Title: Kaksi vuotta myöhemmin
Pairing: Herm/Draco
Genre: Het, fluffy
Ikäraja: S, laitoin tän kosta tässä on muutama kirosana, vaikka muuten voisi olla sallittu
Summary: Herm ja Draco seurustelevat, mutta Draco jättää Hermin, mitä tapahtuu, kun toinen katoaa kahdeksi vuodeksi ja toinen saa lapsen?
A/N: Eli olin ajatellu tästä ehkä oneshottia, mutta jos pidätte, ni ajattelin, että voisin kirjottaa tähän vielä vähän lisää.
”Hermione?” Mies huhuili ovelta.
”Olen keittiössä.” Hermione huusi miehelle takaisin.
”Hei Draco, mitä sinä täällä? Eikö sinun pitänyt tulla vasta illalla?” Hermione sanoi hymyillen miehelle.
”Minulla on sinulle asiaa.” Draco sanoi vakavasti.
”Mikä nyt on hätänä?” Hermione sanoi kääntäen katseensa mieheen päin, hänenkin ilmeensa muuttui vakavaksi.”Kerro nyt.”
”Minä jätän sinut.”
”Anteeksi mitä?” Hermione sanoi hiljaa.
”Minä jätän sinut.” Draco toisti.
”MITÄ?” Hermione kiljahti.
”Minä jä-”
”Kyllä minä kuulin, mutta miksi?”
”Tarvitsenko minä syytä?” Draco sanoi tavoitellen ylimielistä sävyä, mutta vastasi nähdessään Hermionen katseen.”Minä olen Malfoy, en seurustele alempiarvoisten kanssa. Sinä olet ollut pelkkää huvia.”
”Pelkkää huvia? Koko vuoden?” Hermione sanoi melkein murtuneella äänellä.
”Niin, pelkkää huvia.” Draco sanoi kylmästi.”Et kai kuvitellut olevasi ainoa jonka kanssa kävin ulkona vuoden mittaan?”
”Kai minä olin naiivi ja kuvittelin.”
”No, väärässä olit.” Mikä emävale, Draco ajatteli, mutta jatkoi kylmällä linjallaan.”Olit yksi kymmenistä.”
”Ulos.” Hermionen pakotetun rauhallisella äänellä.”Ulos minun talostani!”
”Mennään mennään, ei tarvitse hermostua.” Draco sanoi, kävellen nopeasti, mutta ei kuitenkaan liian nopeasti ulos ovesta. Nyt se on hoidettu, hän ajatteli ennen kuin ilmiintyi omaan kotiinsa.
Dracon lähdettyä Hermione valahti lattialle istumaan ja antoi kyyneleiden valua silmistään. Miten minä saatoin olla niin tyhmä, että kuvittelin Dracon- ei, kun Malfoyn- välittävän minusta. Minähän olen hänelle vain yksi kuraverinen, kuitenkin se oli jokin veto, että pystyisikö hän olemaan vuoden kuraverisen kanssa, tai ainakin käymään ulkona. Miten minä saatoin kuvitella niin? Että minä olen naiivi, aina uskomassa hyvää ihmisistä, Hermione sätti itseään. Ja, että hankkiuduin vielä raskaaksi hänelle, vahingossa kylläkin, mutta raskaaksi kuitenkin. Miten minulle tapahtuukin aina tälläistä, tämä ei voi olla totta!
Mutta totta se kuitenkin oli, viikkoa myöhemmin, kun Hermione kävi lääkärissä raskautensa takia, kertoi lääkäri hänelle, että raskaus oli hyvässä mallissa ja, että hänen täytyisi päättää nyt haluaako hän pitää lapsen. Hermione halusi, ei hän pystynyt tappamaan sitä, vaikka hän oli ajatusta miettinytkin. Hän kasvattaisi lapsen itse, aivan omillaan, hänen ystävänsä ja vanhempansa tukisivat häntä kyllä ja auttaisivat, olihan Ginnyllä ja Harrylläkin jo muutama penska ja he olivat pärjänneet hyvin. Ei lapsen tulo olisi pakosti edes huono asia, hän oli jo 23- vuotias, hänellä oli asunto, vakituinen työpaikka ja rahaakin hänellä oli.
Kaksi vuotta myöhemmin
Draco käveli ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen Viistokujalla, ja se tuntui hyvältä, paremmalta kuin hän oli koskaan unelmoinut. Draco ajatteli viimeisiä hetkiään Englannissa, ennen kuin oli joutunut pakenemaan. Hänen isänsä oli uhannut tappaa hänet, joten tietenkin hän oli paennut koko Englannista, josta hänen isänsä olisi hänet onnistunut jotenkin kuitenkin löytämään. Joten Draco oli mennyt Amerikkaan ja viihtynytkin siellä, mutta, kun hän oli kuullut isänsä kuolemasta oli hän heti pakannut tavaransa ja lähtenyt takaisin Eglantiin, takaisin kotiin.
Viistokuja ei ollut muuttunut paljonkaan kahdessa vuodessa, ehkä joitain kauppoja oli hieman uudistettu, mutta ei muuta. Tallella olivat hienot huispausvarusteet, Weasleyn Welho Witsit, joka oli laajennettu Viistokujalle sodan jälkeen, jäätelöbaari ja Ollivanders, kaikki tutut kaupat olivat tallella.
Dracon suunnistaessa kohti jäätelöbaaria, hän huomasi baarista ulos kävelevän naisen, joka tuttuakin tutumpi hänelle. Naisella oli tummat kiharat hiukset, joista ei voinut erehtyä, se oli Hermione. Dracon sydän hypähti, hän oli jättänyt naisen ennen lähtöään, eikä ollut kertonut naiselle mitään lähdöstään. Kun nainen käänsi selkänsä, näki Draco myös jotain muuta mielenkiintoista, naisen sylissä oli lapsi, eikä se voinut olla kuin reilu vuoden ikäinen. Draco katsoi lasta ihmeissään, missä välissä Hermione oli muksun ehtinyt hankkia? Draco katsoi lasta tarkemmin, mutta sitten Hermione jo kääntyi niin ettei hän nähnyt enää lasta, sen Draco oli ehtinyt nähdä, että lapsella oli blondit hiukset, yhtä vaaleat kuin hänelläkin.
Mielenkiintoaan Draco lähti seuraamaan Hermionea ja muksua, hän pysytteli kuitenkin niin kaukana, että ei voinut kuulla mitä Hermione sanoi lapselle. Jos Draco oli arvellut oikein hän luulisi lapsen olevan reilu vuoden vanha, ei se ainakaan vanhempi voinut olla, Draco pohti. Kun Draco oli seurannut Hermionea ja lasta reilun vartin, olivat he jo aivan Viistokuja laitamilla ja Hermione oli suunnistamassa kohti yhtä omakotitaloa. Ovella Hermione laski lapsen maahan ja kaivoi avaimet taskustaan, hän työnsi avaimet lukkoon ja avasi oven, muksu juoksi iloisesti nauraen sisälle Hermionen seuratessa perässä. Draco jäi tuijottamaan taloa, Hermione oli näköjään muuttanutkin kahden vuoden sisään. Luultavasti Lapsen takia, Draco mietti katselleessaan taloa, se oli kaunis, yksinkertainen, kuten Hermione asioita piti, mutta kaunis. Siinä oli kaksi kerrosta, se oli vaaleansininen, aivan kuten Draco ja Hermione olivat joskus pelleilleet, että jos muuttaisivat yhteen he maalaisivat talonsa vaaleansiniseksi, ja talossa oli myös pieni piha, jossa oli hiekkalaatikko ja pienen pieni mökki.
Voisiko lapsi olla minun? Draco mietti kävellesään takaisin Viistokujalle, ainakin lapsella oli yhtä vaaleat hiukset kuin minulla ja ikä voisi täsmätä, jos muksu tosiaan on noin vuoden vanha, mutta sitten Hermionen olisi pitänyt tulla raskaaksi, juuri ennen kuin minä lähdin... Vaikka kuinka Draco mietti asiaa, ei hän saanut siihen mitään ratkaisua, joten hän päätti vakoilla Hermione muutaman viikon, jos vaikka saisi vastauksen, häntä mietitytti olisiko lapsi ollut hänen.
Kaksi viikkoa Dracon vakoiltua Hermionen ja tämän perheen tapoja, ei Draco ollut tullut yhtään viisaammaksi, hän tiesi vain sen, että Hermione työskenteli neljä päivää viikossa taikaministeriössä ja sen aikaa lasta hoiti hoitaja, hän ei edes tiennyt lapsen sukupuolta, sillä hän ei voinut norkoilla talon edustalla silloin kun lapsi oli pihalla, ja nyt oli muutenkin satanut kaksi viikkoa, joten ei ketään ollut ollut ulkona jos ei ollut ollut pakko. Kaksi viikkoa Draco oli kerännyt rohkeutta mennä puhumaan Hermionelle ja nyt hän oli tainnut saada kerättyä tarpeeksi rohkeutta mennä naisen luo.
Tänään oli naisen vapaapäivä ja Draco tiesi hänen olevan kotona. Kotoa lähdettyään Draco oli tarkastanut, että hänen vaatteensa olivat sopivat ja, että hän näytti muutenkin kelvolliselta, sillä hän halusi antaa hyvän ensivaikutelman, vaikka se ehkä olisinkin turhaa. Draco oli tarpeeksi fiksu tietääkseen, että mitä luultavammin Hermione vain huutaisi hänelle ja käskisi hänen painua helvettiin, mutta Draco oli valmis ottamaan sen riskin, sillä jos lapsi olisi hänen, hän halusi olla osa lapsen elämää. Katsoessaan taloa tieltä, Draco ei tainnut olla ollut koskaan hermostuneempi, hiljaa hän asteli tien yli, talon portista sisään ja terassille. Nyt en voi enää peruuttaa, hän ajatteli ja painoi ovikelloa.
”Tullaan.” Kuului huuto sisältä, samassa Hermione veti oven auki, iloinen ilme hänen kasvoillaan valahti heti, hänen huomatessaan kuka seisoi oven takana.
”Hei Hermione.” Draco sanoi arasti.
”Malfoy.” Hermione sanoi hiljaa, mutta hänen äänensä vahvistui.”Mitä sinä täällä teet?”
”Minulla on sinulle asiaa.”
”Kuulin tuon saman lauseen tasan kaksi vuotta sitten ja tiedätkö, opin silloin, että en halua kuulla enää mitään mitä sinulla voisi olla sanottavaa minulle.” Hermione vastasi koppavasti ja oli jo läimäyttämässä ovea päin Dracon naaman kun Draco työnsi jalkansa oven väliin.
”Odota nyt hetki.” Draco huudahti.
”Kuka siellä on äiti?” Heikko ääni kuului sisältä.
”Ei kukaan, kulta, joku on vain eksynyt.” Hermione huusi takaisin.
”Hermione älä viitsi, minä haluan vain kysyä sinulta yhtä asiaa.”
”Minä en halua kertoa sinulle mitään Malfoy.” Hermione sihahti.
”Minä vain haluan tietää kuka on lapsesi isä.” Draco sanoi.”Vai olenko minä hänen isänsä, sillä hän näyttää aika paljon minulta?”
”Maailmassa on miljoonia vaaleahiuksisia miehiä.” Hermione kiljahti.”Ja ole kiltti ja häivy.” Hermione työnsi oven kiinni.
Draco luovutti siltä erää, Hermione ei avaisia enää oveaan hänelle. Hermione taitaa todella vihata minua nykyään, vaikka ennen hän rakasti minua, tai ainakin väitti niin, Draco pohti kävelessään kohti omaa kämppäänsä Viistokujalla. Mitä Hermione oli taas sanonut, ”Maailmassa on tuhansia vaaleahiuksisia miehiä” eli minä saatan olla isä, hän ei kieltänyt sitä. Mutta miten minä en tiedä asiasta, kai Hermione olisi ilmoittanut minulle, jos minä olisin isä. Mutta toisaalta minä vain jätin hänet ja väitin, että olin ollut kymmenien muidenkin kanssa ulkona sen vuoden aikana, kun olin hänen kanssaan, joten kyllä sen ymmärtäisi, että hän ei olisi kertonut minulle. Mutta kuka isä sitten on, jos en minä? Koska Hermionen olisi pitänyt hankkiutua raskaaksi heti meidän eromme jälkeen, jos muksu on kerran jo vuoden vanha... Tämä menee monimutkaiseksi, Draco mietti avatessaan ovensa lukkoa ja heittäytyessään sohvalle. Täytyy mennä huomenna uudestaan Hermionelle ottamaan asiasta selvää, vai pitäisiköhän kysyä Potterilta. Hermione on kylläkin varmaan saanut hänetkin jo taas minua vastaan, joten Potter ei kertoisi minulle kylläkään yhtään mitään, koska luulee minun pettäneen Hermionea.
Seuraavana päivänä Draco puki taas päälleen ja lähti kaupungille, hänen täytyisi tappaa aikaa kello neljään asti, koska silloin Hermione menisi kotiin ja kello oli vasta kaksi, Draco huokaisi. Tylsistyneenä hän huomasi jonkin lelukaupan Viistokujalla ja päätti mennä sinne kuluttamaan aikaansa, hän voisi vaikka ostaan jonkin lelun Hermionen lapselle. Tunnin verran Draco tutki hyllyjä ja mietti mitä ostaisi, kaupassa oli kaikkea leikkiluudanvarresta nallekarhuihin ja nukkeihin sekä pikkuautoihin. Draco päätyi ostamaan söpön nallekarhun, jolla oli keltainen rusetti kaulassa, kun nallen mahaa painoi, se sanoi kaikenlaista, kuten ”oletpa sinä kaunis” ja ”sinulla on nätit silmät”, eli toisin sanoen se kehui sinua. Kun Dracolla oli tunti enää aikaa kulutettavana, hän päätti mennä syömään Ruosteiseen noidankattilaan, siellä ainakin kuluisi aika.
Syötyään, Draco huomasi, että kello oli tarpeeksi, että hän voisi lähteä kävelemään taas Hermionen talolle päin. Tällä kertaa matka tuntui todella hitaalta ja samalla nopealta, mutta onneksi tällä kertaa Dracoa ei hermostuttanut yhtä paljon kuin edellisellä kerralla. Taas Draco seisoi portin ulkopuolella ja vilkaisi kelloa, se oli vartin yli neljä, joten Hermione olisi jo varmaankin kotona. Jälleen Draco astui portista sisään ja kiipesi terassille, juuri kun hän oli painamassa ovikelloa, astui ovesta ulos nuorehko mies.
”Ai anteeksi, en katsonut eteeni.” Mies sanoi rennosti.”Kuka olet?”
”Olen vanha tuttu.” Draco sanoi nyt hermostuneesti.”Kouluajoilta.”
”Hei, minä olen Jesse, lastenhoitaja.” Mies sanoi.” Anteeksi, mutta minun pitää mennä, on treffit.” Mies ryntäsi hänen ohitseen.”Mene vain sisään.” Hän kuitenkin huusi vielä rynnätessään portista ulos. Epävarmasti Draco astui sisään eteiseen.
Saman tien hänen astuttuaan sisään juoksi pieni tyttö hänen eteensä viereisestä huoneesta.
”Moi.” Tyttö sanoi iloisesti, eikä näyttänyt vierastavan yhtään.”Kuka olet?”
”Hei, minä olen Draco.”
”Ota minut syliin.” Tyttö käski ojennellen käsiään Dracoa kohti.”Nyt!” Tyttö käski, joten Draco otti hänet syliinsä.
”Dana kenen kanssa sinä puhut?” Hermione kysyi, mutta kun ehti huoneeseen hänen katseensa tulistui jälleen.”SINÄ!” Äkkiä Hermione koppasi tyttärensä Dracolta.
”Hei Hermione.” Draco sanoi rauhallisesti.
”Mitä sinä täällä teet? Enkö minä käskenyt sinun häipyä eilen.”
”Et, minä tulin kysymään samaa asiaa sinulta kuin eilen, koska silloin et suvainnut vastata.”
”Minä en ole sinulle mitään velkaa.” Hermione laski tytön alas.” Mene sinä Dana katsomaan telkkaria, jooko?”
”Ei, minä haluan leikkiä sedän kanssa.” Dana sanoi katsoen äitiään suoraa silmiin.
”Se ei nyt käy kulta, äidin täytyy keskustella sedän kanssa ja sitten sedän täytyy lähteä, koska hänellä on kiire.” Hermione vastasi tyttärelleen.
”Ei minulla ole kiire.”
”Kuulitko äiti, ei sedällä ole kiire.” Dana sanoi.
”Mene Dana nyt vain katsomaan telkkaria, me tulemme kohta sinne.” Hermione sanoi ja tyttö totteli.
”Tyttö on selvästi perinyt sinun aivosi.” Draco huomautti.
”Niin ja isänsä ulkonäön.” Hermione puuskahti, katsellen tyttärensä perään.
”Sano asiasi, niin pääsen sinusta nopeammin.” Hermione käänsi katseensa Dracoon.
”Minä haluan tietää olenko Danan isä, sillä hän näyttää aivan minulta.” Draco vastasi.”Sillä jos olen, niin sinä olet velvollinen kertomaan sen minulle.”
”Minä en ole sinulle mitenkään velvollinen.” Hermione tiuskaisi.”En ole ollut kahteen vuoteen.”
”Kerro nyt Hermione, eikö se olisi oikein tytärtäsi kohtaan?” Draco yritti.
”Minun tyttärelläni ei ole isää, eikä hän tarvitse isää.”
”Sinä siis myönnät, että minä olen hänen isänsä?” Draco varmisti.
”Ehkä biologisesti.” Hermione myönsi, oltuaan ensin hetken hiljaa.
”Etkö voisi antaa minulle mahdollisuutta?”
”En, sinä hylkäsit minut kaksi vuotta sitten, enkä anna sinun tehdä samaa Danalla, hän on vasta pikku tyttö.”
”Et luultavammin usko tätä, mutta se mitä tein kaksi vuotta sitten ei ollut minun oma päätökseni, tai oli, mutta en tehnyt sitä vapaaehtoisesti.”
”Olet oikeassa, en usko sinua.” Hermione myönsi ja viittoi Dracoa seuraamaan itseään keittiöön.
”Minun isäni uhkasi tappaa minut sekä sinut, jos en jättäisi sinua, joten minun täytyi tehdä jotain.” Draco puolustautui.
”Niin sinun täytyi tehdä jotain, mutta se olit sinä joka jätit minut, kukaan ei pakottanut sinua siihen, sinä päätit sen itse. Ja päätit olla kertomatta mistään mitään minulle.” Hermione sanoi.
”Niin, koska ajattelin sen olevan helpompaa sinulle niin.” Draco sanoi pudistellen päätään.
”Luulit sen olevan helpompaa minulle? Kuvitteletko, että oli helppoa tietää, että oli raskaana miehelle, joka oli juuri jättänyt sinut, mitä? Luuletko, että oli helppoa, varsinkaan raskauden loppu vaiheessa tai silloin kun Dana oli syntynyt? Ei ollut, se oli pirun vaikeaa, mutta minä selvisin ja hyvin selvisinkin, ilman sinua.” Hermione huusi hysteerisenä. Draco astui nopeasti lähemmäs häntä ja veti naisen syliinsä. ”Rauhoitu Hermione, kaikki on hyvin.”
”Eikä ole, ei ole ollut kahteen vuoteen.” Rauhoituttuaan hetken Dracon sylissä Hermione pudisteli itsensä pois.
”Kaiki ei ole hyvin.” Hermione sanoi hiljaa.
”Luuletko, että minulla oli helppoa? Minä lähdin Lontoosta, Englannista ja menin Amerikkaan piiloon isältäni. Minä piilottelin siellä kaksi vuotta, palasin vasta, kun kuulin isäni kuolleen. Ne kaksi vuotta olivat kamalia, ei ollut päivääkään jolloin en olisi ajatellut sinua, minä lähdin, koska minun oli pakko, mutta olisin palannut kyllä, jos olisin tiennyt, että olit raskaana, mutta et ikinä sanonut mitään.”
”Helppo se on sanoa jälkikäteen, että olisit tullut.” Hermione mutisi hiljaa.
”Jos annat, haluaisin olla osa Danan elämää, sillä minä haluaisin tuntea tyttäreni, meidän tyttäremme.”
”En ole varma, minun täytyy miettiä asiaa, sillä en voi antaa sinun särkeä hänen sydäntään, kuten särjit minun sydämeni.”
”Hermione, minä en tehnyt sitä tahallani, luulin, että sinun olisi helpompi ilman minua, jos halveksisit minua.”
”Minä petit minua, vuoden, koko sen ajan jonka olimme yhdessä.”
”Minä vain väitin niin, en tehnyt niin oikeasti.”
”Oikeastikko?”
”Ihan oikeasti.”
”Jos annat luvan, niin voisinko antaa Danalla lahjan, jonka ostin hänelle?” Draco kysyi hiljaa.
”En kai minä voi oikein estääkään.”
Hermione jäi istumaan yksin keittiön pöydälle, kun Draco käveli toiseen huoneeseen, jossa Dana oli. Tyttö istui sohvalla ja katseli jostain laatikosta, Hermione oli tainnut kutsua sitä televisioksi, jotain ohjelmaa, jossa oli virtahepojen näköisiä eläimiä.
”Minulla olisi sinulle lahja Dana.” Draco sanoi istuttuaan tytön viereen.
”Onko?” Tyttö käänsi katseensa häneen.
”On, haluaisitko sinä sen?”
”Joo!” Tyttö huudahti. Draco kaivoi nallen takkinsa kätköistä.
”Olet hyvä.”
”Kiitos.” Tyttö sanoi ja katseli nallea pitkään ja hartaasti.
”Minä menen puhumaan äitisi kanssa, jää sinä tänne, okei?”
”Joo.” Tyttö vastasi taas. Draco käveli takaisin keittiöön.
”Hermione?”
”Ym.” Nainen vastasi
”Tässä on minun osoitteeni, tulkaa käymään Danan kanssa joku päivä.” Draco sanoi laskien pöydälle paperin palan, jossa luki hänen osoitteensa.
”Selvä.” Hermione mutisi.
”Hermione, minulla on vielä yksi asia.” Draco sanoi kävellen suoraan Hermionen eteen, hän nosti naisen kasvot ylöspäin. ”Minä rakastan sinua.” Draco sanoi ja suuteli naista. Suudelman jälkeen Draco käveli ulos ja ilmiintyi kotiinsa.
A/N: Korjailin täältä ainakin joitakin kirjoitusvirheitä, 18.9.-08