Kirjoittaja Aihe: Twilight: Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua K-11 (kuudes ja seitsemäs luku, 28.8.2010! COME BACK  (Luettu 14717 kertaa)

Midnight-Sun

  • Vieras
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (toinen luku 14.3.2010)
« Vastaus #20 : 19.03.2010 15:03:57 »
KIITOS KAIKILLE KOMMENTOIJILLE ja niille jotka lukevat tätä tarinaa.  :D
Olette aivan ihania, ilman teitä en jaksaisi jatkaa.  :-*
Toivon todella että pidätte, eihän kirjoitus asu ole mitenkään tönkkö? Toivon ettei...

Asiasta toiseen, jatkoa on tulossa aivan pian joten malttakaa vielä hetkinen. Lähetin sen juuri betattavaksi.  :)

Love, Mid

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (toinen luku 14.3.2010)
« Vastaus #21 : 19.03.2010 15:43:07 »
OI! En 0lekkaan huomannut, että tänne on tullut jatkoa.
Tosi hyvä oli ja virheet olivat hävinneet kokonaan! (:
Toivottavasti Edward pelastaa Bellan, missä pulassa se nyt onkaan. Ja kuka ihme tuo mies on?! ;o
Teksti oli siis paljon parempaa ja tykkäsin <3 :)
Jatkoa toivoisin!
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (toinen luku 14.3.2010)
« Vastaus #22 : 19.03.2010 20:46:14 »
Voi ihanananananana!!!
Jatkoa pliis?  :-*
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (toinen luku 14.3.2010)
« Vastaus #23 : 20.03.2010 17:41:53 »
Tää on IHAN LOISTAVA! Kirjotat ihan loistavasti, muuta en voi sanoa.

Jatkoa pian!  ;D<3
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

Midnight-Sun

  • Vieras
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (toinen luku 14.3.2010)
« Vastaus #24 : 22.03.2010 14:52:15 »

Kolmas luku.


Alice’s PoV.

 
Jokaisen soluni, jokaisen aistini ja joka ikisen elintoimintoni olin suunnannut kohti Bellaa. Hänen verensä tuoksui ihanalta, todella huumaavalta ja hiuksien mansikkainen tuoksu oli kuin sokeria sen päälle. Hänen sydämensä löi tiheästi – kuulosti ihan kuin se hyppäisi kohta pois, ellen tietäisi, että se on mahdotonta.

Bella oli vaarassa ja siksi ajoin pitkin moottori tietä niin nopeasti kuin liikenne antoi. En tietenkään välittänyt rajoitteista tai säädöksistä, enhän ollut koskaan välittänyt, mutta yritin olla törmäämättä kehenkään sivulliseen, viattomaan ihmishenkeen.

Väistelin autoja parhaani mukaan sekä yritin pysyä rauhallisena, vaikka aivoni huusivat Bellan nimeä. Aistini ja näkyni varoittivat minua tuosta miehestä, ja siksi minä kiirehdin. Painoin lisää kaasua ja yllättäen, aivan arvaamatta, näin näyn.

Seisoin valoisassa sairaala huoneessa yksin – lukuun ottamatta Bellaa joka makasi sängyllä. Häneen oli kytketty monia letkuja ja moottoreita. Bella oli hieman kalpea,  oliko hän ollut täällä kauankin? Hän hyräili ja lauloi hiljaa itsekseen samalla kun katsoi leijailevia lumihiutaleita jotka leijuivat kohti maata.

’’Muistan kaikki sinulta saamani tunteet ja tuntemukset.
Johonkin sydämeni kolkkaan sattuu jatkuvasti,
mutta kun ajattelen sinua, rinnassani tuntuu lämpimältä.
Juuri nyt en saa itkeä, joten toivon:
Harhailevan tuulen, peilikirkkaan veden ja öisten kirsikan kukkien toruvan kuiskaten minua,
jotta en voisi olla hetkeäkään hymyilemättä’’, Bella henkäisi ja katsoi kädessään olevaa rannekorua, joka oli punottu kauniista langoista. Minun ja Bellan ystävä koru.

Räpäytin silmiäni ja huomasin kauhukseni, että autoni meinasi suistua tieltä kohti kahta lasta, joten käänsin sen vahvalla otteella takaisin tielle. Samalla tavalla niin kuin sankarit elokuvissa tekivät. Hetkeä sitten Bellaa kiinni pitävä mies, oli kadonnut joten minun ei tarvinnut (harmikseni) järjestää show’ta.

Ajoin autoni liki Bellaa ja syöksyin ottamaan hänet syliini. Laitoin hänet varovaisesti pelkääjän paikalle, hyppäsin takaisin omalle penkilleni ja suuntasin auton kohti kotimatkaa.

Bella mutisi itsekseen ja puristi kätensä rintaansa vasten. Yritin pitää silmäni tiessä, sillä Bellalle ei kävisi hyvin, jos jotain tapahtuisi, mutta tahtomattakin vilkuilin häneen.

’’Bella, minä rakastan sinua’’, kuiskasin ja huokaisin iloisena siitä, että vihdoin saavuimme takaisin Forksiin.


Bella’s PoV.



Kirkas valo kävi silmiini ja rypistin vaitonaisena otsaani. Takaraivo jyskytti raivokkaasti vastalauseensa heräämiselleni, mutta kuulin silti etäisesti tuttuja ääniä jotka puhuivat hiljaa.
 
’’Alice. On kulunut jo15 minuuttia. Kuinka kauan sinä vielä käsket minun odottaa?’’, Edward ähisi viereltäni. Hänen sametin pehmeä äänensä sai sydämeni heittämään kuperkeikan. Tunsin punastuvani ja Alice helisi iloisesti: ’’Katso nyt. Hän varmasti jo kuulee meidät’’.

Emmett tyrskähti pilkallisena jostain hieman kauempaa ja siksi tiuskaisin hänelle vihaisena: ’’Emmett, painu hiiteen’’.


Avasin silmäni ja hymyilin perheelleni, vampyyri perheelleni, säteilevästi. Edward huokaisi helpottuneena ja suuteli kevyesti huuliani. Minä taas painauduin koko kehoni voimin häneen.

’’Bella. Ole kiltti, sinä et todellakaan tee hyvää itse hillinnälleni’’, Edward mutisi huuliani vasten.

’’Ei se minua haittaa’’, hihittelin hänelle. Ei se minua haittaisi – ei todellakaan jos minusta tulisi nyt vampyyri, koska silti se tulisi joskus tapahtumaan. En vain suostunut vanhentumaan, sillä kihlattuni pysyi ikuisesti nuorena. En halunnut olla vanha, ryppyinen mummo, kun Edward pysyi aina kauniina ja kuolemattomana. Ja vaikka kuinka paljon tahansa muuttuminen sattuisi, minä kestäisin sen.

Sen tietyn ajan jälkeen Edward irrotti minut varovaisesti otteestaan ja pörrötti hiuksiani. Miksi hänen täytyi olla noin tarkka tässä asiassa? Ei se ketään satuttaisi, jos suutelisimme hieman pitempään.

Muistiini palautui kuva siitä miehestä joka oli ollut Port Angelesissa. Asia vaivasi minua suuresti, mutta en halunnut itse kertoa siitä Edwardille.
Hän lukitsisi minut neljän seinän sisälle siihen asti kunnes olisi löytänyt kyseisen henkilön. Ajatus hirvitti minua, joten päätin kysyä Alicelta. Kuin ajatukseni arvaten, hän lipui vierashuoneeseen, jossa olimme Edwardin kanssa kahdestaan (huomasin vasta äsken).

’’Me palaamme pian’’, Alice hihkaisi ja veti minut alakertaan, jossa hetkeä myöhemmin kiskoin kolmea villapuseroa päälleni. Edward katseli huvittuneena, kun yritin saada kolmatta ylleni, mutta se ei mahtunut kahden edellisen päälle. Kädet ilmassa, jumissa käännyin Edwardin puoleen ja kysyin, ’’Eikö tullut mieleenkään auttaa?’’

~~

Minusta oli ilkeää, aivan hirvittävän kamalaa, kun Alice kantoi minua. Vaikka tiesin että hän oli paljon vahvempi kuin minä, hänen pieni keijukaismainen kokonsa sai olostani vielä tukalamman. Hän puristi minua tiukasti itseään vasten samalla kun hyppeli kevyesti kukkuloiden yli. Hän väisteli taitavasti puita, jotka melkein hipoivat meitä, mutta kuitenkin olivat liian kaukana koskettaviksi.

Alice juoksi Cullenien sadunomaisesta talosta niin kauas, ettei kukaan siellä oleva vampyyri kuulisi puhettamme. Ilmeisesti hän tajusikin, etten halunnut, että Edward tietäisi. Ainakaan vielä hänen ei tarvinnut tietää, vaikka kysymättäkin hän tiesi että me salaamme jotain. Hän haluaisi sen selville – keinolla tai toisella.

Tuulenvire kulki lävitseni saaden minut värähtämään. Alice huomasi sen ja sanoi lempeästi, katse tiukasti edessään: ’’Yritä kestää Bella. Olemme pian perillä’’. Ties kuinka monta mailia olimme kulkeneet, mutta ilmeisesti määränpää oli lähellä.
 
Ynähdin vastaukseksi ja tyydyin ajan kuluksi toteamaan sään. Ilma ei ollut kovinkaan kaunis, mutta ihanteellinen, jos halusi olla vampyyrin kanssa muuallakin kuin sisällä. Taivas oli pilvessä ja ilma kosteaa. Lehdet kahisivat hiukan kun Alice tanssi niiden päällä – niin sulavaa hänen liikkeensä oli.

Suljin silmäni ja puristin tiukemmin hänen takkinsa nyörejä, päätäni särki hieman. Ajattelin Edwardia; hänen kauniita, minulle niin rakkaita, kasvon piirteitä, leuan muotoa, huulia ja kulmakarvoja, jotka koristivat hänen silmiään. Ajattelin myös Esmeä, Carlislea, Alicea, Jasperia, Emmettiä ja Rosalieta. He kaikki olivat omalla tavallaan hyvin erilaisia, mutta silti pidin heistä kovasti. Yliluonnollinen kauneus yhdisti heitä, mistä olin hyvin kateellinen. Heihin ihastui nopeasti, kunhan vain ensin antoi tilaisuuden ihastua.

Alice hyppäsi puun oksalle ja laski minut vierelleen istumaan. Olimme aika korkealla, mutta en pelännyt, koska Alice ei antaisi minun pudota – ei koskaan.

’’Alice, kuka se mies oli?’’, aloitin keskustelun varovaisesti.

’’Voi Bella. Minä en tiedä, siksi halusinkin kysyä samaa sinulta’’.

 Katselin Alicen kalpeita, siroja kasvoja ja punnitsin vaihtoehtoja. Joko mies oli tullut tänne minua varten, tai oli vahingossa törmännyt saaliiseensa. Kumpikaan ajatus ei miellyttänyt, joten sysäsin ne taka-alalle.

’’Minä en kerro tästä Carlislelle tai Edwardille ennen kuin näkyni muuttuvat selkeämmiksi’’.
 
’’Tarkoitatko että näet hänet?’’

’’Niin, mutta hyvin etäisesti. Näystä toiseen, kerro miksi minä näen sinut sairaalassa?’’

Jähmetyin Alicen sanoista, ne olivat kireitä ja vaativia, ennen kaikkea uteliaita. Selasin siivilä muistiani – ei mitään aikeita aloittaa extreme-lajia uudelleen.

’’Alice. En tiedä miksi, mutta näythän eivät aina pidä paikkaansa? Ehkä saan liikuntatunnilla pallosta päähän ja joudun siksi sairaalaan. Sinähän tiedät kuinka hyvä olen liikunnassa – varoenkin’’.

Alice mutristeli huuliaan ja huokaisi sitten: ’’Hyvä on… mutta pidä itsestäsi huolta, Edward ei pidä tästä kaikesta salailusta’’.

’’Minä tiedän, mutta teen tämän vain hänen vuokseen’’. Hänen vuokseen. En saattaisi Edwardia vaaraan, kun tulevaisuuteni oli näin horjuva. En mistään hinnasta.

~~

Olimme tunti sitten palaneet takaisin Cullenien syrjäiseen taloon. Edward oli ollut ulkona minua vastassa, ja kun hän sai minut syliinsä, hän näytti hyvin tyytyväiseltä. Kuin kissa kermaa juotuaan, tai kuin narkomaani huumeita saatuaan - niin kuin hän kerran minulle kertoi. Siitä ajasta tuntuu kuluneen jo niin kauan – Edwardin kanssa aika lentää siivillä. Se ei todellakaan ollut hyvä asia, koska sekunti sekunnilta minä vanhenin, kun taas hän oli täydellinen 17-vuotias. Ikuisesti.

Makasin Edwardin kylkeen kiinni painautuneena. Sivelin hänen sileää, kuultavaa ihoaan ja salaa itsekseni toivon, että itsekin tulisin samanlaiseksi. Niinhän minä tulisin, aivan pian. Vedin hänen ihanaa tuoksua keuhkoihini ja ne olivat pakahtua onnesta ja mielihyvästä.

Taustalla soi Clair de Lune kun Edward leikitteli ruskeilla hiuksillani ja totesi sitten: ’’Bella?’’

’’Niin?’’, kysyin raukeana, koska musiikki oli hieman unettavaa, mutta ei niin unettavaa kuin oma kehtolauluni.

’’Minä rakastan sinua’’, hän sanoi kuiskaten hiuksiini.

Kohotin katseeni hänen silmiinsä ja virnistin, ’’Niin minäkin sinua. Enemmän kuin tiedätkään’’.

Hän kohotti kulmakarvojaan ja naurahti, ’’Mitä tekisinkään ilman sinua?’’

’’Voi en minä tiedä. Ehkä olisit yöklubilla vampyyrinaisten kanssa tanssimassa saksan polkkaa’’.

Edward katsoi minua järkyttyneenä, ilmeellä nimeltä ’’oletko vinksahtanut, tai jotain?’’. Hän otti kasvoni kämmeniensä väliin ja sanoi ankarasti samalla katsoen silmiini, ’’Isabella Marie Swan, en tiedä kuinka monta kertaa minun tämä täytyy sanoa, mutta sinä olet koko elämäni. En voisi, tahtoisi tai edes pystyisi elämään ilman sinua. Sinä olet aurinkoni, koko maailmani ydin’’.

’’Tuon minä tiesin ja tulen aina tietämään’’, huokaisin ja suutelin hänen viileitä, täydellisiä huuliaan. Sinä olet minun, Edward Anthony Masen Cullen.

~~

Edwardin sulavalinjainen Volvo kaahasi ajoteillä. En oikeastaan huomannut nopeutta, tiesin sen luonnostaan, koska katselin hänen kasvojaan. Hänen suunsa oli hymyssä koska hän nautti vauhdista, se sai hänet tuntemaan itsensä vapaaksi. Nyt niin kauniin lämpimät topaasin väriset silmät olivat hieman tummemmat kuin yleensä. Jano poltteli Edwardin kurkkua, mutta hän kesti sen urhoollisesti, niin kuin aina minun seurassani.

Hahmotin utuisen sumun keskellä Charlien talon ja hymähdin haikeana, koska joutuisin pian lähtemään pois niin tutulta nahkapenkiltä. Edward ajoi autonsa tien kulmaan ja kääntyi minun puoleeni. ’’Bella. Minun on nyt käytävä metsästämässä mutta lupaan palata yöksi vierellesi. Et ehdi edes ikävöidä minua’’.

’’Kuinka se on mahdollista jos ikävöin sinua jo nyt?’’

’’Hupsu tyttö’’, Edward sanoi ja suuteli otsaani kevyesti. Katselin hänen autonsa jälkeen tyhjää katua ja päätin mennä sisälle, koska en uskonut, että ulos olisi viisasta jäädä sinne. Oli niin pimeää.

Astelin etuovelle ja aukaisin sen. Ovi hieman narisi ja köhisi itsekseen, mutta suostui kuitenkin tottelemaan tahtoani. Heitin laukkuni lattialle, ja laitoin kuluneen takkini naulakkoon. Astelin venytellen keittiöön ja huomasin kauhukseni, että siellä oli jotain joka ei kuulunut sinne.

Se oli hän.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

A/N: Sydämelliset kiitokset jälleen, ihanalle betaajalleni hannmille! Toivottavasti pidätte luvusta, yritin parhaani.
Kukakohan tuo salaperäinen mies on? It is a secret >: )
« Viimeksi muokattu: 22.03.2010 14:56:11 kirjoittanut Midnight-Sun »

Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (kolmas luku 22.3.2010)
« Vastaus #25 : 22.03.2010 15:38:59 »
Jatkoojatkoojatkoo!!!
Jälleen ihana luku..
Haa! Edi on saanu kilpailijan Bellan kyttäyksessä...  :)
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

E_Bella

  • Vieras
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (kolmas luku 22.3.2010)
« Vastaus #26 : 22.03.2010 15:55:52 »
Jesjes, jatkoa! :D
Ihanan pitkä luku<3<3  Ei miulla muuta tainnut olla..
Lainaus
Edi on saanu kilpailijan Bellan kyttäyksessä... 

Samaa minäkin ajattelin :D
Jatkoa! <3

CandyApple

  • wonderwoman
  • ***
  • Viestejä: 221
  • I'm a broken doll and you're the puppeteer.
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (kolmas luku 22.3.2010)
« Vastaus #27 : 22.03.2010 16:03:53 »
Jee kolmas luku  :)
Jatkoo nopeesti!
Mahtavaa, että tämä luku oli niin pitkä!
Ja tä koko tarina on niin ihanan salaperäinen  8)
Virheitä en löytänyt ja muutenkin sujuvaa tekstiä,
joten hyvä hyvä vaan ja jatkoo  ;)

-Candy
I don't know who invented high heels, but all women owe him a lot.
-Marilyn Monroe-

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (kolmas luku 22.3.2010)
« Vastaus #28 : 22.03.2010 16:51:12 »
Awww, ihana luku, mukavan pituinenkin. :)

Teksti oli muuten sujuvaa ja hyvää, mutta muutama yhdyssana virhe siellä oli.

Jatkoa pian! <3  :D
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

anonym.

  • tattinson
  • ***
  • Viestejä: 136
  • used to be hannm
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (kolmas luku 22.3.2010)
« Vastaus #29 : 22.03.2010 16:56:59 »
hei tää tais olla microsoft wordissa jopa 5 sivua pitkä :o
argh minä haluta tietää kuka tuo mystinen mies olla.
eipä tästä mitään ihmeellistä..

Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open

mellonami

  • ***
  • Viestejä: 194
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (kolmas luku 22.3.2010)
« Vastaus #30 : 22.03.2010 20:34:38 »
mielenkiinoinen ficti, vaikka juonesta onkin vaikea saada kiinniparaskin puhumaan
Toivon, koska uskon
uskon, koska rakasta
ja rakastan, koska toivon

kuppi_kahvia

  • ***
  • Viestejä: 67
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (kolmas luku 22.3.2010)
« Vastaus #31 : 23.03.2010 15:55:31 »
tää oli hyvä luku :) mut olisin kaivannu jo vähän selvennystä tohon mystiseen mieheen :|
ehkä sitten ensi luvussa, ihania nuo lopun rakkaudentunnustukset :)
i feel i can fly

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 481
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (kolmas luku 22.3.2010)
« Vastaus #32 : 25.03.2010 18:53:08 »
Ou... Ihana ficci! Menin melkein sanomattomaksi!  ;D
Viimeisin luku oli loistava, aivan lopun arvasin mutta silti sydän hypähti kurkuun -kuka tuo mystinen mies on? Haluan tietää!
Jatkoa vain nopeasti!

Midnight-Sun

  • Vieras
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (kolmas luku 22.3.2010)
« Vastaus #33 : 25.03.2010 21:07:14 »
SYDÄMELLINEN KIITOS KAIKILLE IHANILLE KOMMENTOIJILLE !
Olette super-mahtavia, mid likes you very much <3

Jatkoa olen parhaillani kirjoittelemassa, kamala probleema että miten kirjoittaisin jatkon. Kyllä minä keinot keksin, ei hätää ainakaan vielä.
Joten malttakaahan vielä odotella ~

Love, Mid

Midnight-Sun

  • Vieras
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (kolmas luku 22.3.2010)
« Vastaus #34 : 30.03.2010 10:01:00 »
Neljäs luku

 
Edward’s PoV.


Bella.


Hän teki kuolemaa, Alice näki sen. Minun heikko, pehmeä Bellani oli lipumassa poispäin minusta. Katseet eivät enää kohtaisi, kosketukset vaipuisivat unholaan.

Miksi se rakkain ja tärkein ihminen, niin ihminen, kärsi, vaikka itse olisi ollut valmis uhraamaan henkensä, koko olemassa olonsa hänen vuokseen? Ei hengelläni ollut enää merkitystä, enhän minä elävä kuollut pääsisi enää taivaaseen. Sieluni oli poissa, olin hirviö. Tappaja. Vampyyri.

Mutta vertauskuvallisesti, miksi juuri hän, jonka puolesta voisi uhrata kaiken?

Siksi juoksin, sen puolesta mitä minulla oli. Juoksin hänen puolestaan niin nopeasti kuin kykenin. Ilta oli hämärtymässä yöhön ja miljoonat tähdet tuikkivat iloisina taivaalla, vaikka ilon aihetta ei juuri nyt ollut.

”Edward”, Alice ajatteli ja näytti kuvan minun Bellastani.

’’Edward, minä rakastan sinua’’, Bella kuiskasi säröilevällä äänellään ja sitten hänen kauniit, ruskeat silmänsä sulkeutuivat.


Karjaisin vihaisena ja kiidin eteenpäin vielä nopeammin. Raivo antoi minulle vauhtia, suorastaan lensin.

’’Bella, taistele!’’ Osoitin sanani hänelle, minun viehkeälle Bellalleni. ’’Rakastan sinua’’, lisäsin mielessäni ja keskityin juoksemiseen.

 
~~


Bella’s PoV.
 

 Tukahdutin parkaisun, hän ei saisi kuulla minua. Minun täytyisi paeta ja nopeasti – ennen kuin hän huomaisi. Charlie oli töissä ja Edward metsästämässä, joten ainakin he olisivat turvassa.

Peruutin hiljaa taaksepäin. Mies ei ollut vielä nähnyt minua, toisaalta.. ehkä hän teeskenteli. Askel askeleelta suuntasin kohti ulko-ovea, mutta kompastuin mattoon ja kaaduin lattialle hyvin äänekkäästi. Tietenkään se ei jäänyt kuulematta mieheltä, vaan hän nosti katseensa ja virnisti.

Sisälläni vellova kauhu sai minut lamaantumaan, enkä siksi pystynyt muuta kuin peruuttamaan itseni kohti seinää miehen kävellessä rauhallisin, mutta varmoin askelin luokseni. Hän kumartui ja sipaisi leukaani voiton riemuisena.

’’Bella. Hienoa nähdä sinut jälleen’’, hän sanoi varomattoman lempeästi, kuin kiusoitellen, ja siksi ääni pelotti minua.

’’Kuka sinä olet?’’, sihisin hampaitteni lomasta.

’’Ah, syvimmät pahoitteluni. En ole käsittääkseni esitellyt itseäni, nimeni on Nicholas. Nicholas Walse’’.

’’Mitä. Sinä. Tahdot. Minusta. Nicholas?’’

’’Voi Bella, ei kiirehditä asioiden edelle. Tiedäthän miksi olen kotonasi?’’, hän tivasi minulta, mutta pudistin päätäni rivakasti. En todellakaan tiennyt, miksi tämä Nicholas oli täällä.

Hän siveli leukaani ja nauroi sitten kolkosti, ’’Katsos Bella, kerran – hyvin kauan sitten minun syytön veljeni Alexander pidätettiin. Tai no, miten ikinä tahtookaan sanoa syyttömän määritellä. Tiedäthän, että kun joku murhataan, syyllinen pitää vangita, ettei murhaaja voi enää koskaan satuttaa muita. Mutta… minun veljeni lavastettiin murhaajaksi. Hän oli vain väärässä paikassa, väärään aikaan – ne kaksi kohtalon ivaa mukanaan kantavaa tekijää saivat hänet vankilaan’’.

Katselin epäuskoisena hänen silmiään, ja pitkiä tummia ripsiä. Ehkä tarina oli totta, hyvin epätodennäköisesti kylläkin, mutta silti. Minua kuitenkin askarrutti, miten tämä kaikki liittyi minuun?

Hän katseli kasvojani ja huokaisi sitten jatkaen samalla hieman hiljempaa: ’’Sinun isäsi, Charlie Swan, pidätti hänet. Ja vaikka meinasin kerran pelastaa veljeni, isäsi esti yritykseni ja vuosi sitten veljeni kuoli. Hän oli sairas. Niin olisi kuitenkin tapahtunut joskus, mutta minä en saanut olla hänen kanssaan tukemassa häntä kuolinvuoteellaan’’.

En tiennyt mitä sanoa tai reagoida, mutta tiesin nyt, miksi hän oli täällä. Kostaakseen Charlielle minun kauttani. Näyttääkseen hänelle, kuinka oli kärsinyt. Charlie saisi kärsiä tyttärensä menetyksestä – minun kuolemastani.

En tiennyt mikä minuun meni, mutta silloin sisälläni kuohahti viha. Niin voimakas ja palava kuin pimeyden kuumin liekki – se raivosi sisälläni polttaen sydäntäni.
 
’’Sinä et koske Charlieen’’, murisin vihaisena, uhmakkaasti. ’’Etkä myöskään minuun!’’, huusin ja potkaisin miestä, niin kovaa kun pystyin. Ei, nyt en ollut heikko.

Nousin täristen seisomaan ja kaivoin puhelimeni taskusta. Valitsin Edwardin numeron, se oli ensimmäisenä luettelossa ja painoin nappia. Parin tuuttauksen jälkeen Edward vastasi – hänen ääntään tarvitsin nyt kipeimmin. Minulla ei ollut paljoa aikaa, mutta toivoin, että tarpeeksi.

’’Bella, onko kaikki hyvin?!’’, Edward ärähti. Kuulin kuinka metsän lehdet kahisivat hänen allaan – Alice oli nähnyt. Pidätin kyyneleitäni, minua pelotti suunnattomasti, vaikka muille en olisi halunnut myöntää.

”Auta”, kuiskasin kiihkeästi. Halusin sanoa vielä niin paljon, mutta en ehtinyt koska voimakas tönäisy kaatoi minut kumoon ja puhelin lensi kädestäni ja liukui monta metriä minusta kauemmas.

Nicholasilla oli kädessään metallinen harmaa ase, ja hän katsoi minua kasvot vääristyneinä vihasta. Ase osoitti minua hellittämättä ja katsoin sitä kauhuissani. Näinkö kaikki päättyisi, enkö saisi edes viimeisen kerran sanoa Edwardille, että rakastan häntä? Kuolisinko armottomaan kylmään luotiin?

Sillä hetkellä tajusin erään asian. Minä tiesin, että tällä kertaa tarina ei päättyisi onnellisesti. Prinssi oli kylläkin matkalla, mutta liian kaukana prinsessasta. Edward ei saapuisi ajoissa, tällä kertaa kukaan ei minua pelastaisi.

Minä kuolisin.

Ajatus kuulosti paljon kammottavammalta kuin silloin kun luulin että kuolisin äidin puolesta, pelastaisin hänet Jamesilta. Tietenkin nyt tavallaan kuolisin Charlien puolesta, mutta miten pystyin olemaan varma että häntä ei satutettaisi kun en olisi enää täällä?

’’Ei, sinun ei tarvitse tehdä tätä. Tiedän että sinun on ollut vaikeaa mutta -’’.

’’Turpa kiinni! Kyllä minä sinun kaltaisesi tiedän, rauhoittelette vain ja toivotte että pelastutte – mutta ei tällä kertaa, Bella. Näkemiin, Signorina’’, hän sanoi hymy huulillaan ja hieman tärisevin käsin, ampui.

Huutoni kuului varmasti kilometrien päähän, kun luoti upposi reiteeni. Vavahdin sikiö asentoon ja puristin jalkaani käsilläni, johon sattui enemmän kuin mikään tätä ennen. Kipu oli raastavaa, se ei loppunut eikä lipunut mielestäni pois, vaikka kuinka yritin.

Nicholasin voiton riemuiset kasvot muuttuivat utuisiksi, en hahmottanut ääriviivoja. En oikeastaan edes ajatellut mitään, sillä koko huomioni oli nyt suuntautunut kipuun.

’’Edward minä rakastan sinua’’, henkäisin viimeisillä voimillani niin lujaa kuin ikinä pystyinkään. Hän tietää sen – ikuisesti.


A/N: Tadaa! Tässä siis neljäs luku, ja todellakin toivon että pidätte. Olen pahoillani että se on lyhyt mutta uskon että siinä on enemmän jännitystä kuin edellisissä ~ ehkä?  ;)
« Viimeksi muokattu: 30.03.2010 10:48:50 kirjoittanut Midnight-Sun »

mellonami

  • ***
  • Viestejä: 194
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (neljäs luku 30.2.2010)
« Vastaus #35 : 30.03.2010 10:21:23 »
hieno luku. aloin vaan miettimään, miksi se ampui Bellaa jalkaan? Miksei vatsaan? ??? Tämä on tosin vain oma mielipiteeni, mutta jos Nic halusi Bellan kuolevan, miksi hän valitsi niin hmm epävarman tavan? Bellahan olisi kuollut todennäköisemmin, jos häntä olisi ammuttu vatsaan, päähän ym ;D
Toivon, koska uskon
uskon, koska rakasta
ja rakastan, koska toivon

Midnight-Sun

  • Vieras
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (neljäs luku 30.2.2010)
« Vastaus #36 : 30.03.2010 10:55:13 »
mellonami : anteeksi kun olen laittanut sen noin epäselvästi, korjailin sitä hieman. siis nic yritti ampua bellaa sydämeen mutta koska hänen kätensä tärisivät (nicillä on ''kahvikuppineuroosi'') hän ampui jalkaan.
olen todella iloinen että pidit, kiitos kommentista! *tanssii ilosta* :)

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 951
  • HUDI
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (neljäs luku 30.2.2010)
« Vastaus #37 : 30.03.2010 14:08:55 »
Ihana luku, tykkäsin. Jäi tommoseen jännään kohtaan, jatkoa pian!  ;D
Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

mellonami

  • ***
  • Viestejä: 194
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (neljäs luku 30.2.2010)
« Vastaus #38 : 30.03.2010 15:25:49 »
muuten lukee että uusi osa on tullut 30.2 eikö siinä pitäisi lukea30.3?
Toivon, koska uskon
uskon, koska rakasta
ja rakastan, koska toivon

E_Bella

  • Vieras
Vs: Ti amo - Minä rakastan sinua (neljäs luku 30.3.2010)
« Vastaus #39 : 30.03.2010 16:08:11 »
Voi ei. Onneks Nic ei osunu, kunnolla siis. ;)
Tälläsii kohtiin ei kyllä sais jättää ficcejä.  paraskin puhumaan :D
Mutta tykkäsin <3
Jatkoa toivoisin! ;)