Nimi: Tuli ja ruuti
Kirjoittaja: Belsissa
Tyylilaji: Romance, Angst
Ikäraja: K-11
Paritus: Andromeda/Mr. Nott, Ted/Andromeda
Vastuuvapaus: Taikamaailma kokonaisuudessaan kuuluu Rowlingille. Kursivoitu sitaatti Shakespearen.
Muuta: Osallistuu Katkealmia maailmalta - haasteeseen Shakespearen pätkällä, Yhtyeen tuotantoon Emilie Autumnin kappaleella Chambermaid, Kerää kaikki hahmot - haasteeseen Andromeda Tonksilla ja FF50:neen kohdalla 018. Syntymä.
Sitaatista sen verran, että joku olisi voinut pitää parempana sen kääntämistä suomeksi, mutta itse en ainakaan tavoita sanomaa samalla tavalla suomennoksesta. Jos joku haluaa kuitenkin tsekata sen, niin sitaatti löytyy äidinkielellämme Twilight -saagan New Moonin ensimmäisistä repliikeistä tai ihan Shakespearen näytelmästä Romeo ja Julia. Eipä minulla muuta.
***
Luonnostelemani sanat eivät tartu ajatuksista paperille. Mieleni on täynnä kirjoitettavaa, mutta kädet eivät tahdo taikoa sanoja esiin. On niin vaikea sisäistää, että on koittanut hetki, jolloin tunnustettava on ainakin suurin osa asioista. Lähtöni. Lopullinen pakoni helvetistä, jota kutsuin joskus elämäkseni. Mukaan otettavat tavarat lojuvat sängyllä, mutta kaikki muu tuntuu olevan vielä keskeneräistä.
Cissy, Bella, äiti ja isä… Miten he reagoisivatkaan? Olisinko rakkaalle perheelleni vain yksi polttojälki lisää kuvakudoksessa? Ehkä niin, mutten vain voi jäädä. Jos elämä olisi vastaisuudessakin samanlaista kuin aikaisemmin, täynnä yltäkylläisyyttä ja rakkautta, ei minulla olisi mitään syytä lähteä. Valitettavasti kaikki on muuttunut tämän kynnyksellä odottavan pakkokihlauksen myötä. Kihlauksen, jota kukaan ei odota oikeista syistä.
Rouva Nott. Aluksi se kuulosti niin hyvältä. Tulevaisuus leikki suorastaan ruusuista. Hän toi minulle kukkia, koruja, leninkejä ja paljon muita lahjoja. Se mies kuiski korvaani rakkauden sanoja ja sillä taitavalla kielellään sitoi itseensä kiinni. Oli onnellisia päiviä, oli piknikkejä puistossa, auringonlaskuja puutarhakeinussa ja kaupunkikävelyjä pullantuoksuisilla kaduilla.
Heräsin raudanmakuiseen todellisuuteen rouva Bulstroden tanssiaisissa. Olin ollut hänen sukunsa mahtipontisen suuressa kirjastossa tutkimassa muutamaa vanhaa taikajuomia käsittelevää opusta ja kyllästyttyäni niihin lähdin etsimään häntä vieraiden joukosta. Minun ei tarvinnut hakea kauan.
Näin rakkaani liehittelemässä neiti Zabinia pikkuruisessa makuuhuoneessa kirjastokäytävän varrella. He olivat painautuneet vastakkain ja hän kuiski tytön korvaan jotakin, mikä sai tämän hihittämään. Samalla miehen sormet sukivat neidin suklaisia kiharoita hellin ottein ja katse vaelteli tytön vartalolla. Saipa tämä varastettua mokomalta rikollisen hyvännäköiseltä hupakolta muutaman suudelmankin.
Aluksi en voinut uskoa mokoman naistenmiehen olevan minun rakastettuni. Intin itselleni, että oli tapahtunut jokin väärinkäsitys ja hain käsitykselleni tukea sisariltani. Valitettavasti sitä ei tullut, vaan Bellatrix nauroi vasten kasvojani todeten, että elämäni tulisi olemaan täynnä vastaavaa jatkossakin. Hänen mukaansa mies voi sanoa vaimolleen vaikka mitä, mutta harvat hänen sanoistaan pitävät paikkansa. Romanttista rakkautta ei ole olemassa kuin typerien naisten unelmissa ja avioliitolta kannatti odottaa vain maallista hyötyä. Myrkyllisiin lauseisiinsa sisareni ripotteli vielä muutaman sanan siitä, kuinka tuleva mieheni oli toiminut aivan ymmärrettävästi. Minun olisi turha valittaa. Myös normaalisti hyvin romanttinen ja kaikista hyvää uskova Narcissa katsoi minuun nyt säälivästi suklaanruskeilla silmillään. Ne toivat mieleeni valitettavan selvän kuvan samanvärisen tukan omaavasta neiti Zabinista.
Siinä olivat syyt, miksi en koskaan tulisi olemaan rouva Nott. Mikään miehen rakkaudessa ei ollut ollut aitoa, vaan tunteet olivat olleet pelkkää valetta, surkeaa kulissia, jolla saada rakkaudennälkäinen tyttöraukka houkuteltua avioliittoon. Nyt tiedän totuuden, enkä enää päästä mokomaa saastaa lähelleni.
Niinpä jätän tämän elämän taakseni ja lähden jästisyntyisen Ted Tonksin matkaan. Näin pojan käytöksestä jo ensimmäisillä luokillamme Tylypahkassa, että olin lähellä hänen sydäntään. Tonks on aina palvonut minua, joten hänet oli helppo houkutella koukkuun. Nuorukaisen myötä minua odottaisi elämä, jossa aviopuolisoni rakkaus ei olisi väri- ja makeutusaineilla höystettyä vaan täydellisen aitoa. Vaikken varmaankaan koskaan kykenisi vastaamaan siihen romanttisella asteella, tulisi elämäni olemaan laadukkaampaa kuin pelkkää omaisuutta tavoittelevan Nottin vaimokkeena.
Silmäillessäni sängylläni lojuvia tavaroitani, huomaan pikkuruisen kirjan ja onnistun yllättäen tuomaan ajatukseni sanoiksi erään sen repliikin voimin. Tylypahkan kirjastonhoitaja matami Prilli on aina pitänyt minusta ja siksi antoi kerran minulle tuon kappaleen toisen maailman mestariteoksista. Kirja on Romeo ja Julia, jota en tietenkään kotonani voinut pitää esillä sen alkuperän vuoksi. Olin kuitenkin lukenut teosta salaa ja jopa harjoitellut joitakin vaikuttavia repliikkejä ulkoa. Traaginen tarina teki minuun aikanaan hyvin suuren vaikutuksen ja nyt tunnen samaistuvani siihen henkisesti mestattuna. En voi toivoa muuta kuin että Nottkin kuolee ikävään ymmärtäessään mitä menettää. Nyt on kuitenkin jätettävä se aika taakse. Kirjeeni kertoo tälle maailmalle kaiken tarvittavan. Minua odottaa nyt toinen.
These violent delights have violent ends. And in their triumph die, like fire and powder. Which, as they kiss, consume.
