Ficin nimi: Kotona
Kirjoittaja: Odo
Genre: romancedraama, angst
Paritus: Katniss/Peeta
Ikäraja: K-11
Fandom: Nälkäpeli (Matkijanärhi)
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, enkä saa tästä rahallista hyötyä.
A/N: Yöllä räpellettyä Nälkäpeliä, pitkästä aikaa fandomia, minä muotoa ja preesensiä. Toivottavasti pysyinkin jälkimmäisestä, kun joskus lipsuu. Kirjoitan sitä harvoin, mutta joskus ficin vain syntyvät sellaisina. Osallistuu Vuosiraapalehtien V, Ficlet300 (132.Huominen) ja Multifandomiin.
Tunnen hikipisarat ihollani, kuristuksen kurkussani ja veitsen kylmän terän vasten poskeani. Painajainen tuntui todelliselta ja mielikuvitukseni antoi sille tilaa ja mahdollisuuksia, joita en erityisemmin kaivannut. Haukon henkeä pyrkien rauhoittumaan, mutta se ei onnistu. Näen kasvot, jotka odottivat näkevänsä minun kuolemani.
Olen Katniss Everdeen, Vyöhykkeeltä 12. Olen selvinnyt kahdesta Nälkäpelistä ja kuvainnollisesti polttanut Capitolin hirmuvallan tuhkaksi.
Peeta nousee istumaan vieressäni ja silittää kylkeäni, jolloin on helpompi hengittää. Vapisevat käteni eksyvät hänen niskaansa ja vetävät kasvot lähemmäksi. Suutelen häntä, mutta hän tietää, että teen sen pelosta. Rakastan Peetaa, mutta joskus, en vain osaa. Kaipaan enemmän turvaa itselleni kuin antaisin jotain minusta toiselle.
Silti poika vastaa suudelmaan ja hymyilee, kun huulemme irtaantuvat toisistaan. Pyytää nukkumaan ja kietoo kädet ympärilleni. Painajaiset ovat enää varjoja huoneen seinillä, jotka pakenevat pian nousevaa aurinkoa.
Tiedän, että huomenna saatan taas hymyillä varovaisesti. Kaikesta pahasta on jo aikaa, mutta painajaiset eivät koskaan katoa kokonaan. Siitä huolimatta aion huomenna rakastaa Peetaa ja antaa hänelle palan itsestäni, sillä hän on valmis hyväksymään minut sellaisena kuin olen.
Viallisena, rikkonaisena ja tiedän, että hän on sitä samaa. Siitä huolimatta minun pelätessäni menneisyyttä hän on siinä rauhoittamassa sanoilla, jotka soljuvat hiljaisuudessa puron lailla. Tuttu ominaistuoksu sotkeutuu kuvitelmiin metsän tuoksusta.
Hänen vierellään tunnen olevani kotona.