Otsikko: Viimeinen yömme
Kirjoittaja: Natural
Genre: Romance, angst.
Paritus: Cho/Fleur ja mainintana Cho/Cedric
Vastuunvapaus: Kaikki minkä tunnistatte Rowin käsialaksi, on siis hänen. En saa mitää muutaku hyvän mielen.
Beta: Ystäväni Aka korjaili vaikeita sanoja
Ikäraja: K-11
Varoitukset: No omalla tavallaan pieni viittaus seksiin, jokainen tulkitkoon omalla tavallaan.Haaste(et): Ficlet 300 sanalla 146. Valo
Omistaus: Omistan tämän täysin ja kokonaan isosiskolleni
Odoshille, koska on neitokaisen synttärit ja hän on muutenkin minulle hyvin tärkeä ja rakas, joten ajattelin muistaa häntä. Toivottavasti tykkäät
Odd .
A/N: Tämähän on siis minun toinen femmeni koskaan. Ja tuon ikärajan kanssa olin hiukan epävarma, mutta laitoin sen nyt noin. Potkikaa, jos se menee eri ikärajalla
Kommentit on aina kivoja oli ne joko kahen sanan tai kahen sivun mittaisia, arvostan niitä kuitenkin. Ja siis tämähän idea tuli mieleeni noin kello kolme yöllä ja minulla ei ole hajuakaan liittyykö tuo otsikko nyt tähän tekstiin oikein mitenkään. Mutta nyt en enää jaarittele, vaan päästän teirät lukemaan.
Viimeinen yömmeCho PoVKatselen loittonevaa selkääsi ja muistelen hetkiä kanssasi. Ne olivat täysin taivaallisia, ilmassa kuului kuiskauksia, huulesi vasten omiani, kätesi vaelteli niskassa ja sen jälkeen selälläni. Vaikka oletkin minua vanhempi ja samaa sukupuolta, en välittänyt siitä, koska minä rakastuin sinuun. Vaaleat hiuksesi koristivat kauniita kasvojasi ja vartalosi oli virheetön. En tiedä, oliko syynä se, että olit osaksi veela.
*
Monet yöt vietimme toistemme läheisyydessä. Salassa tietenkin, koska seurustelin yhä Cedricin kanssa.
Seuraavana päivänä olisi viimeinen haaste, joten päätimme viettää viimeisen yön ennen sitä kahden. Hiivimme tyhjään luokkahuoneeseen, varoen ettei vahtimestari Voro sattuisi matkan varrelle. Pidin sinua kädestä kiinni ja näytin tietä. Kuulin kuinka hengityksesi tärisi, jos Riesu sattui pitämään meteliä.
Avasin oven hiljaa ja hipsimme sisälle, laitoin oven kiinni ja käännyin katsomaan vaaleita kasvojasi. Kävelin luoksesi ja laitoit mustat hiukseni korvani taakse. Painoit pienen suudelman huulilleni, mutta kuitenkin hetki hetkeltä suudelma muuttui vaativammaksi. Taas, kätesi vaelsi niskassani ja sen jälkeen se siirtyi alemmas selälle ja laitoin käteni niskasi taakse. Kuiskasit ehkä sinulle merkityksettömän lauseen, mutta minulle se merkitsi paljon, jokainen kuiskaus merkitsi. Kielesi leikitteli kaulallani ja solisluillani. Näykkäiset hellästi minua korvasta ja painan huuleni vasten omiasi. Painat minut vasten kylmää kiviseinää. Se saa selkääni kylmät väreet. Pudotin viittani lattialle ja vedit paitani pois päältäni, joka löysi tiensä myös lattialle. Samoin tapahtui omalle paidallesi.
~*~
Kuun valo tulvi ikkunasta sisään, tähdet tuikkivat kauniisti ja vaaleat hiuksesi näyttävät hopeiselta sillalta kivilattiaa vasten. Makasit selälläsi lattialla ja minä vierelläsi. Pian nousit seisomaan ja puit päällesi. Minäkin nousin ja puin päälleni. Lähdimme Korpinkynnen oleskeluhuoneen ovelle. Pyysit, että voisitko tulla viereeni nukkumaan ja vastasin myöntävästi. Menimme sisälle ja kävelimme tyttöjen makuusaliin. Kaaduimme sängylleni ja kuulin kuinka nukahdit.
Aamulla nousimme aikaisin ja menimme syömään Suureen saliin. Eikä aikaakaan, kun sinun täytyi jo lähteä valmistautumaan haasteeseen.*
Viimeisenä päivänä, kun olet lähdössä takaisin omaan kouluusi, tulen hyvästelemään sinut. Se tekee kipeää, menetän jo toisen itselleni tärkeän henkilön. Halaan sinua ja kysyn, onko sinun pakko mennä, vaikka tiedänkin vastauksen. Pyyhit kyyneleeni ja hymyilet lohduttavasti. Painat hellän suudelman huulilleni välittämättä muista. Silität poskeani.
''Cho, älä sure. Lupaathan kirjoittaa minulle? Koska minä lupaan sinulle, että me kohtaamme vielä'', sanot minulle edelleen lohduttavalla äänellä.
''Kyllä, minä lupaan, Fleur'', sanon ja kyyneleet pakkautuvat silmäkulmiini. Annat nopean suukon otsalleni ja lähdet ystäviesi kanssa. Vilkutan sinulle ja vilkutat takaisin. Lähden makuusaliin toivoen, että olisin saanut kanssasi vielä yhden yön.
The End