Kirjoittaja Aihe: Kauhun ja kauneuden valtakunta, Lukitut tunteet | Gemma/Kartik, K-11  (Luettu 2746 kertaa)

Upsila

  • aallotar
  • ***
  • Viestejä: 1 248
    • and here are all your lies
Title: Lukitut tunteet
Author: Upsila
Genre: angst, romance, het, deathfic
Fandom: Kauhun ja kauneuden valtakunta
Pairing: Gemma/Kartik
Raiting: K-11
Disclaimer: Kaikki on Libba Braynin omistamaa, mutta teksti on minun
Varoitukset: Maininta erään hahmon kuolemasta
Summary: Avonaisesta ikkunasta tuulenkuiskaukset kannattelivat laventelinsinisiä terälehtiä, äidin ruusuveden tuoksun häivähdystä ja Pippan lapsuuden palaa, joka muodostui syreenitertun ja unelmaprinssin pyörteestä kettupuuhkassa.

A/N: Hmm, kun sain luettua Kauhun ja kauneuden valtakunta - kirjan ensimmäistä osaa loppuun, halusin välttämättä kokeilla kirjoittaa tällä fandomilla ficciä.

                                                                                Lukitut tunteet


Minua pelotti. Pelotti tutut varjot, jotka kulkivat tiiviinä ryhminä sisäoppilaitoksen seinissä, pelotti hallitsemattomat näyt, jotka tulvivat mieleeni ja pistelivät sormenpäitäni. Minua pelotti liikaa, se saa pian minut kiinni, aukoo mädäntynyttä kitaansa ja imaisee sikiöasentoon käpertyneen sieluni sisuksiinsa ja jättää tyhjän kuoren sätkimään ja haukkomaan ahnaasti henkeä.

Minua pelotti, pelotti ja pelotti.

Sisäoppilaitoksen makuuhuoneen tunkkainen haju pinttyi lakanaani ja huonetoverini, Annin kuorsaukset kaikuivat tyhjässä mielessäni kammottavana. Ann, jonka unelma oli olla henkeäsalpaavan kaunis ja laulaa niin kirkkaasti, että se saa luonnon puhkaisemaan nuppunsa auki. Ann, jonka ranteessa oli kipeänpunaisia viiltoja ja joka uskoo täydelliseen elämään.

Kaikki särkyi kuitenkin. Kun minä vein ystäväni valontäyteisestä ovesta sisään näyssäni, vedin heidät mukaan ja annoin heidän unelmiensa toteutua. Kuinka kaunista ja kirkasta se olikaan; riemuisat hihitykset, muhkeat marjat ja siro peura siemailemassa puron virtaavaa vettä. Siellä oli äitini, kuollut äitini, joka hengitti ja hymyili minulle eläväisempänä kuin koskaan. Sitten minä rikoin kaiken, rikoin ystäviäni, rikoin rajan, jonka takana käskettiin pysyä.

Pippa kuoli. Hän oli ystäväpiirimme pinnallisin, itserakkain ja hemmoteltuin, mutta silti hänellä oli sydän, jonka hän jakoi meille. Kun istuimme kostean luolan suussa, Pippa puhui dramaattisella äänensävyllä, kikatti ja sormeili korkkiruuvikiharoitaan siroilla sormillaan. Hän luopui kaikesta pysyäkseen iäti ritarinsa luona, valon- ja unelmientäyteisen oven takana. Minä jätin hänet sinne. Pippan ylväs ruumis haudattiin kaksi päivää sen jälkeen, kun Felicityn katse oli verhottu tummilla varjoilla ja äänettömillä syytöksiltä. Sinä jätit hänet sinne. Minä olin säälittävä, minä olin syyllinen, minä jätin hänet sinne.

Huoneessa viipyi yön viileys, kun minä yritin ummistaa silmäni ja olla ajattelematta tätä kaikkea. Kartik, tuo veljeskunnan jäsen, jonka tummat silmät kiiluivat hämyisenä yönä ja huulet olivat vääntynyt tuskaiseen irvistykseen. Tumma iho oli heijastunut yön kangasta vasten ja noenmustissa kiharoissa oli huurupisaroita. Minulla oli ikävä, niin hemmetin ikävä.

He ivaavat, että hän oli mustalainen, säälittävä, saastainen ja varas. Minä en kuunnellut kuitenkaan; suutelin hänen huuliansa, näin utuisia unia rakastelustamme. Polttavat sormet sivelemässä kaulaani, hänen painonsa päälläni, sormensa hipaisemassa alahuuleni reunaa. Se tuntui niin todelliselta.

Kartik. Ikävöitkö sinäkin minua?

Avonaisesta ikkunasta puhalsi tuuli ja sydämeni takoi ylimääräisiä lyöntejä; pelko kalvoi sisuksia, kielessä oli samean veren katkeruus ja mustalaisten leirin paahdetun kanelin haalistunut tuoksu. Katrikin huulet olivat lämpimät, henkäyksenkevyet ja kiinteät kuin persikan liha, kun suutelimme ensimmäistä kertaa. Kyyneleet sumensivat näköäni, mutta en jaksanut välittää. En jaksa enää tätä.

Avonaisesta ikkunasta tuulenkuiskaukset kannattelivat laventelinsinisiä terälehtiä, äidin ruusuveden tuoksun häivähdystä ja Pippan lapsuuden palaa, joka muodostui syreenitertun ja unelmaprinssin pyörteestä kettupuuhkassa.

Ann mumisi levottomasti unissaan, kun minä yritin tukahduttaa kyynelpisaroitani, jotka purivat silmäluomiani ja polttivat silmiäni katkeranvihaisesti. Katrik oli jättänyt taas revityn lappusen, joka varoitti näystä ja varjoisista palkkamurhaajista. Oli suudellut lapun riitasointuisia reunoja, vaikka hänen tuoksunsa oli pinttynyt siihen vain hitusen.

Minä ikävöin häntä, vaikka hän ei ikinä välittäisikään. Kohta on aamu, mutta minä en sulje silmiäni kuulaan taivaan hennoille valojuoville.

On nimittäin aika nousta ylös ja unohtaa kaikki.
« Viimeksi muokattu: 23.11.2014 19:04:36 kirjoittanut Beyond »
I'd rather have one sunflower from you than a million roses from any other boy.

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Lukitut tunteet, K-13
« Vastaus #1 : 14.11.2010 13:12:28 »
Ihanaa, että tästäkin fandomista kirjoitetaan. Vielä hienompaa on, että juuri sinä olet kirjoittajana.

Kummallista, etten ole huomannut ficciä aikaisemmin. Olen kuitenkin sen verran kiintynyt kirjaan, että luulisi tämänkin pistäneen silmääni. No, nyt olen kuitenkin lukenut tämän ja se on pääasia.

Tämä teksti oli hieno jatko kirjalle ja tykkäsin nimenomaan siitä, että jatkoit tarinaa etkä kirjoittanut keskeltä kirjan tapahtumia. Olen halunnut jo pitkään löytää ficin, missä kerrotaan Gemman tuntemuksista Pippan kuoleman jälkeen. Sinun versiosi oli realistinen ja siten upea. Tykkäsin tottakai myös kuvauksestasi, mutten jaksaisi jankata sitä aina. Olen varmasti selittänyt siitä jokaisessa kommentissani sinulle, joten tiedät mielipiteeni. Älä siis ihmettele, jos en sitä tulevissa kommenteissani mainitse, koska en jaksa toistaa itsestäänselvyyttä. :D

Olisi mukavaa, jos kirjoittaisit lisää tästä fandomista. Pitkää tai lyhyttä tekstiä, mitä ikinä haluatkin. Pidin tästä nimittäin jopa enemmän kuin Potteriin sijoittuvista teksteistäsi.

Kiitos tästä upeasta lukukokemuksesta!
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Kiera

  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Lukitut tunteet, K-13
« Vastaus #2 : 14.11.2010 20:49:42 »
Rakastan Kauhun ja kauneuden valtakuntaa - ja varsinkin Gemmaa & Kartikia yhdessä, joten olin todella positiivisesti yllättynyt kun huomasin tän :)
Niin ja täähän oli upea. Teksti oli tosi kaunista, ja tunteiden kuvailu oli niin aitoa! Tätä oisin jaksanut lukea vaikka kuinka kauan. Pipan kuolema oli kauhea juttu, mutta neiti sai sentään satuprinssinsä. Kirjotat siis todella ihanasti, en huomannut kirjoitusvirheitä enkä mitään - ja mäkin tahtoisin lisää tätä fandomia! :)

Kiitos todella paljon illan piristämisestä ja mahtavasta lukukokemuksesta!  :-*


Kiera

Whispering secrets

Kuva täältä: http://www.dolliecrave.com , en omista.

foxtrot

  • ***
  • Viestejä: 431
Vs: Lukitut tunteet, K-13
« Vastaus #3 : 25.04.2011 11:56:11 »
Ohoo! Enpä olisi ikinä uskonut löytäväni suomenkielistä ficciä Kauhun ja kauneuden valtakunnasta, mutta ihmeitäkin näemmä tapahtuu! \o/

Mistä aloittaisin? Luin koko "The Gemma Doyle Trilogyn" englanniksi puolisentoista vuotta sitten ja ihastuin sarjan juonenkäänteisiin ja tummiin sävyihin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun löysin kyseisestä sarjasta fanfictionia suomeksi. En siis ehkä osaa sanoa, onko tarinasi kielellisesti ja tyylillisesti samanlainen kuin se A Great And Terrible Beauty jonka minä luin, koska tunnen vain alkuperäisen teoksen tyylin (enkä tiedä, oletko itse lukenut sen suomeksi vai englanniksi), mutta mielestäni tämä sopi tunnelmaltaan oikein hyvin siihen maailmaan. (: Esimerkiksi se, miten Pippan kuolema mainittiin noin koruttomasti heti viidennen kappaleen alussa, suorassa lauseessa ja vasta sitten ruvettiin miettimään ja selittelemään. Muutenkin olit ikään kuin muistutukseksi sujauttanut mukaan hahmojen ominaisimpia piirteitä, Annin viiltelyn, Felicityn syytökset ja Gemman omat ajatukset, sekä tietysti Kartikin.

Lukiessani itse sarjaa Gemma/Kartik oli suosikkiparituksiani, ja oli mukavaa lukea siitä tässäkin, vaikka vain vivahteina ja muistoina unista - sitähän se paljolti ensimmäisen kirjan alussakin taisi olla. Oli muutenkin kiva lukea tästäkin vaiheesta, muistaakseni kirjassa oli ensin kamalasti kaaosta ja kriisiä ja sitten hups hypättiinkin Pipan hautajaisiin, mikä oli kyllä sinänsä hyvä ratkaisu, mutta äh miten voi selittää asiat näin sekavasti nauran itelleni oli siis joka tapauksessa mukavaa lukea tällainenkin tarina, varsinkin kun loppukaneetti oli kovin Gemmamainen; ensin mietitään, surraan ja sitten niellään kaikki ja jatketaan eteenpäin, sillä mitä muutakaan hän voisi tehdä?

Tässä esiintyi oikein paljon kaunista kuvailua, ja silti joukossa oli myös yksinkertaisempia lauseita tasapainottamassa, eli aika toimiva kokonaisuus, sanoisin! Kirjoitat kovin nätisti, ja lyhyet kappaleetkin tukivat ilmavaa vaikutelmaa (:

Kiitos tästä, herätti halun lukea sarjaa uudestaan! Ai, ja en tiedä, oletko lukenut jatko-osat, todennäköisesti olet, mutta jos et ole, niin suosittelen niitä oikein oikein lämpimästi (kaikille niille, jotka ovat lukeneet vain esimmäisen osan), sillä ykköskirja oli suorastaan pelkkä kevyt alkusoitto kakkos- ja kolmoskirjan päätähuimaaville tapahtumille (-;
get ready to ignite

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 827
Vs: Lukitut tunteet, K-13
« Vastaus #4 : 25.04.2011 12:21:48 »
Siitä onkin jo aikaa, kun lukaisin Kauhun ja kauneuden valtakunnan.
Itse asiassa pidin tästä ficistä enemmän kuin kirjasta itsestään - se kirja ei ollut ihan mun juttu. Tunsin kuitenkin sen näin niinkuin fandomina, joten päästin sitten lukaista ficinkin. Onneksi.

Ann, jonka ranteessa oli kipeänpunaisia viiltoja ja joka uskoo täydelliseen elämään.

Kauneimman lauseen lainasin. Kirjasta Ann ei jäänyt hahmona mieleen kovinkaan selkeästi kuvattuna (tai sitten lukemisesta on vain liian pitkä aika, enkä jaksa enää oikein muistaa), mutta tämän lauseen varmasti muistan. On vaan sellanen fiilis.