Järjettömät ensitreffit | S | Sirius/Peter

[Odo]

Ficin nimi: Järjettömät ensitreffit
Kirjoittaja: Odo
Genre: hyväntuulista fluffia
Paritus: Sirius/Peter
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Tämä ficci tai suunnittelu on aiheuttanut minulle kuukausi tolkulla harmaita hiuksia. Tarkemmin parituksen keksiminen, sillä tämä osallistuu Perspektia parittamiseen VÄÄRÄ!-kategorialla. Halusin jotain järkevää, enkä Dobby/sukkaa, mutta sen keksiminen oli vaikeaa. Rareen fiksaantuneena, kun mikään ei tunnut tarpeeksi väärältä, mutta tämä jos mikä on väärää, kun miettii tulevia tapahtumia. Osallistuu myös Vuosi raapalehtien V, ja ihastumisella Fluffy10 sekä OTS20 (Mustan suku). Painetaan nyt vielä FF100: puhdasveriset (021. Ystävät).

1.

Ystävänpäivä oli ehdottomasti paras päivä vuodesta. Ainakin James ja Sirius tuntuivat nauttivan siitä sydämensä kyllyydestä ja Remus jaksoi nauraa aina, kun toinen heistä sai pakit. Sivuvaikutuksena tosin tuli monestikin Lilyn vuodatus siitä, miten James on mäntti, mutta Remus oli jo tottunut siihen heidän kuuden opiskeluvuotensa aikana.
Peteristä ystävänpäivä oli typerä. Pöllöjä liisi ystävänpäivänä normaalia enemmän keskeyttäen aamupalasta nauttivan pojan, eikä Jamesin ja Siriuksen höpinät lemmiskelystä huvittaneet. Aina tyttöjen perässä, mitäpä hän siitä välittäisi. Remus sentään oli ilman seuraa, koska pelkäsi karvaisen ongelmansa haittaavan liikaa seurustelua.
Ystävänpäivänä oli aina mahdollisuus lähteä Tylyahoon, eikä Peter koskaan lähtenyt. Siriuksella oli joka vuosi eri tyttö kainalossaan ja James oli saanut jo kahtena vuotena omaksikin yllätyksekseen Lilyn liittymään heidän seuraansa. Peter väitti, että häntä ei kiinnostanut sellaiset asiat kuin lirkuttelu ja  matami Puddifootin kahvilan siirappinen tunnelma tai lempiväisten herkut Hunajaherttuasta.
Todellisuudessa hän kuitenkin oli oikeastaan himpun verran kateellinen kelmitovereilleen, erityisesti yhdelle jota ei saisi seurakseen.

2.

”Kuule, Matohäntä”, Sirius tokaisi, kun oli jo epäilemättä myöhässä suunnitelluista treffeistään ystävänpäivän viimein koittaessa. Peter kohotti katseensa sarjakuvasta merkiksi kuuntelemisestaan.
”Oletko koskaan ollut treffeillä? Salaa meiltä tai jotain sellaista”, Sirius sanoi, ”tai jonkun kanssa kesälomalla?” Peter painoi katseensa, vaikka Sirius ei edes katsonut häneen päin. Hyvänä ystävänä hän tiesi, että Peter ei puhuisi aroista aiheista tuijotuksen alaisena. Peter kuitenkin tiesi, että Siriusta ei kiinnostanut oleskeluhuoneen katto, vaikka rennossa asennossaan nojatuolissa sitä tuijottikin.
”En”, Peter sanoi lyhyesti hieman vaivaantuneena.
”Minulla on ratkaisu pulmaasi”, Sirius sanoi ja vilautti virnistyksen.
”Mikähän se on?” Peter oli hieman varautunut Siriuksen nerokkaisiin ideoihin.
”Lähde minun kanssani.”

3.

Peter ei todellakaan tiennyt, miksi oli suostunut. Siriuksen ehdotus oli saanut perhoset pyristelemään villinä hänen vatsassaan ja posket punehtumaan sen verran, ettei edes Siriuksen harhaileva katse voinut olla näkemättä. Nyt he kävelivät käsi kädessä Tylyahon kadulla, eikä Sirius välittänyt ollenkaan katseista, joita sai osakseen. Järjetöntä, Peter ajatteli. Vaikka juuri tämä olikin sitä, mitä hän oli toivonut. Koskaan uskaltamatta sanoa Siriukselle todellisista tunteistaan hän oli aina vaiennut. Hän tiesi, että Sirius treffasi hänen kanssaan vain säälistä, mutta oli sekin jotakin. Peter oli aina ihaillut Siriusta ja Jamesia ja kadehtinut sitä, miten ne kaksi kelmiä pelehtivät keskenään. Ei tietenkään sillä tavalla, vaikka moni niin uskoikin.
”Mennäänkö Kolmeen luudanvarteen?” Peter kysyi toiveikkaana, kun Sirius käveli määrätietoisesti eteenpäin punastelevan ystävänsä kanssa. Selitykseksi Peter väitti punan johtuvan noloudesta.
”Minulla on parempi ehdotus.” Sirius iski silmää tavalla, joka tiesi aina jotain järjetöntä. Mutta ystävänsä järjettömyyttä Peter ihaili, vaikka hieman pelkäsikin, mitä oli tulossa.
Järjetöntähän treffitkin olivat.

4.

Tietysti Sirius oli vienyt Peterin matami Puddifoodin siirappiseen ja kaikessa karmeudessaan imelään kahvilaan. Peter huomasi perhosten tekevän temppujaan taas vatsanpohjalla, eikä hänelle maistunut kuin yksi viineri ja kupillinen kahvia. Sirius puolestaan söi kolme munkkia, joi jättikupin kahvia ja tahtoi seuraavaksi herkutella Peterillä.
”Sirius, kaikki katsovat...” Peter vaikeroi ja toivoi, että paikassa ei olisi tuttuja, mutta tietysti juuri silloin sisään oli astunut ainakin puoli koulua.
”Se on tarkoituskin, haluan esitellä treffiseurani.” Peter oli hieman erimieltä esillä olemisesta, mutta hän ei voinut olla tyrkähtämättä hämmennyksestä ja ilontapaisesta.
Sirius tarttui häntä käsistä pöydän yli ja hymyili niin maireasti, että jalat olisivat lähteneet alta.

5.

Käytyään kahvilassa, Hunajaherttuassa, Sekon pilailupuodissa ja vilkuilemassa Rääkyvää röttelöä – johon Sirius sanoi vievänsä kaikki seuralaisensa, että he voisivat tarttua pelosta häntä kädestä –, he viimein lähtivät kohti linnaa. Tietysti Sirius oli unohtanut ostaa mustetta joten he kääntyivät linnan porteilla takaisin ja saapuivat Tylyahoon, josta suurin osa oli jo poistunut ja kaupat sulkivat ovensa.
”Saat lainata minulta mustetta”, Peter sanoi, kun Sirius harppoi takaisin.
”Ei minulta oikeasti puutu mustetta, piti vain tappaa aikaa, että muut lähtisivät. Sinä kun olet niin ujo”, Sirius nauroi haukahdellen. Siitä lähtien, kun he olivat saavuttaneet animaagimuotonsa Sirius ei ollut mahtanut haukahtelulle mitään. Koira mikä koira.
”En minä ole ujo! Tämä on vain tyhmää, kun et sinä oikeasti olisi halunnut... minun kanssa”, Peter mutisi loput sanat, että Siriuksen piti kumartua lähemmäs häntä – tai niin Peter luuli, että siitä se johtui kunnes huulet kohtasivat hänen huulensa. Se olisi voinut olla siveä suudelma, mutta ei Sirius sellaisia harrastanut ja kieli pujahti Peterin suuhun ennen kuin tämä oli edes tajunnut toisen todella suutelevan häntä. Mumina hukkui ynähdykseen, joka kertoi pelosta, ja rotaksi muuttumalla Peter voisi paeta paikalta. Toisaalta ei hän halunnut, kun itsekin uskalsi haparoivasti vastata suudelmaan ajatellen, oliko surkea suutelija. Sirius kohotti kulmiaan ja meni kauemmaksi huomatessaan toisen epäröivän.
”Treffejen päätteeksi kuuluu suudella, mutta jos et halua –”, Sirius sanoi hieman vaivaantuneena.
”Ei, se ei ole siitä kiinni. Haluan minä ja olen halunnut ja ei, se on ihan typerää”, Peter parahti, kun Sirius vetäisi hänet veljelliseen halaukseen. Veljellisesti.
”Haluaisit suudella uudelleen?” Ja sitten halaus muuttui veljellisestä jokisin muuksi. Peter ei voinut muuta kuin antaa virran viedä ja toivoa, että seuraava vuosi menisi nopeasti ja koittaisi taas ystävänpäivä, vaikka ennen se oli ollut niin typerä. Kieltäen itseltään haavekuvat hän osasi silti nauttia ja tunsi riemua, jota tunsi aina katsellessaan Siriuksen nauramista ja pian se nauru kaikuikin Tylyahon autioilla kaduilla hyväntuulisena ystävänpäivästä.

[Nyyhti]

Kommenttikampanjasta moro!

Mua jotenkin hämmentää tää lähtöasetelma: tää on muka väärin!-paritus, tää on harvinainen paritus, tää on hyväntuulista fluffia, ja - tää on se oudoin juttu yhdistettynä edellisiin - mun mielestä koko ajatus ei ole aivan vastenmielinen tai hurja. Siis en ole ikinä lukenut ficciä tällä parituksella, en muista edes nähneeni moista! Ja siis öö en mä tiedä, ennen lukemista oon vaan jotenkin tooosi hämmentynyt, vaikka odotan innolla, mitä tuleman pitää!

Peter on yleensä vähän sellainen reppana, ja jotenkin juuri sen takia toivoin, että hän ei tässä olisi. Mutta sitten kuitenkin, kun tässä luki, ettei hän ole ikinä ollut treffeillä, se ei ollutkaan niin negatiivisella tavalla reppanaista kuin olisin odottanut. Se kävi järkeen tähän ficciin tekemättä Peteristä kuitenkaan liian säälittävää.

Siriuksen treffipyyntö oli aivan ihana! <3 Ylipäätään tuo koko tilanne, hihihi! Vähän mua hämmensi, että Sirius ja Peter jo ihan ensitreffeillään kävelivät käsi kädessä, mutta muuten se tilanne oli myös oikein suloinen!

Sirius puolestaan söi kolme munkkia, joi jättikupin kahvia ja tahtoi seuraavaksi herkutella Peterillä.

Ahaha tää sun Sirius on niiin huippu!

Oijoi, tää oli kokonaisuudessaan niiin paljon suloisempi kuin osasin odottaa, vaikka sähän sanoit, että tää on hyväntuulista fluffia - ja mä nauroin aika tavalla! Mutta siis Peter oli ihan huikea ujoudessaan ja Sirius epäujoudessaan, joka kuitenkin aivan ihanasti tuossa lopussa karisi pois, kun Sirius pelkäsi, ettei Peter sittenkään halunnut suudella. Pidin myös siitä, miten kuljetit ystävänpäivä-teeman tuonne loppuun uudestaan. Ihan erityisesti kuitenkin ilahduin siitä, että tämä ficci jäi parituksen osalta niin auki: Peter jäi vain odottelemaan seuraavaa ystävänpäivää, eikä tässä ollut mikään "no hehe nyt sit seurustellaan!" vaikka samalla myös se mahdollisuus jätettiin auki.

Anteeksi, tää kommentti on tooosi sekava, mutta siis Tykkäsin hirmu paljon näistä hahmoista, ja juonesta, ja siitä, että hahmot käyttäytyivät ihanan loogisesti läpi koko ficin. En tarkoita tällä loogisuudella ehkä niinkään sitä, että hahmot olivat IC (vaikka olivatkin), vaan sitä, että näinkin pienessä ficissä oli täysin ymmärrettävissä, miksi mikäkin juttu tapahtui, eikä tullut sellaisia suuria mullistuksia vaikkapa hahmojen luonteessa, vaikka tapahtumissa tulikin. Yhh, toivottavasti sait tästä kommentista mitään selkoa! Jos et, tässä yhden sanan tiivistys: pidin! Kiitos!

[Odo]

nominal jee, kun nappasit tämän! Mietin laitoinko liian outoja parituksia Kommenttikampanjaan, mutta tätähän kommentoitiin tosi nopeasti. Kiitos.  Kommenttikin oli tosi ihana ja haluan heti päästä selventämään asioita ja syitä tarinan takana,

elikkäs siis VÄÄRIN!-paritukseen lähdin alunperin sillä ajatuksella, että haluan kirjoittaa toimivan ja uskottavan ficin jostain parituksesta mikä oikein inhottaa. Kuten alkutiedoissa sanoin niin en kuitenkaan halunnut mitään Dobby/sukkaa tai vastaavaa vaan oikeasti parin, josta saa jotain järkevää aikaiseksi, vaikka se on ihan eieieiei-kamaa. Sirius/Peter on, monessakin mielessä. James/Sirius, Remus/Sirius... Siksi Peterin valinta aiheuttaa jo monille VÄÄRIN!-viboja ja itselleni puolestaan sen vuoksi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan canonissa. Peter pettää kelmit, aiheuttaa Pottereiden murhan, ja kaikenlisäksi laittaa syyt Siriuksen niskoille. Sirius istuu Azkabanissa 12 vuotta ja hänellä on viimeisimpinä ja ikävimpinä ajatuksina ainoastaan se, että Remus pitää häntä murhaajana, Potterit on kuollut, ja Peter on pettänyt heidät. Mahtanut olla oikein hilpeät hetket Azkabanissa ja niiden parittaminen tekee entistä kurjemmaksi sen, mitä tuleman pitää. Siriuksen ollessa kunnon kelmi & ystävä niin mitä hän saikaan palkaksi? Petturuutta, vankeutta ja kuolemaa.

Itse ficciin siis tahdoin ihan asioikseni hyväntuulista tunnelmaa ja koettaa olla mässäilemättä Peterin reppanuudella, kun niin tunnutaan tekevän lähes joka ficissä. Sitä pidetään rumana ja tyhmänä. Sellaista näkökulmaa en halunnut, vaikka kuitenkin myös tuoda esille sen epävarmuuden mitä hahmossa on. Hän oli jäänyt aina muiden kelmien varjoon ja myöhemmin jopa petti ne oman henkensä pitimiksi, joten ei sitä voida sanoa yhtä reippaaksi kuin muita kelmejä. Hyvä, että siinä oli onnistuttu, eikä menty liikaa Peterin polkemisen puolelle! Parituksena tätä oli todella outo kirjoittaa, ja hymyilytti kun sanoit pitävän minun Siriuksesta. Halusin tähän sellaista nuoruuden iloa ja se ilmeisesti onnistuikin. Yleensä mun kaikki Sirius(&Regulus) ficit on angstia tai murhedraamaa, joten tämä oli tavallaan pitkästä aikaa aluevaltausta tälle saralle.

Eikä sun kommentti ollut yhtään sekava! Mun vastaus varmaan on sekava, mutta kommentti oli tosi ihana ja piristi kummasti ja hymyilytti ja kaikkea. On mahtavaa kuulla onnistuneensa näin erilaisessa kokeilussa ja erikoisemmalla parituksella. Olen aina varsin ylpeä myöskin, kun kuulen kirjoittaneeni parista, johon kukaan ei ole koskaan törmännyt.

Ps.

Vähän mua hämmensi, että Sirius ja Peter jo ihan ensitreffeillään kävelivät käsi kädessä, mutta muuten se tilanne oli myös oikein suloinen!

Tästä piti vielä sanoa, se on puhtaasti sitä siriusmaista touhotusta, ja Peter nolosteleekin sitä. Myöhemminhän Sirius vastaakin, että haluaa esitellä treffiseuralaistaan ja itse näen vision siitä, miten Sirius pitää kädestä ja veivaa sitä edes taas suurinpiirtein hyräillen katsellessaan kauppojen näyteikkunoita Peterin nolostellessa vieressä. Sellaset vibat oli, mut sanamäärä ei antanut periksi. Ja onhan ne ystäviä ja olihan siellä mainittu Jamesin ja Siriuksen pelehtiminen, joka vähän kertookin Siriuksesta. Tämä tosin on niin hyväntuulinen Sirius, että melkein vierastan...

[Nyyhti]

Ooooh, olipa pitkä ja kattava vastaus! Oli kiva kuulla tarkemmat syyt tuon parituksen takana, ja erittäin loogistahan se on, että tuon takia se on niin kovin VÄÄRIN! Yleensä vain ficeissä tunnutaan skippaavan tuon tyyliset asiat, tai ehkä mä vaan niputan siihen kaiken mahdollisen

Mutta suurin syy, miksi palasin vastaamaan vastaukseen, on tuo kädestäpitojuttu. Koska oli vain pakko sanoa, että ihan tismalleen juuri tuollaisena mä sen mielessäni näin! Ei siis ainakaan mun tapauksessa kaivattu lisää sanoja sen kuvaamiseen

[Odo]

nominal vallan yllätyin, kun näin sinut uudelleen täällä. Hyvä, että selitykseni tuntuu tosiaan loogiselta näin selitettynä, kun ei kaikkea viitsinyt tunkea A/N:ään tai se olisi kilometrin mittainen pelkästään yhden haasteen vuoksi. Pidin todella paljon siitä, miten paljon haaste antoi vapauksia parituksille, vaikka kaikissa olikin tarkoitus etsiä erilaisia asetelmia. VÄÄRIN! aiheutti mulle harmaita hiuksia. Ekat ficit kirjoitin hetkessä ja valmistuminen on ollut varmaan puoli vuotta kiinni tästä saamarin väärästä. Lopulta sitten keksin irkissä heitetyjen ideoiden jälkeen tämän ja kyllähän tämä VÄÄRIN! on ja sain vielä uskottavasti näyttämään hyvältä parilta.

Se on hienoa, että se kädestäpitojuttu välittyi sinne asti. Kiitos toisestakin kommentista! 

// Uudelleen lukien muistin toisenkin jutun, mitä olin ajatellut käsienpitohommasta!

Rääkyvää röttelöä – johon Sirius sanoi vievänsä kaikki seuralaisensa, että he voisivat tarttua pelosta häntä kädestä –, he viimein lähtivät kohti linnaa.

Sirius tosiaan ei muiden kanssa kävele heti ensitöikseen käsikädessä treffiseuralaistensa kanssa vaan hivuttaa asiat hitaammin etenemään. Mutta Peter on Peter, ja ei siihen Rääkyviä röttelöitä tarvita (se sitäpaitsi tietää ettei se oli kummitustalo!) toisinkuin höperöihin likkoihin!