Twilight: To life and blood (6.luku 4.8) | K-11 B/E, AU, romance

[kakku.]

Khih, ihana luku! Bellan lievä krapula ja jumalainen Edward Hauskaa!

Hetkonen, olinko juuri hommanut itselleni treffit?

Tuo loppu oli tosi hyvä.
Ja rakentava tais lähtee karkuun!
JATKOA!

[kuriwe]

Ihana ficci!!!!
Btw oon uus lukija. MOI!!
Bellan lapsuus oli aivan ihana!!
Oho aika paljo huutomerkkei.... 

[omputin]

Sait mustakin uuden lukian!
Tää on sairaann ihana.
laithan jatkoa taas pian
-omputin

[Lööperiikka]

Ihana! ♥ ♥ ♥
Uusi lukia on täälläkin. Osaat muuten kirjottaa tosi hyvin ja ihanasti. _{Tuntuu että kaikki on tätä lukiessa on ihanaa, mutta ei voi mitään...}
Jatkoa odottelen!

[CalaCala]

ihana<3<3 I lowe<3

[Jassuö]

Ihana! Jatkoo?

[Chcy]

Anteeksi kauheasti kun ei ole tullut jatkoa! Minulla on paljon kiireitä, sillä olen ylläpitäjäni  http://justkristen-site.blogspot.com/ ja http://keepawake.jouluserver.com/.
Sekä henk. kohtanen elämäni on ns. sekaisin .
Mutta, nyt kirjoitan uutta jatkoa, ja toivottavasti sen saan nopeasti ulos.
Kiitos, jos vielä luette! Ja jaksatte olla kärsivällisiä! I love u!

[Chcy]

A/N: Viides luku on täällä! Kommenteja? Tiedätteko muuten mitä tuo Sólo me... tarkoittaa? Ja mistä kappaleesta se on otettu?


5.luku
Myyty

Sólo me importa amarte
En cuerpo y alma como era ayer

Bella pov:
"Äiti?" huusin yläkerrasta hengästyneenä.
"Niin kulta?" Renée vastasi.
"Muistatko ne valkoiset kengät joita käytit siellä sukutapaamisessa? Tahtoisin laittaa ne jalkaan!" huusin.
"Edwardille varmaan riittää omat kenkäsi. Ei sinun tarvitse esittää", Renée kiusasi. Olimme tapelleet ja riemuinneet yhdessä sitä, että minulla oli Edwardin kanssa treffit.
"En minä esitä!" kiljuin vihaisena.
"No, ne on siellä sinisen lipaston alakaapissa" Renée kertoi nauraen.
"Kiitos!"
Kuulin äitini lopettavan tiskaamisen ja lähtevän yläkertaan. Hänen hiljaiset askeleensa kaikuivat portaissa. Hän pysähtyi ovelle katselemaan touhujani. Sillä hetkellä laitoin kenkiä jalkaani.
"Olet kaunis", Renée huomautti hiljaisuudessa.
"Kiitos", sanoin taas ja käänsin katseeni äitiini. Renée hymyili onnellisesti.
"Millaiset juhlat on tiedossa?" äiti kysyi.
"Angela pitää juhlat päättäjäisten kunniaksi", sanoin.
Katselimme toisiamme hiljaisuuden vallitessa. Äitini siirsi painoa vasemmalle jalalleen. Sitten auton ääni kuului pääkadulta.
"Edward tuli", sanoin ja uusi hymy piirtyi kasvoilleni.

Näytin kauniilta valkoisessa mekossani ja mahongin värisissä kiharoissani. Äitini pienet suloiset valkoiset kengät tuntuivat jaloissani ihanilta ja hymy oli liimaantunut kasvoilleni. Pieni sipaisu huulikiiltoa ja luomiväriä oli loihtinut kasvoilleni aivan uuden valon. Nämä olivat treffit. Edward Cullenin kanssa olevat treffit. Oli turha enää perääntyä. Olin ottanut vaalean ruskean nahkatakkini naulakosta ennen kun avasin ulko-oven. Edward istui Volvossaan ilman huolen häivää ja katseli minua kun astuin kuistille. Minä olen tänään se tyttö, joka menee Edward Cullenin kanssa treffeille. Hänen kanssaan treffeille.

"Hei", kuiskasin kun istuin autoon.
"Hei", Edward sanoi. "Minne ajetaan?", hän kysyi kun suljin turvavyöni.
"Angela asuu 13 Streetin varrella sellaisessa sini-" aloitin.
"Ai! Minä tiedän sen paikan", Edward nauroi. Hymyilin hämmentyneenä.
Lähdimme liikkeelle.
"Hienot kengät", Edward totesi hymyillen. Minä punastuin päästä varpaisiin. Mistä hän oli arvannut vitsailla juuri arkaan kohtaani?
"Öhm, mitä olet tehnyt tänään?" kysyin mahdollisimman viattomasti. Yritin oikeasti vaihtaa puheenaihetta.
"En mitään ihmeellistä", Edward nauroi yhä. "Entä sinä?"
"Kaikenlaista..." kuiskasin. Kiinnitin huomioni vasta nyt siihen, että Edward ajoi kauhean lujaa. En kuitenkaan uskaltanut mainita siitä sillä pelkäsin Edwardin huomauttavan tällä kertaa kiharoistani. Loppumatkan pysyimme hiljaa. Edwardia nauratti ja minua nolotti.

Olin hiukan hämmentynyt kun Edward pysäytti auton juuri Angelan talon eteen. Tai, ei 13 Streetillä ollut muita taloja joista välkkyi punaiset ja keltaiset valot ja ikkunat olivat samanvärisillä ilmapalloilla koristeluja. Angela oli tehnyt parastaan.
Kun avasin turvavyöni Edward hämmästytti minua taas. Hän oli nimittäin ehtinyt avaamaan oveni.
"Erittäin herrasmiesmäistä", totesin.
"Olkaa hyvä, arvon neiti", Edward sanoi ja kumarsi. Kikatin.

Kävelimme rinnakkain ovelle. Kumpikin yhtä jännittyneenä. Edward avasi oven sisälle musiikin valtaamaan taloon. Angelan koti oli todella kaunis. Isot valkoiset marmoripylväät ja massiivinen puutarha.
Juhlat olivat täydessä vauhdissa. Angela seisoi juuri portaiden juurella juomassa vaaleanpunaista drinkkiään. Pitkät tekoripset räpsyivät nopean musiikin tahtiin.
"Bell rakash!" Angela kiljui kun minä ja Edward tulimme eteisestä.
"Hei Ang!" nauroin. Angela juoksi halaamaan minua. En maininnut että vaaleanpunaista juomaa kaatui lattialle. Huomasin Angelan myös tuoksuvan alkoholille. Vatsassani pyöri. Ei enää tänä iltana.
"Voih! HIG! Minuh pitää mennäh! Tanssigaah!" Angela sössötti ja lähti hilluen kohti olohuoneen tanssilattiaa Ben kainalossa, joka oli odottanut häntä.

Me Edwardin kanssa vaihdoimme muutaman sanan valaistuksesta ja musiikista. Sen jälkeen suuntasimme istumaan pöytiin, jotka oltiin aseteltu tanssilattian viereen.
Emme puhuneet mitään. Kuuntelimme peräperään vain uusimpia listaykkösiä. Lady GaGan Poker Face alkoi jo tulla korvista ulos.
Viimeinkin tuli hiljainen kappale.
"Tiedätkö mikä tämä on?" Edward kysyi.
"En ole varma", sanoin.
"Piecesilta Red. Todella kaunis kappale", hän kuiskasi.
"Niin onkin", huokaisin.
"Haluatko tanssia?" Edward kysyi. Käänsin katseeni häneen päin ja hymyilin. "Haluan", sanoin.

Sen jälkeen Edward nousi seisomaan ja veti minun mukanaan. Hän käveli tanssilattiaa pitkin erääseen kaukaiseen reunaan ja kääntyi minuun päin.
"Minä en osaa tanssia", muistutin.
"Niin ajattelinkin", Edward nauroi.
Hän laski kätensä vyötärölleni ja tarttui käteeni. Minä katsoin häntä silmiin. Ensin askel vasemmalle, sitten oikealle. Liikuimme musiikin tahtiin.
Eikä kukaan nähnyt meitä, ei huomannut minun muutamaa epäonnistunutta askeltani. Minä nautin hetkestä, olla tänään vain treffeillä Edward Cullenin kanssa.


Ja kiltit! Elän kommentejen vuoksi Ne piristää todella paljon päivääni.

[Sarkku]

Uuu...
Ihana ficci!
Jatkoa piakkoin?

[annamaU-]

äää uiiiiii ihana ! Parhaimpii ficcejä mitä oon lukenu 
En huomannut virheitä ja teksti kulkee eteenpäin sujuvasti, hienoa !
JATKOA IHMEESSÄ ,KIITOS <3

[Chcy]

Lukasin tämän tarinan huvikseni pitkän ajan jälkeen, ja huomasin olevani valmis kirjoittamaan jatkoa (:  Ollaanko innokkaita kuulemaan? Jatkoa tulee joka tapauksessa.


-Chi

[anonym.]

Ollaanko innokkaita kuulemaan?

no totta ihmeessä ollaan innokkaita! Jatkoa ollaan ainakin täälläpäin odoteltu sormet syyhyten

-hannm

[Sarkku]

Samaa mieltä hannm'in kanssa!
Jatkoa todellaki!

Sarkku

[iituska]

Luinkin tämän ficin jo joku aika sitten putkeen, mutta en ole muistanut kommentoida..
Minusta ainakin todella mielenkiintoinen ficci ja olisi todella mukava saada pian taas jatkoa!
Hyvin kirjoitettu, enkä löytänyt virheitäkään.
Jatkoa!

iituska

[Chcy]

Seuraava luku on betallani ^^


-Chi

[phoebeZ]

uusi lukija ilmoittautuu.
pakko myöntää, että eka olin silleen njääh, mutta kun luin eteen päin tätä, niin aloin tosiaankin tykkämään. (;
ihana idea, kivan erilainen muihin verrattuna.
voi kumpa, Bellalle ja Edille tulis jotain.. : >>
nyt vaan jatkoa
kiitoksia ♥

[Chcy]

Uusi luku (:
Miten musta tuntuu, että tää mene LIIAN nopeesti?

-

6.luku
Keilausta ja kaatoja0

Bellan näkökulma:

”Minulla oli hauskaa”, sanoin kun Edward ja minä jäimme seisomaan talomme edustalle. Hän hymyili innoissaan, niin kuin minäkin tein.
”Samoin.”
Ehkä hiukan liiankin läheisen ja hellän tanssimme jälkeen, me kummatkin olimme ujon näköisinä eronneet toisistamme ja kävelleet vierekkäin istumaan tanssilattian tuttuihin pöytiin. Muutaman juoman, olin varma etten juonut alkoholia, ja jutusteluhetken jälkeen olimmekin valmiita lähtemään. Kumpikaan ei ollut saanut mitään irti illasta. Tai, olinhan minä. Olin saanut ensimmäistä kertaa tanssia pojan kanssa niin lähekkäin. Ilman olemasta alkoholin alaisena.
”Minun täytyisi lähteä”, Edward totesi ja käänsi katseensa. Huomasin liian myöhään, että olin tuijottanut häntä kuin idiootti ja muistellut iltaamme.
”Juu, minunkin täytyisi olla jo nukkumassa”, totesin. Hetken hiljaisuuden jälkeen Edward loi minulle vielä yhden pienen hymyn ja kääntyi autolleen. Pettymys lankesi ylleni.
En edes tiennyt, mitä olin odottanut. Ja nämähän olivat meidän ensimmäiset treffit. Mutta edes pienen pieni pusu poskelle olisi auttanut asiaa. Tai uusi kutsu, jonnekin uuteen paikkaan. Vai oliko Edward taaskin niitä 'saamattomia poikia', jotka eivät osanneet laittaa mitään alulle. Epäilin sitä. Saatoin myös olla puolueellinen.
”Niin!”, hän hengähti ja kääntyi minuun päin. Edward kiristeli hampaitaan hermostuneen näköisenä..
”Niin?”
”Ei, ajattelin vain, jos haluat sitten lähteä jonakin päivänä kanssani..., tuota.., vaikka keilaamaan”, hän möläytti. Minä punastuin. Tämä oli aina ollut piirre, jota inhosin eniten itsessäni.
”Kai se käy”, sanoin.
”Niin.”
”Niin?”
”Vaikka huomenna?” hän kysyi arkaillen.
”Vaikkapa huomenna”, toistin ja hyväksyin kutsun. Yllätyin, kun Edwardin kasvoille lennähti uusi kirkas ja iloinen  hymy. ”Hyvää yötä, Bella!”, hän sanoi ja kapusi autoonsa, startaten hetken päästä pois paikalta.
Minä hengähdin hermostuksissani ilmat pihalle ja innoissani avasin oven avaimillani. Sisälle päästyä potkaisin hurmaamiskenkäni nurkkaan ja viskasin takkini naulakkoon. Kuitenkin omatunnon puuskassa, asettelin takkini uudelleen ja tällä kertaa paremmin.
Hypähdellen kävelin eteisestä kohti portaita, kunnes olohuoneen nurkkaan syttyi jalkalamppumme. Jalkalampun vieressä, vihreällä nojatuolilla, istui äitini ja katseli minua.
”Hei”, kuiskasin rikkoen syvään hiljaisuuden.. Hän näytti vihaiselta. Renée ei vastannut.
”Onko kaikki hyvin?” ihmettelin. Sitten hän yllätti minut hyppäämällä sohvalta nauraen ja taputtaen käsiään. Oliko hän kunnossa?
”Sinulla on uudet treffit!” hän kirkui. Pyöräytin silmiäni. ”Niin on”, tunnustin.
”Voi, Bella! Millainen hän on? Oliko teillä hauskaa? Ethän sinä osaa edes keilata? Mitä oikein puet!? Mitä Edward sanoi? Mitä sinä tunnet häntä kohtaan?”, äitini kyseli innoissaan.
”Voi, Renée! Hän on oikein mukava. Meillä oli hauskaa. En ole siitä oikein varma. En edes vielä tiedä. Ei mitään erikoista ja tunteista en osaa vielä kertoa. ”, vastasin kaikkiin ja punastuin. Äitini näki sen.
”Sinä pidät hänestä!”
”Ehkä hiukan”, kuiskasin.
”Nopeaa toimintaa”, Renée nauroi. Minäkin päästin pienen hihityksen karkaamana huuliltani.
”Mutta sinun täytyy kyllä nyt kipittää nukkumaan. Huomenna saat sitten pitää hauskaa”, äiti sanoi ja iski silmää. Huokaisin kyllästyneenä.

-

Pikaisen meikinpesun, yövaatteiden vaihdon ja hiustenharjauksen jälkeen oleilin tyytyväisenä omassa vuoteessani. Olin kohottautunut istumaan, jotta voisin katsella ikkunasta tähtitaivasta. Mieleni juoksi valtoimenaan niin rauhallisessa tilassa. Olin viimeinkin päässyt ajattelemaan.
Edward Cullen asui yksin, hän oli 19 vuotias. Carlisle ja Esme, hänen vanhempansa, asuivat luultavasti Euroopassa. Hänellä oli hyvin erikoiset ja kauniit kultaisen, ruskean ja syvän punaisen värin sekoittamat hiukset, jotka olivat huolitellusti vedetty taakse. Siltikin, ne näyttivät usein olevan täydellisesti sekaisin. Se saattoi johtua siitä, että hän haroi niitä vähän väliä.
Edward tuoksui hyvältä. Sitä oli vaikea asettaa mihinkään kategoriaan. Se oli yksinkertaisesti miellyttävä tuoksu.
Hänellä oli hailakan vihreät silmät. Niiden todellisen värin erotti vain aivan läheltä. Ihmettelin sitä tiedon määrää, mitä olin näiden päivien aikana hankkinut.
Edward sai minut hermostumaan ja minusta tuntui aina, että tunsin hänet täydellisesti. Vaikka olimme tunteneet vain muutaman päivän. Uskoin hänen olevan kiinnostunut minusta, sillä kummatkin nauttivat toistensa seurasta. Välillä ajattelin kohdanneeni vuosien takaisen ystävän, joka oli kaivannut minua. Huomasin kaipaavani häntä tälläkin hetkellä.

Painoin pääni väsyneenä tyynyyn, tähtien katselu sai nyt riittää. Edward Cullen ei jättänyt minua kuitenkaan rauhaan. Kaikki ystäväni: Jessica, Angela ja Lauren olivat aina seurustelleet. Kukaan heistä ei ollut tälläkään hetkellä sinkkuja. Minun kokemukseni pojista olivat niin vähäiset, etten niistä uskaltanut koskaan kellekään edes mainita. Edwardin kanssa tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että halusin olla hänen kanssaan. Hän oli viimeinen asia, jota ajattelin kun nukahdin.
Muistin vain, miten olin teipannut hiekkaisen ja kuluneen punaisen paperisydämen sänkyni päätyyn, kiinni siniseen tapettiin.

-

Aurinko paistoi suoraan ikkunasta keittiön pöytään. Minä olin kietoutunut vilttiini ja työntänyt tossut jalkaani ennen kun talsin aamulla keittiöön. Lämpimän peiton alta oli inhottavaa nousta viileään ilmaan. Join tyytyväisenä teetäni ja nakertelin ranskanleipääni vähitellen nurkista. Äitini oli jo aamutuimaan lähtenyt töihin ja jättänyt minut aivan yksin. Olin löytänyt pienen paperin palan pöydältä.

Rakas, Bella!
Lähdin jo töihin, tulen vasta kymmenen jälkeen.
Renée

Äitini kiemuraista käsialaa oli ollut aina vaikeuksia lukea, mutta nyt sain siitä täysin selvää. Hän oli lääkäri, ja työ vaati äidiltäni paljon aikaa. Täytyi olla usein hälytysvalmiudessa. Hän oli Phoenixin loistavimpia kirurgeja. Ohimennen muistin, että Carlisle Cullen oli myös lääkäri. Äitini tutustui häneen aikoinaan Forksissa.
Timanttisydän raapaisi ihoani kun nostin pöydältä lehteä lähemmäksi. Silloin vasta huomasin kiinnittää siihen huomiota. Aurinko loi siihen pieniä säteitä, jotka kimpoilivat sinne tänne loistaen. Ystäväni Forksista, jota en vieläkään tuntenut. Miksi se oli niin suuri salaisuus, etten saanut tietää hänen henkilöllisyyttä. Halusin niin kovasti tietää.
Aamiaisen jälkeen suunnistin suihkuun ja valitsin vaatteet päälleni. Ajattelin käydä tänään kirjastossa, ennen Edwardin tuloa. En yhtään tiennyt, moneltako hän saapuisi.
Normaalit siniset farkkuni ja ruskea poolopaita saivat kelvata. Tyytymättömänä kihartuviin hiuksiini, pujotin ne ponihännälle ylös takaraivolleni.

Iltaan mennessä, olin kahminut kasaan mukavan määrän luettavaa. Olin taas sortunut ja lainannut Jane Austinin Ylpeys ja Ennakkoluulon. Se oli aivan loistava kirja, täynnä romantiikkaa ja draamaa. Yksikään kohta ei jättänyt kylmäksi ja ihailin Austinin tapa kirjoittaa. Itsekin pidin kirjoittamisesta. Siitä oli tullut oikeastaan tapa, kun koin voimakkaita tunteita, raapustin ne ylös paperille.

-

Mielestäni farkkuni ja paitani sopivat hyvin yhteen. Halusin koristaa asukokonaisuuttani, ja lisäsin timanttisen kaulakorun kaulalleni. Olin vuosien varrella huomannut olevani erittäin surkea valitsemaan asuja. Tämä kokonaisuus vaikutti lupaavalta.

Samaan aikaan kun edellisenä iltana, olin jo valmis treffeille. Emme eilen olleet sopineet aikaa, mutta uskoin hänen tulevan pian. Ja toden totta, Edward pysäköi Volvonsa normaaliin paikkaansa pihatien varrelle. Katselin hetken ikkunasta, kun hän nousi ja sulki oven. Hän lähti talsimaan kohti taloamme.
Olin täydellisen hermostuksissani kun juoksin eteiseen ja laitoin kenkäni jalkaan. Nappasin myös takkini käsivarrelle. Päätin jättää laukkuni kotiin. Vai ottaisinko sen mukaan? Tapeltuani mielessä, hän keskeytti sen pienellä koputuksella oveen. Sydämeni pysähtyi.
”Hei!” huudahdin, kun avasin oven ja Edwardin naama pilkisti ulkoa.
”Hei”, hän sanoi ja hymyili ilahtuneena. Päätin jättää laukkuni kotiin.
”Menemmekö?”, hän kysyi ja nyökkäsin. Pääsimme autolle ja pian olimme sisällä. Turvavyöt tiukasti kiinni.
”Miten päiväsi on mennyt?” kysyin. Pelkästään muodon vuoksi.
”Hyvin, entä itselläsi?”
”Kävin kirjastossa”, sanoin. Ääneni kuulosti kyllä enemmänkin tunnustukselta. Se sai Edwardin nauramaan.
”Miten kuulostat niin pelokkaalta?” hän kysyi vieläkin nauraen.
”Itse asiassa, en todellakaan osaa keilata”, tunnustin.
”Ei hätää, minä voin opettaa”, Edward sanoi. Hymyilin hänelle helpottuneena. Toivottavasti en nolaisi itseäni täydellisesti.

Loppu matkan me kuuntelimme radiota. Keskustelimme samalla musiikista. Se alkoi siitä, kun mainitsin erästä kappaletta kivan kuuloiseksi. Edward alkoi puhua hänen suosikeistaan. Ja pian huomasimme musiikkimakumme olevan samanlaisia. Vertailimme yhdessä kappaleita.
”Muse!”, kiljahdin kun tuttu kappale alkoi soimaan.
”Pidätkö sinä tästä?” hän kysyi epäillen ja nosti kulmiaan. Edward nojautui ja sääti voimakuutta lujemmalle.
”Todellakin”, nauroin. ”Etkö itse pidä?” kysyin. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi.
”Taidanpa pitää”, se oli kuin piilotettua flirttiä. En koskaan, ikimaailmassa, ollut flirttaillut. Eikä kukaan ollut flirttaillut minulle. Eikä minulla ollut ylipäätänsä kokemusta miten sitä edes tehtiin. Mutta tunsin kylmien väreiden kulkevan pitkin selkärankaani aivan niskaan asti, kun huomasin Edwardin katseen vaeltelevan pitkin kasvojani, alas kapeaa yläruumistani. Kohti lantiota ja sitten jaloilleni. Sen jälkeen hän katsoi minua silmiin. Vetäisin kiivaasti henkeä.

-

Tämän takia, minä en keilaa. Edward, joka oli jo melkein kahdellasadalla pisteellä minua edellä, teki taas uuden kaadon. En tajunnut, miten hän pystyi siihen. Nopea taivutus eteenpäin, käden kaareva liike ja pam. Kaato!
Kuvaruudulle välähti innostunut pomppiva keila joka hyppi ympäriinsä ja hurrasi. Minä, jonka saldona oli jo yksi kaatuminen ränniin ja kompastuminen kesken vuoron, olin jo kerennyt nolata itseni. Ja koko sen ajan, olin pelannut rännipalloa. Edward palasi viereeni istumaan hymyillen iloisesti. Hän vilkaisi pisteitä ja nappasi sitten toisen limsapullon ja hörppäsi hiukan sitä kirpeää sokerilitkua. Minä istuin suu tiukasti mutrussa.
”Sinä olet hyvä...”, sanoin. Edward pyöräytti silmiään.
”Olen vain luonnon lahjakkuus”, kuulinko pientä itsekehua?
”Et sinä ole edes huono”, hän sanoi ja kumartui lähemmäs hymyilemään. Onneksi olimme päässeet muista ihmisistä jo tarpeeksi kauaksi.
Vilkaisin omia sinipunaisia kenkiäni. Ne olivat karmivat. En tiedä miten Edward teki sen, mutta hän näytti hyvältä niissäkin.
”Minun vuoroni”, huokaisin hetken jälkeen. Edward irvisti. Kävelin epäröiden penkiltä puiselle alustalle. En edes uskaltanut ottaa vauhtia.
En edes tiedä mitä tein, kun pallo lensi ilmassa ja osui rataan. Minä horjahdin ja lensin naamalleni. Summeri alkoi soimaan kiivaaseen tahtiin, ilmoittaakseen jonkun koskeneen rataan. Murisin vihaisesti. Edward tuli pelastamaan minut ja nosti ylös.
”Kiitos”, kuiskasin.
”Tämä ei taida olla aivan sinun lajisi”, hän totesi.
”Hah!” naurahdin ja ravistelin päätäni.
”Minun täytyy selvästikin hiukan opettaa sinua”, hän sanoi ja siirtyi seisomaan taakseni. Hänellä oli uusi keilapallo jo mukana ja antoi sen käteeni.
Edward oikea käsi kulki pitkin olkapäätäni kyynärpään ohitse pitämään kädestäni kiinni. Hän tuntui hyvin lämpimältä. Minulla ei koskaan ole ollut näin läheistä ihokontaktia kenenkään kanssa. Edes Edwardin. Hän laski vasemman käden vatsalleni, pitäen minut oikeassa asennossa.
Se tuntui aika kömpelöltä, mutta hän sai kun saikin ohjattua minut oikein.
”Seuraa liikettäni”, hän kuiskasi korvaani. Edwardin pää nojasi olkapäähäni. Hän lähti kumartumaan. Edwardin rinta painoi mukavasti selkääni. Lähdimme taivuttamaan kättä taaksepäin ja hän heilautti sen ripeällä liikkeellä eteenpäin. Se irtosi automaattisesti oikeassa kulmassa kädestäni ja lähti kierimään kohti maaliaan. Se teki pienen kaarteen, ennen kun teki täyskaadon.
Huomasin punastuvani ja hämmästyksestäni suuni avautui raolleen.
”Eihän se ollut vaikeaa?” hän nauroi.
”Heh, ei sinun kanssasi”, totesin. Hän päästi minusta irti, menimme laskemaan pisteitä. Edward vilkaisi tulostaulukkoon ja kysyi: ”Tarvisteko vielä apua?”
”Taidan tarvita”, totesin. Oikeastaan, halusin hänen vain pitävän minusta taas kiinni. Huomasin punastuvani, mutta käänsin katseeni nopeasti pois.

-

Kun pääsimme ulos keilahallilta, huomasimme ulkona satavan
”Tälläpä on alkanut satamaan”, sanoin ääneen. Se oli tosiaan harvinaista. Edward nyökkäsi. Jäimme seisomaan kuistin eteen odottamaan, että sade lakkaa. Minulla oli takki kiedottuna tiukasti ympärilleni, mutta tunsin silti kylmän ilman hiipivän ympärilleni.
”Onko sinulla kylmä?”, Edward kysyi. Hän katseli minua arvioiden. Katsoin häntä hetken silmiin, mutta käänsin katseeni pois.
”Hiukan”, kuiskasin myöntävästi. Hän huokaisi ja kääntyi minuun päin. Edward nappasi minut halaukseen, ja ilman käskyjä, työnsin käteni Edwardin takin sisään ja kiedoin ne hänen ympärillensä. Painoin tyytyväisenä pääni hänen rintaansa vasten ja hengitin hitaaseen tahtiin sateen sekä Edwardin tuoksua, ja ihmettelin  miten hyvin ne sointuvat yhteen.

[Lööperiikka]

Awws ihana.
Bella keilaamassa, hah varmaan hauska näky.
Kirjoitat todella hyvin ja kuvailet myös. Pystyn kuvittelemaan kaiken pienen pääni sisällä täydellisesti.
Jatkoa! <33

[raww!]

Olen tästä pari kolme ekaa lukenu joskus, kun en ollut vielä rekistöröitynyt tänne ja olin sitten unohtanut tän "/

Tämä on aivan ihana kohta:

Edward vilkaisi tulostaulukkoon ja kysyi: ”Tarvisteko vielä apua?”
”Taidan tarvita”, totesin. Oikeastaan, halusin hänen vain pitävän minusta taas kiinni. Huomasin punastuvani, mutta käänsin katseeni nopeasti pois.

Niin sulosii on molemmat =3
Äkkii jatkoa laita kiltti


~raww!

[sajusa]

Tää on aivan IHANA!!! Ed ja Bella on niin sulosia...
Odotan jatkoa!

~sajusa