Kirjoittaja Aihe: Thanks for the Memories K-11 SLASH J/S S/SK Angst ja Romance  (Luettu 2662 kertaa)

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 251
  • You won't get out of life alive - so chill.
Title: Thanks for the Memories
Genre: Little Angst, romance
Paring: James/Sirius ja Sirius/Severus
Raiting: Lievä K-11
Author: hymykuoppa
PoV: Sirius, James ja Severus kertovat vuorotellen omasta näkökulmasta tarinaa. Alussa kertoja on kaikkitietävä-kertoja.
Song: Fall Out Boys - Thnks fr th Mmrs
Summary: Jotkut valheet satuttavat muita, toiset taas kertojaansa. Joskus totuus satuttaa ystävän epätoivon partaalle. Kumpi olisi parempi, jos se satuttavat itseään yhtälailla?




THANKS FOR THE MEMORIES


Mies istui pöydän ääressä ja hymyili...

...mutta se hymy oli liian teennäinen.

"Miksi hymyilet noin?"
Miehen katse siirtyi toiseen mieheen, jonka mustat hiukset sojottivat takkuisina joka suuntaan.
"Miten noin?" mies kysyi ja kohotti toista kulmaansa.

James katsoi tarkkaan vastapäätä istuvaa miestä. Miehen mustat hiukset roikkuivat olkapäillä ja leukaa koristi parransänki. Sirius ei välittänyt niinkään ulkonäöstään.

"Tiedät kyllä", James sanoi hiljaa ja siirsi katseensa pois Siriuksesta.
Miksi hän ei osannut odottaa mitään pahaa?
Miksi hän piti Siriusta enkelinä, joka voisi aina pelastaa hänet, olisi aina hänen luonaan.

Sirius kohautti harteitaan kuten aina, kuin sanoakseen 'Ei sillä ole mitään merkitystä'.

"Sinä salaat minulta jotain. Tuota on jatkunut jo viikkoja", James sanoi suoristaen ryhtinsä ja nojautuessaan tuolin selkänojaan.
"Mitä haluat tietää?" Sirius kysyi salamyhkäisesti ja alkoi keikkua tuolillaan.
"Miksi hymyilet noin?"

Sirius oli hiljaa. Hän nielaisi ja punnitsi eri vaihtoehtoja. Jos hän kertoisi totuuden, hän pääsisi Severuksen luo loppuelämäkseen, mutta satuttaisi samalla ystäväänsä. James ei pääsisi enää siitä pohjamudasta ylös.
Vaan entä valhe..hän joutuisi jäämään Jamesin luo, eihän siinä mitään vikaa ollut, mutta hän rakasti Severusta. Ei Jamesia. Severus kyllä ymmärtäisi - ainakin jos Sirius muuntelisi totuutta. Mutta valhe satuttaisi häntä itseään enemmän.

"Haluat totuuden?" Sirius kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Tietenkin", James vastasi nopeasti miettimättä sen enempää.
Ei se mitään vakavaa voisi olla, ei Sirius sitä muuten kertoisi.

"Totuus saattaa sattua. Se voi vahingoittaa kaikkia sen kuulijoita. Valhe taas vahingoittaisi vain sen kertojaa. Oletko varma että haluat itse kärsiä?" Sirius kysyi hiljaa laskien tuolista kaksi etujalkaa takaisin maahan ja asettaen kätensä pöydälle.

James nielaisi. Sirius oli niin vakuuttava, mutta hän vain halusi Jamesin luopumaan aikeistaan.
"Kyllä minä kestän totuuden."

Sirius nojautui lähemmäs ystäväänsä ja päästi ulos ne sanat, jotka olivat pyörineet hänen päässään jo kauan.

Hän lausui ne sanat, jotka murskasivat Jamesin.

Hän lausui ne sanat, jotka aloittivat Severuksen ja hänen yhteisen elämän.

JAMES

Kyyneleet kimmelsivät miehen värittömillä kasvoilla. Poskille oli ilmestynyt haalean punaisia täpliä, mutta ne eivät muuttaneet miehen surkeaa olemusta, olosta puhumattakaan.

"Minä rakastan Severusta."

"...Severusta."

Katse oli lasittunut ja kädet makasivat velttoina pöydän päällä. Pöydällä oli useita tyhjiä ja lähes tyhjiä kermakaljapulloja. Kalpeita kasvoja reunustavat kyynelvanat olivat kuivuneet miehen poskille.

And I want these words to make things right

But it's the wrongs that make the words come to life


Mies puristi kämmenensä nyrkkiin ja nipisti huulensa tiukaksi viivaksi. Mustat hiukset valuivat verhoiksi kasvoille miehen painaessa pään rintaansa vasten.
"Kuinka sinä saatoit, Sirius", mies kuiskasi miltein ääneti.

Who does he think he is?

Mies sulki silmänsä ja hänen eteensä piirtyi kuva kahdesta miehestä.
He näyttivät onnellisilta, he syleilivät toisiaan.

Molemmilla miehillä oli pitkät, mustat hiukset.
He koskettivat toisiaan kuin olisivat tehneet sitä koko ikänsä.

Mutta heillä ei ollut lupaa siihen.

Mies ei kestänyt enempää.

Hänen olisi niin kovasti tehnyt mieli marssia Kalkaroksen luo ja upottaa sormensa miehen kaulalle niin lujasti, että kynnet uppoaisivat syvälle hänen ihoonsa.
Hän olisi halunnut satuttaa, tuottaa tuskaa.
Niin kuin Kalkaros ja Sirius olivat hänelle tuottaneet.

"Kuvittelevat, etteivät voi loukata minua. Olin joskus Siriuksen mielestä sankari, mutta minullakin on sydän ja tunteet", mies kuiskasi, "Ei James loukkaannu pienistä virheistä."

James kuvitteli mielessään Siriuksen nauramassa yhdessä Kalkaroksen kanssa. James tiesi, että he nauroivat hänelle.
"Kuinka sinä saatoit", James kuiskasi jälleen.

James saattoi nähdä sielunsa silmin Kalkaroksen, joka anoi armoa.
Kalkaroksen, joka makasi velttona maassa.

James naurahti kolkosti ajatuksille, mutta se kuulosti enemmän nyyhkäisyltä - ja pian se nyyhkytykseksi muuttuikin.

SIRIUS

Sotkuiset hiukset roikkuivat kasvojen reunoilla. Mies seisoi ikkunan edessä ja katsoi alas kadulle karheaa leukaansa hieroen. Sumu oli peittänyt kadut ja ihmiset olivat kadonneet sisätiloihin. Katu oli suorastaan kuollut - kuten miehen tunteet Jamesia kohtaan. Jos sellaisia nyt koskaan oli edes ollut.

One night and one more time
Thanks for the memories


Miehen kehoa kihelmöi edelleen kun hän ajatteli Severusta.
Se komea mies jota kukaan ei osannut arvostaa - saatikaan rakastaa.

Onnekseen ja tuhokseen Sirius oli tehnyt poikkeuksen asiassa.

Even though they weren't so great
He tastes like you only sweeter


"Voisin aivan luulla että ulkona sataa", Sirius sanoi hiljaa ja katsahti olkansa yli pöydän ääressä istuvaa Jamesia, "Et viitsisi itkeä. Ole mies ja kohtaa tosiasiat!"

Sirius suorastaan halveksi Jamesia - kuinka hän oli vajonnut noin alas?

One night yeah and one more time

Mies huokasi ja käänsi jälleen katseensa kadulle. Hän oli näkevinään Severuksen vaaleat mutta silti niin komeat kasvot sumun seassa.

Kuinka James olisi voinut moittia häntä? Sirius oli palvellut Jamesia jo vuosien ajan. James oli kaivannut jotakuta, joka voisi edes teeskennellä rakastavansa miestä ja Sirius oli suostunut siihen Jamesin painostuksen alla.

Sirius oli tehnyt itsestään pellen, niin Severus oli sanonut.

Ja niin Sirius itsekin tunsi.

Thanks for the memories,
thanks for the memories


Severus oli pelastanut Siriuksen ikuiselta Helvetiltä. Hän oli kerran koskettanut miestä ja aloittanut sillä kierteen, jolle Sirius ei voinut sanoa ei.

Siriuksen elämä ei ollut muuttunut kuitenkaan pahemmin Severuksen myötä, paitsi kosketuksista oli tullut aitoja ja tunteista entistä villimpiä.

Ja makunautinnot olivat Severuksen myötä maistuneet entistä makeammille.

See he tastes like you only sweeter

SEVERUS

Hän istui yksin hämärässä huoneessa.
Vino hymy oli eksynyt hänen kasvoilleen ja hiukset oli vedetty siististi laskeutumaan kohti olkapäitä.

In hotel rooms, collecting page-six lovers

James oli murskattu.

Hänet oli tuhottu.

Hänet oli petetty.

Tätä Severus oli niin pitkään toivonut. Hän oli vannonut tuhoavansa Jamesin ja jokaisen hänen ystävänsä.
Pieni naurahdus karkasi Severuksen suusta. Jamesia ystävineen oli kutsuttu Kelmeiksi, todellisiksi keppostelijoitten kuninkaiksi.
”Tietäisivätpä vain mitä minä tein vapaa-ajoillani.”

Get me out of my mind

Mutta entä Sirius? Mies oli ollut Jamesin omana pikku pellenä jo vuosien ajan.
Miten hän oli sietänyt sitä, miksi hän oli jumaloinut Jamesia?
Olihan maailmassa paljon parempiakin miehiä kuin James – kuten Severus itse.

Sirius oli esittänyt rakastavansa Jamesia.

”Säälittävää”, Severus kuiskasi ja pyyhkäisi olemattoman hiussuortuvan kasvoiltaan.

Get you out of those clothes

Hän olisi voinut vannoa, että tunsi edelleen Siriuksen lämmön vartalollaan.
Sirius oli näyttänyt niin vapautuneelta, kun Kalkaros oli koskettanut häntä ensimmäistä kertaa, jo kuukausia sitten.

Nykyään Sirius näytti pedolta, joka vain odotti saalistaan.
Pedolta, joka oli odottanut saalistaan vuosia ja viimein saanut sen.

Ehkä Sirius oli aina rakastanut Kalkarosta.

Ehkä James oli kiintynyt Siriukseen liikaa ja pitänyt miehen otteessaan.

Ehkä oli Jamesin syy, että Sirius ja Severus olivat vasta nyt löytäneet toisensa.

I'm a line away
From getting you into the mood


Severus kuuli sadepisaroiden rummuttavan kattoa.
Rummuttiko sade samalla tapaa Jamesin ja Siriuksen kodin kattoa?

Pian se talo olisi yksin Jamesin. Hän saisi jättää hyvästit Siriuksen pehmeille hiuksille ja säteileville silmille.
Ne kuuluivat nyt Severukselle.

Mies tiesi saavuttaneensa päämääränsä. Omahyväinen hymy oli helppoa muotoilla kapeille huulille.
Hänen ei tarvinnut teeskennellä yhtään mitään.

”Vielä jonain päivänä meistä tulee onnellisia, eikä mikään voi viedä sitä meiltä. Siihen saakka meidän täytyy vaan teeskennellä ja elää valheiden keskellä”, Sirius oli kerran kuiskannut Severuksen korvaan ja silittänyt hänen hiuksiaan.

Ne sanat olivat aukaisseet Severuksen maailman pimeyden verhon. Vihdoin valo pääsisi pilkistämään hänen elämäänsä kaikkien niiden tuskallisten vuosien jälkeen.

Vihdoin joku oli valmis tekemään uhrauksia hänen takiaan.
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 06:20:50 kirjoittanut Kaapo »
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

runtti-chan

  • ***
  • Viestejä: 201
  • Grr, i'm gonna eat you
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : 08.07.2007 19:41:08 »
Tykkäsin! ^^ Severus ja Sirius kuuluvat toisilleen.

"Vihdoin joku oli valmis tekemään uhrauksia hänen takiaan."
Tuo lause oli kaunis...

Hitto, rakentava karkas ikkunasta. :D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut runtti-chan »
Hmm, you look good. Can i eat you?

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 251
  • You won't get out of life alive - so chill.
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : 08.07.2007 20:17:25 »
runtti-chan: Noh, jos se rakentava tulisi joskus jossain muodossa tännepäin,
mistäs sitä tietää (:
Hienoa jos pidit, en osaa sanoa muuta   :o
Betanikin kehui tuota loppua, kerrankin Severukselle jotain positiivistä tulevaisuutta  ;)
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut hymykuoppa »
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

tennari

  • ***
  • Viestejä: 44
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : 09.07.2007 17:12:13 »
HHHEEI! Tämähän oli loistava! *aploodaa*
Nerokas ja loistavasti kirjoitettu. Erittäin hieno.
Ensimmäistä kertaa näkee tällaista, jossa on sama tarina kolmeen kertaan kirjoitettu  :o  Mutta se on hyvä tässä, vaikka saattaa kuulostaa tyhmältä.

Tässä oli jälleen kerran kuvailuja, kuten useissa sinun ficeissäsi on, joita olen kerinnyt lukea. Jotkut kohdat olivat erittäin aitoja, kuin itse Rowlingin kynästä. Pidin hyvin paljon.

Virheitä ei löytynyt ja mukavasti kulki eteenpäin, ei töksähdellyt melkein missään kohtaa.

~tennari
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut tennari »
Entä jos Harry onkin homo?

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 251
  • You won't get out of life alive - so chill.
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : 09.07.2007 19:57:59 »
tennari: Hmm.. en tiedä mistä tämä ajatus kolmesta näkökulmasta lähti,
se vain tupsahti mieleeni ja varmaan se kannatti toteuttaa?  ;)
Rakastan kirjoittamista ja asioiden kuvailua. En tiedä miksi, jotenkin on vain
ihanaa kirjoittaa jonkun hahmon liikkeet ja eleet, jotta saa tarinan pyörimään
kuin filmin päähänsä. Siinä kun onnistuisi joskus kunnolla, niin olisin aivan
ikikiitollinen tuonne yläpuolelle.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut hymykuoppa »
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.

sauniu

  • ***
  • Viestejä: 40
olipas mielenkiintoista... on suoraan sanoen vaikee kuvitella Sirius/Kalkarosta, mutta tässä ficissä se kyllä toimi  :)
eli teksti oli sujuvaa ja henkilöiden tunteet tavallaan ymmärsi, oli mukava lukea  :D

hymykuoppa

  • Kuolonsyöjätär
  • ***
  • Viestejä: 2 251
  • You won't get out of life alive - so chill.
Kiitos kiitos. :D joo, olin joskus Severus/Sirius-ystävä. :D
Live the adventure of a lifetime.

if you're looking truth, beauty and freedom, fanfiction is the way to go.♥
Patoutunut humoristi.