Nimi:Mollyn muistelmat.
Ikäraja:Sallittu
Tyylilaji:En oikein tiedä... Sellasella normaalilla mennään.
Beta:Ei ole.
Summary:Molly muistelee päiviä jolloin kaikki lapset olivat vielä kotonaan.
A/N:Tämä osallistuu Weasleyn Perhepotretti aiheeseen. Itse pidän tästä aika paljon, mutta ei tämä mikään paras ficcini todellakaan ole.
Kommentoikaahan!
Mollyn muistelmat
Molly Weasley istui olohuoneessa, vilkuillen välillä kelloa. Ron, hänen nuorin poikansa oli ollut Harryn ja Ginnyn luona jo kaksi tuntia, joten tämän pitäisi tulla pian kotiin. Ronin viisari näytti tällä hetkellä Pottereilla kohtaa, jonka Arthur, Mollyn mies oli siihen lisännyt.
Molly tiesi liiankin hyvin, että Ron oli jo täysi-ikäinen joten hän saisi itse päättää asioistaan. Molly ei kuitenkaan halunnut päästää viimeisestä pojastaan aivan vielä irti. Tosin George, hänen toinen kaksoispojista kaipasi nyt äidin tukea. Fred, Georgen kaksonen oli kuollut vasta vuosi sitten joten George ei ollut vielä päässyt tämän kuolemasta yli. Molly tunsi, että hän tarvitsi äidin lohdutusta. Fredin kuolema sattui koko perheeseen, mutta kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että se sattui Georgeen kaikista eniten. Fred ja Georgehan olivat olleet kaksoset.
Molly huokaisi syvään ja heitti sukan - jota hän oli neulonut – pois kädestään. Arthur oli taas yövuorossa, ja Fredin kuoleman jälkeen Molly tunsi, että talo oli tyhjä. George oli Weasleyn WelhoWitsit kaupassa ja muut pojat ties missä. Ginny oli muuttanut heti Tylypahkassa käydyn taistelun jälkeen Harryn luokse asumaan.
Weasleyn perheen äiti nousi portaita ylös tuntien että talosta puuttui jotain. Se jotain oli lapsien riitelyä, huutelua kerroksesta toiseen, juoksemista rappusissa. Kaikki oli muuttunut.
Molly meni ensimmäisenä Ginnyn huoneeseen. Huone oli tyhjä, lukuun ottamatta pöytää ja sänkyä. Kaikki muut Ginny oli vienyt pois huoneestaan muutettuaan. Seinät olivat edelleen kermanvalkoiset, iso ikkuna korosti edelleen päätyseinää. Molly muisti millainen huone oli ollut Ginnyn asuessa siinä. Sieltä oli kuulunut melkein joka päivä Kohtalottaria. Ginny oli pitänyt musiikista, joten hän kuunteli joka päivä jotain. Molly näki silläkin hetkellä Ginnyn makaamassa sängyssään kuulokkeet korvissaan, ärähtelemässä, kun hänet keskeytettäisiin. Ginny oli ollut Mollyn silmäterä, hän oli aina halunnut tytön. Ja tytön hän sai.
Seuraavaksi Molly meni Fredin ja Georgen huoneeseen. Tai tätä nykyä Georgen huoneeseen. Huoneen toinen puoli oli punainen ja toinen keltainen, se oli ollut kaksosten kompromissi. Fred oli halunnut huoneesta keltaisen, kun taas George punaisen. Yksitoista vuotta huone oli ollut kermanvalkoinen, kunnes poikien mennessä ensimmäiselle luokalle se oli muuttunut puoliksi keltaiseksi puoliksi punaiseksi. Huoneessa oli kaksi ikkunaa. Molly tunsi miten kyyneleet valuivat hänen ruskeista silmistään kun hän katsoi Fredin sänkyä. Huoneen seinällä oli jonkinlainen teksti, ja Molly luki sen:
Naurua tarvitaan elämässä, varsinkin pimeimmillä aikoina. Se oli ollut kaksosten motto viimeiset kaksi vuotta.
--------
Siinä.
