Kirjoittaja: faux pas
Ficin nimi: Oblivion Reminiscence
Fandom: Bishoujo Senshi Sailor Moon/Beautiful Soldier Sailor Moon
Genre: angst, romance
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Sailor Lethe/Sailor Mnemosyne
Yhteenveto: ”Siskorakas, minä suojelen sinua kaikelta.”
Varoitukset: (tw)insesti
Vastuuvapaus: En omista Naoko Takeuchin mangaa, josta nämä kaksi seikkailijaa (ja koko tämä universumi) löytyvät.
A/N: Osallistuu Rare10-haasteeseen parituksella Sailor Lethe/Sailor Mnemosyne.
Joki virtaa hiljaa, sen petolliset, upottavat, unettavat syvyydet kätkettynä pinnan alle. Vesimassat piilottavat itsensä ohuen, läpinäkyvän sellofaaniverhon alle. Unohduksen musta joki, Lethe. Pyhän, valkoisen Kuun soturin hauta.
Nainen katsoo maisemaa, hiljaisuus sielussaan. Tämä joki on hänen, tämä joki on hän. Se vartioi nyt Shadow Galacticaa, tämä joki on viimeinen raja.
Olkoonkin niin.
Lethe kietoo kätensä ympärilleen, on kylmä. Olematon tuulenvire soljuu kevyesti ihon yli, ilman poikki. Kuin tuon tuulen kutsusta, toiset kädet kietovat hänet syleilyynsä.
“Lethe...?”
Lethe hymyilee hieman ja kääntää päänsä puhujaa kohti.
“Mnemosyne. Kaikki on hyvin.”
Surusilmäinen sisko, Mnemosyne. Unohdus on ehkä armelias, mutta muiston täytyy kantaa tiedon taakkaa harteillaan. Vaikka Lethe ei täytä armollisen sotilaan tunnusmerkkejä, Mnemosyne täyttää omansa hänenkin puolestaan.
Sisko huokaisee, antaa päänsä levätä Lethen olalla. Lethe kääntää katseensa takaisin joelle, hiljaisuuteen, kuin odottaen. Ylpeänä.
”Lethe...”
“Älä pelkää.”
Lethe ottaa sisarensa käden omaan käteensä ja suutelee sitä, hymyilee hänelle rohkaisevasti. Siskorukka katsoo tätä kuin olisi jo susien nielaisema, mennyttä. Lethe upottaa siskonsa halaukseen ja kutsuu jokensa voimaa luokseen. Anna siskolle unohdus.
“Minä kyllä suojelen sinua. Sinua ja heitä, jotka tuolla asuvat. Mutta oikeasti...”
Lethe nostaa katseensa taas siskonsa silmiin, katsoo niitä vakavana. Mnemosyne näkee joen hänen vakavissa silmissään.
“Oikeasti suojelen vain sinua. Siskokulta.”
Mnemosyne hymyilee heikosti mutta autuaasti, ja Lethe ottaa tätä kädestä. Hän johdattaa hänet joen rannalle, ja he kahlaavat syvyyksiin. Lethen joessa ei tarvitse hengittää, se unohtuu. Kaikki unohtuu. Muuta maailmaa ei siellä ole, on vain pehmeää vettä ja pimeyttä.
Kun kaksosten jalat tapaavat pohjan, Lethe suutelee sisartaan. Kevyesti suulle, ei sen enempää. Jos et vain halua.
Mnemosyne raottaa suutaan ja nostaa huulensa Lethen otsalle. Pieni suukko, ei sen enempää. Jos vain haluat.
Ja Mnemosyne unohtaa, veden voima repii muiston pehmeiksi palasiksi. Mnemosyne vajoaa, siskonsa poveen. Polvet koskettavat liejua, suu ui sisaren rintojen välissä. Lethe painaa häntä lähemmäksi, ja joki siunaa epäpyhän kosketuksen.
A/N: MIKSI EN OSAA KESKITTYÄ PITEMPII FICCEIHIN VOI HITTOLAINEN en tykkää.
