Title: Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta
Author: kukapa muukaan kuin itse rimpsessa
Beta: Popka <3
Rating: S
Pairing: Tonks/Charlie
Genre: fluffy
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä vaan vähän leikin.
A/N: Satasiin osallistuu sanalla 91. Syntymäpäivä.
Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta
Oli eräs joulukuun alkupuolella majaansa pitävä ilta, kun astiat kolisivat Tylypahkan keittiössä epäselvä mutina säestyksenään. Kaikki kolmen neliömetrin sisällä oli saanut puhtaan valkoisen jauhokuorrutuksen ja siellä täällä oli levällään kananmunien rikottuja kuoria ja valossa kimaltavia sokerinmurusia. Kiireisen näköiset kotitontut kipittivät edestakaisin rättien ja pölyhuiskien kanssa yrittäen siistiä työn touhussa olevan nuoren neidon jälkiä.
Kyseinen nuori nainen oli miettinyt jo useamman kuukauden, mitä antaisi syntymäpäivälahjaksi salaiselle ihastukselleen. Hän oli pähkäillyt ja puntaroinut vaikka mitä, mutta aina kun hän oli kuvitellut keksineensä jonkun hyvän idean, oli hän heittänyt sen romukoppaan melkein saman tien, koska se ei ollutkaan tarpeeksi omaperäistä ja mielenkiintoista. Ei hän halunnut antaa mitään tylsää, hän halusi tulla huomatuksi viimeinkin.
Tonks ei ollut edes varma, tiesikö nuorukainen hänen olemassaolostaan. Todennäköisesti ei, mutta oli jo pikkuhiljaa aika, että hän astuisi miehenalun maailmankartalle. Asiaa tosin mutkisti se, että Nymphadora ei ollut tarpeeksi itsevarma ja uskalias kyetäkseen informeeraamaan ihastustaan. Tai ei ainakaan ollut ollut aikaisemmin, mutta nyt hän oli päättänyt tehdä jotakin asian eteen. Ja mikäpä olisikaan parempi aika kuin nuoren miehen lähestyvä syntymäpäivä?
Etäältä Tonks oli seuraillut herra ihastustustaan ja yrittänyt urkkia mahdollisimman hyvin selville hänen kiinnostuksen kohteitaan. Selvää oli, että tämä oli kiinnostunut huispauksesta, mutta tyttö itse ei aiheesta tiennyt hölkäsen pöläystä, joten ei hän osannut hankkia mitään siihen liittyvää. Salakuunneltuaan nuorukaista useampaan otteeseen aina tilanteen niin salliessa, Tonks oli päätynyt siihen tulokseen, että nuori mies vaikutti monen muun asian ohella arvostavan hyvää ruokaa. Ainoa ongelma tosin oli, että ruoanlaitto ei kuulunut tytön bravuureihin.
Mutta mistä Nymphadora pystyisi oppimaan ruoanlaiton jalon taidon? Totta kyllä, taikamaailmassa oli loitsuja, joilla keittiöaskareet sujuivat käden käänteessä, mutta epäonnekseen Tonks ei ollut koskaan osoittanut kiinnostusta moista touhua kohtaan. Eräs vaihtoehto olisi tietenkin ollut, että hän olisi pyytänyt apua äidiltään, mutta siihen ei oikein ollut aikaa. Mutta onneksi Tylypahkassa oli varsin kattava kirjasto, joten sieltä löytyisi varmasti myös keittokirjoja.
Eikä kirjasto pettänytkään Nymphadoran odotuksia. Hän kahmi mukaansa kasan lupaavilta, ja ennen kaikkea helpoilta, kuulostavia kirjoja ja linnoittautui sänkyynsä lueskelemaan niitä. Eräs kirjoista oli kuin luotu hänelle, siinä kun selitettiin lähes kädestä pitäen täytekakun valmistus. Ja syntymäpäivät kun olivat kyseessä, niin sehän sopi neitokaiselle loistavasti.
Seuraava askel oli harjoittelu. Edes idioottihelpon ohjeistuksen avulla Tonks ei suostunut luottamaan kovin vajavaisiin taitoihinsa, täytekakun kun tulisi olla mahdollisimman lähellä täydellistä. Eihän se tietenkään käynyt päinsä, että Tonks olisi kiikuttanut jonkun ruttuisen ja säälittävän räpellyksen itseään vuotta vanhemmalle nuorukaiselle, joka ei koskaan ollut kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Ei, sellaista ei kerta kaikkiaan voinut tapahtua. Tämä olisi Tonksin ainoa mahdollisuus saada pojan kiinnostus heräämään.
Mietittyään harjoittelumahdollisuuksia ja hylättyään muun muassa kotinsa ja tupansa tilat hän nokkelana tyttönä hoksasi, että Tylypahkan keittiö olisi varmasti juuri sovelias hänen käyttöönsä. Siellä olisi tilaa ja tarvikkeita ja varmasti kotitontut olisivat oikein avuliaita, jos hän vain pyytäisi kauniisti. Niinpä hän eräänä iltana nappasi ohjekirjansa kainaloon ja livahti keittiötiloihin.
Kuten Tonks oli arvellutkin, auttoivat kotitontut auliisti häntä hänen tuhoontuomitulta vaikuttavassa yrityksessään, ja niiden apu todellakin oli tarpeen. Hänen ensimmäinen leipomuksensa kun sisälsi pari kananmunaa kuorineen päivineen ja muistutti koostumukseltaan lähinnä sementtimöykkyä. Mutta Nymphadora ei antanut mokoman masentaa itseään, etenkään kun hän ei itse joutunut siivoamaan sotkujaan. Ilta toisensa jälkeen hän luikahteli salakähmäisesti keittiöön harjoittelemaan ja kerta kerralta hän kehittyikin.
Mutta tämä kerta ei ollut enää harjoittelua, nyt oli kyseessä totinen tosi. Tonks teki kaiken niin tarkasti kuin vain osasi, kerrankin hän halusi olla häseltämättä. Aineitten mittauksessa tosin oli ollut pientä hämminkiä, kun hän oli vahingossa onnistunut pölläyttämään jauhot valkoiseksi pilveksi ja pilven kätkössä hän oli humauttanut kyynärpäällään alas sokerikipon. Mutta pääosin kaikki oli sujunut moitteettomasti.
Tonks oli jo vaahdottanut munat ja sokerin, aivan kuten kovia kokeneessa keittokirjassa oli käsketty. Munasokerivaahtoon hän oli sekoittanut jauhot sekä leivin- että kaakaojauheen, ja muistanut jopa tehdä sen nostelemalla varovasti, jotta kuohkeus säilyisi. Kakkuvuoka oli voideltu ja korppujauhotettu oikeaoppisesti ennen kuin valmis taikina oli valutettu kauniina jatkuvana nauhana vuokaan. Uuninkin hän oli muistanut kuumentaa juuri oikean lämpöiseksi ja sillä hetkellä vastikään uunista nostettu kakku lojui pöydällä jäähtymässä ja tyttö hääräili ympäri suurta keittiötä etsimässä tarvikkeita koristeluun sekä kertaillen suunnitelmaansa.
Tonks oli miettinyt tarkkaan, kuinka hänen tulisi menetellä suunnitelmansa toteuttamiseksi. Eihän hän voinut noin vain marssia käytävällä nuorukaisen eteen ja leväyttää kakkua tämän nenän eteen toivottaen hyvää syntymäpäivää. Eikä hän myöskään voinut tunkeutua rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen ja yhyttää miehenalkua sieltä. Tietenkin hän olisi myös voinut toimittaa lahjansa pojalle Suuressa salissa, mutta jotenkin sekään ei tuntunut kovinkaan miellyttävältä ajatukselta. Siellä kun olisi aivan liikaa ihmisiä. Lopulta hän oli kuitenkin keksinyt oivallisen paikan.
Täytettyään jäähtyneen kakun Tonks kuorrutti sen suklaakastikkeella. Suklaanhimo oli yksi niistä seikoista, jotka hän oli saanut urkittua tietoonsa ihastuksestaan. Hän sulatti tummaa suklaata kattilassa ja taiteili koukeroisin kirjaimin sileälle suklaapinnalle ihastuksensa nimen. Sitäkin Nymphadora oli joutunut harjoittelemaan useampaan otteeseen, suklaan kanssa temppuilu kun oli ollut yllättävän vaikeaa. Vielä muutama pikkukoristus ja loppusilaus ja kakku oli valmis.
Nymphadora tarkasteli aikaansaannostaan arvioiden. Ei se aivan täydellinen ollut, mutta eihän hän mikään ammattilainen toisaalta ollutkaan. Kakku oli hivenen kallellaan ja i-kirjaimen piste näytti hieman suttuiselta, mutta noin yleisesti ottaen hän oli oikein tyytyväinen työhönsä. Siinä näkyi hänen kättensä jälki, olkoonkin että hän oli käyttänyt loitsuja apunaan. Kakusta myös huomasi, että hän oli käyttänyt siihen aikaa ja todella panostanut saadakseen sen näyttämään syötävän herkulliselta sen sijaan, että se olisi näyttänyt vain joltain epämääräiseltä möykyltä, niin kuin hänen ensimmäiset yritelmänsä.
Kelloa vilkaistessaan Tonks huomasi, että hänen pitäisi jo juosta tai suunnitelman tärkeä osa menisi piloille. Nopeasti, mutta varoen vahingoittamasta kakkua hän pakkasi sen lahjapakettiin ja kiitti kotitonttuja avusta ennen kuin poistui keittiöstä leijuttaen laatikkoa edellään.
Tyttö kulki vanhan linnan poikki ja ulos korkeista pääovista. Kiireisin askelin hän tarpoi kohti Tylypahkan tiluksilla sijaitsevaa huispauskenttää, missä muutama hahmo näytti vielä kieppuvan ilmassa. Harjoitukset olivat ilmeisesti venyneet. Loistavaa! Hän ehtisi kuin ehtisikin ajoissa.
Pian hän jo saavuttikin huispauskentän laitaman ja jäi katsomon varjoon kurkistelemaan kuinka rohkelikon joukkue kiersi vielä muutaman kerran kentän ympäri ennen kuin laskeutui maahan. Punakultaisiin kaapuihin pukeutuneet oppilaat lähtivät valumaan kohti pukuhuoneita. Se olisi nyt tai ei koskaan, Tonks ajatteli. Jos hän nyt jänistäisi, hän pilaisi loistavan mahdollisuutensa ja kuka ties milloin tulisi seuraava. Hän ei saanut päästää tilaisuutta menemään. Tyttö päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja avasi suunsa ennen kuin ehtisi pyörtää päätöksensä.
”Charlie..?” Tonks huikkasi nuorukaisen kävellessä hänen ohitseen. Yllättyneenä nimeen vastannut poika käännähti ympäri ja katsoi kysyvästi tyttöä. Nymphadora häkeltyi toisen tuijotuksesta niin, että melkein unohti mitä oli tekemässä. Vihdoinkin hänen pitkäaikainen ihastuksensa kiinnitti häneen huomiota! Hetken neitonen vain aukoi suutaan typerästi osaamatta muodostaa yhtään ainutta järkevää lausetta.
”Oliko sinulla jotain asiaakin?” Charlie hoppuutti.
”Ööh... joo... tuota... Kuulin, että sinulla on tänään syntymäpäivät ja ajattelin, tuota...” Tonks soperteli paketin reunoja puristavien käsien hiostuessa.
”Niin?”
”Leivoin sinulle lahjan, tässä.” Nymphadora tyrkkäsi laatikon Charlielle liian vauhdilla, eikä nuorukainen ehtinyt reagoida riittävän nopeasti ennen kuin Tonks ehti irrottaa otteensa. Niinpä, kuten arvata saattaa, seuraukset olivat tuhoisat.
”Voieivoieivoieivoieivoieivoiei!” Tonks pälätti tuijottaen kauhuissaan tipahtanutta pakettia, joka valutti muussaantunutta sisältöään maahan. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Kahden ja puolen kuukauden vaivalloinen harjoittelu oli valunut hukkaan! Siitä ei ollutkaan ollut mitään hyötyä! Totta kyllä, että Charlie oli nyt huomannut hänet, mutta hän vain nauraisi tytölle ja tämän kömpelyydelle eikä todellakaan haluaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Voi kunpa hän olisi vain voinut lösähtää maahan aivan kuten kovan onnen kakkukin. Mutta koska se ei ollut mahdollista, niin hän valitsi toiseksi parhaan vaihtoehdon ja kääntyi kannoillaan pinkaistakseen pakoon.
”Nymphadora, odota.”
”Sano mieluummin Tonks”, tyttö vastasi automaattisesti ennen kuin sanat edes ehtivät kunnolla lävistää hänen tajuntansa. Hän pysähtyi paikoilleen kesken askeleen ja melkein menetti tasapainonsa.
”Miten sinä tiedät minun nimeni?” Tonks kysyi uskaltamatta katsoa ihastustaan. Oliko Charlie sittenkin tiennyt hänen olemassaolostaan? Mutta miten se voisi pitää paikkansa?
”Olen kuullut sen jostain joskus”, nuorukainen vastasi olkiaan kohauttaen, mutta hymyili ystävällisesti, minkä Tonks huomasi kurkistaessaan varovasti olkansa ylitse.
”Kiitos lahjasta”, Charlie sanoi vilpittömän kuuloisesti ja sai punan kohoamaan tytön poskille.
”Mutta ethän sinä edes saanut sitä.”
”Ajatus on kuitenkin tärkein. Eikä päivä vielä lopussa ole. Kyllä sinä ehdit uuden tekemään.”
Yllättyneenä Tonks ei osannut vastata mitään. Monen monta kertaa hän oli kuvitellut tilanteen mielessään, mutta mikään niistä monituisista kuvitelmista ei vastannut todellisuutta. Hän ei ikinä olisi uskaltanut toivoakaan, että Charlie olisi ensinnäkään tiennyt hänen nimensä, tai että hän olisi suhtautunut tuolla tavalla tapahtuneeseen. Mutta ei tyttö valittanut. Pääasia oli, että hänen lahjansa oli kuin olikin ollut oikein valittu.
”Jos jaksat odottaa, että käyn suihkussa ja vaihtamassa vaatteeni, niin voin tulla kanssasi”, Charlie selitti eikä tytöllä oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin myöntyä. Näemmä tie miehen sydämeen sittenkin käy vatsan kautta.
