Hei siellä! ^^
Jotenkin tosi kiva teksti parin lukukerran jälkeen. Ensimmäisellä lukukerralla skippasin author's noten sekä otsikon satiiri-merkinnän ja kuvittelin aloituslauseen luettuani tämän kertovan jostakin eeppisestä lopputaistelusta, jossa tarinan sankari kohtaa verivihollisensa, mutta ei. :'D Tai siis tavallaan kyllä, jos haluaa ajatella kuoleman olevan ihmisen pahin vihollinen ja sitähän se tavallaan onkin, koska sitä vastaan taistelee, tai sitä juoksee karkuun koko elämänsä. Huoh... Filosofista.
Mutta asiaan, eli siihen, että tästä tekstistä pitää tosiaan löytää mainitsemasi "pohjaironia" tai muuten muuten löytää itsensä kalanruotokohdassa tuijottamasta ruutua suu auki ja on vaan että häh, kuten minä. Toinen ajatus, millä kuvaat teksiäsi todella hyvin, on tuo, että se on hetki, joka kaipaa suurta kerrontaa. Sitä tämä nimenomaan on ja se toimii, jos lukija sen tajuaa!
Kielesi on melko sujuvaa ja tekstin joukosta löytyy mielenkiintoisia ja omaperäisiä ajatuksia ja lausemuotoja kuten esimerkiksi tämä:
Epärunollista lusikan toistuvaa siirtämistä suuhun enemmän tai vähemmän ahnaasti
Tulkitsen kerrontaa niin, että kuoleman vaarassa pienikin lapsi tulisi enemmän tietoiseksi omasta itsestään ja maailmasta ja olisi ns. älykkäämpi, ja mielestäni se on hieno ajatus. Tuo, että päähenkilö tuntee itsensä tasa-arvoiseksi sotilaiden rinnalla on hauska yksityiskohta tekstissä samoin kuin se, ettei päähenkilö näe vierellään tummiin pukeutunutta viikatemiestä, tai kuolemaenkeliä, mikä taas olisi vienyt tarinaa täysin eri suuntaan tästä ironisesta realismista.
Ainoa miinus, että otsikko ei mielestäni kuvaa tekstiä kauheasti ja tekstin luettuani olisin kaivannut siihen jotakin nasevampaa. Mutta lopetus toimii ja saa tällaisen pienen hetken yksittäisen ihmisen elämässä ydistymään johonkin suurempaan kokonaisuuteen. Mikäli minulta kysytään, kirjoittajantaitosi ovat viemässä sinua oikein positiiviseen suuntaan, sillä luulen ettei sellainen ihminen, jolla ei pysy kynä käsissä lainkaan, olisi saanut näin simppelistä hetkestä näin... miten nyt sanoisin
... kunnianhimoista ja suurta tekstiä!
Mutta siis tykkäsin! ^^ Kiitoksia
