Otsikko: Rakkauden vuodenajat
Fandom: Marvel/MCU
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Violetu
Hahmot: Bucky, Tony, Morgan ❤
Genre: fluffy, gen, platoninen siirappi, (mikrofic x 4)
A/N: Olin melkein kyynelissä kun kirjoitin, mitähän hemmettiä 😂❤
Lapset osaa olla niin ihania vilpittömyydessään ja aitoudessaan. Enjoy!
***
Rakkauden vuodenajat
Pakkanen puri Buckyn nenänpäätä. Eikä se ollut mikään kertaluontoinen haukkaus.
Kylmyys näykki hänen nenäänsä vähän samaan tapaan kuin Morgan Stark otti parsakaalin lautaselta, nakersi, totesi yököttäväksi, ja laittoi takaisin.
Tony katsoi nirsoilevaa tytärtään alahuuli mutrulla, surusilmin.
“Parsakaalille tulee paha mieli, jos sinä et syö sitä, Maguna.”
Morgan noukki vihanneksen uudestaan haarukkaansa silmät kyynelissä ja maistoi taas.
Bucky pyyhkäisi nenäänsä ja hymyili muistolle.
***
Lempeä tuuli pyyhki Buckyn poskia, kuin perhosen siipi olisi hipaissut. Kevät.
Siinä oli jotain kovin samaa kuin Morganin pikkuruisissa sormissa.
Bucky muisti tunteneensa ensimmäisenä hedelmäkarkkien tuoksun, ja sen jälkeen keveän kosketuksen poskellaan.
Hän oli nukahtanut - harvinaista - mutta vielä tavattomampaa oli, että Bucky oli nukahtanut Starkien mökin olohuoneen sohvalle, missä kuka tahansa saattoi nähdä hänet.
Tony oli ollut suunniltaan, kun oli löytänyt tyttärensä silittelemästä nukkuvan Winter Soldierin naamaa.
Muisto nauratti, mutta sai myös palan nousemaan kurkkuun.
***
Kesän lämpö levisi kaiken ylle kuin lämmin peitto, eikä sitä voinut torjua millään vippaskonsteilla.
Hyvin samaan tapaan Morgan oli päättänyt, että halusi Buckysta itselleen ystävän, eikä Tonylla ollut asiaan nokan koputtamista.
Morganin pienet sormet tarttuivat vaativina Buckyn käteen, kun tyttö halusi näyttää milloin mitäkin leikkejään, ja Bucky kulki perässä kuin olisi saanut pyhää johdatusta.
Ensimmäistä kertaa vuosiin hän piteli jotain pientä ja haurasta, ja joku piti hänestä kiinni ilman väkivaltaa tai sen uhkaa.
Jokainen kosketus paransi.
***
Syksyn lehdet rahisivat nilkoissa, ja Bucky saattoi melkein kuulla Morganin juoksevan niiden seassa. Tyttö rakasti lehtikasoihin heittäytymistä.
“Sinä tulit”, Tonyn ääni hätkähdytti Buckyn ajatuksistaan, ja Bucky tajusi saapuneensa perille.
Tony oli haravoimassa.
“Maguna sekoaa. Muuta en ole kuullutkaan viikkokausiin. 'Koska Bucky tulee, koska, koska?'”
Bucky hymyili niin leveästi, että sattui.
“Oli minullakin sinua ikävä, ettäs tiedät”, Tonyn poskille häivähti syksyn lehtien äksyä punaa.
Bucky oli kotona.
***