Mikäs sen parempi idea, kuin lukea surullista, melankolista tarinaa failatun kokeen jälkeen, eh. : D Joka tapauksessa tämä on hyvin hieno ja olet onnistunut oivallisesti vangitsemaan raapalemittaan paljon sanoja ja asioita, vaikkei kaikkea aivan täysin suoraan sanottukaan. Raapale on kokonaisuudessaan kaikkine hienouksineen pysäyttävä ja ajatuksia herättävä. Hyvin harvoin tulee oikeasti törmättyä tekstiin, joka saa oikeasti hiljentymään hetkeksi ja miettimään niitä vaikeita asioita.
Kuvailusi on jotain aivan uskomatonta, sillä heti ensimmäisestä lauseesta lähtien pystyin näkemään tapahtumapaikan mielessäni. Valkea hauta, tuuli leijuttelemassa lehtiä hautakirjoituksen päälle ja mies seisomassa haudan vieressä hiljaa. Vau. Näinkin lyhyessä pätkässä sait luotua hahmoihin todellisuudentunnun ja voin sanoa, että etenkin Aberfortin kohdalla sen on hyvin paljon, sillä hän ei kuulu todellakaan niihin hahmoihin, joista minulla olisi se yksi ja tietty, teräväreunainen mielikuva, johon voisin sinun tekstisi muodostamia mielikuvia verrata. Erityinen kiitos muuten siitä, ettet sortunut tekstissä "sitten kyynel vierähti miehen poskelle"-kliseeseen, vaan todistit, että angstisen tekstin voi kirjoittaa ilman sitäkin.
Oli helpompi antaa sydämen viedä ja unohtaa hetkeksi arvet, jotka sateisimpina päivinä vielä jaksoivat särkeä hiukan, kunnes auringon mukana kulkeva tuuli jo puhalsi ne sammuksiin ja jätti korviin iloisen linnunlaulun.
Tämä lause on ehkä kauneinta ikinä. Maailman täydellisin lopetuslause. Jollakin tavalla pidin siitä, että se on pitkä, eikä jaettuna useampiin kokonaisuuksiin, sillä tällainen pidempi virke tuo hyvää vastapainoa lyhyemmille. Tykkäsin myös tuosta sammuksiin puhaltamisesta, koska se ei ole tällaisessa yhteydessä käytetty ja kulunut valinta. Minusta on aina hienoa törmätä kuvailuissa tuoreisiin ilmaisuihin. :> Kolmas asia, jonka haluan tästä kohdasta vielä nostaa esiin on se, mitkä mielikuvat onnistuit herättämään tuolla viimeisellä sanalla. Linnunlaulu. En tiedä haitko sillä todellakaan sitä, mitä itse siitä heti ajattelin - ajattelin nimittäin ensimmäisenä Fawkesia. Koska tekstissä puhutaan Dumbledoresta, minusta tuntui hyvin luonnolliselta ajatella, että korviin jäävä iloinen linnunlaulu olisi juuri Fawkesin laulua. :>
Kiitos kaunis! <3
~ Herkku.
