Nimi: Uudet vuodet
Kirjoittaja: Kupla
Genre: Drama, deathfic, ficlet
Päähenkilö: Lucius Malfoy
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan uusien ikärajojen mukaisiksi
Vapausvastuu: En omista tässä tekstissä mainittuja henkilöitä, paikkoja tai muita asioita. Ne kuuluvat J. K. Rowlingille. En saa tästä rahallista korvausta. Vega Aurora on oma hahmoni, joten hän kuuluu minulle.
Tiivistelmä: Uudet vuodet olivat piilottaneet vääntyneet raajat ja aivan liian elävät silmät. Se olikin ainoa syy, miksi Lucius ylipäätään juhlisti vuosien vaihtumista.
A/N: Uusi vuosi, uudet kujeet. FF100:an tämäkin menee. Prof. S. o. Pyörylälle kiitokset Vegan puvun värin valitsemisesta!
Sana: 095. Uusivuosi.
Uusi vuosi muutti vanhan olemattomaksi, näkymättömäksi. Se käveli sen yltä, syntyi sen kohdusta ja kuristi sitten hitaasti syrjäytetyksi. Vanha vuosi muuttui muistojen herkäksi kudelmaksi. Yhä uudet vuodet repivät vanhat ohuemmaksi, hauraammaksi. Ne vyöryivät sen yli, kadottivat muistot. Joistakin se oli hyvä, toisista paha asia.
Lucius Malfoy kallistui seitsemännentoista ikävuotensa jälkeen ensimmäiseen vaihtoehtoon.
Oli joulu, lomaa koulusta. Lucius oli juuri saapunut kotiin, kun hänen hieman vanhempi sisarensa Vega Aurora, tai kuten Lucius häntä kutsui, Vera, dramaattisuuteen taipuvaisena päätti yllättää veljensä. Kauniina kuten aina Vega pukeutui kihlattunsa ostamaan samettipukuun, veti käsiinsä uudet pitsihansikkaat ja jalkoihin muodikkaasti numeroa liian pienet kengät. Puku oli liian pitkä ja olisi vaatinut lyhennystä, mutta Vega ei välittänyt. Hänen kihlattunsa oli määrä saapua Luciuksen vanavedessä, ja tämä varmastikin ilahtuisi nähdessään Vegan tuossa viiniin vivahtavassa puvussa.
Laskeutuessaan lapsuudestaan tuttuja kotikartanonsa portaita alas Vega levitti kätensä ja syleili ilmaa, ilmeisestikin Luciusta näin tervehtien ja viestittäen sisarusrakkautta. Vahingokseen Vegan helma livahti hänen kauniin silkkikenkänsä alle, aiheuttaen erittäin dramaattisen käänteen. Naisenalku olisi siitä varmasti pitänyt, ellei se olisi johtanut ikäviin asioihin hänen kannaltaan. Hämmästystään huudahtaen Vega putosi nuo portaat alas ja vierähti velttona veljensä jalkojen juureen.
Miltei kaksikymmentä vuotta myöhemmin Lucius ei enää nähnyt sisarensa punehtuneita kasvoja ja täydellisen pyöreää mutta äänetöntä suuta miettiessään Vegan lyhyttä, mutta dramaattista elämää. Uudet vuodet olivat piilottaneet vääntyneet raajat ja aivan liian elävät silmät. Se olikin ainoa syy, miksi Lucius ylipäätään juhlisti vuosien vaihtumista. Jokainen peitti yhden pienen yksityiskohdan (pää retkotti aivan liikaa vasemmalle), ajatuksen (miksi hän ei nouse?) tai jotain muuta.
Sillä unohtaminen kasvatti sydämen haavat umpeen.