Syvimmän toiveesi - Albus/Gellert - angst/fluff/romance - S - ficlet

[RoastedGarlic]

Kirjoittaja: RoastedGarlic
Ikäraja: S
Genre: angst/romance/fluff
Paritus: Albus/Gellert
Disclaimer: Kaikki kunnollinen kuuluu Rowlingille, minä vain pohdiskelen ja raapustelen.
Summary: Peilissä me seisomme vierekkäin.

A/N: Siivosin ficcikansiota ja päätin, että tämä on aika siirtää valmiiden kansioon, koska ei tämä enää tämän valmiimmaksi muutu. Julkaisen siis. Joskus syksyllä taisin kirjoittaa. Ei sen kummempaa. Jättäkää merkkiä itsestänne jos lukaisette



Syvimmän toiveesi


Pari paksuja villasukkia?

Minä näen itseni. En sitä varjoa, joka nyt olen: en näe harmaata partaa tai puolikuulaseja. Peilissä minä olen nuori ja komea ja onnea hohtava, minulla on elämä edessä ja jotakin sitäkin tärkeämpää vierellä. Eräs kultatukkainen.

Me olimme innostuneita, me olimme maailman valtiaita, me olimme oman nokkeluutemme hämmentämiä. Hän teki minusta aivan sumuisen ja sekaisen. Hän oli uusi valo, jonka hohteessa minä näin todellisuuden kirkkaammin.

Peilissä me seisomme vierekkäin. Hän tarttuu käteeni. Kaikki on meille mahdollista. Hän kääntyy, sanoo jotain, ja minä keskityn kuuntelemaan vaikka seuraankin hänen huuliensa liikettä.

Kuinka se kesä muuttikaan minua! Me luimme kuin heikkopäiset, olimme täynnä uusia ajatuksia. Hän lumosi minut. Kun hän keskittyi, hänen ilkikurinen hymynsä pysähtyi hetkeksi. Olisin voinut katsella hänen työskentelyään ikuisesti.

Hän katsoo minua silmiin. Hän tuo hymynsä lähemmäs kasvojani, suutelee minua, ja minä näytän hukkuvan onnellisuuteeni, lähtevän lentoon. Hänen kätensä leikittelevät hiuksillani, jotka eivät vielä ole harmaat.

Ja minä istun peilin äärellä niin kuin minulla on tapana istua ilta toisensa jälkeen. Aika kuluu ja katoaa, hiertyy pois, eikä tätä hetkeä kenties ole olemassa, niin kuin ei ole niitäkään vuosikymmeniä, jotka olen kulkenut sen jälkeen, kun minä lakkasin olemasta se jonka peilissä näen. Partani nielee kuivuvat kyyneleet.

Gellert Grindelwald. Ineeviot nivys nunim.

[Sisilja]

Jestas, tämä oli ihana! (Olin niin innoissani, että sähelsin ja painoin lähetä jo tuon toteamuksen jälkeen. Ehkäpä kuitenkin yritän sanoa tässä kommentissa myös jotain muuta...)

Niin, Albus/Gellert on yksi suosikkiparituksistani, mahdollisesti siksi, että siinä, toisin kuin monissa muissa slashpareissa, on jonkin verran myös canon-pohjaa. Ja sehän on minunlaiselleni canonin ihastelijalle suuri juttu.

Kuvaat kauniisti Albuksen surumielistä kaipuuta ja katumusta, hyvin kauniisti. Jo ficin alku on katkeruudessaan pysäyttävä: Pari paksuja villasukkia? Aivan, totuus on jotain täysin muuta. Albuksen ajatukset ovat aitoja ja niiden kaiku on sellainen, josta tunnistaa kirjojen Dumbledoren, Rowlingin hahmon. Peilin kuvajaiset, se mitä Gellert tekee ja miten Albus kaiken tuntee, se on yksinkertaisesti koskettavaa. Olen hirveän vaikuttunut, näin lyhyt tekstipätkä veti minut ties millaisten tunnemyrskyjen läpi. Taidokasta. Idea on sinänsä yksinkertainen, mutta sen toteutus on eheä ja niin elävä.

Ja voi hitsi, tuo ficin loppu:

Gellert Grindelwald. Ineeviot nyvis nunim.

Kun sanat asettelee oikein, ne ovat taidetta. Tämä oli. Huuh, kiitos tästä, kiitos!

[RoastedGarlic]

Susimus: oi miten hurjan ihana kommentti!
Canon-pohja <3 Rowlinghan on todennut, että tämä paritus on yksipuolisesti canonia. Joten siltä pohjalta lähdin liikkeelle, vanhasta miehestä joka haaveilee yhä nuoruuden rakkaudestaan vaikkei koskaan saanut vastarakkautta. Traagista!
Tykkään kovasti että pidit tästä. Minä olin vähän epävarma, mutta ehkei tämä sitten ollutkaan niin teinikliseinen kuin pelkäsin. Kiitos!!

[OH NO!]

Tää oli aivan ihana! Mä en osaa oikeen sanoo täst mitää...
Pitää varmaa lainata Susimuksen kommentist 

Niin, Albus/Gellert on yksi suosikkiparituksistani, mahdollisesti siksi, että siinä, toisin kuin monissa muissa slashpareissa, on jonkin verran myös canon-pohjaa. Ja sehän on minunlaiselleni canonin ihastelijalle suuri juttu.

Mutta joo. Albus on muutenki mun mielestä ihana nähdä tolleen paljaana (ja kukaan ei nyt ajattele kaksmielisesti.), niinku omana ittenään ku sillä tavalla et se on se "joo, tiiän kaiken, sen ku kysytte multa" heppu. Se on niin herkkä hahmo. Tää oli muutenki erinomasesti kirjotettu, onneks avasin tän!

Gellert Grindelwald. Ineeviot nyvis nunim.

Loppu oli tietysti upea, mutta. Olisiko tuo nyvis tarkoitettu nivys?
Muita korjattavia en löytänyt.
Rakastin <3

[RoastedGarlic]

OH NO!: oho olipa lipsahtanut lapsus! Hassua kun oon tarkastanut ton varmaan sata kertaa mutta enpä sitten ole tullut huomanneeksi :'D Kiitos, korjasin!!
Kiva kun tykkäsit tästä 

[RoastedGarlic]

dahliette: Joo, se on ehkä todennäköisintä, mutta tää skenaario oli niin kiehtova että piti lähteä tutkimaan. Ja voihan ainakin olla että Albuksella on aina välillä niitä epätoivoisia kaipausiltoja kun Gellertin muistot ylittää kaiken muun...

[Jeeetu]

Vähäks tää oli söpö! Awwws. Albus ja Gellert on ihana pari. Saattaisi olla ihan tottakin, että Albus näki Gellertin peilissä. Tää oli just sellainen sopivan pituinen maukas aamupala, jota nyt etsinkin. Albus ajatteli Gellertiä tosi ihanasti.

[RoastedGarlic]

Maww: Mukavaa että aamupala oli maittava