Kirjoittaja Aihe: FF100: Oikea velho, draama, Sallittu, Neville  (Luettu 2522 kertaa)

Charla

  • Neville-addikti
  • ***
  • Viestejä: 117
FF100: Oikea velho, draama, Sallittu, Neville
« : 25.08.2007 20:34:57 »
Title: Oikea velho
Author: innocence
Rating: Sallittu
Genre: Draama
Summary: Miltä Nevillestä tuntui, kun hän ensimmäisen kerran tajusi kykenevänsä taikomaan?
FF100: 001. Alku

A/N: Ensimmäinen ficcini FF100:n, 99 vielä jäljellä. Aiheenani on luonnollisesti Neville Longbottom, kuten pystyittekin jo päättelemään. Taulukon sanoista 001. Alku liittyynee siis tähän ficciin. Lukeminen ja kommentoiminen olisi oikein ystävällinen teko.

Oikea velho

Nevillen vatsassa kouraisi ikävästi, kun hän vain ajattelikin tulevaa tapaamista isosetä Algien kanssa. Ei olisi ensimmäinen kerta, jos setä päättäisi koetella hänen velhon kykyjänsä tällä kertaa vaikkapa sulkemalla hänet kaksin samaan huoneeseen räiskeperäisen sisuliskon kanssa tai kenties sytyttämällä hänen hiuksensa tuleen puolivahingossa. Pyöreän pojan huulet supistuivat pelokkaasti suppuun ja hän yritti itsepintaisesti olla ajattelematta kaikkea, mitä isosetä vielä olikaan jättänyt kokeilematta.

Ja miten häntä toruttaisiinkaan teepöydässä! Kirkas puna nousi pojan kasvoille ja jälleen kerran hän toivoi kaikesta sydämestään, että hänet jätettäisiin täysin huomiotta keskustelun aikana.

Vierailun alku kuitenkin noudatti tavallista kaavaa. Algie ja Enid tulivat, istuutuivat teepöytään ja aloittivat keskustelun siitä, miten huolissaan olivat Frankin pojasta. Siinä sivussa he tuumailivat, olisiko mahdollista, että Nevillen kyvyt pysyttelivät vain sinnikkäästi piilossa. Huolimatta siitä, että yksikään paikalla olevista ei sanonut tähän mitään, Neville kyllä luki heidän ilmekkäiltä kasvoiltaan kaiken – vastaus oli kieltävä.

Sinne tänne mummi lohkaisi pisteliäitä kommenttejaan muun muassa siitä, miten Neville oli aivan liian mieltynyt suklaasammakoihin. Enid tosin yritti paikkailla tätä kommenttia sanomalla, että sehän oli vain tervettä lapsenpyöreyttä, mutta kuten arvata saattoi, eipä se paljoa nolostuneen pojan olotilaa kohentanut.

Aihetta seurasi toinen, kuten mummin paheksuva puhe siitä, että Neville oli kerännyt itselleen jo ainakin kaksi lipastollista pinkkejä purukumipapereita, sekä Algien huvittunut muistelu siitä, miten poika oli viisivuotiaana ollut lähellä hukkumista, mutta kuinka hän tietysti oli vain sauvaansa heilauttamalla pelastanut tämän kuoleman syövereistä. Neville tuijotti isosetäänsä hieman kosteat silmät laajentuneina kateellisuudesta.

Siinä vaiheessa mummi ja Enid alkoivat valmistaa teetä ja Algie pyysi Nevilleä mukaansa savuille. Poika seurasi alistuneena isosetäänsä parvekkeelle ja istahti sitten toiseen tuoleista. Algie ei kuitenkaan sytyttänyt yhtä paksuista sikareistansa, vaan viittasi Nevilleä seisomaan. Poika katsoi häntä hieman varuillaan, mutta nousi kuitenkin tuolistaan.

”No niin, Neville, näin miesten kesken olen vakavasti sitä mieltä, että meidän pitää tehdä tuolle tilanteellesi jotakin”, Algie aloitti luoden merkitsevän katseen siskonsa lapsenlapseen. Neville tuijotti häntä suu auki pudistaen päätään lähes huomaamattomasti. ”Älä nyt, poikaseni. Tule tänne.”

Mutisten jotakin epäselvää pelokkaasti poika palasi isosetänsä luokse. Tämä hymyili, tarttuen sitten äkkinäisesti häntä vyötäisiltä ja asettaen hänet parvekkeen kaiteelle. ”Helpostihan tämä käy”, mies hihkaisi iloisesti ja kiersi sitten kätensä Nevillen nilkkojen ympärille. Sitten hän tönäisi tätä sen verran, että tämä jäi roikkumaan ilmaan pää ylösalaisin. Veri pakkaantui pojan aivoihin ja hän älähti äänekkäästi, kun parvekkeen ovi aukeni jälleen.

”Algie, mitä sinä teet?” hän kuuli Enidin kysyvän. ”Tulin ilmoittamaan, että tee on valmista.”
”Jo nyt? Sehän hienoa!”

Ote Nevillen nilkoissa herpaantui ja irtosi, ja poika ehti vain tiedostamaan kuinka hän menetti korkeutta. Tuuli suhisi korvissa ja hän liisi ohi neljännen kerroksen, kolmannen, toisen, ja maa vain lähestyi lähestymistään. Hiljainen tömähdys kiiri ilmoille, kun hän saavutti maanpinnan.

Neville kääntyi katsomaan kulmat hienoisesti rutussa viidennen kerroksen parveketta, jossa Algie ja Enid taputtivat käsiään haltioituneena, mies huutaen olevansa ylpeä ja aina tienneensä tämän hetken tulevan. Kesti hetken, ennen kuin poika itse tajusi, mitä oli meneillään.

Hän nimittäin seisoi. Hän oli vahingoittumaton. Hän hengitti, eikä mitään ei ollut katkennut. Nyt mummikin oli jo rynnännyt parvekkeelle iloa ja tyytyväisyyttä pursuava katse silmissään. Neville ynähti kelaten tilannetta päässään yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes vihdoin tiedosti, mitä oli tapahtunut. Hän oli taikonut! Voi, hän oli ihan totta taikonut! Hän oli tippunut ja silti selviytynyt. Poika maisteli näitä lauseita suussaan, silmät loistaen intoa.

Hän oli velho. Mikään muu ei tuntunut tärkeämmältä sillä hetkellä, ei mikään muu. Nyt olisi paljon todennäköisempää, että hän pääsisi Tylypahkaan ja jos hän pääsisi sinne… Voi, sitä hän ei pystynyt edes ajattelemaan! Ei enää ikinä inhottavia ja nöyryyttäviä keskusteluita hänen jälkeenjääneisyydestään! Ei enää ikinä inhottavia kokeiluja, joilla yritettäisiin testata hänen kykyjään!

Hän hädin tuskin huomasi, kuinka hän peittyi Enidin halaukseen ja kuinka tämän onnenkyyneleet valuivat pitkin hänen kaulaansa, tai kuinka mummi taputti häntä olkapäälle rohkaisevasti.

Sillä hän oli kuin olikin oikea velho, eikä kukaan sitä enää pystyisi kiistämään.
« Viimeksi muokattu: 02.01.2010 01:06:14 kirjoittanut Arte »

Eeyore

  • Radamsa
  • ***
  • Viestejä: 1 875
  • Karo-muoks || Ei Eyeore, ikinä.
    • Loista Tähti, loista.
Re: FF100: Oikea velho, draama, G/Sallittu, Neville
« Vastaus #1 : 26.08.2007 22:40:32 »
Tämäpäs oli mukava ficci ^^ semmoisen lämpöisen oloinen.
Tuossa itse tarkistin joku aika sitten jotain Viisasten Kivestä ja tämän kohtauksen luin juuri, missä Neville kertoi miten hänen kykynsä olivat tulleet esille. Oli mukava, kun kirjoitit siitä miten se olisi voinut tapahtua, aivan kuin se olisikin ollut osa kirjaa :D
Kirjoitustyyli ei tökkinyt ollenkaan, juoni kulki hyvin matkallaan enkä virheitäkään huomannut. Hyvin lähti tämä FF100 liikkeelle :D
Lainaus
Sillä hän oli kuin olikin oikea velho, eikä kukaan sitä enää pystyisi kiistämään.
Täysin samaa mieltä. Osuva loppu. Kiitos, tää oli ihana, kaunis ja mahtava ^^


"Sie oot vähän niinku vähä-älynen pikkusisko, jota miulla ei oo koskaan ollu."
Naakkapuiston istuva päällikkö Märkäpuuma
Lucius/Narcissa | 67/100

Proserpina

  • ***
  • Viestejä: 56
Re: FF100: Oikea velho, draama, G/Sallittu, Neville
« Vastaus #2 : 27.08.2007 13:46:20 »
Mä tykkäsin tästä ficistä. Tunnelma oli jotenkin kivan rauhallinen ja mun mielestä toit Nevillen ajatusmaailmaa hyvin esiin, varsinkin esimerkkitapaukset pojan nöyryyttämisestä oli hyviä (kuten ne räiskeperäiset sisuliskot).

Lainaus käyttäjältä: "innocence"
Kirkas puna nousi pojan kasvoille ja jälleen kerran hän toivoi kaikesta sydämestään, että hänet jätettäisiin täysin huomiotta keskustelun aikana.

Tämä oli suosikkikohtani. Juuri tuollainen hän on minun mielikuvissani. Hyvä aloitus tosiaankin  :D
- Minäkö siirtäisin kelloani, ei, en koskaan! Passepartout huudahti kiivaasti.
- Niin mutta se ei muutoin täsmää auringon kanssa.
- Sen pahempi auringolle, hyvä herra!

Charla

  • Neville-addikti
  • ***
  • Viestejä: 117
Re: FF100: Oikea velho, draama, G/Sallittu, Neville
« Vastaus #3 : 28.08.2007 21:47:21 »
Kommentteja, ihanaa! Eilen tullessani Finiin ja tajutessani saaneeni kommentteja, olin ponnahtaa ilmaan silkasta ilosta.

Eeyore: Kaikki kunnia Popkalle siitä, että tajusin kirjoittaa tästä aiheesta, hän sitä nimittäin ehdotti!
Kommenttisi lämmitti mieltä oikein paljon, suuri kiitos siitä. Toivottavasti onnistun sitten tulevissakin FF100-ficeissäni vähintäänkin yhtä hyvin kuin tässä, jos oli hyvä aloitus mielestäsi.

Proserpina: Kiitos sinullekin hirveästi! Piristit päivääni kommentillasi. :) Mielestäni Nevillen ajatusmaailman esilletuominen on aina ollut hieman vaikeampaa, kuin muiden hahmojen, mutta sitähän mukavempaa on yrittää hänestä kirjoittaa.

Enkeliprinsessa

  • Luihuisen Vampyyri
  • ***
  • Viestejä: 431
  • Would you be my vampire...?
Re: FF100: Oikea velho, draama, G/Sallittu, Neville
« Vastaus #4 : 07.09.2007 08:48:25 »
Puolivahingossa eksyin lukemaan tämän x)
Ja todella ihana ja sellainen rauhallinen ficci.
En ole montaa ficciä lukenut, joissa olisi Neville, ja vielä pääosassa.
Osasit kuvailla mielestäni Nevillen juuri sellaiseksi kuin olen itse hänet ajatellut, ja millaiseksi J.K. Rowling on kirjoissa hänet kuvannut.
Tosi kauniisti ja hyvin kirjoitettu, sekä elävästi. Tapahtumat oikein näki sielunsa silmin x)

Taki

  • ***
  • Viestejä: 258
Re: FF100: Oikea velho, draama, G/Sallittu, Neville
« Vastaus #5 : 18.09.2007 20:50:44 »
Voi, tämä oli oikein kiva. Neville oli tässä kuvattu juuri sellaiseksi mitä olettaisinkin hänen olleen ennen kouluun pääsyä. Tässä oli myös hienosti kerrottu hänen häpeäntunteestaan ja noista vähän ahdistavista ja loukkaavista keskusteluista. Todella suloinen ficci ja tietääkseni ensimmäinen Neville-ficci, jonka luin (: Tuo oli jotenkin ihana kohta, kun Nev osoittautuikin velhoksi. Sellaista ihanaa onnistumisen tunnetta, pidin noista Enidin onnenkyyneleistä.

Lainaus käyttäjältä: "innocence"
Ei olisi ensimmäinen kerta, jos setä päättäisi koetella hänen velhon kykyjänsä tällä kertaa vaikkapa sulkemalla hänet kaksin samaan huoneeseen räiskeperäisen sisuliskon kanssa tai kenties sytyttämällä hänen hiuksensa tuleen puolivahingossa. Pyöreän pojan huulet supistuivat pelokkaasti suppuun ja
Tässä kohdassa oli pari hämäävää juttua. Minun käsittääkseni ne räiskeperäiset sisuliskot olivat jotain Hagridin omia jalostuksia, eli eivät varmaankaan voineet vielä tässä vaiheessa olla tuttuja Nevillelle. Ja sitten tuo 'supistuivat suppuun' oli vähän hassua toistoa. Mutta muuten kiva kohta tämäkin!

Lainaus
Sinne tänne mummi lohkaisi pisteliäitä kommenttejaan muun muassa siitä, miten Neville oli aivan liian mieltynyt suklaasammakoihin. Enid tosin yritti paikkailla tätä kommenttia sanomalla, että sehän oli vain tervettä lapsenpyöreyttä, mutta kuten arvata saattoi, eipä se paljoa nolostuneen pojan olotilaa kohentanut.
Tämä oli suosikkikohtani. Tuollaisia ne sukulaiset on joskus, Nevillen häpeäntunne on helppo kuvitella.

 Tuo purukumipapereiden keräily oli mielenkiintoinen yksityiskohta, joka oli saatu ujutettua tähän luontevasti. Tykkään aina kun ficistä löytää tuon tapaisia viittauksista johonkin tärkeään juttuun, mutta jotka on pistetty ficin sekaan kuin ohimennen. (:

Yksi pieni pilkunviilaus vielä: alkoivat valmistamaan --> alkoivat valmistaa.

Kokonaisuudessaan todella kiva ficci, ihanaa kun joku on ottanut Nevillen FF100-projektiin. Oikeastaan ihmetyttääkin, miksi Neville on niin rarea, kun hän kuitenkin on aika isossa roolissa kirjoissa.

Charla

  • Neville-addikti
  • ***
  • Viestejä: 117
Re: FF100: Oikea velho, draama, G/Sallittu, Neville
« Vastaus #6 : 18.09.2007 21:27:50 »
Enkeliprinsessa: Voi kiitos, ihana kommentti! Nevillestä todellakin pitäisi kirjoittaa enemmän, niin vähän suomenkielisiä ficcejä hänestä löytyy.

Taki: Ensimmäinen Neville-ficci? Tosiaankin hieman hassua, että on niin rarea. Toivottavasti jäi Neville-ficeistä hyvä kuva, kannattaa lukea enemmänkin, jos vain englannin kieltä taitaa ja intoa riittää. Ohh, ovatko ne räiskeperäiset sisuliskot tosiaankin Hagridin jalostuksia? Olen taas tainnut missata jotain, heh. No, ehkäpä Nevillen isosetä ja Hagrid tuntevat toisensa jotakin kautta, eihän se aivan mahdoton ajatus ole? ;))

Kiitos kommentistani suuresti, väsynyt päiväni on pelastettu! Hienoa jos tykkäsit. Menenkin tästä korjaamaan tuon virheen (hus pois puhekieli minusta).

Resonanssi

  • ***
  • Viestejä: 1 011
  • Seamus Finnigan + Theodore Nott = <3
Vs: FF100: Oikea velho, draama, Sallittu, Neville
« Vastaus #7 : 21.07.2010 12:34:42 »
ensimmäinen lukemani ficci tästä aiheesta ja oikein ihana :D

Sillä hän oli kuin olikin oikea velho, eikä kukaan sitä enää pystyisi kiistämään.
huono velho tai ei, niin velho kuitenkin ;)

Nevillen tunteet tulivat tosi hyvin esille ja pojan katkeruus, pettymys ja häpeä, kuten myös ilo lopulta, näkyivät tosi hyvin.

tuokin miten Algie poikaa kohteli oli, juuri sellaista kuin kirjassa kerrotaankin.

loppu oli myöskin mukavasti looginen.

kiitos tästä ihanasta lukunautinnosta :D

anteeksi rakentavan karkaaminen, olen vain liian innoissani ;D
Seamus Finnigan <3 Theodore Nott
http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=15036.0