Kirjoittaja: joku tonttu nimeltä Iero-Way
Ikäraja: sallittu
Tyylilaji: fluff, angst, h/c
Paritus: Harry/Ron
Vastuuvapaus: hahmot ovat Rowlingin, juonikin varmaan sata kertaa käytetty enkä aio rikastua
Varoitukset: joulu
A/N: LJ:ssä yhden ns. memen ansiosta keksin kirjoittaa
Ashtraylle joululahjan. Ole hyvä!
Haasteet: Yhtyeen tuotanto haaste: Rufus Wainwright - Shadows, Genrehaaste: Songfic, Perspektiiviä parittamiseen: ystävät, Jouluhaaste
MistelikompleksiJouluaatto, ja Harry Potter oli yksin. Jouluaatto, ja Harry Potter oli yksin mistelinoksan alla. Koko aamun, koko päivän, vielä illankin, oli hän odottanut suukkoja aina niin suloisilta tytöiltä. Yhtään hän ei tietenkään ollut saanut, miksipä hän muuten olisikaan niin kovin allapäin ollut. Pahuksen joulu, pahuksen tekopyhäily siitä, että joku välittäisi.
Tytöt kävelivät ohi, sipsuttivat korkokengillään perät keinuen, loivat katseita Harryyn, jotka kuitenkin käänsivät heti pois.
Harry ei tuntenut oloaan mitenkään Suureksi ja Mahtavaksi Valituksi, eihän hän saanut edes tyttöjen huomiota. Kunhan maailma pelastuisi ja Voldemort voitettaisiin, kaikki olisi hyvin.
Rouva Weasleyn villapaitakin kutitti. Paita oli kastanjanruskea, aivan kuten Ronillakin, kastanjanruskea, aivan kuten edellisinä vuosinakin.
”Harry?” kysyi Ronin tuttu, ystävällinen ääni Harryn selän takaa. Ron. Häneen saattoi aina luottaa, jopa silloin, kun tytöt hylkivät.
I could be a great star
Still I'm far from happy ”Tuletko pelaamaan erän shakkia?” hän kysyi täysin viattomasti, Harryn sydämessä syttyi suunnaton lämpö suuremmitta syittä. Silti…
”Olen pahoillani, mutta minulla on tässä nyt eräs… tuota, juttu kesken”, Harry tokaisi, yrittäen kuulostaa ennemmin kiireiseltä kuin surulliselta.
”Kuules, Ginny kertoi, että olet seisoskellut tässä koko päivän. Harry, tajua nyt, ei tytöt mitään epätoivoisia tahdo!” kivahti Ron huvittuneesti. Harryn teki niin kovasti mieli hymyillä, edes ihan vähäsen. Ei, ei saanut. Ei nyt.
”Mutta et sinä siinä mitään menetä että seisoskelen tässä pusuja odotellen…” muistutti Harry.
Ron katsoi Harrya pettyneenä.
”No, hyvä on, ehkä yhden voiton shakissa, mutta merkitseekö se nyt niin paljon?” jatkoi Harry tajuttuaan Ronin ilmeen.
”Ei kyse ole siitä. Tule nyt Harry, me molemmat tiedetään että jos joku olisi sinua halunnut suudella, olisi se jo aikaisemmin sen tehnyt”, Ron selitti. Harry tiesi Ronin olevan oikeassa, muttei ollut aivan valmis myöntämään sitä itselleen.
”Olenko todella niin pottapää?” kysyi Harry tyrmistyneenä. Ron hymähti Harryn sanavalinnalle.
”No, et”, vastasi Ron, varsin vilpittömästi vieläpä.
”Miksi sitten olen tässä, ilman yhtään pusua?” tiedusteli Harry aivan säälittävän surullisena ja epätoivoisena, niin, että Ronilla teki pahaa edes katsoa Harryyn.
Niinpä Ron sulki silmänsä. Sulki silmänsä, moiskautti märän suukon Harryn huulille.
”Parempi?” kysyi Ron lainkaan nolostelematta. Harryn poskilla sen sijaan oli joulunpunainen hehku, joka kieli mistäpä muustakaan, kuin hämmennyksestä.
”Ron?” Harry sai kysytyksi. Juuri sen pidempiä sanoja hän tuskin olisi onnistunutkaan muodostamaan.
”Niin?” tokaisi Ron. Hän ei edes yrittänyt ymmärtää Harryn hämmästystä.
”Tarkoittaako tämä sitä, että sinä jotenkin pitäisit minusta?” takelteli Harry. Ron tyytyi virnistämään.
”Se, mikä tapahtuu mistelinoksan alla, jääkööt mistelinoksan alle…” kuiskasi Ron Harryn korvaan. Harrylla ei enää ollut lainkaan paha mieli joulusta. Oikeastaan, hän oli niin onnellinen, ja niin hämillään, että päätti jäädä vielä hetkeksi Ronin kanssa nauttimaan mistelinoksan tuomista riemuista.
Ja sitten he pussailivat onnellisina jouluaaton loppuun saakka.
Out of these shadows
Comes the light
Shadows comes the light Loppu.
