Jää | S | Ron/Hermione

[mursuhilleri]

Nimi: Jää
Ikäraja: S
Paritus: Ron/Hermione

A/N: Jaahas. Blokki on vahvasti läsnä edelleen, mutta yks yö töhersin tämmöisen. Tässä ei oo oikein mitään järkeä eikä pointtia mutta onpahan tekstiä!! En ees muista milloin oon viimeksi julkaissut mitään finiin Tää lähti siitä kun kriiseilin Odolle tyhjää tiedostoa ja se sanoi että kirjoita joku höpöhöpö lause niin se ei oo enää tyhjä.


Jää

Ron söi makkaraa uimarannalla. Mutustaessaan sitä hän katseli laskevaa aurinkoa järven yllä.

“Otatko vielä lisää?” Hermione kysyi rikkoen hiljaisuuden.

“Hm?” Ron havahtui ajatuksistaan.

“Otatko vielä lisää?” Hermione toisti pehmeä hymy kasvoillaan.

“Ei kiitos, en tarvitse enempää”, Ron sanoi ja puristi huulensa yhteen. Hän katsoi taas auringonlaskua. Taivas oli oranssinpunainen ja pilvetön.

“Et ehkä tarvitse, mutta haluatko vielä yhden?” Hermione tarkensi kysymystä, vaikka tiesi jo vastauksen.

“Olet paras, Hermione”, Ron henkäisi katsellessaan kun Hermione kohensi sinistä liekkiä ja tökkäsi makkaran tikun päähän. Hermione ojensi tikun Ronille ja istahti tämän vierelle maahan.

Harry oli lähtenyt kotiin jo vähän aikaa sitten, mutta Ron oli halunnut vielä käydä uimassa ja Hermione oli jäänyt hänen seurakseen. He eivät olleet viettäneet aikaa kahden kesken eron jälkeen, melkein kolmeen kuukauteen, mutta siinä hetkessä Ronista tuntui samalta kuin aina ennenkin. Hänen teki kovasti mieli tarttua Hermionen käteen, mutta ei tehnyt sitä.

“Minun pitäisi lähteä kotiin”, Hermione sanoi hiljaa vasta kun aurinko oli jo laskenut ja hän näki vain hämärästi Ronin ääriviivat. Ron puri huultaan ja aikoi hyvästellä Hermionen, mutta hänen huuliltaan karkasi sana: “Jää.”

Hermione ei liikahtanut. Ron hieroi kasvojaan kämmenillään.

“Jää vielä hetkeksi.”

Ron hapuili hämärässä Hermionen kättä. Hän pujotti sormensa Hermionen sormien lomaan, eikä kumpikaan vetänyt kättään pois.

[Paquette]

Tämähän oli mukava tuokiokuva, joka antaa myös mahdollisuuksia pohtia enemmänkin sitä, miten tilanteeseen on päädytty ja miten siitä ehkä jatketaan. On kiva, että tässä on jätetty avoimeksi esimerkiksi hahmojen ikä ja se, ovatko Ron ja Hermione eronneet lyhyemmän seurustelun vai pitkän parisuhteen jälkeen. Joka tapauksessa ero vaikuttaa olleen melko sopuisa, kun yhteiseen illanviettoon on lähdetty ja sekin sujuu ilmeisen hyvissä merkeissä. Ja lopun perusteella uudelleen lähentyminenkin voisi olla mahdollista. Tuo "en tarvitse - mutta haluatko" -sananvaihto nauratti, koska olen itse käynyt vastaavia keskusteluja joidenkin sukulaisten kanssa.

[Odo]

Huomenta! Tästähän tuli oikein kiva tunnelmapalanen, jossa oli melankoliaa ja silti sellainen "aww, Ron"-hetki, kun se todella tahtoo Hermionen jäävän. ♥ Tykkään, että makkara pääsi oikeasti mukaan tarinaan, se toi mukaan sen twistin, että Hermione tuntee Ronin. Pidin myös maisemakuvauksesta: taivaasta ja kun on niin pimeää, että näkee vain ääriviivat. Hermione/Ron on kyllä ihana ja kuten tuossa Paquette sanoi avoimista lopuista, ehkä se lähentyminen ja yhteenpaluukin voisi olla mahdollisia. Olipa syyt erolle sitten olleet millaisia vain, ihanaa, että he ovat yhä ystäviä. ♥

[Meldis]

Ihanaa, että sait kirjoitettua blokista huolimatta. ^^ Tämä oli oikein kiva pikkutarina ja yllättävä. Aloitus oli erinomainen, ihan loistava lähtö, enkä sen perusteella arvannut, mihin tämä oli menossa. Hauska oli Hermionen kysymys, että vaikka Ron ei tarvitse lisää, haluaako hän. Thih! Tosi herttaista, miten he saattoivat vain olla toistensa seurassa ja vielä eron jälkeen. Minä näen oikein hyvin perustelut sen puolesta, miksi Ron ja Hermione eivät sovi lopultakaan yhteen, vaikka itse tykkäänkin parituksesta. Varsinkin hektisen sodan aikana ja sen jälkeen suhde on voinut olla aika raskas, eikä ihme, jos juuri tuossa kohtaa siitä ei tullutkaan mitään. Mutta tulevaisuus on avoin. Ihanaa, että he kaikesta huolimatta pysyvät ystävinä. ^^ Kiitos tästä!