Fruits Basket: Johon kalikka kalahtaa, S (Shigure & Hatori)

[Violetu]

Otsikko: Johon kalikka kalahtaa
Fandom: Fruits Basket
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Shigure & Hatori
Genre: Draama.

Summary: ”Haa-san. Sano rehellisesti, olenko minä sinusta psykopaatti?”
(Tai: Kumppanuuskolmikollakaan ei aina mene keskenään hirveän ruusuisesti).


A/N: Hyvää kesää Sielulintu! tämä olkoon sinulle yksi "juhannustaika", vaikka tässä ei mitään kovin kesäistä olekaan
Inspaannuin furuba-animen (2019) kymppijaksosta. Tämä sisältää myös viittauksen yhteen mangajuttuun, jota ei animessa ole vielä mainittu. Voi siis halutessaan katsoa sijoittuvaksi canoniin. (400 sanaa).

***



Johon kalikka kalahtaa


Teekupit höyrysivät pöydällä, ja Hatori naputti kuulakärkikynänsä terää kärsimättömästi sisään ulos, sisään ulos. Hänellä oli tänään vielä kädet täynnä työtä, eikä Shigure äkillisellä ilmaantumisellaan todellakaan helpottanut hänen työtaakkaansa, päinvastoin. Välillä Shigure tuntui suorastaan nauttivan siitä, että pääsi tuhlaamaan hänen aikaansa.

”No, mitä asiaa sinulla oli?” Hatori töksäytti.

”Haa-san. Sano rehellisesti, olenko minä sinusta psykopaatti?” Shigure kallisti päätään aivan kuin vastaus olisi vain etäisesti kiinnostanut häntä.

Hatori muljautti silmiään.
”Haluatko avata vähän lisää?”

Shigure nojasi päätään teatraalisesti taakse ja huokasi mukamas syyllisyyttä tuntien.
Hatori kyllä tunnisti, milloin hänen ystävänsä teeskenteli.

”Kiusasin Kyoota taas tänään. Mutta minkä minä luonnolleni voin? Kaikki koirat jahtaavat kissoja. Kissat ovat kuitenkin niitä kusipäitä, jotka pudottelevat maljakoita – tai tässä tapauksessa rikkovat seiniä ja kattoja – ihan vain huvikseen”, Shigure elehti käsillään dramaattisesti, ja oli ihan vähällä tönäistä oman teekuppinsa pöydältä. 

”Minulle ei makseta tarpeeksi”, Hatori mutisi itsekseen, mutta Shigure jatkoi monologiaan kuin ei olisi kuullutkaan.

”Minulla on toki hyvät tarkoitusperät, mutta täytyy myöntää, että keinoni eivät ehkä ole kaikkein… moraalisesti puhtaimpia. Tekeekö se minusta psykopaatin, että tykkään vähän kiusata yhtä kissaa, joka pistetään todennäköisesti loppuiäkseen häkkiin, kun... tämä on sen osalta ohi?”

”Minä en ole mikään psykologi, Shigure. Mutta empatianpuutteesi kertoo eittämättä jotain.”

”Jos minä olen vain liian herkkä sielu, enkä siksi kestä ajatella koko asiaa vakavasti? Minultahan voisi tulla itku, ja silloin kaikki tajuaisivat, että oikeasti tunnen kipua ja sellaista.”

”Sen kun näkisi.”

Shiguren silmissä häivähti jotain tummaa, ja ohikiitävän hetken Hatorista tuntui, että ehkä hän oli äskeisellä kommentillaan mennyt liian pitkälle.
”Minähän sanoin, etten ole mikään psykologi”, hän yritti pehmentää sanojaan ja lisäsi varmuudeksi:
”Minusta tuntuu, että jos joku, niin Akito ansaitsisi nähdä sen puolen sinusta.”

”Vain, jotta hän voisi nuijia minut lopullisesti maanrakoon, niinkö?”
Nyt Shiguren äänessä häivähti oikeaa terästä.
”Eikö se riitä, että sinä ja Aaya olette nähneet minut paljaimmillani, jos sallit minun käyttää näinkin tulkinnanvaraista ilmaisua?”

Hatorin teki mieli kysyä Shigurelta, mitä tämä oikeasti pelkäsi niin paljon, että herkesi tuskin hetkeksikään esittämästä liukaskielistä, perverssiä lieroa.
Mutta siitä olisi vain syntynyt auttamatta hirveä riita. Tai heidän kahden tapauksessa todennäköisemmin mykkäkouluvaltapeli, ja sitä Hatori ei halunnut. Ei taas.

”Jos menet vielä katsomaan Akitoa, älä anna hänen palelluttaa itseään”, Hatori huokasi hieroen otsaansa. Hänelle oli selvästi puhkeamassa päänsärky.

”Sano Aayalle terveisiä, jos satut näkemään häntä”, Hatori huikkasi vielä poistuvan Shiguren perään.
Ehkä silkasta syyllisyydestä, sillä hän ei ollut nähnyt Aayaa viikkoihin.

”Sano itse. Aayalla on ikävä sinua”, Shiguren katse oli kylmä, ja tämä sulki oven perässään.

[Sielulintu]

Uuu, kiitos kiitos mielettömästi ihanasta juhannustaiasta! Huomasin tän jo eilen ja olin ihan innoissani, mutta ppäätin säästää kommentoinnin tälle päivälle, kun on paremmin aikaa keskittyä ja kirjotella oikein kunnolla siitä, miten kivaa tää oli löytää, miten huippua tätä oli lukea ja kuinka hyvin tää oli tehty.

Ihan täydellistä tilanteen ja suhteiden kuvailua tässä. Tosi upeasti olit musta kuvannut Shiguren ja Hatorin välistä kommunikointia. Ihan pienistäkin asioista saattoi päätellä paljon sitä, mitä niiden välillä tapahtui. Tunnelma rakentui myös hienosti pienistä sanavalinnoista, eleistä ja sanomatta jättämisistä.

Tässä tulee myös kivasti esille Shiguren hahmon moniulotteisuus, eli se kaikki, mitä saattaa olla piilossa rennon ja huumoria viljelevän ulkokuoren alla. Itselle tuli varsinkin tästä seuraavasta kohdasta jotenkin sellainen olo, että Shigure saattaa oikeasti olla jollain lailla todella epävarma itsestään tai pelätä, että jotain kamalaa tapahtuu, jos hän päästää ihmisiä todella lähelleen, erityisesti Akiton tapauksessa.

”Vain, jotta hän voisi nuijia minut lopullisesti maanrakoon, niinkö?”
Nyt Shiguren äänessä häivähti oikeaa terästä.
”Eikö se riitä, että sinä ja Aaya olette nähneet minut paljaimmillani, jos sallit minun käyttää näinkin tulkinnanvaraista ilmaisua?”

Tuosta tulee tosi vahvasti olo, että koko Shiguren ulkoinen olemus ja esitys on todellakin silkkaa suojakuorta, minkä hän itsekin tiedostaa.

”Sen kun näkisi.”

Shiguren silmissä häivähti jotain tummaa, ja ohikiitävän hetken Hatorista tuntui, että ehkä hän oli äskeisellä kommentillaan mennyt liian pitkälle.

Tämä kohta vähän aiemmin oli myös kiehtova ja kertoi jotakin näiden kahden suhteesta. Kevyttä sanailua, jossa kuitenkin Hatori huomaa, milloin raja ylittyy, vaikkei kukaan sitä sanoisikaan. Näkee hyvin, että he ovat tunteneet toisensa kauan.

Kiitos vielä kerran ihan älyttömän paljon tästä. Tykkään lukea tosi paljon sun kirjoittamana näistä hahmoista, ja tämä teksti oli mun mielestä ihan parhaita kaikessa syvällisyydessään ja hahmojen välisissä ongelmatilanteissaan. Pakko vielä sanoa, että tykkään kovasti tekstin nimestä, joka hauskasti viittaa koiraan sen sananlaskun kautta, jos nyt muistan sananlaskut taas oikein.

[Violetu]

Kiitos mahtavan analyyttisestä kommentista, Sielulintu!
Eläinaiheisiin (varsinkin koira) sanontoihin liittyvät otsikot ovat päässeet muodostumaan jo tavaksi, mutta kun ne on niin mahtavia ja niitä voi lähteä tulkitsemaan itselle mieluisalla tavalla
Ihanaa, että sait tästä niin paljon irti, siitäkin on tullut vissiin tapa, että yritän päästä Shiguren "kuoren" alle ja oppia itse kirjoittamisen kautta ymmärtämään kys hahmoa. Ja Hatori nyt vaan on kaikessa suorasukaisuudessaan ja sarkasmissaan aika ihana<3 Ja siis hnnghasasdsdfgh, olen vaan ihan hirveän otettu, että tykkäät kirjoittamastani furubasta.

[Orenji]

Kommenttiarpajaisista tervehdys! Ajattelin napata tämän tekstin, vaikka olen lukenut ja katsonut Fruits Basketia varmaan 2014 viimeksi. Tekstin nimi on todella iskevä, osuva ja sai mut kiinnostumaan heti. En muista kauhean tarkasti sarjan juonenkäänteitä, mutta Shiguren, Hatorin ja Ayamen muistan, koska he olivat suosikkikolmikkoni! Tässä ficissä ei tosiaankaan ollut niin iloluontoinen fiilis, kun sarjassa näiden kolmen ollessa yhdessä. Tai sitten muistan ihan väärin... Oli kuitenkin kiinnostavaa lukea ja yrittää puutteellisin tiedon analysoida, että mitä tässä on meneillään.

Yllätyin positiivisesti siitä, miten taitavasti tämä oli kirjoitettu. :D Tykkäsin kuvailevista verbivalinnoista, niistä tuli tähän jännitteinen ilmapiiri ja mulle lukijana tuli vähän varovainen olo, että minkähän äärellä tässä ollaan. Molemmat hahmot myös puhuvat ihan eri tavalla ja olet saanut heidän luonteitaan kuvailtua onnistuneesti. Ilo lukea sujuvaa dialogia!

”Haa-san. Sano rehellisesti, olenko minä sinusta psykopaatti?” Shigure kallisti päätään aivan kuin vastaus olisi vain etäisesti kiinnostanut häntä.
Hatori muljautti silmiään.

Hyvä kohta, etenkin tuo aivan kuin vastaus olisi vain etäisesti kiinnostanut häntä kertoo hahmostakin jo paljon.

Jäipä kamalasti häiritsemään tuo loppu ja muutenkin se, että mistä tässä nyt on kyse. Miksi Shigure ja Hatori ovat näin kireissä väleissä, vaikka tekstissä kuitenkin luonnehditaan heidän olevan ystäviä kaikesta huolimatta? Oi voi, jos joudun tämän ficin takia palaamaan tämän fandomin pariin. :D Haluan myös tiedon, jos sulta ilmestyy joskus kirjaa, sillä olen tämän tekstin perusteella vakuuttunut kertojan taidoistasi. Kiitos lukukokemuksesta!

[Arion]

Voi Shigure, tulet aina olemaan minun söpö psykopaatti koira :3

Mua jäi itse asiassa vaivaamaan, ettei tuossa uudessa animaatiossa ainakaan käsitelty Shiguren lapsuutta sen kummemmin. (En ole lukenut mangaa saati nähnyt vanhaa adaptaatiota.) Toki, eihän Hatorin ja Ayamenkaan lapsuutta paljoa käsitelty, mutta Ayamea ehdottomasti eniten heistä kolmesta. Kaikista muista kuitenkin käsiteltiin aika lailla jollain tasolla perhe-tilanne. (Toki, kaikki muut ovat sen verran nuoria, että heidän perhetilannetta käsiteltiin ehkä vähän pakostikin.) Mutta jäin koko ajan odottamaan, että olisi käsitelty Shiguren perhetilannetta, kun hän kuitenkin tulee heti sarjan alussa mukaan. (Ja toki, Shigure on top3 suosikki hahmoni, joten totta kai haluaa tietää enemmän suosikki hahmostaan ) Lähinnä, hänenkin perhetausta voisi hyvinkin myös vaikuttaa siihen, mihin hän on kasvanut. Ja periaatteessa huumori on yksi tapa käsitellä ajatuksiaan. (= olla käsittelemättä asioitaan.)

”Minulle ei makseta tarpeeksi”, Hatori mutisi itsekseen, mutta Shigure jatkoi monologiaan kuin ei olisi kuullutkaan.

Hatori-parka. Shigure taisi ylentää Hatorin omaksi psykologikseen muutamaksi minuutiksi. Hups... Ja Hatori, ota kipulääkettä! :3

(Ja kaikki Somat, jotka ovat kirouksen alla, menkää terapiaan :3 Olette ansainneet sen :3 Etenkin jotkut Rin, Yuki, Kyo ja Akito.)

Kiitos tästä fikistä :3