Kirjoittaja: Spekta
Tyylilaji: hämyttävää tajunnanvirtadraamaa
Ikäraja: K-11, lähinnä kielenkäytöstä
Yhteenveto: Neljä tuntia, että se herää, ja mä päätän sulkea silmäni ihan vähäksi aikaa että en näytä niin riutuneelta sit kun se viimein näkee mut eka kerran.
Varoitukset: Öö, kielenkäyttö?
Muuta: Tästä tekstistä saa kysyä niin paljon kysymyksiä kuin haluaa mutta en kyllä osaa vastata niistä yhteenkään.
Päätin kirjoittaa tajunnanvirtaa ja sain aikaan tämän, enkä suoraan sanottuna ymmärrä sitä yhtään sen paremmin kuin kukaan muukaan.
Enkä oikeesti tarkota sitä mitä sanon Gleestä, älkää lynkatko.
Sen jalat on ihan kylmät ja iho muutenki kananlihalla. Luoja. Koitan vetää sitä lähemmäs koska ainahan se huomauttaa siitä millanen lämpöpatteri mä oon ja ettei se oikeestaan tarvitsisi peittoa ollenkaan silloin kun nukkuu mun kanssa. Se on varmaan ollu jäässä kun oon ollut poissa. Kiedon kädet sen ympärille ja lasken reiden sen toisen jalan päälle. Tunteekohan se kylmää sillon kun se nukkuu? Kai tää auttaa jotain. Ei oo niin sininen kun herää aamulla.
Sen hiukset tuoksuu hassulta ja mulla käy mielessä että onkohan se vaihtanut shampoota tai jotain. Hengitän syvään ja koitan päätellä miltä se tuoksuu. Jumalauta. Sitruunaa? Sen yöpöydällä on selästä pahasti taittunut harlekiini ja alan miettiä, miten monta kertaa se on ehtinyt lukea sen läpi ollessaan täällä yksin. Istunut jossain keittiössä yöllä kello kolme ja oottanut että vesi kiehuu teetä varten ja kääntänyt samoja sivuja uudestaan ihan liian monta kertaa lyhyen ajan sisällä, tai ollut television edessä odottamassa että Salkkarit alkaa ja syönyt suklaata samalla kun itkenyt jonkun kohtalokkaan sankarittaren puolesta. Ei sitä oikeesti saisi jättää liian pitkäks aikaa yksin.
Pidätän hengitystä ja livautan käden sen yöpaidan alta ja lasken sen sen vatsalle. Miten pitkällä se nyt olisi, ehkä pari kuukautta. Ei se mitään sanonut, mutta vessassa oli tyhjä testipaketti. Koitin ettiä tikkua, mutta en löytänyt. Ehkä se kehysti sen tai kävi näyttämässä äidilleen. Jos se oisi poika. Helvetin kova jätkä siitä tulisi. Äitinsä naama ja mun lihakset. Puhuis suomee murtaen niinku minä ja nyrpistäis samalla tavalla nenäänsä ku äitinsä aina ku joku ei menis sen mielen mukaan. Vitun fiksu mun poika ois kanssa. Tai vois se olla tyttökin, mut seki ois sit jätkämäinen.
Kellossa on kolme neljäkytkuus ja lasken minuutteja siihen ku sen pitää nousta ylös. Ei se enää käy töissä mutta silti se nousee aina tasan samaan aikaan että sais paljon aikaan. Aamulla se herää ja huomaa että mä olen tässä, että mä oon tullut takaisin. Se hymyilee ja itkee vähän ja sitten se keittää kahvia. Tai mä keitän kahvia ja se saa maata vähän pidempään. Mä haen lehden ja se kattoo asuntoja ja mä sanon että hyvähän meillä täälläki on. Pyydän anteeksi sitä millanen olin ennen ku lähin. Se itkee taas ja sanoo ettei sekään tarkottanu mitään mitä sillon sano, pyytää myös anteeksi ja sit menee suihkuun. Mäkin meen ehkä perästä, jos se vaikuttaa siltä että on Sillä Tuulella. Se taas nauraa ja käskee pois koska sillä on kiire, mutta vittuako sillä kiire mihinkään on. Se syö aamupalan ja istuu hetken Facebookissa ja käy lenkillä ja sitten kaupassa. Ei sillä ole enää kiire mihinkään.
Siitä on kulunut kaks minuuttia kun viimeks katoin kelloa ja haluan nukkua vähän aikaa koska koneessa en sitä pystynyt tekemään. Mutta haluun olla hereillä sillon kun se näkee mut eka kertaa, haluun kattoa kun se nukkuu ja haluun pitää kiinni sen vatsasta koska mun tuleva futari saattaa olla siellä silläki hetkellä. Tai voi se pelata lätkääkin jos haluaa, sit se on ainaki suomalainen. Jotain se urheilee kumminki, mitä vaan paitsi golfia. Laulamiseen me vedetään raja, sen mä päätin ku katottiin sen kanssa Gleetä koska Gleessä tytötki on hinttejä ja mä haluun lapsenlapsia.
Neljä tuntia, että se herää, ja mä päätän sulkea silmäni ihan vähäksi aikaa että en näytä niin riutuneelta sit kun se viimein näkee mut eka kerran. Ei mee ees tuntia et herään siihen, kun se lyö mua helvetillisellä voimalla päin naamaa ja riuhtoo pois sängystä. Ai jumalauta lattialla oli leego, varmaan sen naapurin kakaran jäljiltä.
Musta tuntuu et en kuule kunnolla ja kärsin saatanallisesta jet lagista ja haluun oikeesti vaan nukkua, mut sit se on jo heittämässä mun vaatteita ovesta rappukäytävään ja huutamassa että jumaliste kehtaankin. Oon edelleen puoliks unessa ja sen verran tokkurassa etten tajua mitään, mut saan kysyttyä sen testistä ja se pudistaa päätään ja pamauttaa oven kiinni naaman edestä. Istun vittu boksereissa ja aluspaidassa vieraan kerrostalon pimeessä käytävässä ja yritän muistaa miten helvetissä päädyin sinne ja nousen ylös enkä hetkeen pysty näkemään mitään. Hetken tekee mieli soittaa ovikelloa ettei se ainakaan pystyisi nukkumaan, mutta hylkään ajatuksen ja alan horjua alas rappusia. Alhaalla on varmaan auto.
Saatanan hyvä futari mun pojasta kumminkin olisi tullut.
