöllinen kokonaisuus, se olisi pilannut tunnelman. Tosin en usko, että sellainen säännöllinen kokonaisuus välttämättä edes olisi tullut mieleesi, mutta mainitsinpahan nyt silti

Koko ficin läpi välittynyt rakkaus oli ihanan käsinkosketeltavaa. Varsinkin alussa se oli sellaista “salattua”, mutta siitä huolimatta Esme ja Carlisle nyt vain ovat kerta kaikkiaan niin luodut toisilleen, että se paistoi läpi ihan ensimmäisistä sanoista lähtien. Tai no, jos ihan totta puhutaan, ihmettelin, kuka se repaleinen nainen alussa oli. Jotenkin hän vaikutti sellaiselta, jota Carlisle rakastaisi, mutta koska en heti tajunnut kyseessä olevan Esmen, olin ihan “mitähäh, ei Carlislella voi olla muita kuin Esme” Mutta eipä sitten ollutkaan!

[R.H.E]

On enemmän kuin totuudenmukaista sanoa, etten odottanut tälle yhtään kommentteja 

Mortti, kaiken kömpelyyden pistän täysin sen piikkiin, että Shuffle on hankala haaste  Mulla on tapana käyttää tunteja raapalesarjojenkin muokkaamiseen ja hiomiseen ja nyt siihen oli aikaa tasan yksi kappale. Kun kaikenlisäksi kirjoitin käsin, mikä on hitaampaa kuin koneella, oli tahmaisuus taattua. Lisäksi Carlisle/Esme on parituksena vieras, ensimmäistä kertaa heistä kirjoitan.
Enkeli tuli alitajunnasta, ehkä juuri noiden esimerkkiesi vuoksi.
Kiitos todella paljon rakentavasta palautteesta  Varsinkin tuo yksi kappale jäi itseäkin vähän häiritsemään, mutta vaikka se olikin erilainen, halusin tämän sitten kokonaisena jättämättä mitään pois.

nominal, C/E on Twilightin parhaita parituksia, eihän sille mitään voi. Tuohon kirjoittamiseen, en mäkään kovin hyvin koe heidän suhdettaan hadlaavani. Se on juuri niin monimutkainen mutta luonnollinen kuin mikä tahansa täydellinen parisuhde 
Lyriikoita ei pitänyt aluksi tulla ollenkaan mukaan, sillä en ole ennen edes tajunnut, että Shufflessa voi hyödyntää niitä tarinan täydentämisessä  Nyt sanoista vaan sattui löytymään sellaisia kohtia, jotka sopivat kertomaan lisää.
Paljon kiitoksia sinullekin ja ihanaa että pääsit mukaan tunnelmaan!

[emiemi]

Vautsi, aika upea!

Ihanaa, että joku kirjoitti Esmestä ja Carlislesta, koska kirjoissa ja muissa ficeissä ei niistä kauheasti ole, joten ensinäkin kiitos siitä!
Tota rakkautta heidän välillään olit tosi ihanasti onnistunut kuvailemaan, tykkäsin jotenkin erityisesti tosta kolmannesta osiosta jonka kirjotit.
Eivitsit, kiitos kovasti, ihanaa oli!

♥:lla emiemi

[R.H.E]

emiemi, tätä paritusta ei tosiaan näytä Fini (tai muukaan paikka) tulvivan. Ja sehän on harmi, koska näiden kahden välillä on sellaista luonnollista kemiaa, jota läheskään kaikkien väliltä ei Twilightissa löydy.
Kiitos itsellesi että luit ja vielä suurempi kun kerroitkin sen!