Title: Nelly's harbour, jälkinäytös //
Nelly's harbourin jatkis. Ficci on lopetettu, mutta viimeinen osa mulla on ollut jo valmiina aika kauan, ja halusin sen nyt tänne postata, jos joku on siitä kiinnostunut.
Author: Ravenheart eli minä
Betaa ei ole
Rating S
Genre: sekamantelisoppa
Pairing: Nelly/Piksu
Warnings: Kirjoitusvirheitä. :,)
Omistus: Parhaalle ystävälleni
Wildroselle, joka on ihana ja jaksaa kannustaa minua kirjoittamaan (toisinsanoen potkii persuksille jos pidän taukoa) ja pelastaa elämäni kommentoimalla jopa laaduttomiin teksteihini ihanalla tavallaan, sekä
Harukalle, joka on jaksanut myös minun tekstejäni lukea ja kommentoida. :,)
Author’s Note: Vetäkää vaan mua turpaan, tiän et tää on aika hassu. Kommentoikaa ihan vapaasti, koska siitähän tämä tyttö tykkää. C:
Nelly's harbour, jälkinäytösNelly muun muassa vihasi yli kaiken kevättä. Sitä kaikkea loskapaskaa ja lumihangen alta esiin pilkahtavia koirankakka kikkareita.
Nyt kevät tuntui kuitenkin aika ihanalta vuodenajalta. Kesää kohti mennään koko ajan.
Nelly avasi harbourin oven ja asetti standin tutulle paikalleen. Kahvi oli jo valumassa, ja pikkuhiljaa asiakkaat alkoivat valumaan sisään.
Omistaja käyttäytyi kuin herran enkeli ja hymyili ja nyökkäili kaikille. Jopa Lassille. Ihme on melkein tapahtunut.
On harbourin ensimmäinen avoin päivä rempan jälkeen.
Tai rempan ja rempan, remonttiin oli oikeasti kulunut tasan yksi päivä sille varatusta ajasta, eli kahdesta kuukaudesta.
Oli vähän muita bisneksiä. Heh.
Nelly laittoi stereoista pauhaavan Tehosekkoittimen biisin pauselle ja nosti kätensä hiljaisuutta pyytäen ilmaan.
Asiakkaat hiljenivät ja jäivät kuuntelemaan mitä Nellyllä olisi sanottavana.
“Hyvät naiset ja pahat naiset. Ja herrat. Huomaatte ehkä pientä muutosta kahvilan sisustuksessa, ja jos ihmettelette miksi tuo valkoinen seinä on ihan paljaana, ilman tauluja ja tuoleja ja pöytiä rinnallaan, kerron teille siihen syyn.”
Nelly virnisti asiakkaiden hölmistyneille ilmeille. Ehkä he olivat järkyttyneitä Nellyn antamasta huomiosta.
Haloo, hän sentään puhui niille.
Hiljaisuus piti pintansa, kunnes Nelly jatkoi asiaansa.
“Niin tuota, tässä olisi teille permanenttitusseja, punaisia, violetteja ja mustia.”
Nelly jakoi jokaiseen pöytään yhden kutakin väriä. Ihmisten ilmeet olivat entistä hölmistyneempiä, mitä he niillä muka tekisivät? Nelly huoahti, ja näytti esimerkkiä. Nappasi violetin tussin ja avasi korkin. Hetken mietittyään hän raapusti seinälle kissan kokoisin kirjaimin NELLY’S HARBOUR, ja sen alle pienemmällä päivämäärän.
“Eli saatte tänään kirjoittaa tai piirtää ihan mitä mieleen juolahtaa tähän seinään. Se on niin tylsä paljaana.”
“Toisin kun sinä.” Kuului kuiskaus Nellyn takana, ja hän säpsähti.
Piksu asetti käsivartensa naisensa ympärille ja suikkasi suukon hänen päälaelleen. Pienen jäätymisen jälkeen Nelly otti komennon taas itselleen.
“Mitä te tuijotatte? Ottakaa ne hiton kynät kun olisi jo!” Moni asiakkaista tirskahti tai myhäili muuten vain.
Nelly oli taas oma vanha itsensä. Kuinka mutenkaan.
-Ravenheart!
