Title: Fílin ja Kílin pitkä päivä
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Characters: Fíli & Kíli
Beta: Saappaaton
Genre: fluffy, slice of life
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Fílillä ja Kílillä on tylsää.
Challenges: FF50 (12, väritön), OTS20, Aakkoshaaste (F) ja Kirjoitusterttu (parituksetonterttu)
A/N: Parhaat ideat tulevat Saapsuttimelta, sieltä siis tämäkin on peräisin! <3
Yritin siis kirjoittaa Fílin ja Kílin värittömästä arjesta, kun vaan on niin kamalan tylsää, kun ei ole mitään tekemistä. Tämän myötä haluankin sitten toivottaa hyvää syntymäpäivää Ingridille, toivottavasti sun päivä ei ole näin tylsä! <3
Fílin ja Kílin pitkä päivä
”Mitä tehtäisiin?” kuusivuotias Kíli kysyi isoveljeltään tomerana istuessaan pienellä lavitsalla.
”Sika pestäisiin”, Fíli vastasi muistellen äidiltään oppimaansa lorua.
”Mistä me se sika saadaan?” Kíli ihmetteli.
”Ei se loru noin mene!” Fíli protestoi ärsyyntyneenä.
”Meneepäs!” Kíli väitti vastaan, vaikka oikeasti hän ei ollut edes muistanut koko lorua.
”Sinä olet tyhmä”, isoveli totesi.
”Itse olet tyhmempi”, pikkuveli jatkoi.
”Äiti, meillä on tylsää!” Fíli valitti pari tuntia myöhemmin, kun hän ja Kíli olivat löytäneet äitinsä pyykkituvasta. Nuorempi pojista vain nyki äitinsä hameenhelmaa vaatien huomiota.
”Pojat, minulla on nyt muuta tekemistä, käykää pyytämässä isäänne leikkimään”, Dís vastasi, joten Fíli tarttui uudestaan Kílin käteen ja lähti johdattamaan nyrpeää pikkuveljeään pois pyykkituvasta.
”Isä, keksi meille tekemistä, kun äiti on liian kiireinen”, Fíli pyysi hetken päästä, kun veljekset törmäsivät Óttariin matkallaan kohti makuuhuoneitaan.
”En valitettavasti pojat ehdi nyt, sillä minun täytyy juosta, koska olen jo myöhässä”, Óttar sanoi.
”Mutta kokeilkaa Thorin-enoanne, jos hänellä olisi aikaa”, hän jatkoi nopeasti nähtyään veljesten venähtäneet naamat.
”Thorin-eno, ehditkö sinä leikkimään meidän kanssa?” Fíli kysyi jo melkein epätoivoisena enonsa työhuoneen ovelta. Kíli näytti aivan maansa myyneeltä, kun hän seisoi isoveljensä vieressä.
”Leikkikää pojat keskenänne, minulla on kuningaskunta johdettavana”, Thorin kuitenkin vastasi, joten Fílillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin johdattaa pikkuveljensä kädestä pitäen pois enon työhuoneesta.
”Mitä me nyt sitten tehdään?” Kíli kysyi pienen pojan pettyneellä äänensävyllä.
”Me keksitään itse jotain tekemistä”, Fíli ehdotti.
”Mutta mitä?” Kíli intti.
”Leikitäänkö piilosta?” Fíli kysyi.
”Ei se ole kivaa kahdestaan”, Kíli vastasi.
”Juostaan kilpaa?”
”Sinä voitat aina.”
”Aarteenmetsästystä?”
”Mistä me se aarre saadaan?”
Loppujen lopuksi Fílillä ja Kílillä oli niin tylsää, että he menivät aivan vapaaehtoisesti kirjastolle seuraamaan vierestä, kuinka Balin ja Ori järjestelivät hyllyjä tai korjailivat paksuja niteitä. Veljekset tiesivät, että vanhemmat kääpiöt arvostivat hiljaisuutta ja järjestystä kirjastossa, joten he istuivat vaitonaisina seurailemassa näiden tekemisiä. Joskus Balin saattoi myös pyytää Fíliä tuomaan hänelle tikapuut, tai Kíliä pitämään jotain hänen hyllystään ottamaa kirjaa, kun hän etsi sille uutta paikkaa. Veljekset suhtautuivat vakavissaan heille annettuihin pieniin tehtäviin, joten sinä päivänä kirjastolla ei juoksenneltu tai hihkuttu, vaan te tekivät askareitaan hiljaisina kaikessa rauhassa.
Kun pojat sitten alkoivat haukotella, niin että Kíli pelkäsi suunsa repeävän ainakin korviin asti, otti Balin hyllystä erään paksun kirjan ja pyysi poikia ottamaan hyvän asennon kirjaston muhkealla lukusohvalla. Ori metsästi vielä jostain kirjaston uumenista viltin, jonka hän heitti veljesten päälle ennen kuin Balin alkoi lukea tarinaa kääpiösoturista, joka ratsasti ponillaan läpi seikkailujen. Ei kestänyt kovinkaan kauaa, kun sohvan nurkasta alkoi kuulua pientä tuhinaa, kun pojat nukahtivat pitkän ja tylsän päivän jälkeen.