Kirjoittaja Aihe: Suolantuoksuisessa tuulessa, S  (Luettu 2868 kertaa)

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 834
  • grafiikka © Ingrid
Suolantuoksuisessa tuulessa, S
« : 06.11.2010 15:10:09 »
Title: Suolantuoksuisessa tuulessa
Author: Claire
Rating: S
Pairing: Astoria/Ginny
Genre: angst, romance, oneshot
Disclaimers: Hahmot kuuluvat Rowlingille ja lopussa olevat laulunsanat Hannah Furylle. Muu taitaakin olla minun (ja kehtaankin vielä myöntää).

A/N: Tänään taidan taas vaihteeksi nähdä Ginnyn mustien lasien läpi. Maailman tylsin lauantai, mutta ainakin saan kirjoitettua jotain. Olisi kiva saada jotain pientä piristystä luettavaksi, vaikkapa kommenttia..? ;) Minkälainen tahansa olisi toivottua, mikäli jaksatte loppuun asti tämän pätkän lukea. Ai niin, kannattaa kuunnella tuota alla olevaa biisiä, paitsi jos nyt sattuu sitä inhoamaan. Mutta se kun kuuluu aika olennaisesti tarinaan.

Osallistuu Yhtyeen tuotanto-haasteeseen sekä femme10:een.

Music: Hannah Fury - You Don't Leave A Trace


~


Suolantuoksuisessa tuulessa


Se talo on kurjuudessaan puettu valkoisella, kiitävällä tyhjyydellä, vaikka siinä se on aina ollut; niin paikallaan kuin talo voi olla, niin katkerana kuin pelkkä talo voi muistuttaa katsojaansa aava meri edessään ja yksityinen hiekkaranta vailla ainoatakaan jalanjälkeä.

Se oli ennen kaunis paikka täynnä hymyä. Valkoinen väri seinissä kuulsi puhtautta ja levollisuutta, takapihan puutarha peittyi ruusuvyyhdeistä ja tulppaaneista. Aurinko paistoi raukeana ja peitti toisen tytön pisamilla, sen aarnivalkea kipristeli iholla - nykyään se vain poltti, kylmäsi eikä koskaan tuonut samaa tyytyväisyyden tunnetta; liikaa muistoja.

Muistoja portaikon yllä, alla, rappusissa, nurkkaan heitetyissä haaveissa, joissa luvattiin tulevaisuus ja kaikki; muistoja niissä sanomattomissa lupauksissa takan tulessa, jotka nyt täyttämättöminä loivat tummia varjoja kasvoille vailla toivoa.

Muistoja oli liikaa siinä kotoisimmassa huoneessa, jonka tavaroiden päälle oli nyttemmin levitetty valkoisia liinoja. Pölyisissä lakanoissa, joiden tuoksua Astoria ei uskaltanut muistella. Siihen huoneeseen ei ollut astuttu enää kertaakaan, se muistutti liikaa siitä, mitä ei Astoria tahtonut myöntää; että se yhä satuttaa.

Muistoja hiekkarannalla, kosteilla kiharoilla ja paljaalla iholla. Muistoja suolantuoksuisessa tuulessa, joka kuiskutti ikuista rakkautta. Näykkäisy korvannipukasta, suudelma jalkaterään ja kaikki valhetta!

Lopultakin lukemattomat auringonlaskut, joita he olivat katselleet kuistilla kiinni toisissaan, oli ollut pelkkää ajan haaskausta. Ginny oli ollut se, joka oli satuttanut, kuiskutellut valheita ja lopulta jättänyt kaiken taaksensa. Astoria oli yhä se, joka petasi painajaisensa taas ensiyöhön.

I know I can never be
I know I can never be your dream
So let me
Let me
Let me be



// Sca siirsi ikärajan alaotsikosta yläotsikkoon
« Viimeksi muokattu: 22.03.2015 06:39:26 kirjoittanut Beyond »
I threw my hands in the air and said:
Show me something

He said: ”If you dare, come a little closer

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Suolantuoksuisessa tuulessa
« Vastaus #1 : 13.11.2010 15:11:13 »
Oli kummallista lukea Astoria/Ginny - ficci, jossa Astoria on uhri. Ei niin, etteikö se olisi mahdollista, mutta itse kuvittelisin Ginnyn sopivan hänen paikalleen johtuen Astorian syntyperästä. Voisi olettaa tämän joutuvan menemään naimisiin ja siten jättämään kumppaninsa. Tämä käsitys johtuu varmaankin siitä, että olen lukenut niin monia ficcejä, joissa juonikuvio menee niin päin.

Juuri tästä syystä tämä teksti oli tavallaan hyvin piristävä lukukokemus. Olit tuonut tekstiin jotakin uutta, eikä se siis lukeudu niihin moniin ja jälleen moniin femmeficceihin (puhdasverinen/joku muu), joita olen lukenut, mutta joista en muista montaakaan edes paritukseltaan.

Minua jäi hirveästi mietityttämään, mitä Ginny oikeastaan on tehnyt. Miksi tämä on valehdellut ja mitä? Pettikö hän kenties Astoriaa tai oliko tyttö hänelle vain hetken hupia? Tavallaan olisi ollut kiinnostavaa tietää, mutta tykkään myös ficeistä, jotka jättävät asioita auki.

Pidin hirveästi myös kuvauksestasi. Se oli omaperäistä ja kokonaisuudessaan kaunista. Kuten koko ficcisi. On vaikea keksiä tästä huonoja puolia, enkä turhaan ala niitä kaivelemaankaan. Tekstisi on upea ja olen iloinen, että valitsin juuri tämän luettavakseni. Ihanaa, kun Astoriasta kirjoitettuja ficcejä näkyy Finissä nykyään useammin!

Kiitos tästä koskettavasta lukukokemuksesta!
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Claire

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 834
  • grafiikka © Ingrid
Vs: Suolantuoksuisessa tuulessa
« Vastaus #2 : 20.11.2010 20:06:29 »
Kiitokset kommentistasi, Belsissa! Sen, että laitoin Astorian tähän 'uhriksi', luulen johtuvan siitä, että olin juuri lukenut pitkän jatkoficin jonka nimeä en sen ihanuudesta huolimatta edes muista, ei helkutti minua jossa Astoriasta oli tehty sellainen kiltti luihuinen ja niinpä minä ihastuin siihen mielikuvaan. Lisäksi olen aina onnistunut inhoamaan Ginnyä ja tuona päivänä tätä kirjoittaessani näin hänet erityisen pahana henkilönä. Joten pahishan hänestä oli pakko tehdä. :D

Lainaus
Minua jäi hirveästi mietityttämään, mitä Ginny oikeastaan on tehnyt. Miksi tämä on valehdellut ja mitä? Pettikö hän kenties Astoriaa tai oliko tyttö hänelle vain hetken hupia?
Voi sentään, nyt kyllä hävettää, minä kun en edes miettinyt tuollaisia tätä kirjoittaessani! Jälkeen päin tuntuu, että tämä tekstihän on aukkoja täynnä; aukkoja, joihin minulla ei ole mitään vastausta valmiina. Tällä hetkellä voisin kallistua tuohon "hetken hupi"-juttuun, mutta enpä tiedä.

Ja apua, nuo kehut olivat tosi mukavia kuulla ja koko kommenttisi ylipäätään ihana! Kiitos valtavasti, oli ihanaa saada tähän ficciin kommenttia. :)
I threw my hands in the air and said:
Show me something

He said: ”If you dare, come a little closer