Author: Zarroc
Pairing: (Viola/Tommi), Tommi/Jaakko
Rating: S
Genre: drama, angst, slash
A/N. voi tätä itsesäälin määrää. Tai mitä, ei ehkä sittenkään. Pakko oli saada Violan elämään jotain potkua, jos ei muuta niin sitten tätä. Hohhoh. Anteeksi. Tässä olisi kolme tuplaraapaletta, osallistuu Ficlet300:seen sanoilla 19. Haaveilija, 92. Ulkopuolinen ja 225. Viha. Osallistuu myös Vuosi raapalehtien IV:seen. Kappaleen sanat ovat Red Hot Chili Peppersin kappaleesta Otherside.
Eikä kukaan nähnyt hänen pakoaanHow long how long will I slide
Separate my side I don't
I don't believe it's badTommin päässä on tummanruskeat rastat. Huomioin ne jälleen kerran, kun se makaa sohvallani ja tuijottelee kattoon. Silmät ovat pilvestä sameat ja minä sormeilen rastoja huolimattomasti.
”Se jätkä kummittelee mun unissa”, Tommi lopulta huokaisee ja minä huokaisen perässä. Se puhuu pilvessä aina siitä samasta jätkästä, mikä Jaakko se oli. Se kuulemma istuu aina saman vaahteran alla ja tuijottaa taivaaseen, vaikka olisi talvi ja pakkasta. En oikeastaan tiedä uskoisinko Tommia, ei se koskaan muuten puhu siitä.
Ja kuka helvetti istuu pakkasella puun juurella kuin joku maahinen?
”Mitä sä kyttäät sitä?” kysyn kumminkin, vaikka oikeastaan ei enää kiinnosta. Tommi kuitenkin hymyilee vähän, se näyttää uponneen johonkin.
”En mä”, se hymähtää. ”Se vaan on aina sen vaahteran alla kun kuljen ohi.”
Toki, ainahan ihmiset viettää aikaa vaahteroiden alla. Joo, no ei minun todellisuudessani ainakaan.
”No mikset sano sille ikinä mitään?”
”En mä tiiä, en ehkä oo tarpeeks rohkee.”
”Joo.”
Me ollaan hiljaa pitkän aikaa, kunnes kehoitan Tommia kalppimaan kotiinsa täältä. En jaksa katella sitä juuri nyt silmissäni, enkä mahda asialle mitään. Rastapää kuitenkin tajuaa sen, niin kuin aina ennenkin ja kerää luunsa kuuliaisesti sohvaltani.
Sen takin saumat hapsottaa ja hihoissa on reikiä, mutta ei se siitä välitä, ei mistään.
Seuraan ikkunasta sen menoa lumisateeseen.
Once you know you can never go back
I've got to take it on the othersideSeuraavana päivänä päätän tarkistaa puhuuko se ihan läpiä päähänsä ja seuraan Tommia hyvän matkan päästä. Jalka on parantunut jo lähes kokonaan, konkkaan kävelykepin kanssa kuin vanha mummo, mutta ainakin liikun.
Tommi kävelee koivujen välistä polkua pitkin eteenpäin, minä mietin, missä se muka näkee vaahteran. Vai eikö jätkä enää näe puilta metsään, vai miten se menikään. Kohautan olkiani ja rämmin kymmenen sentin hangessa ja nurmikkopaakuissa sen perässä.
Kiroilen kun keppi osuu kuoppaan ja meinaan tuiskahtaa nurin.
Sitten tajuan, että Tommi on kadonnut näköpiiristäni. Itsekseni mutisten köpöttelen kovempaa vauhtia eteenpäin ja tajuan, että se on lähtenyt harppomaan hankeen. Ilmeisesti se tekee sitä usein, koska siihen on painautunut ihan jalanjäljet ja pikkuruinen polku.
Eli joko Tommi on täysi hullu tai tuolla jossain odottaa jonkinasteinen vaahtera. Tai jos ei vaahtera, niin edes joku puuksi luokiteltava kasvi.
Kompuroin sitä polunpahaista pitkin eteenpäin ja pysähdyn jonkun kuusen kohdalle pyyhkimään hikeä. Nojattuani kättäni siihen hetken aikaa tajuan, että tuijotan suoraan kohti vaahteraa, joka kasvaa keskellä Tommin polkua.
Eikä se polku siitä mihinkään edes jatku, koska Tommi on painanut jonkun vaaleatukkaisen jätkän runkoa vasten ja suutelee sitä niin kiihkeästi, että lämpö hohkaa tänne asti.
Toljotan siinä sitten ihan kuin en olisi kyseistä tapahtumaa ennen eläissäni nähnyt. Enkä ollutkaan.
A candidate for my soul mate bled
Push the trigger and pull the thread
I've got to take it on the othersideTommi ja Jaakko liikkuu aika paljon yhdessä. Ennen rastapää makasi vain minun sohvallani ja naureskeli paskaa elämäänsä, koska valittaminen ei koskaan kuulunut sen tyyliin. Nykyään Jaakko punastelee sen vieressä ja puristaa sen sormia rystyset valkoisina, vaikka oikeasti tiedän, mikä se blondi on miehiään.
Se on nimittäin oikeasti tosi cool, jos niin voi edes sanoa. Sillä ei mene ikinä jauhot suuhun ja sen siniset silmät on niin pistävät, että haluan aina kääntää katseeni pois.
Mutta Tommin kanssa se vaan hymyilee ja esittää, että se on pehmeä ja lämmin. Saan siitä vaan huonoja viboja, mutta se saattaa johtua siitä, että rastapää on ollut minun tähän asti.
”Viola, otakko kaljaa?” Jaakko kysyy ja minä tuhahdan. Olen käpertynyt nojatuoliin, minulla on villasukat ja marisätkä. Tommi nauraa hersyvästi, pussaa blondia poskelle ja kertoo, että ei, Viola ei juo kaljaa. Ne näyttää oikeasti ihan kivalta yhdessä, minä en vain osaa nähdä sitä niin. Olen sitten varmaan omistushaluinen tai jotain, mutta haluan Jaakon irti Tommista.
”Näköjään palvelu pelaa edelleen”, virnistän kuitenkin ja Tommi kohauttaa olkiaan, se tarjoaa minulle teetä. Otan sen vastaan.
En oikeastaan käsitä mitä ne täällä toimittaa, antaisivat minun olla rauhassa ja pyöriä itsesäälissäni. Potkaisen keppiäni kipeällä jalallani ja vihaan itseäni taas vähän aikaa enemmän.
Turn me on take me for a hard ride
Burn me out leave me on the otherside
I tear it down I tear it down
And then it's born again
