Kirjoittaja Aihe: Orkideakruunu (S)  (Luettu 2818 kertaa)

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Orkideakruunu (S)
« : 09.06.2011 16:31:50 »
Ikäraja: S
Genre: drama, angst
Paritus: sivussa Daphne/monia
Varoitukset: hyvinhyvin tulkinnanvarainen syömishäiriö
Summary: Päkiässä arpi päivästä, sydämessä – no niin.

A/N: Blokintappoa. Ficletkolmesataseen ja Albumihaasteeseen Kentin Dom Andralla, jota pääset kuuntelemaan tästä.


Daphne katsoo kasvotonta suoraa silmiin ja näkee pelkkää mustaa; katseet huutavat päästä minut pois ja se hetki on heidän, heidän, heidän, hetkeksi unohtakaa kaikki muu! ja –

aamulla hän herää, laittaa kahvin tippumaan ja juoksee ulos asunnosta; kengät jäivät! Ja mitä sitten? Kävelee makeiskaupan ovista sisään ja kello kilahtaa jossain, hei minä olen täällä. Myyjä katsoo kieroon hämillään inhoten, kun Daphne lastaa kassalle sokeria rasvaa makeutusaineita mitä tahansa, maksaa liikaa ja sanoo pidä vaihtorahat;

syö kunnes oksennat
syö sen jälkeenkin
unohditko kahvinkeittimen päälle?
– jos ---


Lasinsiru painuu päkiästä läpi askelten kannatellessa tyttöä liian raskaasti, kotona Daphnen paras ystävä on se tavallinen – posliinijumaliinhan hän ainoastaan uskoo – kahvi on palanut pohjaan ja joutaa viemäriin, ei hän haluakaan juoda mitään.

Varjot kasvavat kadulla; on kesä, mutta täällä ilta tulee kuitenkin (tulee tulee tulee jahtaa sinua kunnes kaadut hyökkää päälle iskee!), hän laittaa jalkoihinsa violetit stilettikorot ja unohtaa hiuksensa auki, unohtaa, unohtaa.

Siitä paikasta voidaan sanoa montaa asiaa, värivaloista, naurusta, rakkaudesta, mutta Daphne janoaa vain viimeistä ja sitä ilman hän ei elä;

kasvottomalla on pohjattomat silmät ja se aina vastaa kyllä kun Daphne kuiskaa –

”Rakastatko sinä minua?”

hän on kuvajaisensa, ei ole väliä kumpaa rakastaa himoitsee mitä vain, Daphne antautuu ja mielessään myy sielunsa seuraavalla kerralla kalliimmalla (ei koskaan). Ilta on kylmä ja nahkatakki puristaa käsivarsista, nuolee ihoa, ripsiväriä poskilla; ei sillä että hän itkisi. Päkiässä arpi päivästä, sydämessä – no niin.

Mutta kenenkään ei pidä surra; pitää nukahtaa (yksin viereen lattialle; miten vain) ja nähdä unta marttyyrikuolemista; tehtiinhän kaikki kantaakseen orjantappurakruunua kuin se olisi tehty orkideoista.

(ja sinä olet aina se surullinen kuva niistä muista)
« Viimeksi muokattu: 28.05.2015 20:25:20 kirjoittanut Renneto »
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Orkideakruunu
« Vastaus #1 : 09.06.2011 17:47:30 »
Hei, pidänpä tästä vieläkin.

Olet jälleen onnistunut uskomattomalla tavalla tekemään kokonaisuuden ja järkyttävän paljon ajatuksia herättävän ficin niin pienestä määrästä sanoja, kovin pitkän elämyksen vain muutamalla rivillä. Tämä oli taas sinun tasoasi; upotti upotti ihan kunnolla, antoi uusia merkityksiä joka kerralla (luinhan tämän ainakin kolmestikin) ja oli kuitenkin yhtä kaunis. Olit oikeassa, runsaampi editointi olisi kai vain särkenyt sitä yhtenäisyyttä ja tottumatonta kaavaa, sinun tyyliäsi. Tässä oli selkeästi nähtävissä hallittu tajunnanvirta, ei kuitenkaan kahlittu.

Tapa, jolla kuvaat syömihäiriötä, on raju ja karu, kaunis kuitenkin. Hyvin omanlaisesi, mukavalla tavalla. Ehkä fic, jossa kuvataan elämää kuin kalenteria, ei jaksa sykähdyttää, ehkä järjestelmällinen kaaos on jo hyvin tavanomaista. Täsäs oli mukana se pakokauhu ja todellain se tulkinnanvaraisuus, kaikki ne tukahduttavat ja tukahtuneet, ahdistuneet ja ahdistavat tunteet mikäli halusi, mikäli jaksoi panostaa ja uppoutua ja uskalsi. Sinun teksteihisi kyllä aina.

Lainaus
Mutta kenenkään ei pidä surra; pitää nukahtaa (yksin viereen lattialle; miten vain) ja nähdä unta marttyyrikuolemista; tehtiinhän kaikki kantaakseen orjantappurakruunua kuin se olisi tehty orkideoista.

(ja sinä olet aina se surullinen kuva niistä muista)
Kaunis lopetus ja sekin niin monenlainen. Yhtä aikaa kaunis ja viattomia valheita täynnä (Orkideakruunu on todellakin nerokas ja kaunis, todella realistinen tuohon vertaukseen liitettynä), keinotteleva ja piilotteleva ja "minulla on kaikki hyvin".

Apua en nyt ehkä osaa tarpeeksi hyvin. Tämä fic pysäytti kiireessäkin, minä pidin ihan valtavan paljon ja jäin ajattelemaan. Kaunis ja jälleen uusi taidonnäyte sinulta.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Ruskapoika

  • Kivikuorinen
  • ***
  • Viestejä: 1 546
  • Mock me.
Vs: Orkideakruunu
« Vastaus #2 : 10.06.2011 01:22:08 »
Kuten siulle jo mesessä sanoin tämä on ehdottomasti kaunis. Kauniilla tavalla kirjoitettu, jätetty paljon lukijan omalla mielikuvitukselle, ruokittu kauniilla sanoilla, jotka laittavat hymyilemään; siun tyylilläsi, mikä erottuu massasta todella selkeästi. Lils tuossa jo mainitsi, että osaat todellakin luoda ajatuksia herättävän tekstin pieneenkin sanamäärään, mikä on ihailtavaa ja laittaa aina huokailemaan täällä ruudun toisella puolella vakuuttuneena.

Pidin tosta, miten tuot ton syömishäiriön tollein hienovaraisesti esille. Tuot pikemminkin rutiineja siitä sairaudesta esille ja jätät ne huonot, rasittavat ja kehoa syövätä puolet taka-alalle, vaikka niistäkin on mainintaa tuolla (esim., oksentamisen liittää helposti tuohon posliinijumalaan).

Lainaus
nähdä unta marttyyrikuolemista; tehtiinhän kaikki kantaakseen orjantappurakruunua kuin se olisi tehty orkideoista.
Tää lause on ehdoton suosikki koko ficistä. En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin tää vaan iski ja jäi mieleen todella hyvin! ♥

Kiitos tästä. :)
Hei homepää! Leikitäänkö sanahippaa, jos saatais aikaan tarinoita?

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Orkideakruunu, K11, Daphne
« Vastaus #3 : 14.06.2011 13:56:10 »
Lils, oi, ihana kuullla, että tämä herätti ajatuksia! Runsaampi editointi tosiaan jää minulta aika usein pois, jotenkin silloin tuntuu, että tekstistä katoaa se henki, jos lauseet ovat liian täydellisiä ja mietittyjä (ja kaiken lisäksi satun vihaamaan editointia). Lol musta tuntuu että kirjoitan hahmoilleni tosi usein syömishäiriön, juuri tässä pari päivää takapesinkin kun selasin kansioita, niin siellä oli vaikka kuinka monta sellaista - mutta hienoa, jos se ei (vielä) tuntunut puuduttavalta. Öää apua en tiedä mitä osaisin oikein vastata sulle, kiitos ihan hurjasti ihanasta kommentista kuitenkin!♥

Ruskapoika, aww, apua, mitä sulle voi vastata! Söpöliini. Mutta siis joo. Syömishäiriöt ovat minusta kauhean kiinnostavia sillä tavalla, ehkä kaikista karuimmalla tavalla kuvattuna ei, mutta jotenkin sellaisena salakavalana; sellaisiahan ne ovatkin. (Ja joo, posliinijumalan olikin tarkoitus tuoda mieleen oksentaminen.) Hirveän ihanaa jos pidit, ja kiitos kovasti kommentista! ♥
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Audrina

  • ametistikvartsi
  • ***
  • Viestejä: 167
  • pumped up kicks
Vs: Orkideakruunu, K11, Daphne
« Vastaus #4 : 14.06.2011 21:22:37 »
Minä tykkään tavastasi kirjoittaa ja tässä oli yksi lempihahmoistani, joten me likes. Olen aina ajatellut Daphne-kuvaani hänelle syömishäiriöin ja jotenkin tuntui, että meillä on aika samankaltainen kuva hänestä, joten ehkä siksi pidin tästä niin kovasti.

Tämä oli kirjoitettu melko erottuvalla tavalla. Pidin tulkinnanvaraisuudesta mikä tässä oli. Teksti oli helposti ymmärrettävää, mutta silti mielikuvitukselle oli jätetty sopivasti tilaa. Monet kielikuvat olivat suorastaan kohauttavia. Kaikesta huolimatta vaikka tämä oli kovin tulkinnanvarainen, tunnelma oli realistinen. Pidin siitä kuinka syömishäiriö, mikä sitten olikin tässä, ei ollut pääosassa, vaan kerrottu niin miten se esiintyi tavallisissa päivärutiineissa. Nopeasti luettua en aluksi ymmärtänyt miten otsikko liittyi koko tekstiin, viimeisen lauseen luettua ymmärsin. Viimeinen lause itse asiassa kruunasi koko kakun.

Minä tykkäsin siis kovin paljon ja kiitos hienosta lukukokemuksesta! (:
syystuulista viis,
kun tapaamme elossa:
sinä ja minä

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Orkideakruunu (K11)
« Vastaus #5 : 21.10.2011 19:10:52 »
Oon niin toivottoman myöhässä tämän kanssa että ihan hävettää, mutta kiitos joka tapauksessa ihanasta kommentistasi, Audrina. Daphne on kieltämättä kiinnostavimpia naishahmoja joita Rowling (tai ficcarit, pitäisikö sanoa) ovat luoneet, ja syömishäiriö kuuluu melko monen kuvaan hänestä, tiedä sitten mistä tämäkin melkein-klisee on tullut. :--D Tässä en Daphnen syömishäiriötä sen kummemmin lähtenyt nimeämään, koska olen vahvasti sitä mieltä, että ne ovat aina yksilöllisiä ja vain hyvin harvoin tulevat ns. yksin, useamminkin johtavat yhdestä toiseen ja muodostuvat noidankehäksi. Ihanaa kuulla myös jos kielikuvistanu pidit! Ja tuo nimen liittyminen, no niin... tämä on niitä hyvin harvoja tekstejäni jotka lähtivät liikkeelle otsikosta, ja vasta lopussa nimi sitten liittyi itsekseen tekstiin, tuon biisin soidessa taustalla. Kiitos vielä kerran kommentistasi, vaikka näin myöhässä vastailenkin, ja hienoa jos pidit!
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Funtion

  • Vieras
Vs: Orkideakruunu (K11)
« Vastaus #6 : 29.01.2013 14:16:49 »
Joskus vaan tulee hetkiä joina on pakko lukea vähän shayaa. : ) Oon iloinen siitä, etten oo vielä ehtinyt kahlata sun koko ficcilistausta läpi (...vaikka aika pahalta näyttääkin, kohta oon, sun pitäis julkaista jotain uutta!!) En tiedä oikeastaan mistä tää tunne kumpusi, että on pakko lukea sulta jotain, mutta en valita vaan tartuin ekaan lukemattomaan tekstiis joka nyt vaan sattui tulemaan vastaan... otsikko ainakin on hyvin sun tyylises ja äärettömän kaunis! Puolitoistavuotta sitten kirjoitettu, no, oon mä kai vanhempiakin sulta lukenut...

Daphne katsoo kasvotonta suoraa silmiin ja näkee pelkkää mustaa; katseet huutavat päästä minut pois ja se hetki on heidän, heidän, heidän, hetkeksi unohtakaa kaikki muu! ja –
Mä oon aina ollut vähän pihalla näiden "suoraa" ja "suoraan" juttujen kaa, mut musta "suoraa" kuulostaa enemmän joltai murteelta. En ymmärrä noiden sanojen merkityseroa, mutta halusin silti nostaa tuon tuolta.

Lasinsiru painuu päkiästä läpi askelten kannatellessa tyttöä liian raskaasti, kotona Daphnen paras ystävä on se tavallinen – posliinijumaliinhan hän ainoastaan uskoo – kahvi on palanut pohjaan ja joutaa viemäriin, ei hän haluakaan juoda mitään.
Mä vaan niin inhoan tuota sanaa "posliinijumala" koska en muista kertaakaa lukeneeni yhtäkään sh-tekstiä jossa sitä ei ois ollut. :DD

Varjot kasvavat kadulla; on kesä, mutta täällä ilta tulee kuitenkin (tulee tulee tulee jahtaa sinua kunnes kaadut hyökkää päälle iskee!), hän laittaa jalkoihinsa violetit stilettikorot ja unohtaa hiuksensa auki, unohtaa, unohtaa.
Aiemminkin tämä oli jo kerran, mutta tässä vielä vähän lisää: kolmiportainen luettelo! Tulee, tulee, tulee, unohtaa, unohtaa, unohtaa. Joo-o.

Mutta kenenkään ei pidä surra; pitää nukahtaa (yksin viereen lattialle; miten vain) ja nähdä unta marttyyrikuolemista; tehtiinhän kaikki kantaakseen orjantappurakruunua kuin se olisi tehty orkideoista.
Tuosta lopusta mä pidin erityisesti, koska taisin jopa ymmärtää mihin se kielikuva viittasi! Siis tuo "tehtiinhän kaikki kantaakseen orjantappurakruunua kuin se olisi tehty orkideoista." Ai että! <3

Tää oli hyvin tyypillinen teksti sulta, jotenkin. En oo aikoihin lukenut sun juttujas, joten nyt oikein pelästyin kun luin tätä: tässä oli niin kiivas vauhti. Niin nopea ja säntäilevä, rytisi. Siis tuli sellainen olo ettei saa happea. Huutomerkkejä, puolipisteitä, ajatusviivoja, luetteloita ilman pilkkua... kaikki niin nopeaa. Tajuutko mitä tarkoitan? Tää oli kauhean levoton. (Tajunnanvirtaa, ehkäpä?)

Jaa... en tiedä. Musta on outoo lukee näitä Potter-tekstejä joilla ei oo tavallaan oo mitää yhteyttä Potter-maailmaan. :DD Nään nää enemmän originaaliteksteinä, tässäkään en sen kummemmin ajatellut että päähenkilö olisi Daphne - siis juuri se Daphne.

Joka tapauksessa, oon nyt vähän rauhallisempi kun sain lukea sulta jotain. Tiedä sitten mikä mielenhäiriö tää oli. Mä oon kyllä tosi tosi yllättynyt siitä, että mä tajusin tän! Joskus sun teksteissä vaivaa tosi monet asiat mua niin etten saa lainkaan tarttumapintaa, mut tässä sitä ongelmaa ei ollut laisinkaan. Kiitos darling! ♥