Kirjoittaja Aihe: Kuroshitsuji: Sulkasato, K-11, one-shot  (Luettu 804 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 853
  • kiero ja sarkastinen
Kuroshitsuji: Sulkasato, K-11, one-shot
« : 01.12.2014 03:11:55 »
Fandom: Kuroshitsuji (1. anime)
Disclaimer: Yana Toboso omistaa hahmot ja maailman, minä leikiskelen ilman mitään korvausta.

Otsikko: Sulkasato
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Sebastian/Ciel
Ikäraja: K-11
Genre: draama
Varokaa: alle 16-vuotiasta ja huomattavasti vanhempaa henkilöä suhteessa
Summary: Mahdoton oli tapahtunut ja helvetti todennäköisesti jäätynyt. Sebastian oli myöhässä.

A/N: Huh, yritin marraskuussa keskittyä kirjoittamaan tiettyjä projekteja, ja se olikin vähän ikävää puuhaa välillä kun oli järjettömiä fanityttöfeelsejä päällä, mutta nyt voi onneksi taas kirjoittaa tätäkin enemmän jos siltä tuntuu. Tämä on vähän ensiapua omaan puutteeseeni parituksesta, ja idea shottiin onkin ollut olemassa jo pidemmän aikaa mutta en ole vain saanut toteutettua aikaisemmin. Kaikkea sitä...

One True Something 20 -haasteeseen, missä fandominani Kuroshitsuji.



Sulkasato

Ärsyttävä tunne havahdutti Sebastianin unestaan. Hän lojui vuoteellaan haluamatta liikahtaa jottei häiritsisi kissojen torkkumista, ja yritti eritellä tunteen alkuperän.

Tuntui kuin häntä olisi katseltu, sitä se oli. Se pieni häiritsevä tietoisuus tarkkailijasta, tuskin havaittava kihelmöinti tietoisuuden taka-alalla. Mutta tämä tarkkailija ei ollut ihminen, vaan tuntui paljon ärsyttävämmältä. Ei myöskään toinen demoni.

Tämä iljettävä tekopyhyyden kutitus, sekä häneen suuntautuvan halveksunnan aalto... Tarkkailija oli olento, jota hän vihasi vielä enemmän kuin koiria ja Grell Sutcliffia.

Lepäämisestä ei tulisi mitään niin kauan kuin lähistöllä oli enkeli. Sebastian nousi varovasti kissojensa keskeltä – 'mrau' sanoi yksi niistä, ja hän todella toivoi että olisi voinut jäädä lipumaan ihastuttavan mustiin ja rentouttaviin uniinsa pienten eläinten seurassa.

"Olen pahoillani", hän sanoi. "Mutta millainen hovimestari olisin, ellen hävittäisi kartanon tiluksille tunkeutuvia tuholaisia?"

Kissa heilautti välinpitämättömästi korvaansa ja ryhtyi pesemään tassuaan.

Enkeli... ne eivät koskaan halunneet Sebastianille mitään hyvää, ja tunne oli molemminpuolinen. Kenties joku niistä oli sattunut huomaamaan hänet Cielin seurassa ja yritti 'pelastaa' nuoren herran sielun hänen kynsistään, ne eivät sitten lainkaan ymmärtäneet kunnioittaa toisten tekemiä sopimuksia.

Tämä oli jotakin, mistä Cielin ei tarvitsisi saada tietää. Sebastian kävisi repimässä olennon ja palaisi ajoissa valmistamaan Cielin aamuteen, ja asia olisi käsitelty.

Ne penteleet lensivät. Sebastian tarvitsi omat siipensä, oman hahmonsa, jotta selviytyisi tehtävästään mahdollisimman tehokkaasti. Hänellä oli sentään vain kymmenen minuuttia aikaa ennen kuin vesipannu olisi laitettava tulelle, eikä hän missään tapauksessa tahtoisi joutua selittämään Cielille miksi oli myöhässä.

Pari kissaa katsoi häntä pää kallellaan, kun hän karisti ihmishahmon harteiltaan. Lapaluiden väli kutisi siipien työntyessä esiin, kunnes ne lopulta olivat niin suuret että ylettyivät levitettyinä hänen vaatimattoman huoneensa seinästä toiseen. Jalkaterät asettuivat miellyttävän tuttuun ja luonnolliseen asentoon sääriä nuolevissa piikkikorkosaappaissa, tähän hän oli tottunut ja tämä oli oikein.

Hän tunsi itsensä heti voimakkaammaksi, enemmän omaksi itsekseen. Vähän kuin olisi riisunut yltään jotakin aavistuksen liian kireää ja ahdistavaa, niin pienen aavistuksen ettei hän ollut edes huomannut epäsopivuutta ennen kuin se oli poissa ja hänellä oli tilaa venytellä kunnolla.

Hän hyppäsi ikkunalaudalle ja siitä ulos, puutarhaan. Vuosien tauon jälkeen oli tyydyttävää tuntea siipiensä kannattelevan häntä vaivattomasti, ja hän alkoi melkein toivoa että hänellä olisi enemmän aikaa nauttia tästä aamuvoimistelusta.

*

Ciel ei herännyt teen tuoksuun eikä Sebastianin pehmeään hyvän huomenen toivotukseen. Hän heräsi siihen, että niiden poissaolo tuntui liian oudolta, siltä kuin jokin olisi vialla.

Hän hieroi silmiään hämärässä huoneessa eikä ollut uskoa niitä, kun näki kellon. Kolmea yli.

Mahdoton oli tapahtunut ja helvetti todennäköisesti jäätynyt. Sebastian oli myöhässä.

Ciel yritti nauttia siitä, että sai kerrankin lojua vuoteessa puoliunessa ilman, että häntä hätisteltiin ylös. Mutta siitä ei tullut mitään, sillä äkkiä hän oli täysin hereillä ja hälytystilassa, ja halusi vain tietää mitä ihmettä oli tapahtunut. Ajatus, että Sebastian olisi tavallisen ihmisen tavoin vain nukkunut pommiin, oli liian absurdi edes harkittavaksi. Myöhästymiselle oli oltava syy. Sen syyn oli oltava vakava, mikäli se onnistui pidättelemään jotakuta sellaista kuin Sebastian.

Hän räpytteli silmiään tunnustellen niitä, mutta sinetti ei vaikuttanut yhtään erilaiselta kuin yleensä. Hän uskoi, että tietäisi jos Sebastianille tapahtuisi jotakin todella ikävää – heillä oli sentään yhteys, ja vaikka se ei yleensä aiheuttanutkaan hänelle tuntemuksia, hän oli jollain tavalla alitajuisen tietoinen sopijakumppanistaan. Toki hän tuntisi jotakin, jos...?

Vai oliko hän herännyt juuri siihen, että oli tuntenut jotain?

Ciel sujautti tohvelit jalkaansa ja kiirehti etsimään Sebastiania. Ensimmäisenä hänen olisi kaiketi tarkastettava Sebastianin huone, jossa hän ei mielellään käynyt. Tila sai hänet aina aivastelemaan sekopäisesti.

Hän veti syvään henkeä ennen kuin laski kätensä ovenkahvalle. Hän oli varma siitä että ovi olisi lukossa, mutta se ei ollut. Seikka josta hänen olisi läksytettävä Sebastiania löydettyään tämän, sillä näinhän kuka tahansa saattaisi päästää katit huoneesta valloilleen koko kartanoon.

Ciel peitti nenänsä ja suunsa yöpaidan hihalla ja astui huoneeseen pitäen ovea auki mahdollisimman vähän aikaa. Yksikään karvapallo ei livahtanut hänen jalkojensa ohi, mikä oli hyvä.

Oli ilmiselvää, ettei Sebastian ollut täällä. Puolenkymmentä kissaa makoili tyynyjen seassa sijaamattomalla vuoteella, joka kieli siitä että Sebastian oli poistunut kiireellä. Ja ikkuna oli selällään. Kenties Sebastian oli hypännyt siitä ulos?

Oli mahdotonta kuvitella, mikä oli voinut olla niin kiireellistä ettei Sebastian ollut vaivautunut sijaamaan vuodettaan. Ihmeellistä oli jo sekin, että vuoteessa oli ylipäänsä nukuttu tai ainakin maattu – Ciel ei ollut koskaan nähnyt Sebastianin nukkuvan tai edes lepäävän. Hän kuvitteli Sebastianin käpertyneenä tyynykasaan kissojen viereen kuin johonkin hemmetin demoninpesään, ja huomasi hymyilevänsä väkisin, sillä mielikuvassa oli jotakin järjettömän suloista.

Hän huomasi myös olevansa mustasukkainen niille pahuksen kateille, koska ne pääsivät nukkumaan Sebastianin viereen.

Hänen nenäänsä alkoi kutittaa yöpaidan hihasta huolimatta, joten hän raastoi katseensa irti vuoteesta ja vilkaisi nopeasti ympäri huonetta siltä varalta, että näkisi jonkin vihjeen siitä mihin Sebastian oli kadonnut.

Lattialla oli jotakin yönmustaa... sulka?

Ciel poimi sen ja pakeni kissankarvaisesta huoneesta käytävään, missä uskalsi hengittää kunnolla. Hän nojasi seinään ja käänteli sulkaa käsissään yrittäen ymmärtää mistä se oli tullut.

Se olisi voinut olla sulkakynä, jos kärki olisi ollut teroitettu. Mutta se ei ollut. Se oli vain suurikokoinen syvänmusta ja kiiltävä sulka, kuin valtavan korpin siivestä. Siinä oli jotakin tähän maailmaan kuulumatonta. Yliluonnollisuuden häivä.

Ciel siveli sitä sormellaan. Sebastian oli kasvattanut siivet ja lentänyt ulos ikkunasta, mutta miksi?

Hän kuvitteli Sebastiania täydessä demoninhahmossaan, jotain mitä ei ollut nähnyt liian pitkään aikaan. Milloin Sebastian aikoi tulla takaisin? Mitä tämä oli mennyt tekemään?

Huomaamattaan Ciel oli siirtynyt hivelemään poskeaan sulalla. Hänen sydämensä jätti säikähdyksestä ainakin kaksi lyöntiä väliin hänen kuullessaan äänen viereltään.

"Mitä teette täällä, nuori herra?"

"Etsin sinua, tietenkin!" Ciel kivahti. "Missä ihmeessä teeni viipyy?"

Sebastian laskeutui nöyrästi toisen polvensa varaan. Hän näytti tavalliseen tapaansa aivan ihmiseltä, joskin tällä kertaa hyvin revityltä ja nuhjuiselta sellaiselta. Frakissa oli repaleita, joista veren tahrima valkoinen paita paistoi. "Suokaa anteeksi myöhästymiseni sekä sopimaton ulkomuotoni."

"Mitä tapahtui?"

"Sillä ei ole merkitystä", Sebastian sanoi. "Ongelma on hoidettu eikä vaivaa teitä, herrani."

Ciel huokasi. Hän voisi käskeä Sebastiania selittämään, muttei tiennyt olisiko se vaivan arvoista. Tai halusiko hän edes tietää. Oli kuitenkin selvää, että joku hänen vihollisistaan oli juuri revitty kappaleiksi, ja melkoisen voimakas vihollinen, jos Sebastiankin oli saanut noin paljon osumia. "Ulkomuodosta puheen ollen... muutuitko sinä?"

"Kyllä, herrani. Päätin sen olevan tässä tapauksessa kaikista järkevin lähestymistapa ongelmaan. Kukaan ei nähnyt minua, joten älkää huolehtiko. Siis kukaan, joka on vielä elossa."

"En minä huolehdi." Ciel käänteli sulkaa käsissään.

"Miksi sitten kysyitte?"

"Koska... no, koska olisin halunnut nähdä sinut niin! Siksi." Hänen poskiaan kuumotti.

Sebastian kohotti vihdoin katseensa häneen, ja pirullinen viettelevä hymy levisi tämän huulille. "Toki tiedätte, että teillä on valta käskeä minua näyttäytymään aivan millaisessa asussa vain tahdotte."

Käytävän ilma tuntui äkkiä kuumemmalta, ja Ciel huomasi leyhyttelevänsä itseään siipisulalla joka sopikin mainiosti viuhkaksi. He katsoivat toisiaan silmiin hyvän tovin ennen kuin Ciel onnistui puhumaan. "Selvä. Oletan, että olit menossa siistiytymään tämän... hm, aamuisen ulkoilun jäljiltä, niinhän?"

"Täysin totta."

"Minä palaan nyt huoneeseeni. Tuo minulle aamiaiseni heti kun ennätät. Odotan, että se tarjoillaan minulle omassa hahmossasi. Haluan että olet pukeutunut niihin korkoihin. Ja siipiin. Eikä sitten muuhun."

Sebastianin suupieli kohosi entistäkin ylemmäs. "Kyllä, herrani."
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Crescen

  • ***
  • Viestejä: 674
  • looking for a romance
Vs: Kuroshitsuji: Sulkasato, K-11, one-shot
« Vastaus #1 : 01.12.2014 03:44:38 »
Tämä oli söpö pieni teksti :) eteenkin koska tässä oli niin paljon ihania kissoja. Purr. Ja kissoille mustis Ciel, koska kuka tahansa olisi kissoille mustasukkainen tai vähintäänkin kateellinen niille siitä, kuinka loisteliaita olentoja ne ovat. Sebastianin vieressä nukkuminen on tietenkin yksi iso, iso plussa. Ollapa kissa.

Lainaus
Tarkkailija oli olento, jota hän vihasi vielä enemmän kuin koiria ja Grell Sutcliffia.
Vaikka Sebastian ei anna sen näkyä päällepäin yhtä hyvin kuin pikku jaarlimme, niin näitä kahta yhdistää kieltämättä se, että lista asioista joita he vihaavat, on kummankin kohdalla niin pitkä, että pelkästään niistä voisi säveltää musikaalin (kuvittelin juuri päässäni Kuroshitsuji-musikaalin ja nyt olen vihainen koska haluan sellaisen). Näiden inhonaiheiden päihittäminen on jo jotakin.

Lainaus
Kissa heilautti välinpitämättömästi korvaansa ja ryhtyi pesemään tassuaan.
Kissat on mun idoleita, they just don't give a single fuck. Edes demoni ei ole niin ihmeellinen asia, että se kissoja liiemmin kiinnostaisi. Itseriittoiset paskiaiset ;D

Oli jotenkin hauka lukea, miten dramaattisesti muutaman minuutin myöhästyminen voi vaikuttaa, kun hovimestari on demoni. Vielä hauskempaa mulla oli kuvitellessa, miten Ciel sniikkailee yöpuvussa Sebastianin huoneeseen (jota tästälähtien alan kutsumaan demoninpesäksi just because) vähän huolissaankin demonihovimestarinsa puolesta. Mielikuva Cielistä silittelemässä poskeaan Sebastianin siipisulalla ja pohtimassa kaiken tarkoitusta kuin syvällisempikin filosofi, oli mielenkiintoinen ja raikas, vaikka saatiinhan sit lopussa vähän tyypillisempääkin määräilyä ja kivahtelua. Saatan tietää yhden jaarlin, jolla on aika paha korkokenkäfetissi...

Kiitos tästä <3
We are what we repeatedly do. Excellence, then, is not an act, but a habit.
- Aristotle

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Vs: Kuroshitsuji: Sulkasato, K-11, one-shot
« Vastaus #2 : 01.12.2014 18:59:36 »
Lainaus
jota hän vihasi vielä enemmän kuin koiria ja Grell Sutcliffia

Oli taas tosi hyvä idea lukea luurilla julkisissa kulkuvälineissä, tuli meinaan tyrskittyä hieman... Voivoivoi, minä kun voisin vallan elää ihan vaan noilla mainituilla seikoilla, eihän tällaistä yhdistelmää voi kommentoida kuin teinisydämillä <3

Otsikko oli jo varsin jännä, eikä sen perusteella yhtään tiennyt, mitä odottaa. Ajatus enkelistä haahuilemassa siellä Phantomhiven mailla oli varsin hykerryttävä, ja mielikuva mokomasta siipiveikosta vakuuttelamassa pikku poikarukalle, että hänen sielunsa voisi vielä olla pelastettavissa, on vieläkin hilpeämpi  ;D  Ja kissat tietysti ilahduttivat aina, Sebastian käpertymässä mokomaan demoninpesään oli varsin herttainen visio.

Lainaus
Vähän kuin olisi riisunut yltään jotakin aavistuksen liian kireää ja ahdistavaa, niin pienen aavistuksen ettei hän ollut edes huomannut epäsopivuutta ennen kuin se oli poissa

Tämä oli minusta tosi hyvä kuvaus, fiilis on hirveän tunnistettava.

Kaiken kaikkiaan siis oikein toimiva paketti, jota oli (jälleen kerran) ilo lukea. Kiitos!
sano mua rovastiks

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Vs: Kuroshitsuji: Sulkasato, K-11, one-shot
« Vastaus #3 : 01.12.2014 19:22:48 »
Voi awwws. <3

Tässä nyt on kaikkea, mitä ihminen voi toivoa: Sebby ja sen kissat, ne korot ja siivet, sekä suloisenäreä Ciel. ^^ Hii, uskon, että Kuron äärelle palaaminen on ollut todella palkitsevaa, kun lukijanakin marraskuun NaNoineen on tuntunut vähän nihkeältä ajalta. Onneksi se on nyt ohi. <3

Lainaus
"Olen pahoillani", hän sanoi. "Mutta millainen hovimestari olisin, ellen hävittäisi kartanon tiluksille tunkeutuvia tuholaisia?"

Sebastian-kulta. <3 Millainen piru ei nauttisi hovimestariesityksestä myös kissoille? ;D Jotenkin Sebastian onnistuu aina olemaan tuon roolimieltymyksensä kanssa niin valloittava, + demoni puhumassa söpöille karvapalloille on nyt muutenkin aina liian söpöä. :') Ehkäpä yksi lempiasioistani tässä fandomissa. <3

Lainaus
Ciel yritti nauttia siitä, että sai kerrankin lojua vuoteessa puoliunessa ilman, että häntä hätisteltiin ylös. Mutta siitä ei tullut mitään, sillä äkkiä hän oli täysin hereillä ja hälytystilassa, ja halusi vain tietää mitä ihmettä oli tapahtunut.

Niinhän se taitaa totta tosiaan mennä, että olipa rutiini kuinka ärsyttävä hyvänsä, siitä lipsuminen tuntuu kahta kauheammalta ja erityisesti silloin, jos hovimestari sattuu olemaan yliluonnollinen olento. :D Cielin huoli on ymmärrettävää, joskaan eihän se nyt voi myöntää huolehtivansa ääneen. <3 Toisaalta se, että Ciel sentään myönsi tahtovansa nähdä ne korot, oli kyllä jotain älyttömän suloista. ^^

Kiitoksia tästä shotista! <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Rainbow Light

  • Vieras
Vs: Kuroshitsuji: Sulkasato, K-11, one-shot
« Vastaus #4 : 02.12.2014 14:41:00 »
Ahh mikä herkku! Nyt vasta muistin sebun siivet :D ihana tääkin oh. En ajatellut että enkeleitäkin.. Apua en saa sanottua mitään liian sopivan ihana <3 olisin halunnut lukea lisää :)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 853
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Kuroshitsuji: Sulkasato, K-11, one-shot
« Vastaus #5 : 09.12.2014 07:31:45 »
Crescen: Mulla ei ole kissoista kauhean paljon kokemusta, mutta kun ne yhdistetään Sebastianiin, tulee jotain mihin en kyllästy ikinä. Sebastianin kissanpalvonta on jotain niin älyttömän söpöä etten kestä. <3 Heh, mua huvitti myös tuo sulalla sively ja ärtymykseen naamioitu huolestuminen...

Verinen Paronitar: Heh, koirat ja Grell ovat kyllä oikein mukavia asioita. <3 Epäilen vain ettei Sebastian jaa tätä näkemystä kovin voimakkaasti. ;D Otsikko on joo... jännä. Lol. Jostain syystä fiksoiduin siihen enkä osannut vaihtaa sitä, vaikka ei tuo sulkasato nyt kauhean dramaattinen sitten ollut kuitenkaan. Se enkelin vakuuttelu Cielille olisi ollut hilpeää kirjoitettavaa itsessäänkin kyllä. :D

Beyond: Tässä taisi karata käsistä kyllä kaikki sebastiel-elementit jotka vaan suinkin keksin, kun räjähti tuon marraskuun jälkeen, ja oli sitten ihan pakko survoa teksti täyteen kissoja ja korkoja ja siipiä ja ties mitä. :D <3 Olen vakuuttunut siitä, että Sebastian tosiaan juttelee kissoilleen, ja kuolen awwiin kun kuvittelen sitä... Ymmärrän kyllä täysin Cielin huolen, jos Sebastian jostain syystä rikkoo rutiinin, se täydellisyysfriikki. o_O Kukapa ei haluaisi nähdä korkoja. <3

Undertaker_: Enkeleitä löytyy tosiaan tuosta animeversiosta, otin tähän mukaan kun mielestäni sattui juoneen tällä kertaa. Pidän siivistä ihan liikaa, joten oli pakko vaihteeksi kirjoittaa niistä enemmänkin. <3

Kiitoksia teille kaikille kommenteistanne. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)