Ficin nimi: Ajankulua
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Angst, raapale
Ikäraja: S
Paritus: Nicholas de Mimsy-Porpington/?
A/N: 020. Väritön. Sain ideaksi yrittää kirjoittaa värittömästi suuresta tunteesta. Tyylilajin antaminen on aina vaikeaa, mutta tämä kallistu angstia (niin ei kaikkea draama osastolle tarvitse tunkea).
Ajankulua
Rakastunut. Kumma olotila satoja vuosia kuolleena olleelle. Katselen sinua kauempaa. Pääni tipahtaa paikaltaan. Kävelet. Katselet. Silmäsi osuvat minuun. Korjaan pääni ja peräännyn. Tämä ei ole tunne aaveille. Rakkaus... muistuttaa liikaa elämästä. Muistuttaa mikä silloin oli tärkeää ja saa pohtimaan liikaa, miksi yhä vaellan kuolleenakin elon mailla.
En halua mainita nimeäsi. Pian tämä on kuitenkin ohi. Pian et enää kävele Tylypahkan käytävillä vaan jossain muualla. Pian joudut hautaan. Kuolema meidät erottaisi viimeistään, jos edes yrittäisin kerätä huomiosi. Miksi vaivautua?
Väritön tunne täyttää mieleni. Se häilyy läpinäkyvänä edessäni, ja kietoudun sen keveään viittaan. Mitä rakkaus merkitsisi aaveelle?
Ajankulua vain. Ei muuta. Eihän?
