Kirjoittaja Aihe: Kieltämällä rakastunut | Ron/Hermione, S, One-shot  (Luettu 1799 kertaa)

Shute

  • ***
  • Viestejä: 209
  • hei sun heiluvilles
Kirjoittaja: Shute
Ikäraja: S
Paritus: Ron/Hermione, Fred/Angelina
Genre: Fluffy, romance
Vastuuvapautus: En omista hahmoja, paikkoja jne, ne ovat Rowlingin.
A/N: Oli pakko jotain kirjoittaa :) Komments?

"Ron? RON! Ala tulla, me myöhästytään!" Hermione huusi ja katsoi kultaista rannekelloaan.

Hermione seisoi Kotikolon eteisessä, pukeutuneena kaunista punaista silkkiä olevaan mekkoon ja korkeisiin korkokenkiin. Hiuksissaan tytöllä oli verenpunainen ruusu. Tytön otsalle nousi muutama kärsimättömyyden ryppy tämän odotellessa Ronia, joka ei millään suostunut tulemaan alakertaan.

"Ömh, Hermione?", Ronin hieman nolostunut ääni kuului yläkerrasta "Minä en saa juhlakaapuani päälle!"

Vaikka Hermione oli hyvin ärsyyntynyt ja kyllästynyt poikaystävänsä hitauteen, hänen huulilleen nousi pieni hymy. Huokaisten Hermione nousi natisevia rappusia ylös ja avasi Ronin huoneen oven. Siellä poika seisoi, alusvaatteisillaan keskellä huonetta posket punoittaen ja muutama hikipisara otsalla kimallellen. Punaiset hiukset olivat pörröiset ja sekaisin ja hampaatkin olivat selvästikkin harjaamatta. Ron yritti sulloutua suureen kangaskasaan, jonka piti olla hänen juhlakaapunsa.

"Ron, anna minä autan", tyttö sanoi ja yritti olla nauramatta ääneen näylle.

Poika ojensi vaatteen epätoivoisena Hermionelle, joka alkoi oikoa sitä rauhallisesti. Vekit suoristuivat ja ohut kangas kääntyili tytön pienissä käsissä. Hetken kuluttua tyttö ojensi juhlakaavun takaisin punapäälle ja hymyili hieman. Ron vetäisi kaavun hämmentyneenä päälleen ja katsoi Hermioneen kummissaan ja virnistäen samalla pienesti.

"Miten sinä tuon teit?" Poika kysyi.

"Sinulla oli se väärin päin", tyttö selitti hymyillen ja iski silmää.

Poika hipaisi huulillaan Hermionen kylmää poskea, ja sulki silmänsä. Tytön posket olivat pehmeät, kuin pumpulia ja Ronista tuntui siltä, että hän voisi upota niihin, jos vain yrittäisi. Hän kuuli tytön pienen henkäyksen tämän tuntiessa Ronin läheisyyden. Hän tunsi pienten käsien tarttuvan omiinsa, pitävän niistä lujasti kiinni. Kun Ron sitä vähiten odotti, tyttö vetäytyi poispäin hänen turvallisesta sylistään päätään pudistellen.

"Ron, ole kiltti, meidän täytyy mennä!" tyttö kuiskasi.

"Hermione", Poika sanoi epätoivoisena "Ne ovat vain yhdet tylsät juhlat, me voimme jäädä tänne, viettää koti-iltaa..."

Hermionen huulet mutristuivat ja tämä irrotti otteensa toisen käsistä. Tyttö otti askeleen taaksepäin ja painoi kätensä lantiolleen.

"Koti-iltaa? Ne ovat sinun veljesi häät, Ron!" Hermione sanoi kiukusta väristen.

Ron nauroi hieman.

"Luuletko sinä, että Fred ja Angelina ovat naimisissa edes vuotta? Ei Fred häntä kestä!"

Tytön poskille kohosi punaiset läiskät ja tämän silmät kapenivat viiruiksi.

"Herra sitten taitaa luulla, että minä kestäisin sinua vuotta pitempään, vai?" Hermione sähisi.

"Mistä sinä puhut?" Ron kysyi kummastuneena, mutta vakavana.

"Siitä, että olen odottanut ja odottanut että sinä joskus kosisit  minua! Mutta eipä taida herralle yksi nainen riittää, vai? Ja vaikka nyt kosisitkin, vastaus olisi todellakin ei, nyt kun olen saanut tietää mielipiteesi häistä, ääliö!" Hermione kirkui.

Ron katsoi hämmästyneenä kun Hermione potkaisi tuolin kumoon, vetäisi hiuksistaan ruusun ja heitti sen seinään ja kääntyi rynnistämään ovea kohti.

"Sinua ei siis kiinnosta tietää, rakastanko minä sinua vai en?" poika kysyi tyynesti.

Hermione pysähtyi juuri ennen ovea ja kääntyi katsomaan punapäätä silmissään vaarallinen katse.

"Mitä sinä sanoit?" tyttö sähähti takaisin.

"Katsos, jos sinä nyt dumppaat minut näin, sinua tuskin kiinnostaa tietää tunteistani", Ron selitti katsoen tyttöä silmiin.

"Niinkuin minä välittäisin!" Hermione sanoi pilkallisesti, mutta tytön silmissä paistoi uteliaisuus.

"Asia on niin, että minä olen rakastanut sinua aikojen alusta, Hermione", Ron kertoi "Mutta en ole koskaan saanut selville sinun tunteistasi... Mutta jos olisin tiennyt, olisin kosinut sinua"

"Valehtelet", Hermione sanoi hieman epävarmempana kuin äsken oli ollut.

"Enpäs! Katso nyt"

Ron veti taskustaan pienen sinisen samettirasian, jonka hän avasi hitaasti. Hermionen silmät suurenivat ja tyttö henkäisi kuuluvasti kun näki rasian sisällön. Siellä oli pieni, kultainen sormus, jossa oli timantti, ja sen molemmilla puolilla helmet.

"Ron...", Hermione kuiskasi heikosti ja pyyhki kyyneleen silmäkulmastaan.

"Minusta tuntuu siltä, että nyt on oikea hetki", Ron sanoi ja polvistui Hermionen eteen "Tuletko vaimokseni?"

Hermione katsoi poikaan hieman peloissaan mutta pienesti hymyillen. Minuutit kuluivat ja Ron odotti.

"Tulen", Hermione kuiskasi.

Ron nousi ja otti muutaman askeleen Hermionen luokse, nosti tytön syliinsä ja suuteli tätä hennosti huulille. Hermione painautui kiinni poikaan ja hänestä tuntui siltä, että sulaisi pian pois. Tälläistä suudelmaa tyttö ei ollut ennen kokenut. Pian Ron lopetti suudelman ja katsoi Hermionen suklaanruskeisiin silmiin.

"Mennäänkö sitten? Fred ja Angelina odottavat!" Ron kysyi hymyillen.

"Mitä? Puoli tuntia myöhässäkö?" Hermione kysyi.

"Miksei?" Ron hymyili.

"Sinä senkin idiootti", tyttö nauroi.

"Minäkin rakastan sinua, Hermione"






« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 09:10:35 kirjoittanut Kaapo »
Shute

Milgia

  • Kapteenska
  • ***
  • Viestejä: 1 790
  • He'd be Her Bert.
Vs: Kieltämällä rakastunut
« Vastaus #1 : 30.11.2009 08:42:54 »
Ja minä kun tätä ficciä ensin luulin Tonks/Remus ficiksi, nimen perusteella :) joten eksyin lukemaan, sitten vasta valkeni oikea paritus :)

Luin silti, olipas ihana ficci <3 Hermione oli niin ihana huolehtivainen mutta kuiteski sellanen... mitenkä nyt sanoisi? - Ei katkera... mutta joo ihan sama. Ronkin oli aawwss niin IC<3 Ja sitten tuo Ronin puhe tuosta rakastamisesta, aivan loistava. Kosinta oli perfecto <3 juuri sopiva tilanne.

Kirjoitat hyvin, osaat pitää mielenkiinnon yllä, keskustelu tökki paikoitellen mutta ihan vähän vain ja sekin vähä korjaantuu kun harjoittelee dialogien kirjoittamista.

Kiitos ihanasta lukukokemuksesta näin aamutuimaan <3

M
But deep within my soul, I'm glad the times have changed
As long as rock and roll and the Chevys stay the same.

It was me and you and Chevy.