Kirjoittaja Aihe: TWILIGHT; Meillä on toinen maailma, K-11 prologi + 1/?  (Luettu 3314 kertaa)

JulleBBi

  • ***
  • Viestejä: 44
  • Tavaa minulle nimesi.
Ficin nimi: Meillä on toinen maailma
Kirjoittaja: JulleBBi
Oikolukija/Beta: Ei ole
Fandom: Twilight
Vastuuvapaus: En omista Twilight-maailman hahmoja, omistan ainoastaan juonen ja tarinan, jota itse kirjoitan. Kaikki kunnia kuuluu silti S. Mayerille, sillä hänen luomalla maailmallaan leikin.
Tyylilaji: Tavallinen(?)
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Päähenkilöinä ja parituksena toimii Edward Cullen ja Isabella "Bella" Swan
Tiivistelmä: On 1900-luku, ja uusi kreivi tulee pikkuiseen kylään asumaan. Kyläläiset miettivät, miksi kreivi ja heidän perhe tulee kylään, ja miksi he käyttäytyvät omituisesti. Bella saa sen selville mutkien kautta, ja hän huomaa liian myöhään rakastuneensa tähän nuoreen mieheen. Rouva Hildebert saa vahingossa tietää tämän salaisuuden, ja Edward suuttuu Bellalle. Vähän ajan päästä rouva Hildebert kuolee. Epäilyksien ja salaisuuksien verkko leijuu heidän yllään. Selviääkö kaikki vihdoin onneksi?
Varoitukset: Romantiikka, saattaa myös välillä olla OOC, mutta koitan välttää..

A/N: Uusi tarina, uudet kujeet. Tämän tarinan olen jo aika pitkälle kirjoitellut, ja lukenut suht usein. Toivottavasti pidätte vähän tämmöisestä jännittävämmästää. :>

Prologi tulee tässä, ja siinä ei keskitytä Edwardiin ja Bellaan. He tulevat sitten ekassa luvussa. Prologin olen kirjoittanut hän- muodossa, mutta luvut tulevat olemaan Bellan, ja vain Bellan, minä-muodossa. :D

__________________

Prologi

Pienessä kylässä, joka sijaitsi vanhassa Englannissa, kohistiin. He olivat kuulleet suurimman uutisen moniin kymmeniin vuosiin. Kreiveihin kuuluva suku oli palannut takaisin hallitsemaan pientä kylää, ja sen omistamaa valtiota. Kukaan ei tiennyt, minkälaisia he olisivat. Heidän edellinen kreivi Amadeus Huldebert ei ollut kertonut sukulaisistaan. Kyläläiset olivat peloissaan. Edesmennyt kreivi, levätköön rauhassa, ei ollut mikään niin hyvä kreivi.
“Onkohan hänellä lapsia?” hyväsydäminen nainen, rouva Hildebert kysyi eräältä naisystävältään.
“Kuulemiseni mukaan on, ja vielä useakin!” Annika Ström julisti. Rouva katseli kiinnostuneena, ja kyseli enemmän. Hän sai selville, että tulevan kreivin sukunimi on Cullen. Ja hänellä oli adoptiolapsia, joita hän oli pelastanut sodista. Lapset olivat tulossa kyläkouluun.
“Ei kai?” Hildebert henkäisi.
“Kyllä. Adoptiolapset ovat rakastuneet toisiinsa. Kyllä maailma on mennyt hulluksi. Silloin kun minä olin nuori..” nainen selosti. Mutta rouva ei kuunnellut. Maailma on kääntymässä ylösalaisin. Olihan jo 1900-luku menossa, ja nykyaika on pitkällä edessä. Historiankirjat täytyy painaa uusiksi.
“.. ja kun on ne juhlat niin minä kyllä..” Annika jatkoi, mutta Hildebert keskeytti hänet.
“Mitkä juhlat?” hän katsoi aidanvieressä seisovaa ystävätärtään, ja janosi lisätietoa. Ystävätär närkästyi silminnähden.
“Kreivi pitää kaikille kylän asukeille tervetulojuhlat, tai jotain sinne päin. Haluaa varmaan tutustua meihin,” hän sanoi. Kirkko kumahteli. Se merkitsi, että nyt oli jo yli keskipäivän.
“No, minun täytyy tästä lähteä pappa Fazerin luokse. Täytyy ostaa kaikennäköistä tarviketta, sillä kaupat ovat viikon päästä kiinni,” Annika keskeytti rouvan ajatelmat, ja lähti jo menojaan kävellen. Paikalleen jäänyt pudisti päätään, ja meni takaisin sisälle omaan taloonsa, jonka hän oli ostanut yhdessä miehensä, Kasperin kanssa.
Hän katseli taloaan ylpeänä. Se oli vanha talo, jossa hän oli asunut yli kolmekymmentä vuotta. Olohuoneen matto oli kulunut, ja olohuone oli vanhanaikaisemmin sisustettu. Se oli Kasperin käsialaa, jota rouva ei hennonut muuttaa toisenlaiseksi. Keittiössä oli ajaton tunnelma. Siellä ei aika lentänyt, pikemminkin pysyi paikoillaan. Ja makuuhuone kuvasti yksinäisyyden verhoa.
Rouva käveli lipaston luo, ja katsoi siinä olevaa miehensä kuvaa. Miehellä oli laitetut hiukset ja prässätyt vaatteet. Silmät kuvastivat suurta tyyneyttä, mutta ulkokuori oli vain hienostunut. Sisältä hän oli vielä enemmän. Mies oli pystynyt ennustamaan joitain tapahtumia, joita kukaan ei ollut edes kuvitellut mahdolliseksi. Simone alkoi muistelemaan erästä kesä keskustelua miehensä kanssa.


“Rakkaani, olethan aina luottanut minun sanomisiini?” Kasper kysäisi kuin ohimennen nuorelta vaimoltaan. Simone tiesi, että hän kysyi sitä tosissaan.
“Totta kai! Enkä suotta,” hän vastasi lämpimästi hymyillen ja istuutui vastapäätä miestään keittiöpöydän ääreen.
“Vuosisadan jälkeen on tulossa mullistus,” mies paljasti. Simone hämmästyi.
“Minkälainen?” hän kysyi epävarmana.
“Lentokone. Älä näytä niin hämmästyneeltä. Se on ilmassa lentävä kone,” Kasper selitti, ja kääntyi nousemaan. Simone ei uskonut, mutta hän vakuutti uskovansa. Hän katsoi kelloa seinällä, ja nousi seisomaan. Hän oli luvannut viedä rouva Swanille leivoksia. Renée Swan oli saanut ensimmäisen lapsensa, joka oli tyttö. Hän oli jo paljastanut tytön nimeä, ja että nimeksi voisi tulla Isabella. Simone hymyili, ja pakkasi korin. »Pitäisiköhän viedä myös kukkia?« hän ajatteli mielessään.


Ja oikeassa hän olikin. Kylässä puhuttiin, että joku puhuisi lentokoneesta. Hän keskittyi taas miehensä kuvaan.
“Oi Kasper, kun vain olisitkin nyt täällä, ja näkemässä, kuinka maailma muuttuu,” hän sanoi hiljaisella äänellä.


__________________________

A/N
: Ja kommenttia haluaisin tästä vähän lyhykkäisestä prologista.. :D Toivottavasti tykkäsitte!
« Viimeksi muokattu: 15.11.2014 13:40:10 kirjoittanut Beyond »
~ JulleBBI - taivaanrannan maalari ~

Chcy

  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: TWILIGHT; Meillä on toinen maailma
« Vastaus #1 : 06.01.2010 19:43:23 »
Ui! Jännää .D Jatkoa!

E_Bella

  • Vieras
Vs: TWILIGHT; Meillä on toinen maailma
« Vastaus #2 : 06.01.2010 20:01:53 »
jatkoa... <3    vaikutti kivalta!  jatkoa nopsaa!!! ;D
1900-luku....  aww...  xD

~E_Bella~

JulleBBi

  • ***
  • Viestejä: 44
  • Tavaa minulle nimesi.
Vs: TWILIGHT; Meillä on toinen maailma
« Vastaus #3 : 07.01.2010 17:16:39 »
A/N: Kiitoksia kommenteistanne. Sain nyt selvitettyä tämän jatkon ihan kunnolliseksi, joten tässä se tulee.

HUOM!
Tässä luvussa on Miken äiti mukana, enkä tiennyt hänen oikeaa nimeensä, joten keksin siihen jonkun. Enkä löytänyt mistään sitä. Ja he asuvat mielikuvituskaupungissani, Englannissa kyllä.

Eli lukekaahan nautinnolla! :>
Ja muistakaa, että koko tarina on Bellan profiilista! ;)

_______________________

1. Luku

Siivosin rouva Newtonin kaupan lattioita. Olin ollut melkein koko ikäni Miken kanssa ystäviä, ja rahan puutteen vuoksi menin Miken äidin kauppaan töihin. Minun töihini kuului siivota lattiat ja täyttää hyllyjä. Onneksi sain ihan kunnollisen palkan. Newtonit eivät olleet mitään kovin köyhiä, joten heillä oli varaa maksaa vähän ylimääräistä.
Heilautin moppiani päin tölkkejä, ne tippuivat alas kolahtaen. Kirosin mielessäni, olisin päässyt juuri kotia takaisin. Huokaisin raskaasti, ja kyykistyin betonilattialle noukkimaan tölkkejä. Katsoin tölkkien etikettiä. Ne sisältävät tomaattimurskaa.
“Bella? Oletko kunnossa?” kuulin kaupan omistajan huutavan varastosta. Vanhan kansan mukaan on loukkaus kutsua toista jollain muulla nimellä, kuin hänen oikealla nimellään, ja siksi rouva Newton ei sanonut minua Bellaksi ostajien läsnä ollessa, hän olisi saanut vain huonon maineen.
“Kyllä olen, rouva Newton. Mopillani taas viskasin purkit alas,” vastasin hänelle ja otin mopin lattialta. Vielä olisi noin metri puhdistamatta pölyistä, sitten pääsisin kotia.
“Höpsistä. Voit aivan sanoa minua, näin meidän kesken, Annabellaksi,” Annabella sanoi varaston ovelta, ja sulki oven perässään. Hänen vaaleat hiuksensa, jotka olivat tummuneet aikojen saatossa, olivat kireällä nutturalla. Hän riisui punaisen essunsa pois päältään, ja laittoi naulakkoon, mihin se kuuluikin. Pudistin päätäni heittäen ajatukset matkoihin. Olin juuri saanut työni tehdyksi, joten pääsisin kotia.
“Hienoa Bella. Mukavaa, kun minulla on oma apulaistyöntekijä. Poikani on nimittäin vieläkin kuumeessa,” hän totesi vakavana. En ollut varma, pitäisikö minun vastata hänelle jotenkin.
“Paraneeko hän maanantaiksi? Huomenna on lauantai, joten jos toisin läksyt sitten koulun jälkeen?” tiedustelin häneltä. Olin vienyt usein läksyjä kavereilleni, jotka olivat niitä tarvinneet.
“Varmaankin. Huomenna vielä makaa toipilaana. Sunnuntaina hän voi varmaankin tulla jo tekemään sinun työsi, jotta pääset viettämään sunnuntaita vanhempiesi kanssa,” Annabella ehdotti minulle. Nyökkäsin, ja vein mopin hyllyjen väleistä kohti siivouskaappia, joka oli takaoven vieressä. Suljin oven, ja otin takkini naulasta, Annabellan essun vieressä. Katsoin essua lähemmin. Siinä oli pieniä ja suuria sydämiä, jotka olivat nallekarhujen vieressä. Hymyilin itsekseni, rouva Newton oli aika lapsenmielinen neljänkymmenen ikäisenäkin.
“Lähden nyt, hyvää jatkoa!” hyvästelin työnantajani, ja aukaisin ulko-oven syksyiseen ilmaan.

Hölkkäsin kotia, onneksi kauppa oli lähellä kotiani. Toinen kauppa on taas setä Fazerin, joka on riidoissa Newtonin perheen kanssa. Karu totuus on, että Newtonin kaupasta saa mitä vain, mutta pitää olla paljon rahaa, sillä kauppa ei ollut mikään halpa kopio ‘mistä tahansa’ puodista. Sedän kaupasta saa laatutuotteita halvalla, ja jotka ovat myös hyviä, mutta tuotevalikoima ei ole niin laaja, kuin Newtoneilla, koska kauppa sijaitsee sedän omassa talossaan.
Aukaisin oven, ja riisuin vaatteeni eteisen naulakkoon. Naulakossa oli koristeena koiran pää, merkiten luottamuksen siteestä talossa.
“Isabella?” isäni kysyi keittiöstä. Pyörittelin silmiäni. Kuka muu tänne tulisi? Kävelin itse tehtyä mattoa pitkin keittiöön, ja värisin kylmästä. Takka oli päällä eri huoneessa, ja keittiö ei ollut vielä lämmennyt.
“Lue tämä, ja kerro, mitä mieltä olet,” äitini sanoi ja ojensi samalla kirjekuorta, jossa oli rikottu sinetti. Katsoin pelokkaana kirjeen sinetin kirjoitusta. “Vanhan Englannin, Shundalin kaupungin Kreivi,” Luin ääneen. Avasin kuoren jo avatusta kohdasta, ja otin kirjeen esille.


“Tervetuloa Kreivin juhliin, joihin ovat kutsuttu kaikki Shundalin asukkaat. Näette uuden Kreivin perheineen, ja jos onni käy, saatatte jopa saada jutella juhlanhumussa hänen kanssaan. Kreivi myös pitää henkilökohtaisen puheen, ja kertoo, mikä tulee muuttumaan kaupungissa.

Olette sydämellisesti tervetulleita,

Kreivi”


Suuni oli jäänyt auki jo pelkästä hämmästyksestä. Kuulostaa aika itserakkaalta Kreiviltä. Nostan katseeni vanhempiini. He molemmat näyttivät kiinnostuneilta ja huolestuneilta.
“Haluaisitko mennä?” äitini kysyi ja tarkkaili reaktiotani.
“Kyllä haluaisin nähdä tuon lurjuksen, joka kirjoittaa tuommoisen.. Tuommoisen uhkaviestin!” vastaan äidilleni ja näytin paheksuvan ilmeen kirjeelle. Olin ollut tunnetusti ujotyttö, mutta en koskaan vanhempieni seurassa.
“Sinä haluat mennä sinne,” äitini toisti epäuskoisena.
“No, sitten me myös menemme sinne!” isä julisti. Hymyilin, ja pahoittelin poistumistani omaan kamariini. Oven huoneen sulkiessani, jäin nojaamaan siihen. Oliko minulle tulossa ensikertaa paniikki siitä, mitä panen päälleni? Huoneessani oli pedattu sänky, pöytä, tuoli ja vaatekaappi. Kävelin vaatekaapilleni, joka oli vastapäätä sänkyäni. Avasin ovet, ja katselin mekkojani. Minulla oli viisi mekkoa, joista pitäisi valita yksi. Selailin kaikki yksi toisensa perään. En löytänyt mitään sopivaa. En voinut pukea mustaa, pitkää mekkoa, eihän ne olleet hautajaiset. Eikä sinne sopinut hellemekotkaan. Huokaisin raskaasti. Mistäköhän löytäisin tähän hätään sopivan puvun. Potkaisin vahingossa kaappia, ja korkealla oleva laatikko tippui lattialle kolisten. Onneksi ehdin alta pois.
“Mikä siellä tippui, Isabella?” äitini kysyi keittiöstä.
“Vanha laatikko, ei mitään sen kummempaa,” vastasin hänelle. Olin tuijottanut laatikkoa pitkän tovin, kunnes mielenkiinto voitti. Aukaisin laatikon, josta paljastui upein näkemäni juhlapuku. Nyt tiesin, minkä pukisin päälleni juhliin.

_______________________


A/N2: Kommenttia haluaisin.  Ja pahoitteluni, jos teksti tökkäsi.. Toisessa luvussa he menevät sitten sinne juhliin. :>
~ JulleBBI - taivaanrannan maalari ~

mariamo

  • maggara.
  • ***
  • Viestejä: 213
Vs: TWILIGHT; Meillä on toinen maailma
« Vastaus #4 : 07.01.2010 17:44:32 »
Lainaus
Nostan katseeni vanhempiini. He molemmat näyttivät kiinnostuneilta ja huolestuneilta.

Lainaus
Kyllä haluaisin nähdä tuon lurjuksen, joka kirjoittaa tuommoisen.. Tuommoisen uhkaviestin!” vastaan äidilleni ja näytin paheksuvan ilmeen kirjeelle. Olin ollut tunnetusti ujotyttö, mutta en koskaan vanhempieni seurassa

noi aikamuodot hieman pomppas ? :D
Mutta täällä on yks innokas lukija. :)
mitä jos tietäisit, että tämä kaikki päättyy tänään?

E_Bella

  • Vieras
Vs: TWILIGHT; Meillä on toinen maailma
« Vastaus #5 : 07.01.2010 17:58:28 »
noi aikamuodot jotenkin 'hypäs' silmille tuolta, mutta ei muuten mitään valittamista!

ei muuta kuin jatkoa vaan kehiin! ^^

~E_Bella~

JulleBBi

  • ***
  • Viestejä: 44
  • Tavaa minulle nimesi.
Vs: TWILIGHT; Meillä on toinen maailma
« Vastaus #6 : 07.01.2010 18:02:44 »
Lainaus
Nostan katseeni vanhempiini. He molemmat näyttivät kiinnostuneilta ja huolestuneilta.

Lainaus
Kyllä haluaisin nähdä tuon lurjuksen, joka kirjoittaa tuommoisen.. Tuommoisen uhkaviestin!” vastaan äidilleni ja näytin paheksuvan ilmeen kirjeelle. Olin ollut tunnetusti ujotyttö, mutta en koskaan vanhempieni seurassa

noi aikamuodot hieman pomppas ? :D
Mutta täällä on yks innokas lukija. :)

Oho.. :D Juu, vähän kyllä.. Täytyypi olla tarkkaavaisempi. Tai muuttaa paria sanaa sieltä. :D Esim. se "vastaan" voisi olla "vastasin". :> Juu, olen itsekin vähän sekaisin, että kirjoitanko preesens muodolla, vai imperfektissä, mutta olen vain kirjoittanut. Seuraavalla kerralla tarkistan, oikein lukemalla. :>
~ JulleBBI - taivaanrannan maalari ~

mariamo

  • maggara.
  • ***
  • Viestejä: 213
Vs: TWILIGHT; Meillä on toinen maailma
« Vastaus #7 : 27.02.2010 00:26:44 »
Millois jatkoa tulossa ? :o
Hophop kirjoittamaan siitä :D

- love, maria .
mitä jos tietäisit, että tämä kaikki päättyy tänään?