Kirjoittaja Aihe: Pokémon: Lomailua rannikolla, S, osa 3/4 25.6  (Luettu 1450 kertaa)

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 277
  • Kurlun murlun
Ficin nimi: Lomailua rannikolla
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Pokémon
Päähenkilöt: Ash Ketchum & Gary Oak
Genre: Draama ja seikkailu
Ikäraja: S

Summary: Voiko muutama lomapäivä merenrantakaupungissa sujua leppoisasti, kun vanha kilpailija pitää majaansa saman katon alla?

A/N: Eräänlainen kunnianosoitus lapsuuteni merkittävimmälle sarjalle. (Vaan pois nämä nykyiset järkytykset - Pokémonin kulta-aika 1996-2003, sanon minä. o_o)
 
Tarinassa esiintyy muutamia lempipokémonejani, mainittakoon ainakin Gyarados, Pidgeot ja Umbreon. Mielestäni tämä ei eeppisyytensä puolesta olisi lainkaan mahdoton ajatus yhdeksi episodiksi, jos näin olisi. Alun perin tarina oli tarkoitus julkaista yhdessä osassa, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Riittääpä iloa pidemmäksi aikaa. Tosin ei tästä mitään kamalan pitkää tarinaa ole tulossa, mutta luulisin, että ainakin kolme osaa tämän ensimmäisen lisäksi.


***


ENSIMMÄINEN OSA



Sankarimme jatkavat matkaansa kohti uusia seikkailuja. Taival on ollut pitkä, mutta ystävykset eivät lannistu mistään. Selvitettyään tiensä Dartmouthin metsän läpi edessä häämöttää lopulta Seaside Town.
     
”Vau, meri!” Misty huudahti ja juoksi lähemmäs kallion reunaa. Näköala oli kerrassaan huima. Kaupunki alhaalla oli pienehkö, mutta varsin rauhallisen ja siistin näköinen.

”Meidän kannattaisi varmaankin etsiä ensimmäisenä yösija”, Brock tuumi ja taitteli valtavan kartan reppuunsa. Päivä oli piakkoin painumassa mailleen, eikä pimeässä vaeltelu ollut kenenkään mieleen.

”Olet oikeassa”, Ash nyökkäsi ja katseli itsekin alas kaupunkiin. Se oli suurempi kuin hän oli kuvitellut. Hän vilkuili kaikkialle ympärilleen ja huomasi kauempana kalliolla suuren talon. ”Mikäs tuolla on?” hän tiiraili silmiään siristäen. Misty katsoi hänen kanssaan samaan suuntaan ja innostui entisestään.

”Siellä on majatalo!”

”Ehkä siellä on vielä tilaa. Mennään, kaverit!” Brock kehotti ja sai myöntävät nyökkäykset ystäviltään.

**

”Miten upea paikka”, Ash mumisi heidän saapuessaan perinteiseen tyyliin rakennetun talon etupihalle. Rakennuksen ympärillä kukoisti hyvin hoidettu puutarha.

”Kaunista vai mitä, Togepi?” Misty hymyili pienelle vauvapokémonille sylissään. Togepi sirkutti iloisesti ja heilutteli pieniä käsiään.

”Pika!” Pikachu tuumasi sekin myöntävän vastauksen ja hypähti alas Ashin hartialta nuuhkaistakseen istutuksia lähempää.
 
Brock koputti jykevään oveen ja hetken päästä se avautui.

”Oi, hyvää päivää!” nuori nainen tervehti hyväntuulisesti. Tämä oli oikein sievä: pitkät tummanvihreät hiukset kimmelsivät upeasti auringossa ja harmaansiniset silmät toivat mieleen aivan lähellä aaltoilevan valtameren. Ash saattoi huomata, kuinka pinkki väri kohosi Brockin kasvoille tämän löytäessä itselleen jälleen uuden – tosin väliaikaisen – ihastuksen kohteen.

Nainen sulki oven perässään astuessaan ulkosalle.

”Jos olitte aikeissa kysyä yösijaa, tulitte juuri oikeaan paikkaan”, tämä sanoi hymyillen. ”Minun nimeni on Joley.”

”Omistatko sinä tämän paikan?” Ash hämmästeli ja loi katseen korkealle nähdäkseen kaarevan katon paremmin.

”Kyllä. Tämä majatalo kuului aikoinaan isovanhemmilleni, mutta heidän kuolemansa jälkeen minä olen pitänyt siitä huolta”, Joley kertoi. ”Tulkaahan sisään, niin keitän teetä”, hän kehotti ja ystävykset suostuivat mielihyvin.

Rakennus näytti sisältä katsoen vielä isommalta kuin ulkona. Paikka oli hyvin viihtyisä ja Joley osoittautui oikein mukavaksi tuttavuudeksi. Hän kattoi teekupit keittiön pöydälle ja istahti alas ystävysten seuraksi.

”Olen oikein iloinen, että otitte kohteeksenne juuri Seaside Townin. Haluaisin myös tietää, keitä olette. Voisitteko kertoa jotain itsestänne?” Joley kysyi siemaisten teetä. Ash ryhdistäytyi tuolissaan ja tuli ajatelleeksi, etteivät he olleetkaan vielä kunnolla esittäytyneet emännälle. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti sanoa mitään, Brock pomppasi ylös tuolistaan ja kajautti:

”Nimeni on Brock ja minusta tulee vielä maailman paras pokémonkasvattaja!”

Brock oli aina samanlainen nuija yrittäessään jutustella kauniin naisen kanssa mahdollisimman tyynesti. Hyväksi onneksi Ash tiesi, että kun he jokusen tovin keskustelisivat, Brock palaisi normaalille tasolleen ennen pitkää.

”Minä olen Misty, entinen Cerulean Cityn salipäällikkö ja erikoistunut vesityypin pokémoneihin”, Misty esittäytyi ja sai Joleyn hyvin kiinnostuneeksi.

”Niin minäkin!” nainen sanoi ja jatkoi: ”Tässä läheisellä rannikolla elää monia pokémonlajeja, jotka ovat tällä seudulla uhanalaisia. Itse huolehdin niistä ja niitä saa kyllä käydä katsomassa. Voimme mennä huomenna, jos haluatte”, Joley ehdotti ja sai vieraansa innostuneiksi.

Ash tunsi olonsa äärimmäisen energiseksi ja olisi ollut valmiina lähtemään vaikka saman tien. Joley loi seuraavaksi katseen häneen ja poika korotti ääntään sanoakseen nimensä.

”Minä olen Ash Ketchum ja minusta tulee jonain päivänä maailman suurin pokémonmestari!”

”Paino sanalla jonain päivänä”, kuului vinoileva ääni keittiön liukuoven takaa. Ääni kuulosti varsin tutulta ja Ash hätkähti, kun ovi räväytettiin sivuun ja hämärästä käytävästä astui valoisaan keittiöön tuttuakin tutumpi henkilö.

”Sehän on Gary!” Ash huudahti hölmistyneenä.

”No johan on onneton yhteensattuma”, Gary sanoi kulmiaan kohotellen nähdessään koko ystävysjoukon yhdessä.

”Olen samaa mieltä”, Ash murahti ja nousi äkäisenä tuolistaan.

Ei olisi ikinä uskonut, että huomattavin kilpailija oli löytänyt itselleen juuri saman yöpymispaikan, tai että tämä oli edes samassa kaupungissa. Ashista tuntui, että seuraavat pari päivää Seaside Townissa saivat astetta laimeamman sävyn, mikäli Gary Oak olisi maisemissa. Tyypillä oli niin suuret luulot itsestään, vaikka ne eivät olleetkaan sinänsä katteettomia. Sehän siinä nimenomaisesti olikin ikävintä, ettei Ash saanut hetken rauhaa Garyn mahtailulta ja lyttääviltä kommenteilta.

”Te siis tunnette toisenne?” Joley ihmetteli.

”Myös Ash on kotoisin Pallet Townista”, Gary selvensi ja laski kädessään olleen kupin keittiön työtasolle. ”Kiitos teestä, Jo.”

Nimeltämainittu nyökkäsi ja havaitsi vaivaantuneen tunnelman jatkavan kasvuaan. Ehkä hänen olisi syytä hieman keventää sitä jollain konstilla.

”Oi, mutta sehän on mukavaa. En muista kuitenkaan nähneeni sinua silloin, kun olin Garyn lapsenvahtina”, Joley tuumi. Ash loi häneen kummastuneen katseen.

”Garyn lapsenvahtina?”

Toiset olivat näköjään pihalla kuin lumiukot, Gary totesi mielessään ja päätti hieman selkeyttää asioita.

”Niin, vuosia sitten. Jo ja minä olemme serkkuja.”

”Itse olen alkujaan kotoisin Viridian Citystä, mutta olen asunut täällä jo monta vuotta”, Joley kertoi. ”Sain eilen Garylta viestin, jossa hän kertoi liikuskelevansa pian tällä suunnalla ja kutsuin vierailulle pariksi päiväksi.”

”Sinulla ei siis näytä olevan kiire tulla maailman parhaaksi pokémonkouluttajaksi?” Ash mumisi ja istui alas tultuaan siihen tulokseen, ettei Gary ollut aikeissa haastaa rähinää. Vastauksena kysymykseen hän sai kilpakumppaniltaan huvittuneen huokaisun ja vinon hymyntapaisen. Ärsyttävää.

Oli hieman vaikea uskoa, että Garylla olisi ollut aikaa viettää minkäänlaista rennompaa eloa, sillä Ashista oli aina tuntunut, että pokémonien pyydystys ja koulutus olivat tälle kaikki kaikessa. Sama tosin päti melko lailla häneen itseensä... Joka tapauksessa oli outoa kuvitella, että Gary Oak olisi tuhlannut aikaansa vierailemalla sukulaisen luona. No, jospa tämäkin tarvitsi hieman irtiottoa ja taukoa kuten he, Ash mietti silmäillessään Mistyn ja Brockin suuntaan.

Yksi asia oli kuitenkin varma: hän ei antaisi minkään pilata Seaside Townissa viettämäänsä aikaa, vaikka siihen sisältyisikin yhteinen majapaikka vanhan kunnon vastustajan kanssa.

**

Sinä yönä taivaalla loisti kaunis kuu. Pimeän tultua majatalon väki – kaiken kaikkiaan vieraita oli Joleyn lisäksi vain he ja Gary – olivat toivotelleet toisilleen hyvät yöt ja siirtyneet vähitellen omiin huoneisiinsa. Misty nukkui yksin, mutta Ash ja Brock jakoivat keskenään tilavan kahden hengen huoneen. Gary oli tuhahtanut heille hyvät yöt ja vetäytynyt viereiseen huoneeseen.

Brock katseli ikkunasta ulos ihaillen maisemia ja kuuta. Hän kehotti toveriaankin vilkaisemaan, mutta Ash näytti varsin vetämättömältä vain maatessaan futonillaan. Brock huokaisi itsekseen ja tuli siihen tulokseen, että ilmeisesti Garyn läsnäolo sai Ashin noin epätavalliseksi.
 
”Ash, mikä sinua vaivaa?”

Kysymys havahdutti pojan mietteistään ja hän nousi istualleen.

”Ei minua mikään vaivaa, kuinka niin?” Ash mumisi, vaikka tiesi, että lisäkysymykset ja -kommentit olivat taattuja. Brock ei kuitenkaan ollut tungetteleva luonne, vaan esitti asiansa aina rauhallisesti. Tämä sulki ikkunan ja istahti viereiselle futonille.

”Älä anna sen seikan masentaa, että Gary on täällä. Uskon, että hänkin ottaa kaiken rentoutumisen kannalta eikä keskity uraansa tällä hetkellä”, Brock tuumi. ”Ehkä sinun kannattaisi tehdä samoin, Ash.”

”Niin, tiedän”, poika murahti ja kellahti taas selälleen. Pikachu hypähti piristävänä eleenä hänen vatsalleen ja hän laski kätensä rapsuttamaan sen päätä. Ei Ash oikeastaan tiennyt, miksi Gary tuntui sillä hetkellä niin ärsyttävältä ollessaan samassa kaupungissa. Olivathan he törmänneet toisiinsa aina silloin tällöin. Yleensä se kuitenkin oli ollut siten, että Gary oli ehtinyt kaikkialle ennen häntä, ja sen hän oli saanut havaita jopa tienviitoista.
 
Ehkä hänen ärsyyntynyt olonsa johtui siitä tosiasiasta, ettei häntä totta vie ollut onnistanut viime aikoina pokémonien pyydystyksessä ja se tuntui vielä oikein korostuvan Garyn ollessa paikalla. Kenties yleinen ajatus hänen päässään oli, ettei hän vain nyt juuri ollut innokas tapaamaan kilpailijaansa.

Toisaalta ehkä päivistä tulisi kuin tulisikin ihan mukavia, sillä Gary ei ainakaan vielä ollut tuonut itseään esille tai nälvinyt tyypilliseen tapaansa. Brock taisi olla oikeassa, ja vika todella oli hänessä tällä kertaa. Kenellekään ei tulisi hauskaa lomaa, jos hän näyttäisi jatkuvasti pitkää naamaa ilman mitään hyvää syytä.

”En malta odottaa, että pääsemme huomenna rannikolle”, Ash hymähti ja Brock nyökkäsi tyytyväisenä.

”Tuo on sitä oikeaa Ash Ketchumia!” tämä naurahti ja Pikachukin äännähti mahtipontisen rohkaisevasti. Ash naurahti ja venytteli raukeasti käydessään paremmin mielin yöpuulle.

**

Ash räpytteli unisena silmiään ja ponkaisi istumaan huomatessaan, että sekä Brock että Pikachu olivat jo nousseet. Äkkiseltään poika tuli ajatelleeksi kellonaikaa – olihan se erittäin epäkohteliasta vain nukkua, kun oli vieraana jossain. Sekavat ajatukset olivat jonkin verran häirinneet nukahtamista, mutta kun hän sitten oli saanut unenpäästä kiinni, hän oli nukkunut kuin tukki.

Pahus soikoon, Ash ajatteli kiskoessaan vauhdikkaasti housut ja T-paidan ylleen ja kompasteli käytävään.

”Woaah!” hän huudahti melkein kompastuessaan johonkin mustaan. Komea Umbreon tepasteli hänen ohitseen ja sähähti kärttyisenä hänen peräänsä.

Ash raapi päätään miettien, kenen pokémon se oli. Kyseinen Umbreon ei ollut hänen, Mistyn tai Brockin. Nyt kun Ash tarkemmin muisteli, Garyn ensimmäinen pokémon oli Eevee. Se selittikin kaiken. Näköjään tyyppi ei ollut hylännyt vanhoja tuttuja ja luotettavia pokémonejaan, vaikka oli taatusti pyydystänyt niitä matkan aikana lisää ja kaiketi tuplasti enemmän kuin hän.

Omituinen hymyntapainen kohosi Ashin huulille, mutta samalla hän ei voinut olla ajattelematta kuinka tympeää oli, kun joku antoi pokémoninsa käyskennellä tuolla tavalla vapaasti ja toisten tiellä.

Pikachu on tosin aivan samanlainen, hän myönsi itselleen. Mutta Pikachu ei ollutkaan kuka tahansa pokémon, se oli hänen paras ystävänsä koko maailmassa. Luultavasti Gary tunsi samanlaista rakkautta ja kiintymystä Umbreoniinsa.

Säikähdyksestä toivuttuaan Ash suuntasi lopulta kulkunsa keittiön suuntaan.

”Unikekokin näköjään nousi viimein!” Brock nauroi Ashin avatessa nolostellen liukuoven ja istui pöydän ääreen.

”Anteeksi, nukuin kai tavallista pidempään”, hän mumisi. Joley nauroi iloisesti ja tuumasi:

”Suotta pyydät anteeksi! Olen itsekin ollut jalkeilla vasta pari tuntia, ja Misty ja Brock liittyivät seuraani vain vähän aikaa sitten.”

”Miksi et herättänyt minua?” Ash murahti Brockille.

”Näytit niin kovin väsyneeltä, joten päätimme Pikachun kanssa antaa sinun uinua vielä hetken. Ota ihan rennosti – et suinkaan ole viimeinen, joka vetelee hirsiä”, tämä tokaisi vastaukseksi ja kulautti teekupistaan.

”Enkö? Kuka sitten?” Ash ihmetteli ääneen, vaikka tajusikin vastauksen suhteellisen nopeasti.

”Serkkuni on aina ollut äärimmäisen huono aamuherääjä”, Joley tuumasi olkiaan kohauttaen.

”Ai, sitä en tiennytkään”, Ash mutisi ja haukkasi nigiriään.

Rehellisesti sanottuna hän oli aina kuvitellut Garyn nousevan joka aamu kukonlaulun aikaan kuten isoisänsä, jottei minuuttiakaan mainiosta päivästä edetä kohti Pokémonliigaa menisi turhanpäiväisyyksiin. Näköjään hän oli ollut jälleen kerran väärässä kilpailijansa suhteen.

”Gary sanoi tänään aamupäivästä hoitavansa omia juttujaan, joten voimme huoletta lähteä ilman häntä”, Joleyn ääni palautti Ashin takaisin kuluvaan hetkeen.

”Matka rannikolle ei ole pitkä. Kävellen olemme perillä kahdessakymmenessä minuutissa”, Joley arvioi. ”Jos katsoo majatalon takapihan jyrkänteeltä länteen, rannikkoalueen erottaa selkeästi.”

Kuulosti kerrassaan mahtavalta! Ash ahmaisi innoissaan loput aamiaisestaan ja sai Mistyltä kärttyisän mulkaisun, joka ilmiselvästi kehotti häntä pitämään huolen pöytätavoista kaikesta energisyydestä huolimatta.

”Pika”, Pikachu kohautti huvittuneena olkiaan ja tuli siihen tulokseen, että mikään ei saanut isäntää lannistumaan, kun tämä sille päälle sattui.





« Viimeksi muokattu: 21.06.2015 17:11:47 kirjoittanut Beyond »
"I read you loud and clear, Lizard."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 277
  • Kurlun murlun
Vs: Lomailua rannikolla, Pokémon, k-7, osa 1/?
« Vastaus #1 : 26.01.2012 09:39:59 »
mudkip: Hauskaa kuulla, että pidit tarinasta ja jopa jäit odottamaan lisää! 8) Tässä onkin toinen osa.
Ja joo, Mudkip ei valitettavasti päässyt mukaan kuvioihin tällä kertaa - halusin pitää tapahtumat ajalla Kanto-Johto. Tämän vuoksi tarinassa esiintyy muutama toisen sukupolven pokémon, mutta pääasiassa niitä, jotka lukeutuvat alkuperäiseen 151 pokémonin joukkoon.


***

TOINEN OSA



Rannikko oli tosiaankin vain pienen matkan päässä majatalosta ja sen lisäksi alamäkeen käveleminen oli tehnyt siitä huomattavasti lyhyemmän tuntuisen. Rannalla puhalsi lämmin tuuli ja kauempana he näkivät kallioita.
 
Joley astui rantaveteen ja puhalsi pieneen metalliseen pilliin.

”Lapras!” hän huuteli muutaman kerran ja hetkisen kuluttua suuri ja kiltinnäköinen pokémon nousi pintaan kauempana merellä ja ui hämmästyttävän nopeasti mutta sirosti heidän luokseen.

”Upeaa”, Ash mumisi ja kaivoi pokédexinsä esiin.

Lapras. Tämä pokémonlaji on luonteeltaan säyseä ja tulee ihmisten kanssa hyvin toimeen. Kilpensä päällä Lapras kuljettaa monenlaisia asioita, niin ihmisiä, toisia pokémoneja kuin tavaroitakin. Hyvällä tuulella ollessaan Lapras saattaa laulaa hurmaavaa laulua.

”Onko se sinun pokémonisi?” Misty kysyi ihaillen.

”Kyllä. Lapras pitää huolen, että alueella vallitsee harmonia ja järjestys”, Joley hymähti ja taputti pokémonia lempeästi kuonolle. Lapras äännähti hyväntahtoisesti ja katseli ystävyksiä suurilla kilteillä silmillään. Pikachu oli heti valmiina tekemään tuttavuutta sen kanssa, eikä hätkähtänyt lainkaan, vaikka oli kooltaan moninkertaisesti pienempi. Lapras antoi sen nousta selkäänsä.

”Tulkaa sitten pian takaisin”, Ash kehotti, kun Lapras ui hieman kauemmaksi rannasta Pikachu mukanaan.

”Jos teillä on vesipokémoneja, voitte antaa niiden hieman jaloitella”, Joley naurahti ja vapautti itse kaksi omaansa, Dewgongin ja Kingdran. Misty puolestaan heitti matkaan kolme poképalloa ja päästi veteen Staryun, Starmien ja Goldeenin.

Ash tuumi, että varmasti Squirtlekin halusi raitista ilmaa. Kilpikonnapokémon polskutteli iloisesti toisten luo.

”Kun kävelemme hieman tuonne päin, tulemme perille”, Joley sanoi ja opasti heidät paikkaan, jossa uhanalaiset pokémonlajit oleskelivat.
 
Monet niistä olivat vesityyppiä, mutta jotkut viihtyivät meren lisäksi myös hiekalla, sellaiset kuin Shellder, sen kehittyneempi muoto Cloyster sekä rapupokémon Krabby. Kallioiden lomassa he saattoivat nähdä vähän arempia lajeja. Ash tunsi kuinka innostus kupli hänen sisällään. Mitään näin huimaa hän ei ollut aikoihin nähnyt.

Äkkiseltään Ash tuli ajatelleeksi, mistä kaikesta Gary jäikään paitsi. Toisaalta, tämä luultavasti oli jo nähnyt paikasta kaiken näkemisen arvoisen käytyään varmastikin katsomassa rannikon pokémoneja jo aiemmin. Joka tapauksessa ainakin hänellä oli sillä hetkellä taatusti hauskempaa, poika nyrpisti nenäänsä.

”Ash, tule pian tänne!” Mistyn ääni kuului kallioiden läheisyydestä. Kivien välistä pilkisti esiin pieni Krabby saksessaan tukiside.

”Mitäs tälle on käynyt?” Ash kysyi pienen säälintunteen saadessa hänestä otteen.

Joley tuli lähemmäksi ja huokaisi nähdessään pokémonin.

”Pikkuinen oli satuttanut itsensä Cloysterin kuoreen, mutta sen kävi hyvin, sillä Gary tiesi, miten hoitaa saksi taas kuntoon”, nainen kertoi. ”Tällä alueella elää hyvin vähän tämän sortin pokémoneja, sillä vesi on ajoittain hyvin kylmää. Nytkin kun mennään syksyä kohti, ne tarvitsevat hyvän suojan viileämpää ilmaa vastaan.”

Ashin ajatukset olivat kahden vaiheilla. Hän kuunteli kiinnostuneena Joleyn asian, mutta samalla hänen päähänsä pesiytyi jälleen ajatus siitä, miten suuri sankari Gary Oak tuli ja pelasti päivän ylivertaisella tiedollaan ja taidollaan. Olisihan hänkin varmasti osannut sitoa loukkaantuneen saksen, jos joku olisi kysynyt. Tai tarkemmin ajateltuna, ehkä se olisi ollut sittenkin Brock. Ashilla oli huonoja kokemuksia ravuista, sillä hänen sormensa eivät takuulla olleet toipuneet hänen oman Krabbynsa saksihyökkäyksestä.
 
Ash kirosi mielessään sitä, miksi alkoikin taas miettiä mokomaa Garya. Eihän se ollut häneltä pois, vaikka tämä tekikin joskus jotain muita auttavaa.

”Vaivaako jokin, Ash?” Misty uteli.

”Äh, ei”, poika mumisi ja käänsi katseensa merelle, vaikka aistikin sivusilmällään tytön tutkivan katseen. Luultavasti Misty ja Brock olivat puhuneet jotain hänen sekavasta olotilastaan. Tapojensa vastaisesti tämä kuitenkin antoi asian olla ja nousi ylös kävellen lähemmäs kauempana juttelevia Brockia ja Joleyta.
 
Tuijottaessaan horisonttiin Ash näki Laprasin ja Pikachun vain epäselvänä varjona, eikä muitakaan heidän pokémonejaan paljoa näkynyt pinnalla. Poika hengitti syvään raitista meri-ilmaa ja oli jo tuudittautumassa rauhalliseen tunnelmaan, kun äkkiseltään tunsi salamannopeana vihlovan kivun sormessaan. Hän huudahti ja vaistomaisesti yritti pyristää kättään irti pihtimäisestä otteesta. Sama pieni Krabby oli sopivalla hetkellä saanut kiikariinsa hänen etusormensa. Lopulta pokémon päästi irti ja Ash jäi heiluttelemaan kättään saadakseen kivun hieman lievemmäksi, mutta huonolla menestyksellä.

”Olet oikea häijyläinen”, hän murahti ravulle, joka heristi hänelle sakseaan ja kipitti takaisin kivien väliin.
 
”Ash, mitä tapahtui?” Misty hölkkäsi lähemmäs ja yritti pidätellä nauruaan nähdessään hänen saksen uhriksi joutuneen onnettoman sormensa.

”Älä naura, se teki kipeää”, Ash ärähti, mutta tyttöä se ei hetkauttanut.

”Vesipokémonien kanssa täytyy osata aina olla hieman varuillaan”, Misty naurahti ja jostain syystä Ash tunsi olevansa hyvinkin samaa mieltä.

**

Tuntui mukavan rauhalliselta, kun talo oli täysin tyhjillään, Gary ajatteli venytellessään viimeisetkin unenrippeet pois. Toiset olivat kaiketi vasta saapuneet rannikolle, joten paluuseen olisi vielä aikaa. Gary tukahdutti haukotuksen ja tuli siihen tulokseen, että kenties unirytmin korjaaminen olisi paikallaan – nytkin kello näytti melkein yhtätoista.

Hän oli herännyt muutama tunti sitten oletettavasti Ashin huutoon, kun tämä oli kolistellut tiensä ulos viereisestä huoneesta. Mokomakin pässi ei sitten osannut olla hiljainen toimissaan saati katsoa mihin astui – Gary saattoi arvata, että Ashin huudon kohteeksi oli joutunut hänen Umbreoninsa. Pokémon oli nimittäin luikahtanut takaisin hänen huoneeseensa lähes heti korviahuumaavan kiljaisun jälkeen.

Gary tuhahti itsekseen ja oikaisi takaisin selälleen katsellen huoneen kattoa. Ash oli ollut suhteellisen pahalla tuulella koko edellisen illan ja sama päti häneen itseensä. Gary saattoi olettaa, että myös tämä oli pohdiskellut sitä, kuinka sattuma olikaan tuonut heidät saman katon alle pariksi yöksi. Sinänsä asia ei olisi häntä häirinnyt – olihan hänellä lähtökohtainen ylemmyyskompleksi kilpakumppaniinsa –, mutta viime aikoina pokémonien pyydystys oli jäänyt vähän vähemmälle jopa häneltä. Ash varmasti saisi hyvän syyn kuvitella itsestään liikoja sen tiedon pohjalta... Ehkä oli parempi antaa asian olla ja uskotella kaiken olevan vallan mainiosti?

Jos tämä sitten kysyisi jotain, pitäisikö hänen syöttää pajunköyttä?

Äh, mitä turhia, tuskin Ash edes kysyisikään mitään.

Gary nousi futoniltaan ja tuli siihen tulokseen, että päivävaatteet olisi hyvä pukea. Jo varmasti kierrättäisi Ashia ja kavereita kaupungissakin, joten hänellä olisi mainiosti aikaa hoidella omia asioitaan. Hän ehtisi hienosti käymään Poké Centerissä ja marketissa ennen kuin palaisi takaisin.

Gary kutsui Umbreonin takaisin palloonsa, lukitsi oven Joleyltä lainaamallaan vara-avaimella ja astui aurinkoiselle pihamaalle. Gary tuli ajatelleeksi, että kävellen matkaan voisi hyvinkin mennä tarpeettoman paljon aikaa, joten monin tavoin parempi ratkaisu olisi linnuntie. Kirjaimellisesti.

Gary hymähti ja heitti poképallon korkealle ilmaan.

”Pidgeot, valitsen sinut!” hän kutsui komean lintupokémonin esiin. Pidgeot rääkäisi ylväästi ja liihotti kertaalleen majatalon ympäri ja laskeutui sitten isäntänsä viereen. ”Lähdetäänpä kaupunkikierrokselle”, Gary tokaisi sivellessään pokémoninsa nokkaa ja nousi sen selkään. Pidgeot levitti uljaita siipiään ja pian majatalo näkyi Garyn silmiin yhä pienempänä ja kaukaisempana.

**

Vietettyään tarpeeksi aikaa rannikolla Joley ehdotti, että he kävisivät tutustumassa kaupunkiin, sen liikkeisiin ja tuttuihin asukkaisiin.

”Voisimme samalla hankkia lisää ruokaa ja muita tarvikkeita matkaa varten”, Brock tuumasi.

”Hyvä idea”, Ash myönteli näpertäessään solmua sideharson päähän, jonka oli kietonut kipeän etusormensa ympärille. Pahus, miten hänelle olikaan sattunut näin. Tämä oli jotenkin niin tyypillistä hänelle, mutta Gary Oak olisi taatusti osannut varoa Krabbyn pikkuisia mutta ikävän teräviä saksia... Ash pudisti päätään saadakseen ajatuksensa pois kilpailijastaan. Turha tapahtunutta oli jauhaa ja varsinkaan maalailla mitään omia kuviaan.

”Hei, onpa paljon kojuja!” Misty huudahti heidän saapuessaan pienehköön keskustaan. Monissa erilaisissa kojuissa myytiin niin leivonnaisia kuin kankaitakin ja sekä pehmoleluja että hauskoja päähineitä.

”Onko täällä joku juhla?” Ash hämmästeli vilkuillessaan ympärilleen.

”Kyllä, jokavuotiset kyläfestivaalit”, Joley nyökkäsi ja jatkoi: ”Ne alkavat kunnolla vasta muutaman päivän kuluttua, mutta monet kauppiaat saapuvat ajoissa paikalle”, nainen kertoi. Ashin nenään leijaili joka suunnalta herkullinen tuoksu ja hän ehti katsahtaa muuan pikkuleipäkojua ohimennen, ennen kuin Misty ja Pikachu johdattivat heidät pehmoleluja myyvän miehen luokse.

**

”Jessie, on nälkä”, Meowthin mariseva äänensävy sai naisen ärsyyntymään hyvää vauhtia.

”Älä aina ruikuta! Meidän pitäisi myydä leivoksia eikä haaveilla niiden syömisestä itse”, hän tuhahti, vaikka kieltämättä erilaisten pokémonien muotoiset uunituoreet pikkuleivät näyttivät varsin houkuttelevilta.

”Vatsat täynnä olisimme varmasti viisaampia”, nuori mies hänen vieressään huokaisi leyhytellessään laiskasti viuhkalla pöytään nojaten. Sekä James että Meowth olivat sillä hetkellä aivan erityisen vetämättömän ja hyödyttömän oloisia. Jessie oli aikeissa ärähtää tovereilleen, mutta havaitsi oman vatsansa murisevan äänekkäästi. Nainen tuhahti ja tarttui Jigglypuffin muotoiseen pikkuleipään.

”Hyvä on, syödään sitten muutama.”

Meowth hihkaisi helpottuneen kuuloisesti ja oli jo aikeissa tarttua koko lautaseen leivonnaisia, mutta päätyi ottamaan vain pari Jessien mulkaistua pokémonia epäluuloisesti. Hetken aikaa hiljaisuus vallitsi rakettiryhmäläisten välillä leivonnaisten rouskutusta lukuun ottamatta, kunnes James rikkoi sen kommentillaan:

”Tästä tulikin mieleeni, että meidän varmaan kannattaisi miettiä, miten saamme Pikacun nalkkiin”, tämä totesi pyöritellen kädessään puoliksi syötyä Pikachu-pikkuleipää. Jessie huokaisi ärtyneenä – kyllähän hän tiesi, että James oli oikeassa, mutta varteenotettavaa ideaa ei sillä hetkellä tuntunut löytyvän keneltäkään heistä.

”Minulla olisi mielessäni eräs ovela suunnitelma!” Meowth tuumasi omahyväiseen sävyyn.

”Mikä sitten?” Jessie tuhahti.

Meowth väänsi naamalleen raukean virneen ja risti tassunsa puuskaan.

”Unohdamme koko Pikachun ja keskitymme pikkuleipien myyntiin!”

Vastauksena ehdotukseen pokémon sai päähänsä kaksi nyrkiniskua. Sekä Jessie että James kihisivät ärtymyksestä. Loistava suunnitelma, totta tosiaan! Pikkuleipien myynti oli oikeastaan heidän ainoa vaihtoehtonsa, sillä he olivat tyhjätaskuja muutenkin, mutta ennen kaikkea Seaside Townin kesän lopun juhlassa saattoi hyvin vilistä helposti höynäytettäviä turisteja, joilla olisi arvokkaita pokémoneja mukanaan.

Ennen hyvälaatuista tulosta heidän olisi turha näyttää naamojaan pomon edessä. Jopa kollegat katsoivat heitä kieroon saadessaan informaatiota jatkuvasta möhlinnästä. Butch ja Cassidy olivat kaikista pahimmat piikit lihassa.

Mutta minkäs sille mahtoi?

”Kaverit, on minulla myös toinen idea!” Meowth vaikersi kipeää päätään hieroen. Jessie tuhahti ärtyneenä epäillen, haluaisiko edes kuulla. Ties mitä olemattomuuksia tuo otus saisikaan vielä päähänsä ja pokerinaamalla selittäisi niitä...

”Tämän kaupungin rannikolla on suojeltu alue, jolla oleilee monia uhanalaisia pokémoneja. Ne ovat tällä seudulla varsin vähälukuisia”, Meowth selitti ja James tarttui tilaisuuteen innokkaammin kuin Jessie.

”Mehän voisimme kaapata ne ja viedä pomolle...”

”...ja kun pomo kuulee, mistä ne on pyydystetty, saamme takuulla ylennyksen!” Jessie riemastui kuvitellessaan, miten hän saisi nöyryytettyä Cassidyä ja hohottaa sille kierolle ämmälle päin naamaa. James puolestaan haaveili, kuinka hän lopulta johtajan paikalle asettuessaan saisi ottaa rennosti päivät pitkät kurjien alaisten hoitaessa kaikki likaiset työt. Häntä alkoi oikein naurattaa, kun hän kuvitteli viinilasin käteensä ja ison rahavuoren ympärilleen.

”Ja Meowth pääsee viimeinkin arvoiselleen paikalle ja seurapiireihin!” pokémon huudahti ja maalaili mieleensä upeita kuvia, joissa se istua nökötti kunniapaikalla itse pomon vieressä.

Räjähtävä energisyys sai heidät tarmokkaalle tuulelle ja he olivat valmiina kehittämään tarvittavaa suunnitelmaa kaapata rantavedessä elävät pokémonit. Heidän täytyi kuitenkin pitää salakavalan matalaa profiilia, etteivät heidän aikeensa olisivat paljastuneet kenellekään. James kyyristyi hieman alemmas kuiskiakseen tovereidensa kanssa ja samalla vilkuili vaivihkaa kojuilla vierailevia turisteja. Eräs näköhavainto sai hänen lähestulkoon huudahtamaan ääneen.

”James, mitä nyt?” Jessie uteli miehen tiiraillessa väkijoukkoon. Muutaman sekunnin kuluttua nainen käsitti mistä oli kyse.

”Oliko tuo..”

”..se uivelo!”

”Ja Pikachu myös!” Meowth möläytti.

Toden totta: pikku torakka ja hänen ystävänsä olivat jälleen kerran löytäneet tiensä samaan kaupunkiin kuin he! Olisikohan sitä pitänyt luonnehtia erittäin pahaonniseksi sattumaksi vai kohtalon valinnaksi... Rääpäleet olivat hanakasti pilaamassa aina heidän hienot suunnitelmansa, mutta toisaalta heillä oli Pikachu mukanaan.

Siinähän lyötäisiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Hetken mietittyään Jessie kumartui jälleen alemmas ja kolmikko painoi viisaat päänsä yhteen kehittääkseen oivan skenaarion sille yölle. Pimeän tultua olisi aika toimia, kun koko kaupunki olisi suloisesti unten mailla...




A/N: Laprasin tiedot peräisin Wikipediasta 26.1.12
« Viimeksi muokattu: 31.08.2016 04:53:58 kirjoittanut Ayudara »
"I read you loud and clear, Lizard."

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 277
  • Kurlun murlun
Vs: Pokémon: Lomailua rannikolla, k-7, osa 2/?
« Vastaus #2 : 25.06.2012 00:27:53 »
Huh, lievästi sanoen venähtänyt tämä puhtaaksikirjoitus... Anteeksipyynnöt! :---P

***

KOLMAS OSA



Ehdotus majatalolle palaamisesta tuli juuri hyvään saumaan: Ash tunsi kuinka hänen mahansa kurisi ilmoittaen, että taisi olla lounasaika. Kävelymatka takaisin olisi sujunut hänestä miellyttävämmin, ellei Misty olisi käskenyt häntä kantamaan lähes puolen metrin pituista pehmolelua.

"Ota sinä tämä, kun minulla on Togepi", tyttö oli sanonut, eikä poika ollut voinut pahemmin kieltäytyäkään varsinkaan, kun Misty oli muistuttanut häntä vanhasta polkupyörästään, joka oli kauan sitten kokenut kovia hänen käsissään - pikemminkin se oli romuttunut tuusannuuskaksi. Että Mistyn pitikin aina vedota pyöräänsä vaatiessaan jotain häneltä... Se oli varma, ettei tämä unohtaisi asiaa koskaan, vaan seuraisi häntä maailman ääriin peräten korvausta menopelistään.

"Täällä taas!" Joley hymähti tutun rakennuksen näkyessä. He nousivat mäen ylös, ja Ash voihkaisi helpottuneena laskiessaan pehmo-otuksen etupihan kiveykselle. Kohta saataisiin ruokaa vatsaan... Brock oli kysynyt Joleylta luvan lainata keittiötä kokeillakseen erästä uutta ruokareseptiä. Ash saattoi arvata, että tulos olisi taatusti mainio Brockin keittotaidot tuntien. Joley ja Misty sanoivat auttavansa mielellään keittiöpuuhissa, mutta Ashista itsestään tuntui, että hänellä olisi jotain tärkeämpääkin tekemistä. Näin ollen - Mistyltä ärsyyntyneen mulkaisun saatuaan - poika suuntasi ajatuksissaan kulkunsa majatalon takapihalle, josta kuulemma näki hyvin rannikkoalueelle.

Ash seisahtui takaoven taakse kuullessaan puutarhasta iloista naurua jan huutelua. Hän raotti liukuovea sen verran, että saattoi huomaamattomasti silmäillä, mitä Gary puuhaili. Tällä näytti olevan hyvin hauskaa Umbreoninsa kanssa; he juoksentelivat ympäriinsä, painiskelivat ja kieriskelivät pölyisessä maassa ja välillä ulvoivat kilpaa.

"Yritäpäs napata tämä", Gary haastoi ovelasti taittaessaan pensaasta kukan ja puristi varren hampaidensa väliin. Umbreon ärhenteli leikkisästi ja yritti kaikin keinoin päihittää haasteen Garyn väistellessä taitavasti sen tassuja.

Ash oli lähes ällikällä lyöty. Poika vetäytyi hieman kauemmas raollaan olevasta ovesta. Jälleen kerran hän tuli siihen tulokseen, että hänellä toden totta taisi olla hieman harhaanjohtavat luulot kilpailijastaan. Mitä ilmeisimmin Gary tuli loistavasti juttuun pokémonkumppaniensa kanssa, siitä Ashilla ei ollut enää pienintäkään epäilystä. Uskomatonta silti, että tästä löytyi tuollainenkin puoli, tyyppi oli niin... inhimillisempi kuin yleensä. Edellisen kerran Ash oli havainnut Garyssa sen piirteen tämän hävittyä Viridian Cityn salipäällikölle. Se olikin ollut Garyn uran ensimmäinen tappio, mutta tapahtumaan liittyi toki paljon muutakin, myös sellaista, joka edelleen oli jäänyt epäselväksi ja paljastumattomaksi.

"Hei, sinä huiputit!" Garyn nauru kiiri Ashin korviin. Siitä taisikin olla melkoinen aika, kun hän oli kuullut tämän nauravan tuolla lailla, noin aidosti. Sellainen hekotus, jonka hän hyvin tiesi, oli ylimielinen ja mahtaileva. Oli oikeastaan kummallista kuulla noin velmuilevaa äänensävyä.

Hetken aikaa Ash pohti, kannattaisiko hänen sittenkään ottaa askelta takapihan suuntaan. Saattoihan hyvinkin olla, että kun toiset eivät olleet läsnä, Gary tarttuisi tilaisuuteen alkaa samaksi raivostuttavaksi itsekseen. Toisaalta Ash oli alun perin ollut aikeissa vain käväistä puutarhassa, joten ehkä tilanteesta muodostuisi ihan mukiinmenevä. Olihan hän toki jutellut Garyn kanssa monesti ennenkin, joten haastetta moiseen ei kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla. Ash huokaisi syvään ja liu'utti oven auki mahdollisimman tyynesti kuin olisi vasta sillä hetkellä tiedostanut Garyn läsnäolon.

"Katsos vain, sehän on Ash", hän sai kommentin kilpakumppaniltaan, mutta äkkiseltään kuunneltuna sävy taisi olla ihan ystävällinen.

"Koskas sinä palasit takaisin?" Ash kysäisi.

"Jokin aika sitten", Gary tuumasi ja istahti maahan Umbreoninsa viereen. "Kävin kaupungissa asioilla ja söin siellä lounasta. Katsastin myös markkina-alueen."

"Mekin kävimme siellä", Ash mumisi ja raapi poskeaan vaivaantuneena yrittäen keksiä jotain järkevää sanottavaa. Jännittäminen oli turhaa, sillä Gary ei ollut kaikesta päätellen aikeissa piikitellä.

"Kävitte kaiketi myös katsomassa rannikon pokémoneja? Gary ehti avata keskustelua häntä ennen.

"Kyllä kävimme."

"Taisit joutua hyökkäyksen uhriksi?" Gary virnisti huvittuneena. Ashin vatsassa muljahti inhottavasti ja vaistomaisesti hän piilotti siteen peittämän sormensa selkänsä taakse, vaikka tiesikin Garyn panneen sen jo merkille.

"Jos ajattelit nauraa, niin siitä vain", Ash murahti hampaitaan kiristellen. Gary huokaisi samalla tavalla kuin Misty silloin, kun hän tytön mielestä käyttäytyi lapsellisesti.

"Varsinainen pässi", tämä tokaisi ja nosti vasemman kätensä etusormea näyttääkseen hänelle valkoista sidettä. Ash toljotti sormea hetken ja vasta sitten käsitti tilanteen.

"Siis... se Krabby?" hän mutisi epämääräisesti ja lähestulkoon hymyili epäuskosta.

"Sama kaveri", Gary naurahti. "Harmillista, että tässä tapauksessa huulenheitto sinulle olisi varsin epäjohdonmukaista. Eipä olisi itsekään pitänyt unohtaa, että vesityypin pokémonit osaavat yllättää."

"Misty sanoi saman ohjeen minulle", Ash totesi silmäillessään omaa siteen peittämää sormeaan.

"Arvelinkin, että jonkun pitäisi kertoa asia sinulle", Gary tuhahti vinosti virnistäen. "Ash Ketchumilla ei tunnetusti ole aina niin paljon älliä päässään, että olisi tajunnut moisen itse", tämä tuumasi ja sai Ashin tympääntyneeksi.

"Taas tuo alkaa... Hauku vain, mutta muista, että minulla on vesipokémon. Squirtle on luotettava ystäväni!" hän huomautti pilkettä silmäkulmassaan.

"Älä nyt housujasi pudota", Gary sanoi epäuskoinen häivä kasvoillaan. "Pointtini tässä oli se, että mikä tahansa pokémon voi olla arvaamaton ulkokuorestaan riippumatta, kuten tämä Umbreon tai vaikka oma Pikachusi. Lyön vaikka kaikki voittamani salimerkit vetoa, ettei sekään kokenut olevansa paras ystäväsi pokémonmatkasi alkutaipaleilla."

Naulan kantaan, Ash ajatteli pienen hymyn kareillessa suupielissään, mutta piti kuitenkin tuimahkon ilmeen. Pikachu oli totta tosiaan ollut varsinainen monsteri, mutta vähitellen luottamus heidän välillään oli kasvanut pienestä taimesta valtaisaan kukkaan. Kuten hän oli jo aikaisemmin pohtinut, Pikachu ei ollut kuka tahansa pokémon.

Jälleen kerran Ashin oli todettava, että Gary oli oikeassa. Alkoi olla jo väsyttävää edes yrittää väittää mitään omasta mielestä pätevää vastalausetta. Ehkä hän voisi jatkaa tilannetta kysymällä Garyn omista kokemuksista kouluttajana. Kun tämä kerran noin omistautuneesti selitti luottamuksesta ja valppaudesta, mahtoi tälläkin olla joitain vastoinkäymisiä takanaan.

"Minulla?" Gary ilmiselvästi hämmentyi kysymyksestä. Tämä pohti itsekseen vähän aikaa, mutta naurahti sitten: "Ei niin merkittävästi -" tämä aloitti tuttuun ylimieliseen tapaansa, "- mutta pokémonkouluttaja ei ole pokémonkouluttaja ilman haasteita, sinä jos kuka varmasti ymmärrät sen."

"Olet oikeassa", Ash vastasi ja antoi periksi pienelle hymylle. Myös Garyn suupielet kohosivat virneeseen ja tämä rikkoi pienen hiljaisuuden toteamalla, että tuoksusta päätellen Brock ja tytöt olivat saaneet ruoanlaittonsa päätökseen.

**

Ash makasi futonillaan rentona. Lounaan lisäksi myös illallinen oli ollut erinomainen: tasokkaampi kuin mitä he olivat syöneet aikoihin, ja nyt kaikki ravinnosta saatu energia tuntui valuneen suoraan hänen jäseniinsä tehden hänen olostaan raukean laiskan. Sillä hetkellä pokémonmestaruuden tavoittelu leijui hänen päässään vain pienimuotoisena ajatuksena eikä täyttänyt sitä lähes kokonaan kuten yleensä.

Ashista olisi ollut erittäin miellyttävää, jos hän olisi saanut heti päivällisen jälkeen kellahtaa futonilleen, mutta Misty oli varsin selkeästi osoittanut, että hänen oli määrä auttaa keittiön siivoamisessa. Se oli kuitenkin nyt hoidettu, joten poika saattoi rauhassa keskittyä sulattelemaan ateriaansa.

Ash loi katseen huoneen ikkunasta ja totesi itselleen, että kohtapuoliin taisi olla hyvä aika käydä nukkumaan. Se oli sinänsä ikävää, sillä Joley ja tämän majatalo olivat Ashin mielestä äärimmäisen miellyttäviä, mutta sitä se pokémonmestarin urasta haaveilevan elämä oli: matkustelua paikasta toiseen ja uusien kokemuksien keräilyä. Ei Ash sitä pannut pahakseen, että matkaa olisi määrä jatkaa seuraavana aamuna, mutta joskus olisi ollut mukavaa viettää oikein pitkä loma. Paha kyllä rahatilanne oli senluonteinen, ettei sillä kustannettu mitään suurempaa matkaa esimerkiksi risteilyaluksella. Kaiken lisäksi Ashilla oli varsin huonoja kokemuksia suurista luksuslaivoista: edellisen kerran, kun he olivat matkanneet sellaisella, reissu oli päätynyt ensin merenpohjaan ja sitä kautta Gyaradoslauman nostattaman pyörremyrskyn siivittämänä kummalliselle elämyspuistosaarelle.

St. Anne -aluksen uppoaminen oli ollut Rakettiryhmän onneton aikaansaannos, Ash muisteli suutaan mutristaen. Nyt kun hän tarkemmin ajatteli, eräästä varsin tutuksi tulleesta sen organisaation kolmikosta ei ollut kuulunut hetkeen mitään. Se oli sangen merkillistä, sillä tavallisesti Jessie, James ja Meowth pyörivät heidän päänvaivanaan harva se päivä. Pieni tauko niistä kelmeistä oli varsin paikallaan. Osasivatpa olla pilaamatta hänen lomaansa, Ash ajatteli hymyillen.

**

Uni ei millään tahtonut tulla Ashin silmään. Poika kieriskeli turhautuneena peittonsa alla ja tuli lopulta siihen tulokseen, että voisi hyvin tehdä hetkisen jotain muuta. Kenties pieni visiitti takapihan puutarhassa rauhoittaisi hänen jostain syystä levottomaksi käynyttä olotilaansa. Ash hiipi takaovelle hiljaa kuin Rattata ja sujautti jalkaansa oven vieressä nököttävät zorit. Lämmin tuulahdus pyyhkäisi miellyttävästi hänen lävitseen ja hän astui pihamaalle. Hämmästyksekseen Ash huomasi, ettei ollut yksin.

"Ai, sinäkin täällä?"

Gary sanoi käännyttyään tulijaa kohti. Tällä oli yllään vielä päivällä käyttämänsä vaatteet, mutta kaulakorun puuttuminen kertoi, että tämä oli hänen tavoin ainakin yrittänyt nukkua.

"Etkö sinäkään saanut unta?" Ash kysyi ja käveli kilpailijansa viereen. Gary oli ollut katselemassa merinäköalaa eikä pannut pahakseen juttuseuraa. Vastauksena hänen kysymykseensä tämä kohautti olkiaan ja totesi:

"Johtunee varmaan siitä, että heräsin tänään tavallista myöhemmin. Joka tapauksessa tulin tänne nauttimaan maisemista ennen huomista lähtöä", Gary hymähti ja loi Ashiin aavistuksen laskelmoivan silmäyksen. "Kai tekin sentään pian jatkatte matkaanne?"

"Sen voit uskoa", Ash vastasi ja työnsi mielenosoituksellisesti kätensä farkkujensa taskuun. Hänen mielestään Garyn oli jokseenkin turha kuvitella hänen jäävän jälkeen, sillä heillä oli nyt yhtä monta arvomerkkiä sekä sillä hetkellä sama kaupunki ja majapaikka.

"Äkkipikainen kuten aina", Gary tokaisi. "Kai sinulla ja ystävilläsi on jo seuraava päämäärä tiedossa?"

Rehellisesti sanottuna ei, sillä yleensä he matkasivat siihen kaupunkiin, joka oli seuraavaksi lähimpänä.

"Onhan meillä joitain suunnitelmia seuraavan paikan suhteen", Ash mumisi, vaikka ei kuulostanutkaan kovin itsevarmalta. Toisaalta mitä se Garylle kuului, vaikkei heillä olisikaan ollut mitään selkeää määränpäätä tiedossaan?

Arvatenkin tämä oli aikeissa kommentoida jotain ylenkatseellista, mutta vaikeni äkisti ja käänsi katseensa merelle. Myös Ash oli pannut merkille omituisen ilmiön ja tähyili samaan suuntaan.

"Näitkö sinäkin kirkkaan välähdyksen?" Gary mutisi kummastuneena.

Ash nyökkäsi.


« Viimeksi muokattu: 30.08.2016 11:55:41 kirjoittanut Ayudara »
"I read you loud and clear, Lizard."

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 818
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Pokémon: Lomailua rannikolla, S, osa 3/4 25.6
« Vastaus #3 : 30.08.2016 03:34:58 »
Selailin sun listausta tosiaan ja sitten huomasin, että sieltä löytyy Pokémon-ficci! Kun olin saanut nostalgiaa jo Inuyashasta niin tämä viimeistään räjäyttää kaikki nostalgiset muistot mieleen! Pokémon oli itsellekin todella suuri juttu silloin aikoinaan ja jollain tasolla jättikin kai lähtemättömän vaikutuksen. Katsoin silloin ensimmäistä kautta aikoinaan ja sinne asti en ole edennyt, missä Umbreon tulee mukaan. Se on kuitenkin tuttu, joten sen mukana olo ei haitannut. Pidän siitä, että tässä mennään tutuilla urilla!

Omat muistikuvat Pokémonista on aika hatarat tarinan kannalta, kun suurimman osan jaksoista olen katsonut viimeksi lapsena. Kuitenkin muisti virkistyy ja tärkeimmät asiat on tallessa jossain pääkopan syövereissä! Kommentoin nyt tätä luku luvulta samaan tahtiin kuin luen eli tästä lähtee:

1. Osa.
Tämä lähti ihanan tuttuun tyyliin, että porukka saavuttaa jälleen uuden paikan, mihin ovat matkustaneet ja näkevät, miten kaupunki avautuu heidän edessään. Sellaista seikkailunmakua, kun koskaan ei voi tietää, mitä uudessa kaupungissa on, vaikka tarkoitus olisikin vain lomailla!

En muista/tiedä, onko Jo canoniin kuuluva hahmo, mutta tykkäsin siitä. Jotenkin fandomiin todella sopivan oloinen hahmo! Tykkäsin myös, miten Gary ilmestyy tuttuun tapaansa paikalle ja naurahdin hänen aloituslauselleen ehkä ääneen. Olin palavasti ihastunut Garyyn lapsena, koska se oli niin cool. Ensimmäisen luvun edetessä huomasin, miten paljon tämä keskittyy Garyyn, vaikka pääroolissa onkin Ash. Tai siihen, miten hän on arvioinut ennakkoluulojen mukaan valloittavaa kilpailijaansa. Se, että Garykin on unikeko oli musta tosi hyvä juttu, kuten myös nuo muut pienet yksityiskohdat, joita Ash ajattelee. Että Gary tekee sitä ja tuota, mutta niimpä hän tekee itsekin! En muista evolvasiko Gary sarjassa Eeveetään (jotenkin mulla on kuva ettei), mutta odotan kyllä innolla, onko mainittu Umbreon Garyn vai Jon. Tavallaan sopisi, että se on Jonkin, kun kyseessä on kuitenkin serkukset niin voi olla, että molempia kiinnostaa Eevee ja niiden muodot, vaikka Jo sanoikin olevan kiinnostunut vesityypin pokémoneista.

Mietin tässä alussa, että mihinköhän ajankohtaan tämä oikeastaan sijoittuu, mutta luettuani ensimmäisen luvun päättelin, ettei sillä ole oikeastaan väliä. Osaat kirjoittaa jotenkin niin hyvin, että ei ylimääräisiä selityksiä tarvita ja siihen uskoo suoraan, mitä tapahtuu ja tavallaan on kaikki faktat pöydässä, vaikket selitäkään kaikkea yksityiskohtaisesti. :) Hyvin mielin siirryn toiseen lukuun.

Osa 2.
Ohh, Lapras! ♥ Mulla oli jostain muistikuva, että Pikatchu ei tykkäisi suuremmin vedestä, mutta ehkä se on sieltä sarjan alkupäästä. Nyt se kuitenkin lähti rohkeasti vesille Lapraksen kanssa, mikä oli aika somaa. Myös itselle uusi pokémon tuli vastaan eli tuo Kingdra. Mietin pitkään, että eikö sen nimi ole Seadra, mutta kyseessä olikin itselle tuntematon muoto!

Ja voi Krabby minkä teki Ashille. ;D

Toisessa osassa päästiinkin useaan eri näkökulmaan ja selvisi, että Umbreon tosiaan on Garyn! Ehkä se muodonmuutos tosiaan tapahtuu sitten myöhemmin. Oli mainiota nähdä, mitä Garyn päässä liikkuu ja kun kaikki suunnistivat kohti kaupunkia aloin hieman haaveilla, että saataisiin nähdä Rakettiryhmästä vilaus. No sain enemmänkin, kun heidän näkökulmastaankin tuli osuus! Mietin aluksi, miten tämä toimii, kun on näin monta näkökulmaa suhteellisen lyhyessä luvussa, mutta kyllä se toimi. Tarina eteni ja päästiin näkemään useampaan paikkaan yhtä aikaa, vaikka nyt hahmot tuntuvat pakkautuvat kaikki torille!

Toisessa luvussa erityisesti Rakettiryhmän kohdalla tuli niin elävästi tv-sarja mieleen, että olin ihan varma, että osa reploista on varmaan suoraan sarjasta kun ne ihanilla suomidubbiäänillä kaikuivat mun päässäni! Tarinan edetessä olen kiinnittänyt huomioon, että olet napannut tänne paljon fandomiin sopivaa kieltä, johon ei muuten niin usein törmää, kuten sanoissa "nalkkiin", "uivelo", "pässi", ja niin edelleen. Jee! :) Tässä huomaa, että tarina etenee myös sarjalla tuttuun uskolliseen tapaan, saa nähdä, miten Rakettiryhmä ottaa tällä kertaa köniin, vaikka suunnitelma on niin nerokas. Eihän sitä nyt kovin monelle voisi tulla mieleen napata uhanalaistenpokémonien paikasta uhanalaisia pokémoneja! ;D

Oon kehunut ennenkin sitä, miten pidät hahmot IC:nä. Tälläkin kertaa! Kaiken lisäksi oon aina vaan entistä enemmän yllättynyt, kun miettii, miten laajasti eri fandomeista olet kirjoittanut. Saat jotenkin tyylin sopimaan tosi hyvin alkuperäiseen, kuten tässäkin, vaikka tämä onkin hieman vanhempi sarja noihin muihin sinun ficceihisi verrattuna, joita olen lukenut. Ja lukeminen jatkuu ->

3. Osa.
Kolmannessa luvussa päästiin Ashiin ja Garyyn niin, että ne saivat hieman pohdiskella toisiaan. Kyllä sen huomaa, että Gary on hieman kypsempi, kun Ash tuppaa olevan lapsellisempaa sorttia (vaikkei Garykaan aina parastaan näytä!). Se kohtaus, jossa Gary leikki Umbreoninsa kanssa oli minusta todella ihana, josta tykkäsin todella paljon. Ash tosiaan sai nähdä Garyn aivan toisenlaisessa valossa, mitä yleensä.

Tässä vaiheessa olen keskellä lukua menossa, mutta on otettava huomioon se, että pian ruokailun jälkeen - joka ilmeisesti oli lounas - Ash mietti nukkumaanmenoa. Ilmeisesti keittiössä on ollut aikamoinen kaaos, jos sitä on lounaasta iltaan asti siivottu, eikä mitään muuta tähdellistä ole koko päivänä tapahtunut. :D Ehkä illallinen olisi käynyt paremmin, kun nyt tosiaan elin jotenkin uskossa, että edelleen mennään päivässä. Jotenkin kiva, että Ashkin ajattelee Rakettiryhmää. Onhan nekin tavallaan matkatovereita, melkein aina siellä, missä Ashkin!

Nyt jatkuu...

Aaa! Tätä ei ollutkaan tämän enempää jäljellä. Jatkoin siis siitä, kun Ash sitten lopulta koetti oikeasti nukkua. Ilahduin, kun Ash meni ulos ja tapasi Garyn ja mietin, mitä yöllinen keskustelu tuo tullessaan. Se oli matkasuunnitelmia... ja hetken aikaa haaveilin, että Gary ehdottaa, että he menisivät yhtä matkaa. Kuulostaa hyvin epätodennäköiseltä, mutta siitä huolimatta jotenkin odotin sitä! Sitten tapahtuikin jotain... joka on epäilemättä Rakettiryhmä!

(Vaikka odotinkin, että kaikki törmäisivät sattumalta kaupungissa niin oikeastaan näin oli parempi!)

Jätit tämän todella jännään kohtaan ja sait koukutettua näillä kolmelle ensimmäisellä osalla. Vaikka viimeisimmän luvun julkaisusta onkin aikaa niin toivoisin, että innostuisit taas tästä ja kirjoittaisit viimeisen osan tänne Finiin! Tahdon todella lukea tämän loppuun, että miten käy. Ash ja Gary ovat nähneet toisistaan nyt erilaisemmat puolet, joita eivät ehkä ole ajatelleet aiemmin. Mutta kiinnostaa myös millä ihmevempaimella ja suunnitelmalla Rakettiryhmä taas aikoo toteuttaa suunnitelmiaan ja kuinka se estetään! Tuleekohan esille se, miten vesipokémonit osaavat olla arvaamattomia? Haluan tietää! Se oli nimittäin kanssa jotenkin kiva, että Krabby nipisti Ashia, mutta oli tehnyt saman myös Garylle ja hänen pieni kuittailunsa ettei Ash itse tajuaisi oli kanssa oikein hauska! :D Sellaista peruskettuilua, mutta ei ehkä niin ylimielistä kuin tavallisesti. Pidit tässäkin hahmot hyvin IC:nä, vaikka tosiaan etsitkin sellasia parempia puolia molemmista molempien näkökulmasta.

Aivan mahtavia lukuja, joita oli ilo lukea! Ja toivon todella, että tämä tulee loppuun ja lupaan palata kommentoimaan! Kiitos! :) Pahoittelen kaikkia mahdollisia typoja, joita tänne on lipsahtanut, eikä oikolukeminen varmaan auta. Ja jos hypin jotenkin aiheesta toiseen. Yleensä kommentoin kokonaisia tekstejä kerralla, en luku kerrallaa, mutta nyt kävi näin.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Maissinaksu

  • Trubaduuri
  • ***
  • Viestejä: 3 277
  • Kurlun murlun
Vs: Pokémon: Lomailua rannikolla, S, osa 3/4 25.6
« Vastaus #4 : 01.09.2016 21:57:05 »
Voihan vaapukka. :---D Avasin Finin, vilkaisin Omia aiheita ja tutkin läpi:

1) Okei, kommentti johonkin omaan tekstiin

2) Kommentoijana Odo

3) Kyseinen ficci: kaikista yli 90:stä juuri TÄMÄ

Olin unohtanut tämän ficin jo aivojeni taka-alalle ja oli pudota tuolilta, kun näin tämän saaneen kommentin. Apua, tämähän on vanha kuin taivas. xD Piti oikein parkkeerata läppärin ääneen ja verkkaammanpuoleisesti vastata. Ensinnäkin olen kovin otettu, että tunsit vetoa lukea kaikki ilmestyneet osat läpi ja että halusit antaa pitkää ja perusteellista palautetta. Kiitoksia. <3

Krhm, eli siis... Tyypilliseen helmasyntitapaani tämä on jäänyt viittä vaille vajaaksi syystä tai toisesta. Nyt tätä hieman luettuani uudemman kerran läpi totesin kehittyneeni kirjoittajana jonkin verran muutaman vuoden aikana ja tuuminkin, pitäisikö tälle tehdä pieni muokkauskierros. Sellainen ei olisi yhtään pahitteeksi varsinkin huomattuani, että olin aivopieruissani kirjoittanut Krabbyn c:llä enkä k:lla. Jyskytin päätäni tyynyä vasten hyvän tovin, voi pyhä sylvi... Onneksi se asia on nyt ainakin korjattu. xD

Jospa minäkin analysoin osa kerrallaan, niin pysyy jokin järki tässä aivomyräkässäni.


***


Osa 1.

Tästä olikin juuri (ja on edelleen :'D) tarkoituksena tulla ikään kuin yksi canoniin upotettu jakso henkilöhahmoineen ja canonille uskollisine replikointeineen. Joley on täysin omaa keksintöäni, samoin koko Seaside Town. Luonnollisesti Gary oli pakko ottaa tarinaan mukaan, koska se vain sattuu olemaan niin ihana hahmo. Täällä on toinen, joka oli kyseiseen kaveriin muksuna palavasti kiintynyt. xD

Ja joo, Garyn Umbreon on ihan canonia. Oli hauska huomata, että kysymys kyseisen pokémonin omistajasta jäi arvoitukseksi pieneksi hetkeksi. Näin ei ollut varsinaisesti tarkoitettu, mutta en harmistunut lainkaan. En ollut ajatellut Garyn ja Jon sukulaissuhdetta tuon Eevee-kysymyksen kohdalla, mutta varmaankin Joleylla olisi Vaporeon tiimissään sillä periaatteella.


Osa 2.


Kaikki rakastavat Laprasta! :D Pikachulla ei oman käsitykseni mukaan ole ollut varsinaista vesikammoa, mutta joutuihan se tosin Goldeenin piikittämäksi yhdessä jaksossa. Lapras oli kuitenkin kaverina, joten huolta vailla vain aaltoihin. Kingdra on yksi suosikeistani kyllä. Pääsen näköjään kanavoimaan kiintymystäni erityisesti vesipokémoneihin tässä tarinassa. Yksi lemppareistani pääsee myös myöhemmin estradille - näin näytti olevan kauan sitten tekemäni neljännen osan luonnoksen perusteella.

Garyhan nyt ansaitsisi vaikka kokonaisen jakson itselleen, mutta pienikin pätkä auttaa asiaa. Kyseisestä hahmosta minulla ei kamalasti ole headcanoneja, liekö oikeastaan muita kuin tuo myöhään nukkuminen, mutta jotenkin koen sen mielenkiintoiseksi kirjoitettavaksi. Kuin myös luettavaksi tai katsottavaksi.

Täytyy sanoa, että vaikka tämä tekele olisi muuten täysin kökkö, Rakettiryhmän välisestä sanailusta kehtaan myöntää olevani pienissä määrin ylpeä. Ainakin seison vakaasti tuotokseni takana. ;D Olisi ollut jännittävää, jos päähenkilöt olisivat törmänneet rosvokolmikkoon jo torilla, mutta jotenkin se olisi vienyt jännitteen tilanteesta. Selän takana juonittelu maistuu kaikista makeimmalle, hahhah.


Osa 3.


Jotenkin tuntuu tätä uudelleen lukiessani, että Garyn ja Ashin omalla tavallaan vääränlaisia käsityksiä toisistaan on alleviivattu aika suuresti. :D Sitäkin silmällä pitäen pieni kriittinen uudelleentarkastelu voisi olla paikallaan. Onhan hahmojen ero aika silmiinpistävä siltikin, juuri tuolla tavoin, että Ash on vähän lapsellisemmalla tavalla temperamenttinen, kun taas Gary on muuten vain halutessaan kusipää. xD Onhan tuo leikkikohta aika herttainen ja antoi Ashille uutta ajateltavaa.

Lainaus
Tässä vaiheessa olen keskellä lukua menossa, mutta on otettava huomioon se, että pian ruokailun jälkeen - joka ilmeisesti oli lounas - Ash mietti nukkumaanmenoa. Ilmeisesti keittiössä on ollut aikamoinen kaaos, jos sitä on lounaasta iltaan asti siivottu, eikä mitään muuta tähdellistä ole koko päivänä tapahtunut. :D Ehkä illallinen olisi käynyt paremmin, kun nyt tosiaan elin jotenkin uskossa, että edelleen mennään päivässä.

Hmm... Parhaalla tahdollanikaan en hoksaa tuota mainintaasi venyneestä lounaasta, vaikka repesin kiitettävsti ajatukselle, jossa koko keittiön puunaamiseen on kulunut aikaa iltapäivästä lähelle nukkumaanmenoaikaa. :'D Oli pakko pariinkin otteeseen tarkistaa, ettei sinne ole vahingossa lipsahtanut jotain sellaiseen viittaavaa, mutta kyllä olen käsittääkseni onnistunut kertomaan päivän kulusta lyhyesti mutta kohtuullisen selkeästi. Illallinen taisi tosin venyä vähän myöhäiselle, jos Ash tosiaan oli jo aikeissa rauhoittua hiljalleen futonille. Keittiön siivoamisessa pojan piti auttaa siksi, koska kokkaajaksi tästä tuskin olisi ollut. :D Sovinistisesti laitoin tytöt ja Brockin puuhailemaan ruoan parissa, hmh.

Gary/Ash-shippiä ajatellen olisi kyllä maika herttaista, jos hahmot puhuisivat matkan jatkamisesta yhdessä, mutta jos pidän tämän sinänsä canonia myötäilevänä, niin tuskin käy tässä tarinassa. Joka tapauksessa vanhasta lapsuudenkaverista ja myöhemmästä kilpailijasta oppiminen lämmittää taatusti mieltä ja loppujen lopuksi kyllä pidän hahmoista parituksenakin. :D


***


Viimeisessä luvussa tosiaan seikkailee Rakettiryhmä, mutta sen kirjoittaminen on toistaiseksi pahasti lapsenkengissään. Kenties minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada tämä tarina päätökseen vielä tämän vuoden puolella. Onhan tämä nyt majaillutkin toimettomana kohtuullisen pitkään. Ja toden totta minulta putkahtelee koko ajan uusia fandomeja listaan... Alan itsekin hämmentyä, mutta minkäs sille mahtaa. :P

Huh, pyrin sanomaan kaiken mitä halusin ja arvostan palautettasi suuresti. Jos tämä jonain päivänä saa kohtuullisen arvokkaan lopetuksen, kuulen mielelläni lisätunnelmia! :D Minun ei kyllä koskaan pitäisi aloittaa moniosaisia tekstejä, jos sitä ei ole kasassa vähintään loppuratkaisuun asti. Niissä käy muuten juuri näin.

- Ayu


"I read you loud and clear, Lizard."