Kirjoittaja Aihe: Hyvästi, näkemiin 1 & 2 || S, Severus/Lily, Lily/James, raapale | uutta 24.12!  (Luettu 3772 kertaa)

Rosena

  • Lumessaeläjä
  • ***
  • Viestejä: 125
  • Dum spiro, spero
Nimi: Hyvästi, näkemiin
Kirjoittaja: Rosena
Tyylilajit: angst
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Severus/Lily, viittauksia Lily/James
Vastuunvapaus: Kaikki mitkä tunnistat kuuluvan Rowlingille, kuuluu luonnollisesti hänelle. Minä vain leikin hahmoilla saamatta siitä minkäänlaista korvausta. Raapaleen nimi on lainattu 51Koodia yhtyeen samannimiseltä kappaleelta.
Haasteet: Täytesanat pois! Tekniikkahaaste, joka kielsi käyttää sanoja ei, että, hyvä, hän, ja, jo, joka, kaikki, kuin, kun, mukana, mutta, myös, ne, olla, pitää, saada, sanoa, se, Suomi, tehdä, tulla, tämä, uusi, voida, vuosi - ja joita ei ainakaan pitäisi siis tekstissä olla.

Summary: Muistot pysyvät piikkeinä lihassa, hymyinä huulissa, kyyneleinä silmäkulmissa. Nautinto, kipu – kolikon kaksi kääntöpuolta tässäkin.

A/N: Houkutteli osallistua tuohon tekniikkahaasteeseen, ja päätin vain kokeilla sitä ennen virallista päätöstä. Hieman synkkähän tästä tuli, mutta hassua kyllä pidän tästä jollakin oudolla tasolla. Toivottavasti joku muukin tykkää, kommentitkin ovat aina tervetulleita.






Hyvästi, näkemiin

Auringon alla he katsovat toisiaan, kyynelistä kostuneet silmät mitään näkemättä.  Punaiset hiukset liehuvat tuulessa todellisuuden verhon raottuessa. Tähän käytiin matka yhdessä, nyt tiet risteäisivät. Kalpeat kasvot kuihtuvat entisestään, Lily lähtisi toisen matkaan. Rakas ajatuksissa, unelmissa – todellisuus toisenlainen. Vain ystävä.

"Jää luokseni."

Hiljainen pyyntö, särkyneen sydämen ääni. Tietää hävinneensä, silti pakko yrittää. Rakastaa liikaa. Tyttö pysyy hiljaa, viimein kääntyy, lähtee. Selkä loittonee, sulautuu horisonttiin, häviää näkyvistä. Muistot pysyvät piikkeinä lihassa, hymyinä huulissa, kyyneleinä silmäkulmissa. Nautinto, kipu – kolikon kaksi kääntöpuolta tässäkin.

Aika loppuu kahdelta, kolmannella vasta alkaa. Julmasti rakkaan toiselta riistää, pelkkä kiusaaminen riittänyt. Severus seisoo paikallaan, aurinko laskee.

Vain kuiskaus tuulessa.

"Rakastan sinua."


« Viimeksi muokattu: 24.12.2011 13:43:34 kirjoittanut Rosena »
Sua ootan ja melkeinpä palvon, yöni valvon aatellen:
Tuu mun vaimoksein.

Niddy

  • *
  • Viestejä: 1
Vs: Hyvästi, näkemiin || S, Severus/Lily, raapale
« Vastaus #1 : 02.10.2011 02:58:15 »
Jau, tämäpä mainio paikka jättää puumerkki ensimmäistä kertaa uudella nickillä! Huii.
Varoitan, kommentti on hyvinkin epäjärkevä (tai jopa järkevä), koska aivot on tyhjät ja ajatus ei oikein kulje..

Eli. Kuten jo mesessä kommentoin tätä, niin tää on upea. Vähän jännä lukea kun ei ole täytesanoja, ja päässä ite lisäili niitä sinne väliin.. no mutta siis ilman täytesanoja tähän sai jotenkin vangittua paremmin sen tunteen, hetken, katseet ja kaiken. Tuntui ku oisin ollu ite siin vieres näkemässä ja kuulemassa kaiken.

Thanks honey lukukokemuksesta ♥

Aapo

  • Pahatar
  • ***
  • Viestejä: 734
  • ex - annicamaria
Vs: Hyvästi, näkemiin || S, Severus/Lily, raapale
« Vastaus #2 : 05.10.2011 14:46:03 »
Jotain randomeja finiläisten esittelyjä tuolla lueskelin, ja ajattelin sitten käydä sun ficcejä vilkaisemassa:) Päädyinpä jopa kommentoimaankin.

Sevvie/Lily ficcejä olen lukenut monta, mutta tämä menee ehdottomasti kärkipäähän. Suloinen pieni raapale valinnan vaikeudesta, vaikka tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Itse ainakin mielsin tämän kertomuksesti aivojen ja sydämen ristiriidasta-toinen käskee aina tekemään toisin. Sopusointua ei synny. Ikinä. Se on tosielämää.

Oli myös mielenkiintoista lukea ilman täytesanoja, ja teksti oli yllättävän sujuvaa siltä osin. Ehkä ainoa lause joka vähän pisti silmään
Julmasti rakkaan toiselta riistää, pelkkä kiusaaminen riittänyt
uskon, että tuo ajatus oli erittäin vaikea pukea sanoiksi ilman sanaa "ei", mutta siinä kohtaa piti hieman ajatella, ennenkuin ymmärsi ajatuksen.( Tai sitten se johtuu vain minun järjenjuoksustani.. Who knows?)

Niin ja en minä itse paremmin osaisi kirjoittaa ilman täytesanoja, siispä plussaa siitä! ;)

Kaikenkaikkiaan kaunis, helppolukuinen ja soljuva fic

Muistot pysyvät piikkeinä lihassa, hymyinä huulissa, kyyneleinä silmäkulmissa. Nautinto, kipu – kolikon kaksi kääntöpuolta tässäkin.
Meni kylmänväreet tässä kohtaa. Ihana.

~annicamaria kiittää ja kuittaa
enemies of the heir, beware
and I can do anything, If it's worth it to carry on


13.1.2013 ♥ L
ava(c)Raitakarkki

Rosena

  • Lumessaeläjä
  • ***
  • Viestejä: 125
  • Dum spiro, spero
Vs: Hyvästi, näkemiin || S, Severus/Lily, raapale
« Vastaus #3 : 05.10.2011 17:30:44 »
Niddy, kiitos kommentista! Vastailinkin sulle jo mesessä, mutta hienoa että pidit ja tervetuloa Finiin. :)

Iso kiitos myös sulle annicamaria! Olen erittäin otettu siitä, että tykkäsit tästä niin paljon. Itse olen tästä vieläkin hieman epävarma tuon täytesanojen puuttumisen takia, ja juuri tuon mainitsemasi lauseen kanssa mulla oli eniten ongelmia, enkä epäile yhtään ettei se myös näkyisi. Että älä huoli, tuskin se sun järjenjuoksustas kiinni on! :)

Kiitos hurjasti teille molemmille ihanista kommenteistanne. ♥
Sua ootan ja melkeinpä palvon, yöni valvon aatellen:
Tuu mun vaimoksein.

Rosena

  • Lumessaeläjä
  • ***
  • Viestejä: 125
  • Dum spiro, spero
Nimi: Hyvästi, näkemiin II
Kirjoittaja: Rosena
Tyylilajit: angst
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Lily/James, viittauksia Lily/Severus
Vastuunvapaus: Kaikki mitkä tunnistat kuuluvan Rowlingille, kuuluu luonnollisesti hänelle. Minä vain leikin hahmoilla saamatta siitä minkäänlaista korvausta. Raapaleen nimi on lainattu 51Koodia yhtyeen samannimiseltä kappaleelta.

Summary: Kipu helpottaa ajan myötä, kerrottiin, vaan jätettiin pois miten pitkään kestäisi.

A/N: Kirjoitin tämän "jatko-osan" jo silloin, kun tuon ensimmäisenkin, mutta nyt vasta päätin lisätä tänne perään foorumillekin. Täytesanoja ei ole (pitäisi ainakaan) tässäkään raapaleessa, vaikka sillä en haasteeseen osallistukaan.






Hyvästi, näkemiin 2

Kylmä viima raiskaa kasvoja, jäädyttää kyyneleen poskelle vihlomaan ikävästi. Aurinko paistaa yhä, sataa lunta. Sydämeen koskee, pala siitä jäi Severuksen luokse. Tyttö tietää Jamesin odottavan – laiha lohtu. Mitä rakkaudesta jos menettää ystävän? Miksi muodostavat yhdessä mahdottoman yhtälön?

Vaihtoehdot käyneet loppuun kauan sitten, luku tarvitsi päätöksensä. Uusi sivu kääntyy elämässä, vaikka mieli painaa satoja kiloja. Kipu helpottaa ajan myötä, kerrottiin, vaan jätettiin pois miten pitkään kestäisi.

Kauan, Lily tiesi nyt.

James odottaa portailla, sulkee kätensä tytön ympärille. Huulet koskettavat toisiaan, vain lyhyesti. Lily rakastaa poikaa, tahtoo silti pois. Syyllisyys kalvaa rintaa, pala juuttunut kurkkuun.

"Miten kävi?"

"Severus selviää."

Vaan selviänkö minä?





A/N2: Koska ei se varmasti ollut helppoa Lilyllekään.
« Viimeksi muokattu: 01.07.2013 22:36:49 kirjoittanut Rosena »
Sua ootan ja melkeinpä palvon, yöni valvon aatellen:
Tuu mun vaimoksein.

Kuurankukka

  • Onnenhileet
  • ***
  • Viestejä: 865
  • T'hy'la
Otsikko oli niin kiinnostava, että se nappasi heti mukaansa, varsinkin tuo 1 & 2 osui miellyttävästi silmään. Paritus tietenkin myös vaikutti asiaan, odotin onnetonta loppua Severukselle ja muutenkin jotain surullisenkaunista. No, tässä kävi huonosti Severuksen kannalta (mikä ei tietenkään ole uutta Lily/Severus ficeissä) ja tämä oli sekä surullinen, että kaunis, mutta myös jotain paljon enemmän. Komppaan täysillä annicamarian sanoja siitä, että tämä meni kärkipäähän luetuista Lily/Severus ficeistä, koska niin tämä todella meni. En muista lukeneeni vähän aikaan mitään vastaava, en mitään yhtä pysäyttävää. Jos olisin DH2:sta ja Kalkaroksen muistokohtausta katsellut, olisin ihan varmasti rääkynyt silmät päästäni :D

Käyttämäsi tekniikkahaaste teki moneen kertaan eri sanoilla kerrotusta tarinasta uuden, mielenkiintoisen ja varsin kauniin. Tällaisessa haasteessa pitää varmasti käyttää erityisesti huomiota kuvailuun, ja aivan erityisesti kun tekstit olivat raapalemitassa. Mielestäni onnistuit siinä hyvin, ja rakastan muutenkin juuri tämäntyyppistä kuvailua, joka toimii parhaiten näin lyhyessä tekstissä. Käyttämäsi lyhyet lauseet rytmittivät tarinaa ja kertoivat silti myös aika paljon kaikkea. Ihan erityisen paljon pidin ensimmäisessä raapaleessa siitä, miten Severuksen rakkautta kuvattiin.

Toinenkin raapaleista oli toki kaunis, ja nyt lukija pääsee sisälle myös Lilyn mieleen, kaikkein eniten kakkosraapale oli kiinnostava. En muista kovinkaan usein Lily/James ficeissä Lilyn tunteneen syyllisyyttä, ainakaan niin vahvasti mitä tuossa. On pelkästään inhimillistä ja oikeastaan ihan oikein, ettei Severus ole ainut joka kärsii Lilyn valinnasta. Tuollainen epäröinti ja syyllisyys Lilyn suunnalta vain lisäsivät tarinan surullisuutta, sekä tavallaan syvensivät tarinaa. Ettei kaikki ollutkaan niin mustavalkoista, sanotaanko niin. Varsinkin tuo viimeinen lause Mutta selviänkö minä? jäi mieleen ja paljasti osittain sen, kuinka kovasti myös Lily jutussa kärsii. Se mistä tässä yllätyin, oli Jamesin kysymys. Se on toisaalta tosi jamesmainen, mutta uusi ja viehättävä. Lukijana rupesin miettimään, että kysyikö James vain Lilyn takia, vai tunsiko hän jotain muutakin kuin vihaa Severusta kohtaan. Tavallaan se on myös oma yksityiskohtansa, ja hirmu kiva. Hitusen tuossa toisessa raapaleessa jäi häiritsemään tuo ensimmäinen lause, jossa kylmä viima raiskaa kasvoja. Raiskaus -sana tuntui vähän turhan voimakkaalta ja erilaiselta tämänkaltaiseen tekstiin, mutta sehän on vain mielipidekysymys. Sitten tuo toinen lause, aurinko paistaa yhä, sataa lunta kuulosti korvaan vähän väärältä, syystä jota en tarkkaan tiedä. Kyseisen lauseen luettuani mietin, että mikä yhteys sillä on Lilyyn tai Severukseen... Mitään muuta "häiritsevää" en tekstistä löytänyt, ja oikeastaan nuokin oli ihan pieniä juttuja.

Hih, tämä oli kyllä ihan todellinen helmi monien Severuksesta ja Lilystä kertovien ficcien joukossa. Tuttu tarina lyhennetyllä, mutta hirmu kauniilla tavalla kerrotuna. Tarinassa tulee hyvin esille useampikin kuin yksi puoli, ja se myös jättää jotain lukijan oman mielikuvituksen varaan. Kaksi erittäin onnistunutta raapaletta ja hienosti toteutunut haaste, mitäköhän vielä. Kirjoita ihmeessä lisää tällaisia, oli kyllä vaikuttava lukukokemus. Paljon kiitoksia tästä! :)
Einmal ist keinmal


Grenade

  • Fluff-fiilistelijä
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 3 490
  • ava Claire + bannu Ingrid
Kommenttikampanjasta iltapäivää! :)

Nappasin tämän, koska en pahemmin lueskele kelmien aikaan sijoittuvia ficcejä. Joskus on kuitenkin hyvä mennä sen oman mukavuusalueen toiselle puolelle ja lukaista sellaistakin, mihin ei oikein ole tottunut.
Onneksi nappasin, koska tämä oli todella kaunis ja niin surullinenkin. Tekniikka-haaste ei ollut pahasta tämän ficin kanssa, sillä ns. täytesanojen puuttuminen oli raikas lisä, ja asiat tulivat esille niiden katkeruudessa.

Otsikko oli hyvä. Se loi tälle pohjan ja lukija osasi odottaa hyvästienjättöä. Tosin otsikostahan ei voinut päätellä, kenelle hyvästit sanottaisiin, mutta se vain lisäsi odotusta. Preesensin käyttö sopi tälle. Se loi tähän tunnelman, tuollainen kohtaus on varmasti ollut. Severuksen tuska tulee niin kaikkien sanojen läpi, että on vaikuttavaa, että poika pystyy vielä ajattelemaan noin kauniisti tytöstä.
Lainaus
Rakas ajatuksissa, unelmissa – todellisuus toisenlainen. Vain ystävä.
Niin traagista, ja kaunista. Haikeaa ja surullista. Totuus lyö vasten kasvoja ja se on pakko tajuta.
Ensimmäinen raapale on todella koskettava, eikä ihmekään tuollaisen kokemuksen jälkeen, että Severuksesta kasvoi niin katkera ihminen.

Toinen raapale on myös koskettava. Se ei varmastikaan ollut helppoa Lilylle, joka sentään oli Severuksen ystävä. Vaikka James sentään odottaa, ei se kuitenkaan korvaa täysin ystävän menetystä.

Nämä oli todella kauniisti kirjoitettu ja täytyy myöntää, että ehkä nyt alan lukemaan enemmän kelmien aikaan sijoittuvia ficcejä. Tämä oli koskettava, karu ja haikea, kaikkea mitä voi toivoa hyvältä ficiltä, jos genressä lukee angst.

Valitan kommenttia, koska ylistysanojen kirjo jotenkin loppui, kun yritin keksiä jotain niin hienoa adjektiivia, joka kuvaisi tätä. En kuitenkaan kyennyt, koska tämä vei minut sanattomaksi haikealla koruttomuudellaan ja siinä oli kuitenkin se kaunis säie, joka johdatti raapaleita. Kiitos tästä!
Hyppää lehtikasaan!