Kirjoittaja Aihe: Twilight: Carlisle/Bella, So small and fragile K11 | Viimeinen luku ilmestynyt 1.9  (Luettu 45753 kertaa)

Kiera

  • ***
  • Viestejä: 216
Ficin nimi: So small and fragile.
Kirjoittaja(t): Kiera, eli minä (:
Oikolukija/Beta:  Ei valitettavasti ole.
Fandom: Houkutus-saaga. //Pops muoksi fandomin myös otsikkoon
Tyylilaji/Genre: Hurt/Comfort, Romantiikka, hiukan angst.
Ikäraja: 11
Paritus/Päähenkilöt: Carlisle/Bella
Disclaimer: En omista henkilöitä enkä paikkoja, kunnia Meyerille, mä vain vähän sekoittelen (;
Varoitukset: Hiukan verta alussa.

Summary: Bella lähtee Phoenixista kuukaudeksi Forksin sairaalaan työharjoitteluun, ja tapaa siellä hurmaavan Carlisle Cullenin, jonka tarkoitus on ohjata ja neuvoa neitiä. Heidän välilleen syntyy kuitenkin jotain hyvin syvää, ja Bella ei tiedä mitä tekisi.

A/N: Eka ficcini, toivoisin että antaisitte rakentavaa palautetta (:


Ensimmäinen luku

  Katselin sateen kalvamaa maisemaa – olin vihdoinkin laskeutunut Forksiin, kaupunkiin, jossa minun olisi tarkoitus viettää työharjoittelukuukauteni sairaalassa. Hmm, se oli todella mielenkiintoista, ja odotin innolla näkeväni sairaalan, sekä tietysti lääkärin joka minua opastaisi tulevina kuukausina.  Carlisle Cullen. Siinä vasta nimi, ajattelin tirskahtaen ja toivoin ettei pokkani pettäisi tuon miehen edessä, joka oli varmasti vanhahko ja ehkä hiukan tylsäkin, ainakin nimestä sai sellaisen kuvitelman. Nojaa, koskaan ei voinut tietää. Valuin koneesta ulos muiden matkustajien perässä, ei heitä ollut kovin montakaan. Kävelin ulos pitkin putkea, missä kaikui, ja se sai minut voimaan hiukan pahoin. Kaikuminen ja ahdas tila olivat hyvin ahdistavia.

   Astelin pikaisia ja lyhyitä askelia pitkin lentokenttää, tuijotellen samalla lentoon lähteviä koneita – Pariisi, Rooma, Wien..  Havahduin ajatuksistani vastakun meinasin kompastua jalkoihini, mutta onnekseni sain tasapainon takaisin pian, naama helottaen punaisena kuten aina kun nolostuin. Äh. Minun oli määrä asua hotellissa, joka oli varattu vartavasten minua varten. Opinahjoni rehtori sanoi sen olevan hyvä paikka nuorelle neidille, joka vain työskenteli sairaalassa mutta halusi kokea muutakin elämää. Niin kai sitten. Tosin en ollut kovin samanlainen kuin muut nuoret, en erityisemmin pitänyt juhlimisesta ja alkoholijuomien kittaamisesta, ajanhukkaa. Mieluummin lukisin kirjoja.

  Vihdoin pääsin ulos tuolta ahdistavalta kentältä, liikaa ihmisiä minun makuuni, ja saavuin ulos sateiseen ja sumuiseen ulkoilmaan. Tyypillistä Forksissa, niinhän minua oli varoitettu. Tullessani Phoenixistä en tosin ollut uskonut että missään maailman kolkassa voisi sataa miltein kokoajan, vaikka siltä se taisi huolestuttavasti näyttää.
   Heilautin kättäni taksille, joka liukui vaivattomasti pysähdyksiin eteeni.

-   Öh.. Sanoin vaivautuneena ja puraisin huultani hermostuneesti, kukaan ei ollut tainnut mainita sairaalan nimeä? Ei, hetkonen, olihan isä siitä maininnut. Eh..

-   Tuota, Forksissahan on vain yksi sairaala, eikö? Kysyin hermostuneena ja vilkuilin epäluuloisen näköistä taksikuskia.

-   Kyllä on, sinnekkö neiti on menossa? Tuo kysäisi ja katsahti minuun hiukan epäröiden – näytin liian nuorelta sairaanhoitajaksi.

-    Sinne, sanoin huokaisten ja tunsin kuinka auto lähti eteenpäin – olin sulkenut silmäni.

    Väsymys painoi pitkän lennon jälkeen, ja venytin autuaasti käsivarsiani ja jalkojani, jotka napsahtelivat inhottavasti. Kuuntelin liikenteen ääntä – sitä ei tosin paljon ollut, hyvin rauhalliselta vaikutti.
    Matkan ensimmäiset kymmenen minuuttia menivät hyvin sujuvasti, ja tunsin unen olevan kovin lähellä. Avasin vaivalloisesti silmäni ja koitin nyt keskittyä matkaamiseen, maisemia pitäisi toki hiukan katsella.

   Seuraavaksi kuulin vain jarrujen äänen, sekä korviahuumaavan rysähdyksen auton kiepsahtaessa montakertaa ympäri.  Suustani karkasi kirkaisu, joka loppui pian kuin seinään.

   Paiskauduin päin etupenkkiä, ja kuulin inhottavan rusahduksen – ja tunsin selvästi miten huuleni aukesi ja veri valui pitkin kaulaani, sekä jalassani oli alkanut tuntua jyskyttävää kipua. Toivoin menettäväni tajuntani, sillä kipu oli järkyttävä ja suustani pääsi vain hätääntyneitä inahduksia. Jokapuolella oli lasinsiruja ja en tiennyt miten kuljettajan oli käynyt, sillä hän ei vastannut vaivaisiin huuteluihini. Olimme ylösalaisin, ja yläruumiini tipahti alas, auton kattoa vasten. Toinen jalkani oli vääntynyt penkin väliin.

-   APUA!  Ääneni oli käheä ja säröilevä, ja nyyhkytys sai sen kuulostamaan kokonaan eri kieleltäkin – minuun sattui niin julmetusti että itkunikin alkoi muistuttaa pelottavasti kauhuelokuvan uhreja.

  Koitin hengittää normaalisti, mutta sekin oli liian vaivalloista. Kuolisinko tähän? Itkuni muuttui yhä paniikinomaisemmaksi, huomatessani olevani jumissa. En päässyt pois millään, ja tunsin voimieni hupenevan. Kasvoilleni suli ironinen hymy – menettäisin tajuntani pian.

-   Okei, hengittäkää rauhallisesti, vieras miesääni sanoi ikkunasta – pelastaja, vihdoinkin.

   Katseeni kääntyi hätääntyneesti tuohon herraan, ja minusta tuntui kuin olisin nähnyt enkelin. Mies oli kuvankaunis, kalpea, vaaleahiuksinen ja muutenkin niin täydellinen, kuin veistos. Haukoin henkeäni järkyttyneenä ja hän rikkoi ikkunan paremmin kätevästi palomiesten avulla, tullen sitten hyvin lähelle kasvojani. Tuo mies tutkaili jalkaani ja katsoi silmiini pienellä taskulampulla – se oli inhottavaa ja siristelin äksysti silmiäni.

-   Hänellä ei pitäisi olla aivoissa mitään vikaa, pupillit ovat normaalit.

  Räpyttelin hermostuksissani silmiäni, ja nyt koitin vain pysyä tajuissani. Halusin pitää tuon täydellisen herran näköpiirissäni, ja en enää tuntenut kipujanikaan niin selvästi, tuntui kun hän olisi ollut kipulääkkeeni.

-   Muistatko nimesi? Hän kysyi huolestuneena palomiesten irroitaessa varovaisesti autonpalasia jalkani ympäriltä, mikä tuntui hiukan ilkeältä.

-   Is.. Isabella Swan, sanoin, ja nolostuin änkyttämistäni. HÄN OLI VAIN JULMETUN KOMEA.

-   Voi helvetti.

  Hämmennyin suuresti hänen sanoistaan, ja tiesin näyttäväni loukkaantuneelta. Tuo mies ojensi minulle happinaamarin, ja aloin hengittelemään sitä kautta varovaisesti. Katseeni oli yhä herrassa, mitä sanoin väärin?

-   Toivoin ettemme olisi tavanneet näin.. No, Isabella, hauska tutustua. Minun nimeni on Carlisle Cullen.




Elikkäs, tässä ensimmäinen luku (: KOMMENTTEJA.
« Viimeksi muokattu: 22.12.2014 07:57:49 kirjoittanut Beyond »
Whispering secrets

Kuva täältä: http://www.dolliecrave.com , en omista.

E_Bella

  • Vieras
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #1 : 11.02.2010 19:21:02 »
ihana <3 hyvältä vaikuttaa, ja ekaks ficiks kyllä hyvä! ;)
 ;D  mutta, juu, virheitä en tainnut löytää.. =D  toi
Lainaus
-   Is.. Isabella Swan, sanoin, ja nolostuin änkyttämistäni. HÄN OLI VAIN _JULMETUN_ KOMEA.
-   Voi helvetti.
 jotenkin vain repesin tuossa...  :D
onks tuo Carlisle muuten tässä vampyyri?  ei nyt niin rakentava kommentti, oon muutenkin surkee antaa sellasta.. ;D
jatkoa pyydän vain kun en muuta nyt tähän keksi!  :)
(hee, olin eka!!!)   :D ;D

// tuli mieleen, että tuohon (mikä se on??) missä on toi otsikko ja noi, niin voisi laittaa fandomin, eli tuon Twilight, tai houkutus ja jos kaikki on tässä ihmisiä niin sitten vaikka senkin.. =) tuli nyt mieleen.. :) mutta ei kai nyt muuta.. =)

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #2 : 11.02.2010 19:24:00 »
Pidin täsät ja uusi idea :) Tälläiseen en ole vielä törmännytkään :)
Virheitä en tainnut huomata, en ainakaan muista ::)

Aluksi hämmensi kun olit kirjoittanut vuoropuhelut noilla viivoilla: -
En meinannut heti erottaa koska se loppu ja normaali kertominen jatkui ;D
Ja en tiedä miten yleensä kirjoitat mutta olen itse tottnut jättämään kappalejaot enterlyönnillä. :) Mutta olit tainnut joka kappaleen alussa sisentää alkua hiukkasen jos oikein katsoin.. ::)

Kirjoitat miten kirjoitat, molemmilla tavoilla on oikein, minun mielestäni vain on helpompi lukea jos on enterlyönti välis. :) (toivottavasti tajusit jotain ;D )

Hiukkasen lyhyt oli, mutta hyvä muuten :)

Toista lukua pian kehiin. ;)

NiN
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

Midnight-Sun

  • Vieras
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #3 : 11.02.2010 20:10:07 »
OHH. Menin aivan sanattomaksi. Vaikka en oikeastaan pidä erityisemmin muuta kuin Bella/Edward parituksesta mutta tämä tarina sai minut janoamaan lisää. Aivan upea tarina. Selkeää tekstiä ja sujuvaa luettavaa, jatkoa pian<3!

<3, Mid

Kiera

  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #4 : 12.02.2010 14:40:59 »
Vau, kiitos tosipaljon kommenteista (:

E_Bella, kiva että tykkäsit. Carlisle on tässä vampyyri. Ja kiitos muutenkin kommasta, oli ihana lukea (:

NiNNNi, kiitos kommentista ! Tajusin kommentistasi ainakin osan, omasta mielestäni ainakin :D

Midnight-Sun, hyvä juttu, jos kerta ihan sanattomaksi menit :D

Elikkäs kiitoksia kaikille kommenteista, jatkoa tulee niinpian kun vaan saan sen kasaan.
Whispering secrets

Kuva täältä: http://www.dolliecrave.com , en omista.

Kiera

  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #5 : 12.02.2010 15:45:26 »
 Noniin, tässä tulisi sitten sitä toista lukua (: Edelleenkin toivoisin rakentavaa kommenttia, kiitoksia. Valitettavasti tästä tuli taas vähän lyhkäinen luku, toivottavasti tykkäätte kuitenkin.

Toinen luku



 Tuijotin häntä suu auki – tuntien samalla palomiesten ja ensiapuhoitajien hääräävän jalkani kanssa. Hän oli Carlisle? Tuo komea ja nuori mies? Ei voinut olla. Ja minä olinkin luullut häntä vanhaksi ja kurttuiseksi?
 Minusta tuntui kuin olisin menettänyt puhekykyni, niin hämmentävä tämä tilanne oli.

-   Tuota.. Hauska tutustua, sain vihdoin sanottua ja hieraisin niskaani, sillä olin ollut kovin kauan huonossa asennossa, ja se alkoi ärsyyntyä.

-   Sattuuko sinua niskaan? Carlisle kysyi huolestuneena tutkaillen samalla kasvojani. Hän taisi epäillä kenties niskavammaa, vaikka tiesin ettei sieltä voinut mitään olla murtunut.

-   Ei minua, se vain on hiukan ärtynyt tästä asennosta – älä huoli. Kasvoillani käväisi pienoinen hymy, kun yritin vakuuttaa häntä.

-   Minusta silti tuntuisi paremmalta jos laittaisimme sinulle niskatuen, hän sanoi pahoitellen ja käänsi minut varovaisesti selälleni, yllättäen. Toinen ensiapuhoitajista käänsi varmasti murtuneen jalkanikin oikeaan asentoon, ja minulle laitettiin se typerä niskatuki.


  Niskatuki? Vihasin niitä. Lopulta minut saatiin jopa autonrämästä ulos – se näytti todella pahalle. Minua kannettiin paareilla, ja Carlisle tuki selkääni, sillä en uskaltanut käydä makaamaan laudalle. Ne olivat mielestäni liian huteria.

-   Entä kuljettaja? Kysyin hiukan peloissani vastauksesta.
-   Hän oli jo kuollut kun saavuimme paikalle, mitään ei ollut tehtävissä.

  Minusta tuntui inhottavalle. Aivan kuin kolari olisi ollut minun syyni, vaikkei se tietenkään ollut. Inahdin kun minut laskettiin ambulanssissa sängylle – kipuni olivat edelleen aika kovat. Laskeuduin selälleni Carlislen yhä auttaessa, ja sitten hän suoranaisesti sitoi minut kiinni, etten vain tipahtaisi kesken ajon.

-   Uskallan antaa sinulle morfiinia vasta sairaalalla, niin että saat nukutuksi ja saan tutkittua sinut ilman kipuja. Koita pysyä tämä matka tajuissasi, okei?

  Nyökkäsin hiukan sekavana, tuntien ambulanssin lähtevän nopeasti liikkeelle. Ah, vielä pillitkin huutamaan. En minä niin hädässä ollut. Tutkailin Carlislen kasvoja, sillä hän istui yhä vieressäni, kuitenkaan katsomatta minua enää. Hän puhui nopeasti puhelimeen, jopa niin vikkelästi etten saanut hänen puheestaan mitään selvää. Ensimmäinen töyssy. Tunsin lihaksieni jännittyvän paniikinomaisesti, sillä terävä kipu tuli jälleen, ja hyvin haastavana. Koitin olla huutamatta ääneen, ja onnistuinkin siinä puoliksi – kurkustani pääsi epäinhimillinen urahdus.
  Ja siinä samassa hän katsoi minua taas, huolestuneena, kullanväriset silmät kimaltaen. Carlisle nojautui lähemmäs, tarttuen yllättäen käteeni. Sävähdin, ja tunsin pienen värähdyksen kulkevan pitkin selkääni.

-   Koita kestää. Antaisin sinulle jo nyt kipulääkettä, mutta jouduimme lähtemään ambulanssilla joka ei ollut valmiudessa. Olen niin pahoillani, Isabella. Saat puristaa kättäni niin lujaa kun pystyt, aina kun sinuun sattuu. Hänen äänensä oli täynnä huolta ja tunsin olevani jo nyt lääkehuuruissa – tuo mies tuntui saavan aivoni sekaisin. Napsautin huuleni kiinni, sillä tunsin oksennuksen olevan ihan nurkan takana, inhottavaa.

-   Kerro perheestäsi, sain sanottua yhteenpuristettujen huulieni välistä – jouduin jopa sulkemaan silmäni estääkseni oksennuksen tuloa.

-   Ja kutsu minua Bellaksi, lisäsin nopeasti. Tässä kipupisteessä ei ollut miellyttävää olla. Käteni puristui hänen kätensä ympärille, ja nautin tuntiessani sen rentouttavan viileyden.

-   Perheeni.. Aivan. Tuota, minulla on vaimo, Esme – ja meillä on paljon adoptiolapsia. Rosalie, Emmet, Alice, Jasper ja Edward. He ovat kaikki seitsemäntoistavuotiaita, ja käyvät koulua täällä Forksissa. Me asumme aika kaukana kaupunkialueesta, ainakin sairaalasta, mutta oikeastaan pidän siitä. Se on rauhoittavaa mennä kotiin ja huomata ettei ole lainkaan häslääviä naapureita.
  
   Saatoin kuulla hymyn hänen äänestään – perhe oli selvästikin todella tärkeä Carlislelle. Olin tosin hiukan salaa pettynyt kun kuulin että hänellä oli jo vaimo, mitäs muutakaan minä olin oikein ajatellut? Komea nuorimies joka työskentelee sairaalassa ja pelastaa kiihkeästi ihmishenkiä, tottakai hän oli naimisissa.  Ja vaikkei olisikaan, niin ainakin naisia riittäisi jonoksi asti. Minä olin vain.. Pikkutyttö. Hänellä oli samanikäisiä lapsia kuin minä, ja yhä saatoin edes hiukan uskoa mahdollisuuksiini. Idioottihan minä olin. Vaimo ja lapsia. Joopajoo, menepä siihen ja sekoita koko pakka.

  Vihdoinkin saavuimme sairaalalle, ja olin hyvin helpottunut. Suoraansanottuna kiisimme ovista sisään, ja mukava sairaalantuoksu tervehti minua – se oli jotenkin kodikasta. Olin niin kömpelö, että vietin suurimman osan nuoruudestani sairaalassa, mikä sai minut lopulta tuntemaan sen kodikseni. Ja sitä kautta kiinnostuin hoitoalasta. Minusta tulisi ylpeä ja todella hyvä lastenlääkäri, jos kaikki menisi hyvin. Äitini ainakin kannusti minua siihen ammattiin – isäni Charlie tosin piti enemmän joistain metsurialoista, mitkä eivät rehellisesti sanottuna kiinnostaneet minua yhtään.

  Olin tyytyväinen että vanhempani asuivat yhä yhdessä, sillä monilla kavereillani oli käynyt toisin, ja erot olivat muutenkin kamalan yleisiä.
Nyt soimasin itseäni, juurihan sinä ajattelit miten ihanaa olisi olla Carlislen kanssa, joka sattumoisin on naimisissa! Kuitenkin, olin saanut vasta vähänaikaa sitten tietää että olimme oikeastaan asuneet Forksissa joskus lapsuusvuosinani, kunnes muutimme aurinkoiseen Phoenixiin. Hiukan erilaista kun 3 120 asukkaan kaupungissa – ainakaan täällä ei olisi ihmistungoksia kovinkaan paljon.

  Carlisle ja muut hoitajat kuljettivat minut vapaaseen huoneeseen, 105, jossa oli hyvin ahdasta ja muutenkin ankeaa. Hetken kaikki oli vain sekasortoa, ja minä vaikeroin nyt kasvavissa kivuissani. Halusin nyt vain nukkua. Pian huomasinkin Carlislen lähelläni, kun hän osoitti tyytyväisenä kädessään olevaa pakkausta.

-   Morfiinia! Minä sanoin innoissani ja tunsin kuinka kasvoillani karehti hymy. Nyt nukahtaisin pian, ja kipuni katoaisivat.

-   Aivan, morfiinia. Kuulin paperin kahinaa, ja pian tunsinkin pienen piston kyynertaipeessani.

  Suustani karkasi pieni huokaus, tuntiessani lääkeaineen alkavan vaikuttaa. Silmäni eivät meinanneet pysyä auki, muttei minulla tietenkään ollut mitään sitä vastaan. Toivottavasti jalkani ei olisi mennyt kovinkaan pahasti.. Minullahan olisi vain kuukausi aikaa.

-   Nuku hyvin, Bella, Carlisle kuiskasi korvani juuressa ja tunsin hänen kätensä silittävän hiuksiani.

 Sitten vaivuin pimeyteen, ajatellen vain tuon miehen tuikkivia silmiä.
« Viimeksi muokattu: 14.02.2010 12:28:55 kirjoittanut Kiera »
Whispering secrets

Kuva täältä: http://www.dolliecrave.com , en omista.

E_Bella

  • Vieras
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #6 : 12.02.2010 15:58:34 »
tää oli kiva luku, parempi ku tuo edellinen.. ;)
virheitä en tainnut löytää, mutta pari lausetta jäi mieltä kaivertamaan..:
Lainaus
, meneppä siihen ja sekoita koko pakka.

tuo jäi sieltä mieleen, mutta en itse siihen parempaakaan keksi.. :' ))  mut s vois olla menepä siihen ja sekoita koko pakka.. tjn.  :D
Lainaus
_vanhaksi_ ja kurttuiseksi?
nuo _-merkit vois ottaa pois ja laittaa vaikka kursiivilla siis näin: vanhaksi ja kurttuiseksi. jos Wordilla kirjotat niin laitat nuo kursiivi merkit sinne, (en saa niitä tähän jostain syystä näkymään..) ;D  kun Wordin kursiivi ei näy täällä. olis muuten paljo helpompaa jos näkys :D
ei nyt kai niin rakentava.. ehkä nuo vuorosanaviivat ovat hieman oudompia lukea, mutta kyllä niihin jo tottunut on, kun koulussa aina pitää kirjottaa niillä jne. ;D
mutta jatkoa taas toivon! ;) mukavan nopsaa tuli muuten tämä luku!

//  kannattaa aina kun laittaa uuden luvun niin laitat siitä ilmoituksen tuonne otsikko juttuun mikä näkyy tuolla ficci listassa ;)  tyypit tietää tulla lukemaan uuden luvun ;)  
« Viimeksi muokattu: 12.02.2010 16:01:48 kirjoittanut E_Bella »

Kiera

  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #7 : 12.02.2010 16:02:08 »
Kiitos kommentistasi, E_Bella :)

Tosiaan, kiitos noista huomautuksista, muokkailen pian nuo virheet. Ja kiitos muutenkin kommentista, on ihana kuulla että joku edes tätä lukee!
« Viimeksi muokattu: 12.02.2010 16:10:10 kirjoittanut Kiera »
Whispering secrets

Kuva täältä: http://www.dolliecrave.com , en omista.

Carlia

  • Vieras
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #8 : 12.02.2010 16:17:30 »
Dämn, ihanaa! Hyvän ficin oot saanu aikaan ja vieläpä Carlisle/Bella parituksella! Carlisle on niin..ihana. :D

Lainaus
  juurihan _sinä_ ajattelit
Nuo hieman häiritsi, mut ei pahasti.. Onko nuo tuossa tarvittavia edes? Virheitä en ainakaan huomannu.. Elikkäs kirjota ihmeessä jatkoa!

~Carlia

Kiera

  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #9 : 12.02.2010 17:07:10 »
Carlia, kiitos kommentista (: Olen otettu kun sanoit tätä ihanaksi, vau :o

Mutta joo, nuo viivat tulee mulla jotenkin automaattisesti, pitikin tänään jo aiemmin ne vaihtaa kursivointiin, mutta unohdin.
Whispering secrets

Kuva täältä: http://www.dolliecrave.com , en omista.

Hayles

  • ***
  • Viestejä: 129
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #10 : 14.02.2010 00:34:58 »
Lemppariparitukseni<3<3<3

Siis ihan ohi on koko ficci mennyt!!! Sori :) Mut siis aivan mahtava!! Jajoa nopeedsti!

Love, Hayles
20/3/2011 Kill the party with me and never go home

anonym.

  • tattinson
  • ***
  • Viestejä: 136
  • used to be hannm
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #11 : 14.02.2010 09:20:06 »
siis miten ihmeessä tää on menny multa tälllee ohi enkä oo ollenkaan huomannu o_o''

tässä on yksi mun lempiparituksista ja siksikin tää ehkä tuntuu kivalta  : )

ja tässä on vähän erilaisempi idea että pisteet siitä.

Lainaus
  Saatoin kuulla hymyn hänen äänestään – perhe oli selvästikkin todella tärkeä Carlislelle.
tossa taitaa olla yksi virhe.... pitäis varmn olla selvästikin.. en oo varma -,- säälittävää minulta :D ja sitten (niinkuin moni muukin on sanonut) noi ___ viivat otti nuppiin.. : D

jatkoa tooodella pian <3

ps. tämä on ihana
Tell them I was happy
And my heart is broken
All my scars are open

Kiera

  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #12 : 14.02.2010 12:27:32 »
Vau kiitos kommenteista (: !

Hayles, kiitos :) jatkoa tulee tosiaan niin pian kun vaan saan sen kasaan.

hannm, kiitoksia sinullekkin :) Viivat koitan poistaa, ne vaan tulee jotenkin >: D itteänikin on nyt ne alkanu ärsyttää. Mutta joo, korjailen tuon virheenkin.


Ja kiitos kovasti kaikille lukijoille, jatkoa kyllä tulee.
Whispering secrets

Kuva täältä: http://www.dolliecrave.com , en omista.

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #13 : 14.02.2010 12:54:07 »
Hei, huomasin vasta nyt uuden luvun! :D

Nyt oli helpompi lukea kun olit jättänyt välit enter-lyönnillä. :)
Vaikka en olekaan koskaan ollut erityisemmin tuon Bella/Carlisle-parituksen kannalla, niin tämä on kyllä ihan mukavaa vaihtelua. ;)

Virheitä en tainut huomata, en ainakaan enään muista ;D
Vaikka olikin hiukkasen lyhyt luku, niin oli sisältö kyllä hyvä. :) Taphtumat eivät mene liian hitaasti eikä nopeasti, ei kyllästy sisältöön ;)

Muuta en nyt saa sanottua, mutta jatkoa pian ;)

Ja hyvää ystävänpäivää!

NiN
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

Kiera

  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #14 : 14.02.2010 13:09:14 »
NiNNNi, ihana kommentti :) Kiitoksia. En oikeen osaa sanoa muutakuin että jatkoa tulee, ehkä jo tänään ;)

Ja hyvää ystävänpäivää sinnekkin !
Whispering secrets

Kuva täältä: http://www.dolliecrave.com , en omista.

Kiera

  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #15 : 14.02.2010 18:17:49 »
Ja tässä tulisi sitä luvattua kolmatta lukua. Taas kommentit on tervetulleita ;)

Kolmas luku



 Kun seuraavan kerran heräsin, minulla oli järkyttävä päänsärky. Haparoin käsilläni peittoa, ja hätäännyin. Missä oikein olin? Hieraisin silmiäni ja koitin hahmottaa ympäristöäni.
  Pian sain pääni taas selväksi, ja muistot soljuivat kuin hiekka läpi tajuntani. Ahaa, sairaalassa. Räpyttelin silmiäni ja pelkäsin jo hetken tulleeni sokeksi – kunnes tajusin että oli yö. Huoneessani oli pilkkopimeää, vain monitorien pienet valot paistoivat kirkkaasti. Kuulin sydämeni sykkeen, se oli tasaista. Yllättävän tasaista, siihen nähden että olin juuri äsken panikoinut ja miettinyt missä olin. Yritin hahmottaa jalkaani, mutten onnistunut siinä. Se oli ainakin paketissa, sen minä tunsin. Voihkaisin ärtyneenä.

-   Bella?

  Minä kiljaisin – se tuli automaattisesti, huomaamattani. Sydämeni hakkasi kuin hullulla, ja monitori toki huomasi sen myös, hyvin nopea tahti. Koitin rauhoitella itseäni, ja tunsin jonkun siirtyvän lähemmäs, tarttuvan taas kädestäni kiinni. Carlisle. Tunnistin hänet kylmät kätensä pian, ja ruumiiseeni levisi niistä huolimatta lämmin tunne.

-   Anteeksi, en tarkoittanut säikäyttää, hän sanoi siirtäen tuolinsa sänkyni viereen. Erotin hämärästi hänen piirteensä pimeässä – hän tuntui loistavan valoa.

-   Onko minun käynyt pahasti? kysyin ja nousin istumaan, hänen nostaessa sänkyni päädyn pystyyn.

-   Sinun sääriluusi on murtunut, ja sen pitää olla kipsissä –

-   Ainakin 3 kuukautta! Minä ulvahdin tietäessäni vastauksen ennen kuin hän kerkesi lauseessaan loppuun. Ei voinut olla totta!


  Olin niin järkyttynyt ja ärtynyt, että tunsin kyyneleiden pistelevän silmäkulmissani. En kuitenkaan halunnut itkeä Carlislen edessä, joten koitin tutkailla kynsiäni kiinnostuneena. Ei hän varmasti kuitenkaan olisi pimeän takia huomannut kyyneleitäni, mutta hiljaisuuden vallitessa hän tuntui olevan hyvin pahoillaan puolestani.
 
-   Bella minä.. Olen todella pahoillani. Tiedän kuinka tärkeää tämä sinulle on.

  Minä vain nyökäytin päätäni pimeässä, sillä olin varma että ääneni pettäisi jos puhuisin. Pian en enää pystynyt estämään itseäni, vaan kyyneleeni valuivat pitkin poskipäitäni ja tipahtelivat vaaleansiniselle peitolle. Miksi minä oikein itkin? Soimasin itseäni ja tiesin että taisin yhä olla kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena. En normaalisti ollut näin tunteellinen, mutta nyt minua kyllä harmitti. Lapsellisesti sanottuna kyllä, harmitti.

-   Älä itke, Carlisle sanoi hellästi vierestäni ja pyyhkäisi poskellani valuvan kyyneleen. Se oli niin hempeä kosketus, että värähdin tahtomattanikin.

-   Voi hemmetti, tämä on noloa. Sori, taidan tosiaan olla vielä hiukan huuruissa, naurahdin ja pyyhkäisin itse loput kyyneleeni poskilta. Kyllä se tästä.

-   Voin siis lentää suoraan kotiin, niin ettei minusta ole vaivaa. Sillä enhän minä mitään pysty nyt tekemään, jatkoin.

-   Oikeastaan minä ajattelin kysyä sinulta haluaisitko jäädä tänne vuodeksi. Vaihto-oppilaaksi. Tiedän että se kuulostaa kovin.. hankalalta, mutta sinulle jäisi tuonkin jälkeen aikaa harjoitella.
 
  Tuijotin Carlislea suu auki – pimeässä erotin vain sen verran että hänen suunsa oli kääntynyt hymyyn, ja aivan mahtavaan sellaiseen. Haukoin happeani kuin kala kuivalla maalla, vuodeksi? Vau. Minä asuisin vuoden Forksissa?

-   Minä.. Vau. Se olisi mahtavaa – mutta meillä on pari pientä ongelmaa. Ensinnäkin, minulla ei ole varaa asua hotellissa niin kauaa, ja toiseksi, vanhempani odottavat minua jo kuukauden päästä kotiin, mitä sanoisin heille ja.. ?

-   Minä olen jo jutellut vanhempiesi kanssa, Bella. He olivat todella pahoillaan onnettomuudesta, ja kun ehdotin vaihto-oppilas systeemiä he olivat hyvinkin innoissaan. He haluavat kannustaa sinua. Ja asuminen.. Tietenkin tulisit asumaan minun luokseni. Hän lopetti puheensa ytimekkäästi, aivan kuin se olisi täysin selvää.

-   Sinä soitit vanhemmilleni? Kiitos. Kai se sitten.. Käy.


  Hän taputti kättäni ja riensi soittamaan omalle perheelleen, minun jäädessäni pimeään istumaan. Minä asuisin vuoden Forksissa, Carlislen talossa. Purin hermostuneena huultani, tajuamatta sen olevan hyvin kipeä iskun jäljiltä. Miten kestäisin vuoden? Jos tuntisin samaa vetoa häneen aina vain, ei siitä kovin helppoa tulisi. Enemmän kuin vetoa se oli, pakko myöntää. Aina kun näin hänet, tunsin sydämessäni valtavaa kaipuuta – se oli kivun ja hyvänolon tunteen sekoitus. Hän alkoi muistuttaa kipulääkettäni. En ollut koskaan edes seurustellut pitkän ikäni aikana, ja nyt ihastuin minua vanhempaan mieheen joka oli naimisissa. Hyvä Bella, vanhempasi olisivat varmasti todella ylpeitä.

  Hän palasi pian, sytyttäen valon – se häikäisi inhottavasti silmiäni ja siristelinkin niitä hetken nähdäkseni edes jotain. Huoneeseen saapui myös joitain hoitajia, jotka tutkivat veriarvoni ja kyselivät yleisesti vointiani. Vastaukseni olivat vain muminaa, kyllä, hyvältä tuntuu, joo. Olin niin keskittynyt Carlislen kasvoihin että unohdin jopa hetkeksi muut ihmiset huoneessa. Palasin todellisuuteen naama punaisena kun oveen koputettiin.

  Carlisle asteli avaamaan oven, ja tervehtikin sitten siellä olevia ihmisiä lämpimästi. Minä koitin kurkkia hänen selkänsä takaa, onnistumatta. Keitä siellä oikein oli? Ja miksi he olivat minun huoneeni ovella? Kurkottelin kaulaani hermostuksissani ja koitin saada selvää nopeasta puheesta. Rypistin kulmiani ärtyneenä, minäkin olen olemassa!

-   Bella, tässä on perheeni.

  Huoneeseen astui viisi ihmistä – ja minä en voinut tehdä muuta kuin tuijottaa. He kaikki olivat kuvankauniita, ja tunsin oloni hyvinkin rumaksi siinä maatessani. He näyttivät enkelikuorolta, kasvot olivat täydelliset ja sopusuhtaiset, vartalot solakat ja sulavat, miehillä lihaksikkaat ja hyvin vahvan näköiset. Hekö ovat muka 17-vuotiaita? Katsoin hyvin hämmentyneenä vaaleahiuksista naista, joka muistutti huippumallia. Pienempi, ja hiukan sirompi tummatukkainen tyttö taas puolestaan muistutti keijukaista. Pojat, tai miehiksi minä heitä kutsuisin, olivat kuin suoraan action-elokuvan kuvauksista. Hiuksetkin olivat kaikilla niin täydelliset että minun täytyi nipistää itseäni, vain todetakseni etten nähnyt mitään typerää unta.

   Esme. Tiesin varmasti kuka se oli, heti kun näin hänet. Niin lempeät kasvot.. Kurkkuani alkoi kuristaa pahanolon tunteesta. Minä olin sika. Idiootti ääliö joka oli salaisesti lääpällään tuon naisen aviomieheen! Isabella Swan, häpeäisit! Poskillani kareili pieni puna, kun tervehdin heitä ujosti heilauttamalla kättäni.

-   Minä olen Esme, ja tässä on Alice, Jasper, Rosalie, Emmet sekä Edward, Esme sanoi hymyillen ja osoitti vuoronperää jokaista – minä seurasin silmä tarkkana. Heillä kaikilla oli niin kauniit nimetkin!

-   Toimme sinulle kukkia, Aliceksi esitelty tyttö sanoi ja pyrähti sulavasti sänkyni viereen. Hän laski lasiseen maljakkoon suuren kimpun vaaleita ruusuja, mitkä levittivät jumalaista tuoksua huoneeseen.

-    Eh.. Kiitos todella paljon. Tunsin oloni täysin juntiksi, ja huoneeseen levittyi kiusallinen hiljaisuus. Onneksi Carlisle pelasti tilanteen – hän käski perhettään poistumaan.

  Minä tosiaan tunsin oloni kovin pahaksi ja likaiseksi, joten en pystynyt katsomaan lainkaan Carlislen kasvoja, omatunto kolkutti kokoajan. Miksi minä? Miksen voinut rakastua vaikkapa johonkin hänen lapseensa? Samanikäiseen kuin minä? Olin aina ollut hiukan erikoinen. Nyt kaduin huultani purren valintaani jäädä vuodeksi. Pystyisinkö tukahduttamaan tunteeni vuoden ajan?

-   Noniin Bella, oletko valmis aloittamaan harjoittelun? Carlisle kysyi ovelta viekas ilme kasvoillaan. Minä puolestaan taisin näyttää aika järkyttyneeltä.

-   Osaatko tikata? Hän jatkoi ja astahti hiukan lähemmäs sänkyäni, vetäisten pöydän siihen, niin että olisin voinut vaikka kirjoittaa kirjettä siinä – outoa.
 
 Pudistelin päätäni, en osannut, ainakaan kovin hyvin. Ensin olin vain opiskellut termejä, mutten koskaan tositoimintaan ollut päässyt, tai joutunut. Minä hiukan pelkäsin mitä seuraavaksi olisi tulossa, viiltäisikö hän käteensä haavan ja lankeaisi pöydälleni pyytäen apua? Toivottavasti ei. Seurasin hänen liikkeitään tarkasti – hän kävi sivukaapilla. Tikkausvälineet ainakin sieltä kaivettiin, mitä seuraavaksi..? Ja sitten purskahdin hyväntuuliseen nauruun.

-   Banaani? Katsoin häntä epäuskoisesti, yhä hymyillen. HARJOITTELISINKO BANAANILLA?

-   Tämän parempaa et saa, hän naurahti ja laski banaanin sitten eteeni. Mmh, minulla oli hiukan likainen mielikuvitus ja puraisin huultani hermostuksissani.

-   Ensin ihan perustikkausta, sitten hiukan vaativimpia. Tarvitsetko kirjaa apuna?


  Pudistelin päätäni, ja aloin töihin. Se oli ensimmäinen katsaukseni tikkaukseen, joten luulin sen menevän huonosti. Aluksi se hiukan menikin, sillä tökkäsin itseäni sormeen ollessani niin hermostunut Carlislen läsnäolosta, kunnes se alkoi sujua. Me olimme oiva tiimi. Hän seurasi silmä tarkkana, ja minä työskentelin. Hiljaisuudessa. Kuulin sydämeni sykkeen hermostuneena rinnassani, ja monitorikin todisti sen olevan aika kiihkeää. Toivoin että hän luulisi sen johtuvan adrealiinista, ei hänestä. Ja huone oli jälleen täynnä sähköä.

Whispering secrets

Kuva täältä: http://www.dolliecrave.com , en omista.

-jjassuu

  • Vieras
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #16 : 14.02.2010 18:37:06 »
Banaanilla... :D
öh.. mitäs sanoisin .... ;D
okei joo no tykkään ideasta ja muutenkin kirjotat hyvin ja sselvä en selitä :)
lisää kiitos nopeasti =)

-jjassuu

ps. Hyvää Ystävänpäivää ! ♥

Carlia

  • Vieras
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #17 : 14.02.2010 19:36:06 »
C 'moon banaani?! Oikeesti banaani!.. Sait mut vähä nauramaan. x)  Joko oon sanonu et tää on aivan totaalisen ihana?  Kirjotatha jatkoo? ;)  

~ Carlia

E_Bella

  • Vieras
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #18 : 14.02.2010 21:50:23 »
BANAANI!? ;D  Hah, repesin!

tästä luvusta en löytänyt virheitä ja muutenkin meni sujuvasti ja sillein.. =D

Jatkoa toivon! ;)

Kiera

  • ***
  • Viestejä: 216
Vs: Carlisle/Bella So small and fragile K13
« Vastaus #19 : 15.02.2010 07:31:06 »
-jjassuu, kiitos kommentista :D

Carlia, kiitos sinullekkin :) Hyvä että piristin päivääs. Jatkoa kyllä tulee.

E_Bella, kiitoksiakiitoksia. :)

Eli jatkoa kyllä tulee, en vain tiedä vielä että milloin.
Whispering secrets

Kuva täältä: http://www.dolliecrave.com , en omista.