Kirjoittaja Aihe: True Blood: Näkyjä, muistoja ja enkeleitä / LafayettexJesus / S / Deathfic  (Luettu 1901 kertaa)

Ei kukaan

  • Vieras
Nimi: Näkyjä, muistoja ja enkeleitä
Tekijä: Ei kukaan
Beta: ei ole vielä ainakaan.. hommaan kohta
ikäraja: Sallittu
Genret: Angst, Deathfic (muuta? En tiedä, en ole hyvä näissä)
Fandom: True Blood
Osat: Raapale
Paritus/ Henkilöt: LafayettexJesus
Summary: Mikään ei kuitenkaan ollut muuttunut, eikä koskaan tulisi muuttumaan ja Lafayette tiesi sen.
Disclaimer: En omista kyseisiä herroja, enkä saa rahaa. Huvikseni kirjoittelen.
A/N: Katsoin ihan vasta äsken True Bloodia, joten hömm.. Se siitä sitten. Oli pakko kirjoittaa jotain ja anteeksi nyt, kun ei ole betattu ja saattaapi olla virhettä. Kommentteja, jookosta? Yritin parhaani.

------------

 Näkyjä, muistoja ja enkeleitä


Lafayette katseli haikeasti pientä kehystettyä kuvaa. Jesus hymyili siinä. Se sai hymyn karehtiman myös hänen huulillaan, hieman surumielisen tosin. Tara oli käskenyt hänen lopettaa menneisiin ripustautuminen, mutta se oli vaikeaa. Jokainen asia tuntui muistuttavan Jesuksesta. Aurinko lämmöstä, jota tämä oli hohkanut kylminä iltoina. Puut vahvudesta, jota tämä oli osoittaunut niin monesti. Kaikki muistutti tästä ihan liikaa. Se sattui helvetisti.

Yksinäinen, ikävöivä kyynel vierähti Lafayetten poskelle.

Kuului pientä rapinaa ja ilma väreili. Lafayette käänsi vaistomaisesti katseensa varjon peittämään nurkkaan. Hän näki Jesuksen, joka virnisti leveästi, mutta samassa tämä jo katosi.
Näyt menneestä vaivasivat vieläkin. Näyt siitä miten hän pystyi joka ilta pitämään Jesusta hyvänä ja suukottamaan tämän täyteläisiä huulia, kunnes tunsi kuolevansa hapen puutteeseen. Luojat, se vasta oli ollut ihanaa puuha.

Yksinäinen, ikävöivä kyynel sai ystävän toiselle tummalle poskelle.

Mikään ei kuitenkaan ollut muuttunut, eikä koskaan tulisi muuttumaan ja Lafayette tiesi sen. Hän tiesi sen liiankin hyvin. Olisi aika jatkaa elämää ilman Jesusta. Sitähän tämäkin haluaisi kaikkein eniten, eikö? Jesus haluaisi sitä aivan varmasti. Haluaisi että hänen rakkaastaan tulisi uudelleen onnellinen.
Mutta miten tulla onnelliseksi, jos aukko sydämmessä ei suostunut täyttymään ja vuosi katkeran suloista verta? Se oli liian hyvä kysymys vastattavaksi.

Hitaasti Lafayette nousi seisomaan ja käveli kuvan luokse. Hän hiveli sitä kevyesti peukalollaan, yrittäen kuvitella Jesuksen ihon pehmeyden ja tämän suloisen tuoksun leijailemassa nenäänsä. Sitten hän veti kätensä pois ja käänsi katseensa ikkunaan, josta taivas paljastui kirkkaana ja avarana.

Jesus hymyili hänelle pilven päällä valkoiset siivet lepatten. Pitää antaa murulle aikaa.

 ----- the end -----
« Viimeksi muokattu: 29.06.2012 23:59:25 kirjoittanut Ei kukaan »

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 007
  • Clara, my Clara
Oih, tämä oli kyllä niin haikean ihana. En ole katsonut True Bloodia kuin muutaman hassun jakson, mutta tykästyin melkeinpä samaten Jesus/Lafayetteen. Joten vähänkö otti päähän, kun kerran kyseistä ohjelmaa katsoessani tajusin, että Jesus oli kuollut. Vähänkö törkeetä. Ja nyt eksysin hieman aiheesta... Hups.
Olen kyllä kehnohko kommentoimaan, mutta jos koettaisin jotain saada siitä huolimatta aikaan.
Ihan ensi alkuun: yksi virhe osui silmiini. Ihan pikkuinen vain.
Lainaus
Mutta miten tulla onnelliseksi, jos aukko sydämmessä ei suostunut täyttymään ja vuosi katkeran suloista verta?
Kuten sitä sanotaan, niin sydämeen mahtuu vain yksi ämmä.
Kuvailit kivasti ja tapahtumat pystyi näkemään silmien edessä. Ja tunnelma tässä oli musta juuri sellainen true bloodmainen - tai ainakin sellainen, jonka kuvan olen muutaman hassun jakson perusteella ohjelman tunnelmasta saanut.
Melkein tuli itkettyä tätä lukiessa, sen verran surumielinen tämä on. Ja se on kyllä aika hyvin, sillä itken todella harvoin elokuvien, tv-sarjojen ja kirjojen surullisille kohtauksille.
Lainaus
Jesus hymyili hänelle pilven päällä valkoiset siivet lepatten. Pitää antaa murulle aikaa.
Todella hyvä lopetus tälle. Vaikkakin luin ensin, että valkoiset hampaat lepattaen, jonka takia olin vähän, että mitäh? :D
Pahoittelen kommentin lyhyyttä. Halusin vain ilmoittaa lukeneeni ja pitäneeni.
-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Ei kukaan

  • Vieras
tirsu:lle

Kiitos hirmuisesti kommentistasi! Ai lyhyt vai? Kuules nyt, sullon kumma käsitys lyhyestä, okei?
Olian se aika törkeetä, kun ne pisti Lafayetten (joka oli riivattu, tai jotain) ni tappaan Jesuksen (juonipaljastus), mutmutmut ilman sitä en ois koskaan kirjottanut tätä.

Ai? Noh, mä en ole äikän huippu, joten pitää korjata ^^" Thänks!

Ai? Toistamiseen, noh, täähän on aika angst, että olen tyytyväinen, jos meinasin saada sut itkeen, jos se on kerran harvinaista. :D

Kiitos vielä kerran.

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 827
Jaa-a, mun on pitänyt jo ties kuinka monta päivää lukea tämä ja kommentoida. Katsotaanpas nyt sitten.

Aloitan sanomalla, että vaikka sulle ei oikolukijaa olekaan ollut, tämä on niin lyhyt teksti, että olisit voinut vähän tarkemmin lukea läpi ennen julkaisua, virheitä oli nimittäin aika paljon. Tiedän, että tämä kuulostaa nipottamiselta, mutta lukeminen olisi ollut mukavampaa jos virheitä ei olisi ollut ihan näin montaa.

Lainaus
menneisiin ripustautuminensen
Lainaus
Puut vahvuudesta -- osoittaunut niin
Lainaus
ihanaa puuhaa
Lainaus
siivet lepattaen

Mutta ah, parituksesta tykkäsin ihan hulluna. Olen katsonut kaikki True Bloodin jaksot ja Jesukseen ihastuin heti kun se hyppäsi sarjaan mukaan. Se ja Lafayette on suloinen pari ja mua harmittaa, koska niillä on loppujen lopuksi aika vähän kahdenkeskisiä kohtauksia. Kaikkea niille kyllä tapahtuu, mutta ne ei koskaan saa vain maata jossain ja katsella tähtiä tai jotain muuta yhtä turhaa ja ihanaa.
Jesuksen kuolema oli kamala, ja siksi oli kiva, että tässä ficissä Lafayette ei ollut päässyt siitä kokonaan yli (tietenkään) mutta kaiken surun alla musta tuntui että sen haavat oli kuitenkin alkanut jo pikkuisen parantua.

Testi pysyi hyvin kasassa, vähän tirskahdin tuolle yksinäisen kyynelen kliseelle, mutta oikeastaan sekin sopi ihan hyvin muuhun tekstiin. Niin että tykkäsin, kiitoksia (:

Ei kukaan

  • Vieras
Solembum:lle

...Hävettää rankasti, mutta antaa hävettä...

:D Mä en tosissaankaan osaa kovin hyvin, joten kiitos paljon. Pitää korjailla (joku päivä...).
Mukava, kun tykkäsit ja joo, olen aivan samaa mieltä sun kanssa tosta ettei "jätkät" saaneet tarpeeksi kahden keskeistä huomiota tai mtn.
:DD No onhan se kohtaus vähän klisee, mut en vaan voinu jättää sitä laittamatta.

Elikkäs, kiitos kommentistasi, se piristi alkavaa iltaa nätisti.