Kirjoittaja Aihe: Twilight: To life and blood (6.luku 4.8) | K-11 B/E, AU, romance  (Luettu 15728 kertaa)

E_Bella

  • Vieras
Vs: To life and blood (2.luku 26.1!!!), Twilight
« Vastaus #20 : 26.01.2010 21:42:19 »
ihuna luku! <3   ja tavallaan taa ei...   :\
mutta tykkäsin, vaikka Cullenit lähti....
Jatkoa toivoisin!  ^^
~E_Bella~

ps: se jäätelökohtaus oli ihana!  ;)

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: To life and blood (2.luku 26.1!!!), Twilight
« Vastaus #21 : 26.01.2010 21:44:30 »
Voi, tää on niin ihana! Ja surullinen! Mutta silti niin ihanaa luettavaa!
Vitsi mä haluisin jo lukea tän loppuun ja saada selville, että koska Edward tulee takaisin, ja mitä heille käy tulevaisuudessa!
No mutta jos mä kuitenkin jaksaisin odottaa :D
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Chcy

  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: To life and blood (2.luku 26.1!!!), Twilight
« Vastaus #22 : 28.01.2010 16:09:38 »
Tää kuulostaa ehkä maailman oudoimmalta ja tyhmimmältä mitä ootte kuulu, mutta itse näin unta tuosta paperisydän jutusta :) Muokkasin sitä vaan nii et Edward oli unessani lapsi. Oli 0pakko saada tungettua se tähän. ja oikeastaan, tästä kohdasta idea lähtikin ficciin.

Kiitos ensiksi betaajalleni, SuEmSa! Lisäksi kiitän tuhannesti teitä kommentoijia! Tuntuu todella hyvältä huomata että saa positiivistä (ja ihan negatiivistäkin) palautetta. :D Se piristää kovasti päivää!

Rassermus
: Kiitos kauheasti kommentistasi! Jatkoa tulee joko heti tänäänn (torstaina) tai heti huomenna :).

NiNNNi
: Kiitos kommentista! Hyvä jos kuulostaa mukavalrta :)
Bellan iästä en osaa olla varma, sillä hän ei saa/voi muistaa Culleneita, joten epäilen alle 5 vuotiaaksi. Vaikka jo viisivuotias muistaa kaikenlaista :). Jatkoa tulee pian!

E_Bella
: Kiitos kommentista! Bella aika jäätelösyöppö :D

katriqqq : Kiiiiitos kommentista! En minäkään malta odottaa että tämä etenee ;)!

Chcy

  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: To life and blood (((3.luku 26.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #23 : 29.01.2010 17:10:22 »
Tadaaa! Kolmas luku :)



3.luku
Saat minut rakastumaan itseesi aina uudelleen.

Minä käännyin ja olit poissa,
Vain varjosi tavoitin.

Minä käännyin ja olit poissa.
Vain varjoasi hipaisin.


Bella Pov:

”Tämä on uskomatonta! Minun pieni tyttäreni on nyt läpäissyt lukionsa!” Äitini karjui mansikkaboolilasi kädessään. Vaikka se olikin alkoholitonta, epäilin että hän oli jo humalassa.

Olin pääsyt lukiosta tänään, juuri niin! Minä, Isabella Marie Swan, olen pääsyt lukiosta, ja aika hyvillä arvosanoilla. Tuntui ihanalta olla vihdoin 'vapaa'. Paitsi että nyt alkaisi vasta suunnittelu collegea varten.

Me muutimme Phoenixiin kun olin viiden vanha. Äitini, Renée, sai työtarjouksen maineikkaasta sairaalasta. Oikeastaan, pidin enemmän aurinkoisesta Phoenixista kuin sateisesta Forksista. Isäni asui kyllä Forksissa, joten en tavannut häntä melkein ikinä. Mutta jos myönnän, en kaivannut yhtään isääni. Se tuntui hiukan ilkeältä, mutta se oli totuus. Olin aina vihannut sadetta ja kylmää ilmaa. Siksi nautin enemmän auringosta.
Päivä oli ollut aurinkoinen, mutta nyt se oli jo laskenut. Taivaanrannassa läikkyivät vaaleanpunaiset rajat.

Jessica Stanley oli paras kaverini esikoulusta lähtien. Vaikken koskaan olisi uskonut että pystyisin tutustumaan kehenkään sellaiseen, kuin Jessica Stanley. Hän oli ehkä Paris Hiltoniakin huomion hakuisempi, mutta kovan kuoren alta, löytyi huippu tyyppi. Eilen illalla Jessica täytti kahdeksantoista. Niin kuin arvasin, ei niistä mitään mehujuhlia tullut. En edes tiedä paljonko join, mutta Jessi kertoi minun suudelleen Mike Newtonia! Ensimmäiset ja viimeiset kännit. Tänään päättäjäisissä nolotti kauheasti, kun kaikki näyttivät tietävän siitä. Mike yritti lämmitellä välejämme, mutta minä kuitenkin laitoin kaiken nopeasti poikki. Mike oli suosittu pelimies koulussani, anteeksi, entisessä koulussani. En ikinä olisi lähtenyt kenenkään sellaisen mukaan.

”Voi Bella! Sinusta täytyisi saada valokuva!” Renée kikatti pöydän takaa sokerihumalassa.
”Äiti, ihan oikeasti. Kameramme on aivan täynnä siitä kun otit kuvia koulussa”, huokaisin.
”Totta”, hän nauroi. Hipaisin hameeni nyöriä. Äiti oli käynyt kanssani päättäjäisten kunniaksi ravintolassa syömässä. Me kummatkin vihasimme käydä ulkona syömässä. Renée kai halusi tehdä tästä ikimuistoisen illan.

”Mutta Bella! Minullahan on sinulle lahja”, Renée sanoi ja lähti kiiruhtamaan lipaston luokse.
”Äiti, en minä halua mitään”, sanoin ja pudistin päätäni. Nyrpistin pian sen jälkeen nenääni.
”Ota nyt, se sopii sinun käsikoruusi”, hän nauroi. Nostin oikean ranteeni. Timanttisydän roikkui rauhallisesti hopeisessa ketjussa. Huokaisin uudelleen. Tämä oli onnen koruni, pidin sitä aina. Paitsi nukkuessa, sillä se painoi silloin ikävästi ihoani.
Koruni oli maailman kaunein. Se oli täysin kirkas ja sydämessä oli tuhansia pieniä viisteitä. Hymyilin korulleni.

Renée ei koskaan ole kertonut mistä tai keneltä olen sen saanut. Mutta me kumpikin pidimme siitä kovasti.
”Bella, tässäpä tämä. Ei kovin kummoisesti kääritty lahjapaketti mutta lahja on kauniimpi”, Renée sanoi. Naurahdin. Otin kultaiseen paperiin käärityn lahjan syliini. Hivutin sormeni paperin alle ja repäisin teipin kohdalta.
Paperin alta paljastui samettirasia. ”Mitäköhän tässä on...”mutisin.
Avasin rasia. Silkkisellä pedillä lepäsi kaulakoru, korussa roikkui aivan samanlainen timanttisydän kuin ranteeesani.
”Hyvä luoja! Miten sinulla on ollut varaa tähän”, kysyin äidiltäni puolipaniikissa.
”No, sanotaanko että vanha ystäväsi auttoi”, Renée sanoi salaperäisesti.
”Vanha ystäväni?”
”Äh, et sinä tunne häntä”
”Mutta jos hän on vanha ystäväni-” aloitin.
”Bella, ystävä Forksista. Et sinä voi muistaa häntä”, Renée sanoi kiihtyneenä.
”Ai”, mutisin.

Renée unohti pian pahan mielensä ja alkoi taas puhumaan kaikenlaista. Niin työstään kuin joogaseuran vetäjän mutkikkaista ihmissuhde ongelmistakin. Olin kuolla tylsyyteen. Äitini oli luonteeltaan juoruilija. Hän ja Jessica tulivat hyvin toimeen. Samassa ovikello soi.
”Oletko Bella kutsunut ketään?”, Renée kysyi.
”En, sinä?”
”En”, hän sanoi.
”Minä menen avaamaan”.
Nousin tuoliltani ja kävelin ovea kohti.

Edward Pov:

Voi luoja! Minua jännittää ihan kauheasti. Esme ajatteli. Hymyilin hänelle pikaisesti.
Monen kuukauden pohdinnan jälkeen, ajattelimme etsiä Renéen ja Bellan käsiimme. Tai siis, minun kuukausien pohdinnan jälkeen. Viimeiset reilut kymmenen vuotta olin ollut yrittänyt ajatella jotain muuta kuin Bellaa, ja sitä miten olin hänet viimeksi nähnyt. Pystyin muistamaan mielessäni tuon pienen tytön hiekkalaatikon reunalla kädessään punainen lapio. Hymyilin tuolle muistolle.

Bella oli päässyt tänään lukiosta. Uskomatonta, tuo pieni tyttö oli jo 18 vuotias. Hänen ja Renéen sydämet löivät hiljaista tahtiaan talossa, jonka ovella nyt seisoin.

”Oletko Bella kutsunut ketään?” Renée kysyi.
”En, sinä?” Ei ole totta. Bella ääni. Se oli lumoava, kauniimpi kuin yhdelläkään seireenillä. Tunsin lämmön huokuvan sisälläni ja poskillani kulkevan lämmön. Minun Bellani.
”En”, Renée ihmetteli. Hän kyllä saisi sätkyt.
”Minä menen avaamaan”. Bella sanoi. Edward, rauhoitu! Kaikki on ihan hyvin, hän on vain Bella. Yksi ihminen tässä maailmassa.

Bella asteli lyhyitä askelia. Pystyin näkemään hänen loittonevan selän Renéen ajatuksista. Minua häiritsi kuitenkin, etten nähnyt Bellan kasvoja.

Carlisle huokaisi syvään. Minun sydämeni hakkasi kuin hullu. Bella avasi oven ja käänsi katseensa meihin.
Maailmani yksinkertaisesti räjähti.
Hän oli muuttunut, pienet suloiset kasvoit olivat vaihtuneet kapeiksi ja naisellisiksi. Ruskeat silmät eivät olleet kuitenkaan kadonneet minnekään ja sirot kädet liukuivat hitaasti seinustalla.
En ollut eläessäni nähnyt mitään kauniimpaa. Ja minä olen nähnyt vaikka mitä.
Huomasin että minun oli pakko ojentaa käteni ja hipaista hänen poskeaan. En kuitenkaan voinut tehdä sitä. Yritin pitää haluni sisälläni. Puristin käteni nyrkkiin. Halusin koskettaa hänen lämmintä poskeaan. Se oli outoa, siis että tunsin Bellan ihon lämpimänä vaikka muiden iho tuntui omaani vasten viileältä. Ehkä se johtui siitä etten voinut elää ilman ettei häntä olisi olemassa. Meillä oli side, todella vahva kahle joka veti minua hänen puoleensa. Ja nyt, se kaipuu voimistui.

Kunnes huomasin jotain hänen katseestaan. Bella ei tuntenut samalla tavalla. Hän ei muistanut minua. Hän ei tiennyt kuka olin. Se sattui enemmän kuin kuvittelin. Oikeastaan, muserruin. Miksi se koski niin paljon? Minulla olisi ikuisuus aikaa puhua hänelle, tutustua häneen. Saada hänet uudelleen kiintymään minuun.
Miksi se tuntui nyt mahdottomalta?

”ESME!” Renée huusi pökerryksissä eteisestä kun huomasi meidät. Minä tuijotin yhä Bellaa.
”RENÉE!” Esme nauroi.
”Te pelästytti minut! Miten, kuinka, häh?”
”Voi Renée, meilläkin ollut sinua ikävä!” Esme sanoi.
”Miten te olette täällä?” Renée sai ähkäistyä.
”No”, Carlisle aloitti. ” Me vain ajattelimme että olisi aika tulla käymään”. Carlisle iski silmää. Vedin syvään henkeä. Bella katseli Carlislea, mutta vasta nyt näytti huomaavan minut. Hän käänsi päänsä varovaisesti minua päin ja se mistä olin äsken mennyt sekaisin, tapahtui uudelleen. Bella huomasi katseeni ja punastui. Puna koristi uskomattoman kauniisti hänen kasvojaan. Huomasin vasta nyt hänen kaulassaan roikkuvan timantin. Renée oli kirjoittanut minulle muutama viikko sitten Bellan valmistujaisista. Olin ollut puoli pökeryksissä siitä kunniasta, että saisin ostaa hänelle lahjan.

Yleensä kun ihmiset punastuvat, heidän verensä tuoksuu selvemmin. Mutta en kokenut mitään halua imeä Bellan verta. Ennemmin halusin haistaa hänen tuoksunsa, joka nyt ei ollut niin voimakas kun ennen. Silloin kun nostin hänet syliini, haistoin tuoksun selvästi. Kauan sitten.

Bella Pov:
”Niin, siitä on ikuisuus”, Renée päivitteli olohuoneessa. Hän oli napannut Carlisle ja Esme Cullenia paidankauluksista kiinni ja raahannut heidät istumaan olohuoneeseen. Heidän poikansa, Edward Cullen käveli heidän perässään. Renée puhui suurimman osan, Esme välillä ja Carlisle harvoin. Edward ei sanonut mitään.

Pienen esittelyn jälkeen kun kättelin heitä kaikkia kolmea, huomasin jotain outoa.
Numero yksi; he olivat omituisen kauniita. Jokainen kasvonmuoto oli kuin hiottu timantti.
Numero kaksi liittyi Edwardiin. Hänellä oli aivan eriväriset silmät kuin vanhemmillaan. Kirkkaan vihreät ja Carlislella ja Esmella oli kultaiset. Kolmaskin liittyi Edwardiin. Sillä kun kättelin heitä, huomasin Edwardin olevan todella kuuma, siis ei sillä tavalla kuuma! Vain lämmin. Hänen ihonsa tuntui lämpimältä. Voi luoja, nolaan itseni ajatuksissani. Kuinka alas oikein vajoan?
Kuitenkin, Carlislen ja Esmen käsi oli viileä. Kysymyksiä, vailla vastauksia.

Sitten minusta tuntui, että olin nähnyt Edward Cullenin joskus. Oliko hän joku malli? Olisinko huomannut hänet vaatemalliston mainoksessa. Hyvin mahdollista.
Tai oliko hän näyttelijä ja olisin hoksannut hänet saippuasarjassa. Vai oliko hän joku viimevuotisista vaihto-oppilaista. Ei, olin tuntenut ne kaikki kymmenen oppilasta jotka olivat meidän kouluun saapuneet.

”Mitä sinä teet?” hän kysyi. Säikähdin ja käännyin henkeä pidätellen. Edward seisoi aivan takanani. Melkein tunsin hänen iholtaan lähtevän kuuman, lämpimän sykkeen.
”Öh...minä...hyym”, hämillinen vastaus. En tosiaankaan tiennyt miksi olin paennut keittiöön.
Edward nosti kulmiaan.
”Minä ajattelin ottaa jotain juotavaa”, ähkäisin.
Hän hymyili. Edward näytti ihanalta kun hän hymyili. Yritä edes Bella! Miksi menet näin sekaisin?
”Minusta oli oikein mukavaa tavata sinut Bella, et ymmärrä miten mukavaa”, hän huokaisi. Hymyilin, halusin sanoa että minustakin oli mukava tavata hänet, ei hän ymmärtäisi miten mukavaa.

anonym.

  • tattinson
  • ***
  • Viestejä: 136
  • used to be hannm
Vs: To life and blood (((3.luku 29.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #24 : 29.01.2010 17:22:37 »
ihana luku jälleen kerran..  

en huomannut virheitä,mutta en kyllä niitä metsästänytkään :)

tuossa lopussa viimeisessä ns. "kappaleessa" ,missä bella sanoo ottavansa jotain juotavaa, olisi voinut vähän vihjaista että ovatko bella ja edi esim keittiössä vai missä (?)

jamuuten... oliko toi alku anna puun kappaleesta kaunis päivä? kiva kappale :)

juu ei taida muuta tulla mieleen.. jatkoa vain ;) (hyvään tahtiin lisäilet uusia lukuja tänne!)

//EDIT:
muwahahahhah olin eka. halvat on huvit. :D


Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open

En-nu

  • Vieras
Vs: To life and blood (((3.luku 29.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #25 : 29.01.2010 17:36:50 »
Mäki mietin just tota alkua että onko se anna puun kappaleesta.Ihana luku <3

Chcy

  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: To life and blood (((3.luku 29.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #26 : 29.01.2010 17:44:45 »
Jep, se kappale on kyseesä :) Idea lähti siitä kappaleesta ja se sopii tähän ficciin :)

hannm
: Ovat he keittiössä. Muistaakseni lisäsin sellaisen lauseen kun:
Lainaus
En tosiaankaan tiennyt miksi olin paennut keittiöön.
:)

E_Bella

  • Vieras
Vs: To life and blood (((3.luku 29.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #27 : 29.01.2010 17:49:33 »
ihana luku! <3
olisin halunnut, et tää luku loppuis loputtomasti.. ;) ;D
mukavan nopeesti kirjotat!   :)
jatkoa pyytelen!  <3

anonym.

  • tattinson
  • ***
  • Viestejä: 136
  • used to be hannm
Vs: To life and blood (((3.luku 29.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #28 : 29.01.2010 19:08:24 »
Jep, se kappale on kyseesä :) Idea lähti siitä kappaleesta ja se sopii tähän ficciin :)

hannm
: Ovat he keittiössä. Muistaakseni lisäsin sellaisen lauseen kun:
Lainaus
En tosiaankaan tiennyt miksi olin paennut keittiöön.
:)

aijaa.. no ei sitten mitään noottia minulta :)
Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open

Rassermus

  • ***
  • Viestejä: 548
  • Do you like it? I like it. I lööööv it!
Vs: To life and blood (((3.luku 29.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #29 : 29.01.2010 20:54:20 »
Ihana ihana IHANA!!!!<3
Söpöö. Joo. Ihanan hyvin kuvailtu ja kirjotettu^^
Joo.. Tykkäsin ja tällee^^
JATKOAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!<3

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Vs: To life and blood (((3.luku 29.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #30 : 29.01.2010 21:13:06 »
Ihana luku! :p ♥
Fanitan ihan täysillä tätä ficcii :D Mahtavaa!
Yhden pienen virheen huomasin kun luin:
Lainaus
Olin pääsyt lukiosta tänään, juuri niin!
toinen s-kirjain ;)
Muuten ihan täydellistä tekstiä ja ihan mahtavaa luettavaa ♥
Kuvailit tosi hyvin ja tää oli tällänen mukavan pitunen luku ;)
Jatkoa pian. ♥♥♥

~NiNNNi
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: To life and blood (((3.luku 29.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #31 : 29.01.2010 23:34:29 »
KÄÄK! Aivan upeemahtava luku! Bella valmistu ja Edward tuli ja ja ja...
Oli vaan kauheen surullista, että Bella ei muistanut Edwardia. :( Mutta eiköhän sekin saada korjattua :)
Mutta, nyt jään odottelemaan jatkoa!
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Chcy

  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: To life and blood (((3.luku 29.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #32 : 31.01.2010 18:19:17 »
Kiitoskiitoskiitoskiitos! Olette ihania kommentoijia!

E_Bella : Kiitos kommentista! Jatkoa tulee aika pian :) Kirjottelen koko ajan.

Rassermus
: Kiitos kommentista! Kiva kun tykkäsit. :)

NiNNNi : Kiitos kauheasti kommentista :) Ihanaa kun tykätään. Heh, Chcyn ensimmäinen ficci fani!

katriqqq
: Älä sure :) Bella 'tykästyy' ihmisiin helposti. Upeemahtavaat kiitokset kommentista! :)

Chcy

  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: To life and blood (((3.luku 29.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #33 : 03.02.2010 18:11:28 »
Neljäs, tadaa!



4.luku
Sweet Dream

Voin kertoa, että hänen lempivärinsä on sininen.
Hänellä on maailman kaunein äiti.
Hänellä on isänsä silmät.

Hän ei tainnut kertoa sinulle, mutta hän osaa soittaa kitaraa.
Ja jos minulta kysytään, taidan rakastaa häntä.


Bella pov:

Edward seurasi minua pöytään istumaan. Kun istuin turvallisesti penkillä, hörppäsin vettäni. Huomasin silloin että huoneessa oli melko pimeää, vain avonaisesta ovesta tulvi valoja olohuoneesta ja ääniä äitini räikeästä naurusta. Katsoin Edwardia, hän katseli minua.
Selvensin kurkkuani.

”Niin, te siis muutitte Euroopasta?” kysyin. Renée oli äsken kertonut kovaan ääneen miten Cullenit olivat muuttaneet ympäri maailmaa.
”Kyllä, asuimme osan aikaa Ranskassa, Pariisissa. Me olimme myös välimeren alueella. Suurimman osan aikaa kuitenkin olimme Italiassa. Sanooko sellainen paikka kuin Volterra mitään?” Edward kysyi ja nosti kulmiaan. En ollut koskaan kuullutkaan sellaisesta paikasta. Hän tajusi sen. ”Meillä on siellä...sukulaisia”, hän kertoi. Nyökkäsin. Join taas vettä. Mieleeni muistui eilisilta. Mahassani pyöri. Muistin aamuisen oloni. Ei enää ikinä humalaan. Lupaus.
”Paitsi Esmen ja Carlislen työt ovat vielä ulkomailla”, Edward sanoi yht'äkkiä mietteissään.
”Anteeksi?”
”Heillä on työt vielä Euroopassa, Carlisle on lääkäri ja Esme arkkitehti, niin minä asun nyt täällä yksin”, Edward mutisi.
”Todellako?” ihmettelin. Edward oli minua ehkä vain vuoden vanhempi ja hän asuu jo yksin? Paitsi että Edward oli minua paljon kypsemmän oloinen.
”Niin, minä en ole vieläkään aloittanut collegea. Ajattelin jos kesän jälkeen aloittaisin kirjekurssin Dartmouthiin”, Edward sanoi. Ilmeeni virallisesti lässähti. Edward näytti huomaavan sen.
”Onko siinä jotain ihmeellistä?” hän kysyi.
”Ei, ei todellakaan. Minä vain...mietin mikset saman tien muuta sinne”, sanoin ja punastuin syvästi.
”Joskus on vain pakko hoitaa asiat loppuun, ennen kuin aloittaa toisia asioita”, Edward kuiskasi. En ymmärtänyt hänen puheista mitään.

Pysyimme hetken hiljaa. Edward näytti miettivän miten valkoiset seinämme voisi maalata uudelleen.
”Miten minusta tuntuu että olisin tavannut sinut joskus?” kysyin. Lause vain lipsahti huuliltani.
”Me varmaan tapasimme joskus Forksissa, kun asuimme siellä silloin samaan aikaan”, Edward sanoi ja käänsi katseensa minuun.
”Ai”, vastasin. Miten minä en pystynyt kuvittelemaan neljä- tai viisivuotiasta Edwardia. Tai että hänellä olisi pienet silmät ja lapsenomaiset kasvot. Minä muistin tuon Edwardin. Täysi-ikäisen ja kypsän Edwardin.
”Sinulla oli tänään valmistujaiset. Onnea!” Edward nauroi, aivan kuin olisi halunnut vaihtaa aihetta. Samalla hän katseli räikeän keltaista valmistujaisviittaa. Punastuin uudelleen. Se oli aivan kauhean värinen.
”Niin, collegea vaan suunnittelemaan”, mutisin. Edward nauroi.
”Milloin sinä valmistuit?” kysyin.
”Noin vuosi sitten”, Edward sanoi. Tietenkin.
”Ai, niin minä vähän ajattelinkin.”

Pian heidät piti jo lähteä, kello ylitti puolenyön nopeasti. Renée piti mielellään seuraa Carlislelle ja Esmelle, kun minä juttelin Edwardin kanssa.
Edward oli todella hauska ja mielenkiintoinen. Olisin voinut kysellä hänen elämäänsä Euroopassa, sillä itse en ole käynyt Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Tuntui että puhuin liikaa, silloin suljin suuni ja Edward sai mahdollisuuden kysellä minulta. Ne olivat oikeastaan nolon arkipäiväisiä vastauksia.
Yleensä hän kyseli muutostani Forksista Phoenixiin ja ajasta sen jälkeen. Yleensä mutisin etten muista enää. Ei se mitään, Edward keksi aina uutta kysyttävää.

”He ovat parhaimmat ystäväni”, Renée huokaisi samalla kun vilkutimme hopealle Volvolle, jossa Edward istui kuljettajan paikalla. Carlisle ja Esme vilkuttivat meille takapenkiltä. Edward käänsi katseensa minuun ja iski silmää. Naurahdin.
”Todella mukavia ystäviä”, minä sanoin.
”Juttelitteko Edward kanssa?” Renée kuulosti melkein toiveikkaalta.
”Kyllä, hän on mukava”, mutisin nolona. Tätä Renée toivoi.
”Todellakin”, Renée nauroi.

Huomasin istuvani auringon valossa. Käteni olin upottanut lämpimään hiekkaan. Missä olin? Yritin nostaa katseeni. En ollut rannalla. Tämä oli ennemminkin puisto. Mutten tuntenut paikkaa.
”Katsos Bella, tämä on taikasydän, säilytä sitä todella hyvin. Ethän hukka sitä?” ääni kuiskasi.
Silloin nostin katseeni ja katselin häntä silmiin. Edwardin syviin vihreisiin silmiin. Tämä ei ole totta. Huomasin pian tuijottavan Edwardin valkoisella kädellä olevaa paperisydäntä. Tämä ei ole totta.

Heräsin siihen kun tunsi jonkun painavan rintaani. Se oli vain illuusio, mitään ei ollut kehoni päällä. Unohdin sen nopeasti kun järkytyksestä suuret silmäni alkoi haravoida pimeää huonettani.
Yleensä unet unohtuvat melkein heti kun herää, mutta tämä ei ollut uni. Se oli muisto. Pystyin muistamaan miltä tuuli oli tuoksunut tai miltä päärynäjäätelö maistuu. Pystyin ymmärtämään että olin ollut Forksissa, enkä ollut nähnyt pientä neljä- tai viisivuotiasta Edwardia. Olin nähnyt saman Edwardin kuin eilen. Ponkaisin istumaan ja käännyin että jalkani osuivat lattiaan. Hän oli antanut sen, hän oli antanut sen. Missä se oli? Olin kyyristynyt työpöytäni ääreen ja pengoin sen laatikoita. Vanha muistiinpano vihkoni oli pakko olla täällä.
Siinä se oli!

Yhä hengästyneenä nousin seisomaan ja laskin vihkoni pöydälle. Aloin selaamaan sivua. Hengitykseni kiihtyi jokaisella sekunnilla, kunnes pääsin keskiaukeamalle.
Ei ole totta.
Muistan tämän, luulin että olin saanut sen jostain leikkikoulusta, mutta jos uni oli totta.
Nostin paperisydämen kädelleni ja katselin sitä. En edes huomannut milloin kyyneleet ilmestyivät silmäkulmaani.
Aivan tyhmää itkeä mistään tällaisesta. Tunsin itseni vain niin toivottomaksi kun samalla muistin ja en muistanut.

Edward pov:

Tuuli haroi hiuksiani kun juoksin aavikon halki. Maailma oli hetkessä muuttunut valoisaksi. Onnelliseksi. Ilo, jonka pidin salaa sisälläni, purkautui juoksussani. Minä lensin yli hiekkapientareiden.
Olin kauhean janoinen. En ollut pystynyt käymään pitkään aikaan metsästämässä. Olin ollut vain niin innoissani. Ne muutamat minuutit kun silloin Bellan kanssa juttelin, en pystynyt unohtamaan niitä. Hän oli niin suloinen kun punastui. Ja varsinkin silloin kun hän ei osannut sanoa mitään järkevää. Bellan ajattelu kiidätti minut yhä nopeampaan juoksuun.

Olin asunut täällä vasta kolme päivää ja muistin Phoenixin jokaisen kurjan kuppilankin ulkoa. Olin ajanut ulos kaupungista ja jättänyt autoni tien viereen. Nyt etsin jotain herkullista.

Olo oli hiukan syyllinen. Tuntui kuin unohtaisin inhimillisen puoleni kun metsästin. Halusin säilyttää kaiken sen Bellan lähellä. Ja voi luoja! Olin hänen kanssa samassa kaupungissa. Bella, vau. Niin kuin jo sanoin, en saanut sitä tyttöä mielestäni.

Samassa haistoin sen. Puuma? Kyllä, niitä elää myös täällä. Mutta puumat maistuvat etelämmässä jotenkin kuivemmilta. Sateisessa Forksissa ne olivat, mehukkaita? Ääh, inhotti ajatella näin.

Saavutin saalini pian. Se yritti ensin karkuun, turhaan. Olin hetkessä kiinni puuman kaulassa. Veri virtasi kuivaan kurkkuuni nopeasti. Pystyin vasta nyt unohtamaan sen, miltä Bella näytti kun hän nukkui. Olin katsellut häntä kaikkina näinä kolmena yönä. Ensimmäinen ilta jäi parhaiten mieleeni. Sillä hän sanoi nimeni.
Ja löysi jotain.
Nimittäin paperisydämen.
Kuollut puuma tipahti käsistäni kun nousin seisomaan. Ensin olin maailman onnellisin, hän sanoi nimeni ja oli säilyttänyt muistoni.
Mutta jos hän ymmärsikin? Siis etten vanhentunut?

Yht'äkkiä alkoi sataa vettä. Outoa, täällä se oli harvinaista. Kiidin taas juoksuun.

Saavutin autoni pian. Minun ei ollut tarvinnut mennä kovin kauas. Nappasin Volvoni avaimet taskustani ja avasin lukon.
Kun olin saanut auton käynnistettyä, ajoin jo tietä pitkin. Vauhti ei pysähtynyt autossakaan.

Nyt satoi jo kaatamalla. Kun laitoin tuulilasin pyyhkimet päälle, huomasin suoran tien varressa hahmon seisovan autonsa vieressä. Kun ajoin hiukan lähemmäs, tajusin sen olevan Bella.

Bella pov:

Voi paska. Elämä on ihanaa.
Ensiksi ajoin jonkun pikkukiven päälle ja renkaani puhkesi. Eikä minulla ole yhtään kiire kotiin. Kun aioin ryhdistäytyä ja vaihtaa renkaan. Oveni meni kiinni ja lukkoon. Ja avaimet, ne olivat tietenkin sisällä.
Siinä hetken kiroillessani ajattelin lähteä kävelemään kaupunkiin. Vaikka sinne olikin melkein 15 kilometriä. Myöhästyisin Angelan juhlista ja minulla ei ole vieläkään ketään avecia. Raskas huokaisu.

Sitten huomasin auton ajavan kauempaa. Pitäisiköhän minun hypätä tielle ja heilua kuin hullu, että auto pysähtyy. En kuitenkaan kerinnyt nolata itseäni kun auto jo pysähtyi omani eteen. Suuni loksahti auki. Edward hyppäsi Volvostaan ja lähti kävelemään luokseni nopeasti.
”Kuinka ihmeessä sinä tänne olet joutunut?” hän kysyi hätäisenä.
”Sanotaanko vaikka että renkaani puhkesi ja avaimet ovat sisällä”, huokaisin. Edward vilkaisi rengasta ja autoani. Lopuksi katse palasi minuun.

Yllättäen Edward nosti kätensä ja nappasi etuhiuksiani pitävän pinnin käteensä. Edwardin iho kosketti märkää otsaani sametin pehmeästi. Hän tuntui myös todella lämpimältä, sillä itse olin jäässä. En ollut tottunut vesisateisiin.
Edward katseli ilmettäni ja työnsi pinnini lukkoon. 'Naks' ja lukko oli auki. Kului vain sekunti.
”Miksen minä koskaan ole oppinut mitään tuollaista..”henkäisin.
”Mene sisään”, Edward käski ja työnsi minut autooni. Tärisin kylmästä.
”Paleleeko sinua?” hän kysyi.
”Ehkä hiukan”, mutisin.
”Odota”.

Edward käveli autolleen ja nappasi ruskean nahkatakkinsa takapenkiltä. Hän toi sen minulle.
”Nyt et vikise vaan puet tuon. Minä laitan renkaasi”, hän sanoi. Nyökkäsin. Puin Edwardin takin hieman ylpeänä päälleni.

Edward hoiti renkaani nopeasti. Niin nopeasti, etten kerinnyt edes lämmetä.
”Kiitos, minä muka ajattelin kävellä kaupunkiin. Luojan kiitos olit täällä”, kuiskasin. Kurkkuani kivisti.
”Ole hyvä. Ja pidä vain se takki, minä haen sen joskus”, Edward sanoi. Hänkin oli jo aivan märkä. Sade vain yltyi.
”Kiitos”, kuiskasin vielä kerran.
Edward nyökkäsi hymyillen ja lähti autolleen. Puraisin huultani.
Edward oli hauska, mukava ja herrasmiesmäinen. Hän oli hyvännäköinen noissa pronssisissa hiuksissaan ja vihreissä silmissään. Ja lisäksi hän näytti pitävän minusta. Keräsin rohkeuteni.
”Edward”, voihkaisin. Hän kääntyi ja nosti kulmiaan. Pian hän oli palannut vierelleni.
”Lähdetkö kanssani tänään ystäväni juhliin!” kirkaisin. Punastuin. Edward irvisti hymyillen.
”Siis, ei sinun ole pakko. Tai, kun minulla ei ole ketään kumppania mukaan ja-”aloitin.
”Ei, siis, lähden mielelläni!” Edward sanoi hymyillen.
”Ai, no, kiva”, mutisin. Edward hymyili. Enemmän kuin kiva.
”Moneltako ne juhlat alkavat?” hän kysyi.
”Hiukan ennen kahdeksaa”, sanoin.
”Selvä, haen sinut vähän ennen sitä”, Edward nauroi ja lähti autolleen. Pian hän jo kaasutti pois Volvollaan. Minä jäin vielä istumaan hetkeksi omaan kotterooni.

Hetkonen, olinko juuri hommanut itselleni treffit?
« Viimeksi muokattu: 03.02.2010 18:22:51 kirjoittanut Chcy »

En-nu

  • Vieras
Vs: To life and blood (((3.luku 29.1!!!!))), Twilight
« Vastaus #34 : 03.02.2010 18:21:30 »
”Ai, no, kiva”, mutisin. Edward hymyili. Eneemmän kuin kiva.

Tuossa enemmän sanassa pieni virhe.Ihana luku jälleen kerran <3

anonym.

  • tattinson
  • ***
  • Viestejä: 136
  • used to be hannm
Vs: To life and blood {4.luku 3.2}Twilight
« Vastaus #35 : 03.02.2010 18:34:21 »
ääähh  en-nu sanokin jo ton harvinaisen virheen :D
tää oli kanssa aivan mahti luku vaikka ei tosin mitään ihmeellistä tapahtunut..paitsi toi että bella ja edi menee yhdessä sinne juhlii
hei luulitko oikeasti että multa irtois mitään rakentavaa?
jatkoa niin pian kuin mahdollista äs oolveis
Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open

Chcy

  • ***
  • Viestejä: 97
Vs: To life and blood {4.luku 3.2}Twilight
« Vastaus #36 : 03.02.2010 18:52:41 »
Kiidus :) Jatkoasta en vielä tiedä, en vielä ole viidettä osaa aloittanut kirjoittamaan.

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Vs: To life and blood {4.luku 3.2}Twilight
« Vastaus #37 : 03.02.2010 18:56:11 »
Tykkäsin tästä luvusta jälleen kerran :)
Taisin betata sen neljännen luvun turhaan ;D No ei voi mitään. ;D
En saa oikein mitään järkevää aikaiseksi mutta jatkoa pian ♥

NiN
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

Rassermus

  • ***
  • Viestejä: 548
  • Do you like it? I like it. I lööööv it!
Vs: To life and blood {4.luku 3.2}Twilight
« Vastaus #38 : 03.02.2010 19:01:46 »
Tää on tosi ihana<3
Joo, mut siis. Tää on hyvin kirjotettukki^^
Ihanaa, ett bella muisti vähän lapsuudestaan.
Ihana<3
Joo. JATKOA PIAN!!!

E_Bella

  • Vieras
Vs: To life and blood {4.luku 3.2}Twilight
« Vastaus #39 : 03.02.2010 19:59:44 »
ihana luku oli taas<3
Niin Bellan tapaista unohtaa avaimet auton sisälle..  :D
mulle on käyny niin, mutta paikkana on ollut vain talo..  :)  jouduin odottamaan kirjastossa 4h äitiä.. hymp, ainakin sain opetuksen...  ;D
ihana oli siis taas, ja virheitäkään en löytänyt. nauroin lopulle, vaikka en kyllä tiedä mitä nauramista siinä oli.. =D
ehkä se 'kirkaisin' oli se joku..  ;)
mutta jatkoa laita kun saan valmiiks! <33 :)