Kirjoittaja Aihe: Katseet, kosketukset & teot (Ron/Hermione/Draco K-11)  (Luettu 1635 kertaa)

Lily•

  • Vieras
Name:Katseet, kosketukset & teot
Author:Lily
Fandom:Potter
Ikäraja: K11 // Kaapo lisäsi ikärajan myös alkutietoihin
Genre:Romance, Drama
Pairing:Ron/Hermione/Draco
Warning:Tosi pieni maininta kahden ihmisen välisestä kanssakäymisestä
Vastuunvapaus:Hahmot kuuluvat Rowlingille

Summary:
Siinä meni vain hetki. Lyönti poskelle ja huutoa. Ovi paukahtaa. Naisen epätoivoista itkua. Lasten itkua. Yritän sulkea silmäni kaikelta. Melkein kaikelta.

//Ensimmäinen fic. Älkää murhatko.

Katseet, kosketukset ja teot

Se oli vain katse. Niin pieni ja viaton. Niin minä uskottelin itselleni kauan. Silloin kuin istuin mieheni sylissä hänen kätensä ympärilleni. Ajan myötä katseet muuttuivat kosketuksiksi. Aivan vahingossa aiheutetuiksi. Niin minä uskottelin itselleni. Vielä kauemmin kuin viimeksi. Se alkoi koulussa. Halusin sen jo loppuvan. Minulla oli jo kaikki. Rakastava mies ja pieni tytär. Liian pieni.

Pian kosketukset ja katseet muuttuivat teoiksi. Yritin aina pyyhkiä sen hengittämällä mieheni niskaan. Suutelemalla pieniä polkuja pitkin kaulaa. Pian se ei enään riittänyt. Yhdeksän kuukauden jälkeen käsivarsillani oli pikkuinen poika. Poika, jota rakastin enemmän kuin mitään muuta siinä pahassa maailmassa.

Siinä meni vain hetki. Lyönti poskelle ja huutoa. Ovi paukahtaa. Naisen epätoivoista itkua. Lasten itkua. Yritän sulkea silmäni kaikelta. Melkein kaikelta. En lapsiltani. Heille haluan täydellisen elämän. Mahdollisuudet täydelliseen opiskeluun. Täydelliseen ammattiin. Täydelliseen puolisoon.

Hän tulee luokseni ja kuiskaa lohdutuksen sanoja. Nojaan päätäni hänen rinnalleen. Päästän kaiken hysteerisenä itkuna ulos. Hän hyssyttelee vieressä. Painaa rintaansa vasten. Suojelee pahalta.

Seuraavaksi löydän itseni sohvalta. Lapseni sylissäni. Hänet vieressäni. Hän lupaa meille paremman elämän. Minulle. Lapsille. Itselleen. Ehkä meistä voisi tulla suloinen pieni perhe. Tyttäreni ei tulisi muistamaan isäänsä. Sukulaisuuden huomaisi vain suorista hiuksista, jos olisimme yhdessä.

Kaksi täydellistä lasta. Tyttärelläni ruskeat suorat hiukset. Kerman vaalea iho. Suklaan ruskeat silmät. Kaikkea niin täydellistä ja kaunista. Poikani. Lähes valkoinen iho. Muutamaa astetta tummemmat hiukset. Ruskeat silmät. Kaikkea niin täydellistä ja kaunista. Rose & Hugo.
Kaiken tämän jälkeen sanon sen olevan vain pimeä muisto maailmassani. Elämäni on niin täydellistä. Kaksi tervettä lasta. Uusi ihana aviomies.

End.
« Viimeksi muokattu: 18.05.2015 04:50:39 kirjoittanut Kaapo »