Kirjoittaja Aihe: Miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä.. (J/L) Sallittu  (Luettu 1803 kertaa)

Leya

  • ***
  • Viestejä: 80
Kirjoittaja: Minä Leya
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji (genre): romanttista hassuttelua
Paritus/Hahmot: Lily/James (YLLÄRIII) ja mainittakoon että Sirius on kolmas joka puhuu
Ja tämä on taas kerran yks tarina siitä miten Lily alkaa lämmetä Jamesille..  Oneshot tällä kertaa.. ja pelkkää keskustelua
A/N: ja en oo käyny finissä pitkään pitkään aikaan, tällä viikolla luin omia vanhoja teksetejä ja sitte ku tulin tänne nii hoksasin että tätä en oo koskaan julkassu (varmaan siks ku en oo keksiny tälle nimeä), aattelin sitte että mikäpä se siinä laittaa tänne ku oon kerta kirjottanuki.. Toivottavasti tykkäätte :) (ja toivottavasti oon laittanu oikealle osastolle ja oikeat ikärajat sun muut :D)

EN omista hahmoista ketään, enkä saa korvausta tästä :) Kaikki kunnia J.K Rowlingille

”Mitä? Oletteko ihan tosissanne?”
”Jep.”
”Kertokaa nyt kaikki.”
”Istuin rauhassa järven rannalla, katselin kuin aurinko laskee. Sitten tuo tuli—”
”Viattomasti juttelemaan niitä näitä…”
”Jälleen kerran iskemään minua, yritin sanoa että haluan olla rauhassa.”
”Kirosit minut! Ja aloin vuotaa verta.  Lähdit kävelemään poispäin.”
”Normaalia tähän asti… Mitä sitten tapahtui?”
”Mutta käännyin—”
”Joo, suojaus petti..”
”Mitä? Joko sinä olet raskaana?”
”EN!!”
”Tarkoitin että hän ei voinut enää vastustaa charmiani..”
”Käännyin koska olit niin säälittävän näköinen ja verta tuli paljon.”
”Minä katsoin karttaa, McGarmiwa oli ulkona—”
”Sanoin että Jamesin on pakko keksiä joku piilopaikka.”
”Olimme onneksi lähellä tällipajua, menimme sinne turvaan. Hän sanoi että minun pitää ottaa paita pois—”
”Pakkohan minun oli hoitaa aiheuttamani haavat.”
”Sanoin että otan jos hänkin ottaa.”
”Pakkohan minun oli, hän olisi voinut kuolla verenhukkaan ja se olisi ollut murha.”
”Otit vain päällyspaidan, mutta se riitti minulle—”
”Epäreilua…”
”Hänen leukansa loksahti kun näki vatsalihakseni!”
”Sinulla oli ilkeä haava jota katsoin.”
”No joka tapauksessa sait sen umpeen, mutta minulla oli vielä jalassakin haava. Olisi pitänyt ottaa housutkin.”
”Minä otin topin, kun olit niin vastahakoinen. Haavat saatiin hoidettua mutta jouduimme olemaan luolassa aika pitkään, McGarmiwa käveli pitkin pihoja.”
”Ai istuitteko siellä ilman vaatteita?”
”Puimme ne päälle kyllä, ääliö. Tuo kuitenkin rupesi taas ahdistelemaan treffikutsuilla.”
”Itse asiassa hän otti ne esille, ja lupasi lähteä Tylyahoon.”
”Jos siitä ei puhuttaisi etukäteen kenellekään, mutta sinulle oli kuulemma pakko kertoa ja halusin olla mukana. Ettei juttu paisu… Mutta nyt minä menen nukkumaan, kello on jo vaikka mitä.”
”Tätä en olisi saanut sanoa mutta hän sanoi ehkä jopa odottavansa treffejämme..”
”Yksi juttu muuten vielä.. Sinä sattumalta otit kartan esille…”
”Noh, McGarmiwa ei ollut pihalla, mutta miehen on tehtävä—”
”Mitä miehen on tehtävä… Tyytyytydyy tyytyytydyy tyytyytydyydyydytyytyyttydyyy…”
”Kai sinä suostut bestmaniksi?”
”Luonnollisesti.”

hih :)
Kaikkimitämulta löytyy ja kehtaan kertoa

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 376
Niin ja minähän en tietystikään hymyillyt tälle ihan idioottimaisesti... ;D
Awww, ihana ja vuorosanat olivat loistavat. Naureskelin aina välillä näille ja loppu varsinkin..

Lainaus
”Kai sinä suostut bestmaniksi?”
”Luonnollisesti.”

Eihän tuolle voi olla puoliksi nauramatta ja puoliksi hymyilemättä.
Kiitokset lukukokemuksesta ja kirjoita ihmeessä lisää (;

~ Zarroc

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.