Kirjoittaja Aihe: I guess I'm the chosen one | S | angst  (Luettu 1065 kertaa)

Rin

  • Vieras
I guess I'm the chosen one | S | angst
« : 07.04.2013 21:12:53 »
Ficin nimi: I guess I'm the chosen one
Kirjoittaja: Rin
Tyylilaji: angst
Ikäraja: S
Varoitukset: Itsemurha, tavallaan silleen ohimennen vaan (kai?). Muuttakaa/siirtäkää jos meni väärin. :D
A/N: Osallistuu albumihaasteeseen: P!nk - One foot wrong :)

Am I sweating
Or are these tears on my face


Ei mun tarttis oikeasti olla näin surullinen. Kyyneleet valuivat kuin itsekseen poskia pitkin. Kaikki järjestyis kuitenkin, mut just nyt maailma tuntui riepottelevan mua miten sattuu. Mikään ei tuntunut onnistuvan, ei mulla oikeastaan ollut edes voimia tehdä mitään. Mä vain makasin huoneen lattialla päivästä toiseen ja odotin, että jotain tapahtuis. Mitään ei voinut tapahtua niin kauan kun mä itse en tekis mitään.

Should I be hungry?
I cant remember the last time that I ate.
Call someone
I need a friend to talk me down


Puhelin lojui mun käden vieressä ja odotti käyttöä. Mä olin jo monta kertaa ollut soittamassa jollekin ja viime hetkellä mä olin painanut peruuta. Mä tarvitsisin jonkun tänne nyt. En mä pärjäisi näin loputtomiin. Mä en edes muista milloin mä olisin viimeksi syönyt. Silloin kun ei tuntenut mitään on paha tehdä mitään, kun ei tiedä mitä tuntee. Mä en ole tuntenut nälkää moneen päivään ja se alkoi jo näkyä mun vartalossa vaikka ei ollut mennyt ees kovin montaa päivää.

But one foot wrong
And I'm gonna fall
Somebody gets it


Mä olen ihan kamala ihminen. Miks mä tein mitä tein? Se oli yks niin pieni ja mitätön suudelma. Miks se aiheutti näin ison hämmingin?

”Miks, miks, miks, koko ajan vaan miks. Nyt jos mä olisin fiksu, mä nousisin täältä lattialta ylös ja jatkaisin elämääni. Etsisin uuden miehen ja unohtaisin menneet. Jatkaisin elämää onnellisena eteenpäin, koska jokainen teke virheitä, kukaan ei ole täydellinen.”

”Paitsi…”

”Ei, ei, ei! Nyt en ala ajattelemaan—”

”Myöhäistä.”

Mä kävin pääni sisällä jotain ihmeellistä tappelua. Ja no se huonompi vaihtoehto tuntui voittaneen, koska mä palasin takaisin pohjalle. Oli ollut tosi lähellä, et olin jo noussut ja jatkanut eteenpäin.

All the lights are on
But I'm in the dark
Who's gonna find me
Who's gonna find me?


Pimeys valui mun päälleni uudestaan. Juurihan mä olin laittanut koko talon valot päälle. Miten nyt taas on pimeää?

Rappukäytävästä kuuluu askelia. Ehkä joku tulee ja löytää mut. Nostaa mut ylös ja käskee jatkamaan elämää. Niin varmaan. Noita lauseita mä olen hokenut jo monta viikkoa aina kun ulkoa kuuluu ääniä. Mä olen säälittävä, epätoivoinen ja kamala ihminen.

Just one foot wrong
You'll have to love me
When I'm gone


Se yks suudelma, josta kaikki paha alkoi. Sen jälkeen sä lähdit, mutta kuitenkin itkien. Sä itkit kun lähdit pois. Eli sä rakastit mua? Rakastat vieläkin. Mulla vois olla mahdollisuuksia korjata kaikki. Nyt mä vain nousen tästä ja etin sut ja kerron mitä sä mulle merkitset.

Does anyone see this?
Lucky me
I guess I'm the chosen one


Taas mä makasin siinä olohuoneen lattialla. Tosin tällä kertaa mä olin laittanut radiosta soimaan Dandy Warholsin Sleep ja nyt mä en enää jaksanut murehtia mistään. Tätä oli jatkunut liian kauan ja nyt se vihdoin loppuisi.

Jokaisella meistä on oma kohtalo. Mun kohtaloni on olla yksi niistä, jotka päättävät elämänsä oman käden kautta. Ehkä mä olen onnekas. Mun ei tarvitse odottaa keneltäkään mitään, mun ei tarvitse miettiä jääkö joku kaipaamaan mua, koska mä tiedän jo vastauksen. Mä en murehdi muita, nyt mä ajattelen vain itseäni. Mun ei tarvitse sietää itseäni ja tekemiäni vihreitä enää kauempaa. Mä saan unohtaa kaiken ja kadota.

Some people find the beauty in all of this
I go straight to the dark side, the abyss
If it's bad
Is it always my fault?

« Viimeksi muokattu: 13.11.2014 21:49:05 kirjoittanut flawless »