Joulu 2012 Kotikolossa | RG:n hupsu joulukalenteri | S | drama, fluff | VALMIS, hyvää joulua! <3

[RoastedGarlic]

Milgia: No noin aikaisin vähemmästäkin on aamu-uninen, ja jos Hermione hermoilisi niin siinä ei kumpikaan enää nukkuisi... Olosuhteiden pakko


Luukku 21

jossa höyrytetään ruusukaalia

Molly ei päästänyt keittiöön sen enempää Fleuria kuin Audreytäkään. Itse asiassa hän ei päästänyt sinne ketään muuta kuin Ronin, joka hänen lapsistaan oli ylivoimaisesti tehokkain ruoanlaittaja. Fleurin ja Audreyn kanssa Molly oli kuitenkin erityisen tarkka, sillä jouluruokien oli tarkoitus maistua samalta kuin ne olivat aina maistuneet, eikä hän luottanut siihen, että perinne-eroista olisi selvitty ilman kinaa.

Joulupäivän ateria oli aina ollut Ronin lempiateria, joten hän auttoi äitiään oikein mieluusti. Tarkoitus oli saada ruoka pöytään puoli yhdeksi, mutta realistisempi oletus taisi molempien mielestä olla, että pekoniin käärittyä hanhea päästäisiin leikkaamaan kellon lyödessä suunnilleen yhtä.

Ronilla oli kaksi paistinpannua, joista toisessa hän paistoi perunoita ja toisessa nakkeja, joita hän sitten kumosi valtaviin tarjoilusammioihin pannu kerrallaan. Kattila oli täynnä ruusukaalia. Molly viimeisteli karpalokastiketta ja käytti pääosan tarmostaan jouluvanukkaan viimeistelemiseen.

”Voidaanko me jotenkin auttaa, äiti?” kysyi Ginny ovenraosta, lähinnä siksi, että saisi paremmalla omallatunnolla jatkaa sohvalla lojumista, kun Molly vastaisi kieltävästi.

”Kattakaapa pöytä”, Molly kuitenkin vastasi, ja Ginny päätyi levittelemään pitsistä pöytäliinaa valtavan pirtinpöydän ylle. Harry ja George viskelivät pöytään haarukoita, veitsiä ja muita erinäisiä aterimia enemmänkin tehokkaasti kuin tyylikkäästi.

Olohuoneessa ja portaikoissa säntäilivät lapset lahjojensa kanssa. Roxanne oli saanut hirnuvan keppihevosen, joka laukkasi omatoimisesti, eikä se hiljentynyt hetkeksikään. Rose istui keskellä olohuoneen lattiaa, käänsi kirjan sivua oikealla kädellään ja lappoi konvehteja suuhunsa vasemmalla. Albus pelasi Fredin ja Charlien kanssa räjähtävää näpäystä. Joka ikisellä talossa kulkijalla oli yllään Mollyn neuloma jumpperi. Lähes kaikille ne olivat oikean kokoisia ja suurin osa tuli jo vuosien kokemuksella toimeen niiden aiheuttaman pienen kutinankin kanssa varsin ongelmattomasti.

”Meneekö niillä perunoilla vielä kauan?” kysyi Molly Ronilta.

”Alkaa olla valmista. Riittääkö nämä?”

Molly nyökkäsi määrälle. Se oli varsin riittävä.

”Eiköhän kanneta ateria pöytään.”

[Letizia]

Monta mukavaa luukkua täällä jälleen, mutta suosikkini taitaa olla numero 14, koska Luna! Ihan tavallinen susi ja nokkoshillot, eipä tässä muuta. Ja tottahan toki uunin päällä lämpimässä ajatuksetkin virtailevat sujuvammin, kun olomuoto muuttuu nestemäiseksi tai jotakin sellaista. Mukavasti olit myös tuonut Rolfin mukaan tarinaan. Tässähän alkavat olla mukana jo melkein kaikki, ja kaikissa on hieman omaa väriään.

(Hahah, kaverini pilaili tänään lastenhankinnasta, että vielähän sitä ensi jouluksi ehtisi, tai vaikka kaksikin jos tulisi kaksoset. :D)

Joulusukkaluukussa ”Etkö sä uskalla vai etkö sä yletä?” oli jotain äärettömän söpöä. Ja Andromeda virkkaa ja polttaa sikareita, oi kyllä.

Tykkäsin kovin ajatuksesta, että juuri Ronilla on kunniatehtävä auttaa Mollya jouluaterian kanssa. Ja nyt tekee mieli ruusukaalia, se on hyvää. :)

[Beelsebutt]

Ai se oli insiideröintiä, okei :E

Mulla on jäänyt välistä niin paljon, että laiskistellen kommentoin enkä jaksa jokaista erikseen mut hei, en mä oo lukenutkaan näitä aikasemmin! Tai siis oon ollut varsin poissaolevaisena, koska. No emmä oikeestaan tiedä, jonkinlainen sosiaalinen tyhjiö tai kupla, koska itsestäni lähtöisin. Masennus. Pick your favourite! \o/ Mut joo... ähä, näköjään kommaan kuitenkin yhden kerrallaan, koska luenkin yhden kerrallaan!

10
Aika ihanaa <3 siis tapa, jolla George yksittäisen, varsin simppelin kysymyksen tulkitsee. Ja se, että ylitulkinnasta huolimatta se ei niin haittaa, koska Bill <33

Victoire katsoi Teddyä melkein ihailevasti, aivan kuin auton ajaminen olisi ollut merkki sellaisesta aikuisuuden tasosta, jolle hän ei olisi uskonut tämän yltävän vielä suunnilleen kahteen vuosikymmeneen.

Aw <3 TeiniXit

11
Hammaskatoinen! Aika ihq. Miten linnoitus voi olla taitava? o.0 LOL, ihana toi äksönkohtaus, kuinka George lennosta nappaa itseensä osuneet palleroiset ja työstää niistä välittömästi materiaalia hyökkäykseen Ja:

Angelina sai lunta silmäänsä, mutta jatkoi juoksemista toinen silmä auki.

True-rohkelikko <3 ja ennenkaikkea true-kilpailuhenkinen huispaaja! <33

James tosin väitti myöhemmin käyneensä valloittamassa vastapuolen linnoituksen ja siksi voittaneensa koko sodan, mutta koska kukaan ei ollut kiinnittänyt häneen mitään huomiota, väite jäi täysin merkityksettömäksi.

LOL! Kai sun James on luihuinen?

Ihanasti rivien väliin upotettu paljon kaikkea kivaa, kuten apinanraivo tai Georgen ja Angelinan sanaton keskustelu, jossa kuitenkin hieman epävarmuutta, tai "lunta, vettä ja hikeä" tai vaahtokylpy joka kesti tuntikausia! <3

12
Tässäkin on ihan hirveesti taustaa takana muutamalla sanalla sanottuna. Niin kuin tuo, ettei Hermionella yleensä ollut aikaa touhuta niin paljoa lasten kanssa. Uranainen, totta kai, onhan se Hermione! Loppu oli aika fluffisen sokerinen ja ihana, tuli oikein lämmin olo itsellekin


Kiitos näistä, jatkan sit joku toinen päivä, nyt ei ehdi enempää!

[Milgia]

No yäk joko ruusukaali No okei, kai se on ihan hyvää mutta ne haisee pahalle.

Molly ei päästänyt keittiöön sen enempää Fleuria kuin Audreytäkään. Itse asiassa hän ei päästänyt sinne ketään muuta kuin Ronin, joka hänen lapsistaan oli ylivoimaisesti tehokkain ruoanlaittaja.

Oi tästä ideasta pidän! Että Ron on se joka osaa laittaa ruokaa!

Mitä tämä on? Nakkeja ja perunoita jouluaterialle? Tekeekö britit oikeasti niin? Kiintoisaa.

Olohuoneessa ja portaikoissa säntäilivät lapset lahjojensa kanssa. Roxanne oli saanut hirnuvan keppihevosen, joka laukkasi omatoimisesti, eikä se hiljentynyt hetkeksikään. Rose istui keskellä olohuoneen lattiaa, käänsi kirjan sivua oikealla kädellään ja lappoi konvehteja suuhunsa vasemmalla.

Mainio! Mulle kanssa tuollainen heppa ja oikeesti, hauskasti ilmaistu toi miten joulu kuluu, toisella kädellä kirjan sivuja ja toisella suklaata, omnom.

Tää oli mainio ja vaikka mä söin ihan just niin mulle tuli ihan kauhea nälkä kun luin tätä... niin täynnä kaikkea omnomnom ruokaa ja vielä Kotikolossa, ai että. Onneksi tulee kohta joulu nii saan iteki kaikkea omnom.

M

[pihlajanmarja]

Luukku 19

En tajua, yleensä en kauheasti tykkää lapsista, mutta silti oon aina ihan kuolemaisillani söpöydestä jos jossain kivassa tekstissä on henkilönä lapsia :-D Hugo ja Louis olivat ihania (...taas tää sana, pitäis jotenkin vieroittaa itseni siitä) ja voin niin kuvitella kuinka Andromeda löytää ne sohvalta nukkumasta!

Parasta tässä luukussa oli kuitenkin Andromedan hetki kuistilla. <3

Luukku 20

Hermione ja Ron on kyllä hellyyttäviä. Pidin varsinkin Ronin joulusukista ja siitä, että Hermione on aamu-uninen.

Luukku 21

Ihan parasta, että vaan Ron pääsee keittiöön Mollyn seuraksi! Ja mullakin tuli nälkä tätä lukiessa, onneksi maanantaina saa syödä niin paljon kuin napa vetää :-D

Rose istui keskellä olohuoneen lattiaa, käänsi kirjan sivua oikealla kädellään ja lappoi konvehteja suuhunsa vasemmalla.

Kuvaa miun joulunviettoa täydellisesti!

Tuli hauska mielikuva siitä että talo on täynnä ihmisiä joilla kaikilla on nimikirjaimella varustettu villapaita päällä!

Kiitos näistä! <3

[RoastedGarlic]

Vastaan kommentteihin huomenna, nyt joulusiivous! Pahoittelen vähän kiireessä hutaistua luukkua tänään


Luukku 22

jossa pelkästään aterioidaan

Jamesin kyynärpää oli melkein Albuksen silmässä, kun hän ojensi kätensä vastaanottaakseen nakkikauhan Charlielta. Pöydän ääressä oli ahdasta, mutta sellaista kotoisan ahdasta, ei ahdistavan. Kylki kyljessä koko Weasleyn klaani mussutti jouluruokia. Pöydän alla saattoi olla meneillään ainakin yhden avioparin jalkapeliä, vaikka se vaati kyllä keinottelua siinä jalkameressä. Ginnyltä onnistui vallan vaivattomasti ja hän piti kasvoillaan sellaisen pokerinaaman, että Harryn oli vaikea uskoa, että hänen säärellään kulkevat nilkat todella olivat Ginnyn – mutta tunsihan hän vaimonsa, ja tiesi, että kaikki oli tälle mahdollista.

Arthurilla oli suu täynnä hanhea, jonka täyte oli herkullista ja valui hänen suupieltään pitkin paidanrinnuksille niin, että Molly tuhahti ja etsi taskustaan nenäliinan jolla pyyhkiä tahra mitä lempeimmin ottein.

Victoire aloitti pelkällä ruusukaalilla, mutta saatuaan isältään toruvan katseen päätyi sitten lappamaan lautaselleen lopulta aivan yhtä suuren kasan nakkeja ja perunoita kuin kaikki muutkin, lukuun ottamatta kenties Frediä, jonka ruokahalu tuntui olevan loputon. Roxanne kiusasi veljeään laskemalla tämän syömiä perunoita, mutta menetti kiinnostuksen leikkiin yhdeksännen kohdalla.

Percyn tyttäret olivat ainoita, jotka aterian alussa yrittivät ylläpitää hyviä ruokailutapoja, kuten olla pitämättä kyynärpäitä pöydällä tai olla puhumatta ruoka suussa. Tai huutamatta, mikä oli jokseenkin ainoa puhetapa, jolla itsensä sai kuuluville tuossa pöydässä. Jossakin vaiheessa jouluvanukkaan tienoilla ainakin Lucy kuitenkin jo sopeutui yleiseen tunnelmaan ja laski kyynärpäänsä ronskisti siihen mihin ne kuuluivat eli lautasensa molemmin puolin. Moll puolestaan piteli vanukaskippoaan ilmassa oikealla kädellään ja lusikoi vasemmalla, vasenkätinen kun oli.

Bill pyysi lisää mureketta. Fleur haarukoi sienisalaattia. George kilpaili Teddyn kanssa siitä, kumpi saisi suuhunsa sullottua suuremman määrän nakkeja kerralla, ja Angelina keskittyi kannustamaan Georgea niin tarmokkaasti, että hädin tuskin ehti itse syödä perunoitaan, ennen kuin ne jäähtyivät.

Molly katseli laumaansa pöydän päädystä ja ajatteli, ettei kukaan voinut olla yhtä onnellinen kuin hän. Sitten hän otti kolmannen kauhallisen kastiketta ja kääntyi takaisin lautasensa puoleen.

[Milgia]

Jamesin kyynärpää oli melkein Albuksen silmässä, kun hän ojensi kätensä vastaanottaakseen nakkikauhan Charlielta. Pöydän ääressä oli ahdasta, mutta sellaista kotoisan ahdasta, ei ahdistavan.

Tulin hyvälle mielelle ^^ voi tämä on niin hauskaa kun istutaan yhdessä ahtaassa pöydässä syömässä jouluherkkuja.

innyltä onnistui vallan vaivattomasti ja hän piti kasvoillaan sellaisen pokerinaaman, että Harryn oli vaikea uskoa, että hänen säärellään kulkevat nilkat todella olivat Ginnyn – mutta tunsihan hän vaimonsa, ja tiesi, että kaikki oli tälle mahdollista.

Noh, noh mutta aikas grrr, että pitävät tälläistä peliä joulupöydässäkin, ei ainakaan ole huono parisuhde.

Roxanne kiusasi veljeään laskemalla tämän syömiä perunoita, mutta menetti kiinnostuksen leikkiin yhdeksännen kohdalla.

Oon kans joskus varmaan pelannut tätä, eiköhän me kaikki joilla on sisaruksia :p siksi niin hauska yksityiskohta.

Percyn tyttäret olivat ainoita, jotka aterian alussa yrittivät ylläpitää hyviä ruokailutapoja, kuten olla pitämättä kyynärpäitä pöydällä tai olla puhumatta ruoka suussa. Tai huutamatta, mikä oli jokseenkin ainoa puhetapa, jolla itsensä sai kuuluville tuossa pöydässä. Jossakin vaiheessa jouluvanukkaan tienoilla ainakin Lucy kuitenkin jo sopeutui yleiseen tunnelmaan ja laski kyynärpäänsä ronskisti siihen mihin ne kuuluivat eli lautasensa molemmin puolin. Moll puolestaan piteli vanukaskippoaan ilmassa oikealla kädellään ja lusikoi vasemmalla, vasenkätinen kun oli.

TÄMÄ OLI IHANA ♥ Oikeesti, voi että! Tämä sai mut oikein nauramaan koska tää vaan on niin totta ja ah oikeesti tuo ihana Moll kun hän on vasenkätinen ^^ja tuo kyynerpäät lautasen molemmille puolille, hih!

George kilpaili Teddyn kanssa siitä, kumpi saisi suuhunsa sullottua suuremman määrän nakkeja kerralla...

THIS! ihanat pojat!

Kuten lainauksista voi päätellä, niin tämä sinun hutaistu luukkusi oli mielestäni aivan mainio, täynnä kohellusta ja menoa. Sellaista ihanaa, mitä suurperheen joulut on  ♥

M

[RoastedGarlic]

Milgia: Ruokaperinteet on tsekattu netistä, kyllä noita Briteissä oikeasti syödään! Kiva kun hutaistukin tunnelma kelpaa

pihlajanmarja: Mulle tulee iloinen olo kun huomaan että eri ihmisiä viehättää eri yksityiskohdat ja että melkein kaikki mitä kirjoitan on jonkun mielestä just sitä iskevintä asiaa. Kiitos!

Harpy: En muista oonko määritellyt Jamesin tupaa, en välttämättä! Luihuinen vois sopia ehkä ihan hyvin. Kiva kun luet näitä, vaikka sitten jäljessäkin, ja ihanaa kun jaksat vielä kommentoida jokaista erikseen <3

Letizia: Mä en ole koskaan syönyt ruusukaalia mut luin että sitä Briteissä on joulupöydässä. Halusin mennä perinteisellä. Mulla on myös ficcitiedoston alussa hahmolista (johon laskin iät, ku eihän noi muuten menis lähellekään enkä muistais enkä osais) ja siitä oon ruksaillu että kaikista on varmasti kirjoitettu ihan sillei läsnäolevasti eikä vain maininnalla. Tokihan potterversumissa on liikaa hahmoja yhteen kalenteriin, mutta olennaiset siis




Luukku 23

jossa kuunnellaan kuten aina

Radio oli laatikkomainen, haalistuneen ruskea. Se oli puusta veistetty ja nahalla päällystetty monelta sivulta. Kymmeniä vuosia vanha selvästikin. Radio seisoi Kotikolon olohuoneen nurkassa huteralla pöydällä ja Arthur oli juuri vääntänyt sen päälle. Kello oli kolme iltapäivällä, mikä tarkoitti, että taikaministerin joulutervehdys oli alkamaisillaan. Koko talollinen ihmisiä oli ahtautunut yhteen huoneeseen. Lämmin oli ilman huopiakin. Sohvalla oltiin muutamassa kerroksessa, Bill hautautuneena alimmas ja Fleur hänen sylissään, Harryn polvilla Lily ja Al. George ja Angelina nojasivat seinään. Kukaan ei raaskinut pyytää Rosea sulkemaan kirjaansa, mutta Charlie lopulta sitten vihjasi hänelle, että olisi ehkä mukavampaa lukea silloin, kun radio ei olisi häiritsemässä.

Muutaman minuutin mittainen puhe oli jouluperinne. Se piti kuunnella aina. Se toi joulutunnelman. Molly istui nojatuolissa glögimuki kädessään ja heilutteli villatöppösten peittämiä jalkojaan. Hän toivoi, että Arthur tajuaisi pyytää päästä hänen kanssaan samaan nojatuoliin, ja oli kyllä valmis väistämään ja ottamaan sylipaikan. Kun Arthur sitten tiiraili huonetta istumapaikan löytääkseen, Molly nousi seisomaan ja Arthur tajusi vihjeen. He hörppivät glögiä samasta mukista.

Huone täyttyi suhinasta, kun itse kukin yritti hyssytellä muiden puhetta. Radiosta oli nimittäin alkanut kuulua köhinää, mikä oli selvä merkki siitä, että taikaministeri selvitteli kurkkuaan voidakseen aloittaa puheensa.

”Rakas Iso-Britannian taikakansa. Tänään, joulukuun kahdentenakymmenentenäviidentenä, olemme taas rauhoittuneet joulunviettoon –”, alkoi puhe, niin kuin joka vuosi.

Audrey nojasi päänsä Percyn olkapäähän. Percy hieman suoristi ryhtiään ja taputti vaimonsa polvea, mihin Audrey reagoi nostamalla jalkansa Percyn syliin niin, että tämän oli annettava vaimolleen jalkahieronta. Georgea huvitti suuresti nähdä Percy tällaisen aktiviteetin äärellä, ja hetken häntä vihlaisi ajatella, kuinka vuosia sitten hän ja Fred olisivat kiusoitelleet isoveljeään mistä tahansa edes etäisesti vastaavasta. Angelina näki miehensä ilmeestä, mitä tämä ajatteli, ja tarttui tämän käteen niin kuin oli vuosien varrella tottunut tekemään.

Louis nukahti puheen aikana, vaikkei tilanne ollut erityisen pitkäkestoinen. Lattialla istuen hän nojasi isänsä jalkoihin ja laittoi silmänsä kiinni. Suurimmalta osalta aikuisväestä meni loppupuhe ohi, kun he keskittyivät – kuten hyvin usein tapahtui – päivittelemään pojan silmäripsien hämmästyttävää pituutta.

”- ja niin minä sekä omasta puolestani että koko taikaministeriön puolesta toivotan teille kaikille onnellista joulunaikaa!”

[RoastedGarlic]

No niin, nyt on sen aika. Viimeinen luukku! Suunnittelin jotain massiivista spektaakkelia, mutta let's face it, olen liian laiska. Siispä saatte ihan perusluukun, samaa kamaa kuin aiemmatkin, hehee. Jouluna minulla on tapana olla avaamatta tietokonetta, siksipä siis tämä luukku julkaistaan heti keskiyöllä, luksusta?



Luukku 24

jossa ollaan kauhean onnellisia

Mollyn hengitys tuoksui karpaloilta ja pähkinätryffeleiltä. Arthurin hengitys tuoksui pekonilta. He olivat hiipineet huoneeseensa aikaisin ja ottaneet mukaan tarjottimellisen jouluruokaa. He olivat kihertäneet matkalla, koska oli niin ihana ajatus viettää joulua kylki kyljessä lämpimien tilkkutäkkien alla parhainta ruokaa haarukoiden.

Mollyllä oli uusi nilkkoihin ulottuva yöpaita ja Arthurilla uusi punavihreäruudullinen pyjama. Ne olivat joululahjoja Percyltä ja Audreyltä, ja Molly oli hyvin kiitollinen, että juuri nuo kaksi olivat onnistuneet hankkimaan itselleen tämänvuotisen vuoron ostaa Kotikolon mummon ja papan yöpukulahjat. Edellisvuotiset Fleurin valitsemat eivät olleet olleet kovinkaan suuri menestys.

Tarjottimella ei ollut enää jäljellä kuin yksittäisiä suklaakonvehteja, ja Molly työnsi koko tarjottimen Arthurin syliin merkiksi siitä, että tämä voisi hyvin syödä loput tai halutessaan siirtää sen lattialle sängyn viereen – kuinka epätavallisen epäjärjestelmällistä! Arthur röyhtäisi, mikä sai Mollyn kikattamaan, mihin tosin kenties myötävaikutti sekin, että hänen glögimukinsa oli täyttynyt illan aikana pari kertaa useammin kuin kerran.

Jostain alakerrasta kuului hirnuntaa, Roxannen hevonen se kai siellä, ja portaikosta epämääräistä töminää, kun James juoksi kiljuen alas karkuun arvatenkin Frediä, jolle oli tehnyt jonkin kepposen. Molly ja Arthur kuuntelivat, kuinka nukkumaanmenijät yksitellen tai kaksin tai laumoissa kulkivat edestakaisin. Joku puhui epäselvästi, koska oli harjaamassa hampaitaan samalla kun käveli – arvatenkin Hermione – ja joku toinen taas vastasi hänelle epäselvästi, koska suu oli täynnä suklaata – kukapa muukaan kuin Ron. Teddy kuului kulkevan yhtä matkaa Victoiren kanssa, ja heidän kiivas sanailunsa oli hupaisaa kuunneltavaa, joskaan sen sävy ei oikein selvinnyt sen enempää Mollylle kuin Arthurillekaan.

Keskivertoyönäkin Molly ja Arthur nukkuivat jokseenkin sylitysten, mutta joulun kunniaksi tai jotain sinnepäin oli nyt huomattavissa lähes nenäkkäin makoilua, sormien lomittain asettelua ja sen sellaista. Saattoipa Arthurin käsi Mollyn vyötäröllekin lempeästi kietoutua. Siinä he vain hengittelivät ja kuuntelivat toistensa sydämenlyöntejä, jotka antoivat tahtia käytävästä kuuluville joulun äänille.




A/N: Hyvvee joulua kaikille teille ihanille ihmisille, jotka olette lukeneet tätä kalenteria, tasapuolisesti kommentoineille ja niille, jotka kenties ovat jättäneet kommentoimatta (vielä ehtii ). Toivottavasti olette viihtyneet ja joulutunnelmaa on löytynyt ainakin hivenen! Nyt ne tietokoneet kiinni ja joulunviettoon.

[Beelsebutt]

13
Steppausta kylkiluita vasten <3 Ja aww, heti alkumetreiltä melkein arvaa, ainakin siinä vaiheessa kun valosta puhutaan, että nyt ollaan jotain kirjoittamassa/lukemassa ja kyseessä on teiniXi joka on hermostunut! Loistavaa tuo "entä jos kirjoitankin jotain typerää" x) <3333

Toista palaa ei kuitenkaan ollut, joten oli käytettävä läikikästä.

Aw, niin karun käytännöllistä! Jostain syystä tää sai purskahtamaan hersyvään nauruun x)

LOLLOL! Mä niin melkein arvastin, että jotain tuommoista viesti tulisi olemaan! Täydellinen kuvaus, ihanaamahtavaaupeeta \o/ Vähän angstaan suomenkalskahtavaa nimeä (MarySue, juoskaa henkenne edestä!) mutta menköön nyt tämän kerran

14

Ginnyäkin hymyilytti, kun hän ajatteli, kuinka Luna oli ehtinyt tutustua Rolfiin niin hyvin ja onnistunut silti olemaan tajuamatta, että meneillä saattoi olla jotakin muutakin kuin ammatillista kiinnostusta, jopa hänen itsensä puolelta.

Niin lunamaista <3 Ja jotenkin soveltuu hyvin Ginnyn persoonaan huomata tuommoinen. Tosin taitaa soveltua kenen tahansa edes puolinormaalin naisimmeisen, mutta mitäs pienistä Ihanaa, että Luna on tullut käymään ja että uunin päälle on hoksattu mennä lämmittelemään <333 ja että pöllötkään eivät jaksa lentää Lunan nykyisille asuinsijoille ja ennen kaikkea se, että parilla sanalla Ginnyn ajatuksista käy ilmi, että Luna vaeltelee aika paljon

Hehe, mukavasti sidottu canoniin tuo lopun parillisuus, kivaa!

[LOLZit Milgian BAZINGAlle x)))]

15

Neljä huopatöppösiin peittynyttä jalkaa hiiviskeli ympäri Kotikoloa.

Kyllä, mieleni singahti välittömästi ajattelemana irtoraajoja x)

Söpöä tuo "löytäneet tähän mennessä seuraavaa" -rakenne, saa ajattelemaan nuortenkirjoja, tai ehkä ne olivatkin lastenkirjoja, jotain salaisuuksia ja etsiviä niissäkin oli ja listoja luotiin ja etsittiin, aina koitettiin löytää jotain! Ehkä sen oli tarkoitukskin

Kivasti tulee tyttöjen luonteet esille. Miten Roxanne tuntuu olevan rämäpäisempi ja uskaliaampi tai ainakin sinnikkäämpi näistä kahdesta, Rosella taas järki leikkaa. Vähän kuin vanhempaan polveen luotu viittauksia, me likey! Kuitenkin Rosekaan ei ole, tuosta historiakirjatoiveestaan x) huolimatta, täysin tosikko vaan lopusta löytyy vielä lisää lapsenomaista innostusta - eihän sentään kuvitelmat Oikeita Lahjoja päihitä!

16
Hahaa, kivaa että tää sidottiin tonne luukkuun 13, tykkään intertekstuaalisuudesta <3 vaikka onhan tää tavallaan kai samaa ficciä (?) mutta kuitenkin! Ja Charlien varmoista jaloista ja selkeesti kyseenalaisista matkustuskeinoista (paistinpannullakohan se lensi? tuskin kuitenkaan lohikäärmeellä ) Awwwww, kanankeittoviikset <3 tykkään tuosta lempikummipoika-lainauksesta, liekö sitten Charlien ainoa kummipoika vai sanooko se kaikille kummipojilleen noin, tunnistan kyllä kevyesti ironisen heiton kun sellaisen näen ja ihanata, että nelivuotias Hugo ei mennyt suoraan halaamaan vaan istui vain viereen ja koitti sitten vielä livistää tutkimaan mahdollista lahjusta x) kyllä se varmaan lohikäärmeen sai, aidon ja oikean, oon siitä varma <3

17
Aw, olkavarteen olkapään sijasta - pituuserot <3 Tää oli herttainen, tosin mun täytyy vähän kritisoida joulukoristeiden laittoaikaa - kyllähän kaikki maailman kansalaiset tietää, että ne laitetaan viimeistään aatonaattona? Kuusi kyllä koristellaan aattona, mut muut koristeet.... hrmpf. Noh, misteli sulatti sydämen ja syytän sokerisuutta sun aaltoilevasta ajantajusta

18
Saattaa sisältää pähkinää Herttainen yksityiskohta tuo maapähkinävoi, mutta ehkä se on sitten peri-brittiläiselle vaikea ymmärtää. Oletin aluksi, että Mollyn hämmennys johtui siitä, ettei hän osannut vielä vuosien jälkeenkään valmistaa sitä herkkua itse, joten joutui ostamaan sen kaupasta, mutta selitys olikin sitten luontevampi Kivaa, aksenttieroja ja mantereelta toiselle matkustamista

Percy oli ollut hyvin tiukka sen suhteen, että hänen lapsilleen ei höpötettäisi joulupukista totena.

Percy <3



Nyt täytyy taas lopettaa, vaikka tekis mieli lukea kaikki loppuun just nyt! Kiitos taas, ja hyvää joulua!

[RoastedGarlic]

Harpy: No nimi kuulostaa suomalaiselta, ja se ärsytti muakin, mutku halusin tuosta nimestä nimenomaan saksalaisen version ja wikipedian mukaan se oli j:llä niin ei auttanut

Mä myös tykkään ajatella, että Lunan ja Rolfin suhde etenisi nopeasti sitten kun ne tajuaisi että niillä voisi olla suhde, tai siis Lunakin tajuaisi. Että niillä sitten seuraavana jouluna jo olisi Lorcan ja Lysander. Ah canon <3

Musta tuntuu että oon tässä taas testaillu kaiken maailman rakenteita ku oon ollu onnellisen hajalla sen kanssa että on pitäny kirjoittaa joka hiton päivä luukku, välillä siis on saattanu kuulostaa lastenkirjalta ja välillä ties miltä... Alussa vielä ajattelin että otan kirin ja sit vaan julkaisen luukkuja mutta höpö höpö, yks päivässähän niitä syntyi

Ja joo, tää on samaa ficciä kaikki joten tietenkin piti yrittää ees vähän yhtenäisyyttä lukujen välille tehdä... Haha.

Sori, koristeluaika nyt oli ehkä mitä sattuu, en kind of voinut sille mitään. Se vaan jotenkin tapahtui. Kyllä ne oli mun mielessä koristellut vähän jo aiemmin ja sit noi oli viime silaus tms.?

Niin ja juu mä olen myös just niin hönö että piti tehdä Audreystä amerikkalainen, ettei vaan menis liian yksinkertaiseksi...

Hyvää joulua sullekin <3

[Cilla]

Nämä loput luukut saivat mukavan jouluiselle mielelle, vaikka joulu alkaa olla jo ohitse. Kotikolo oli totisesti täynnä elämää joulun aikaan, miten kaikille riittikään tilaa? Mukavasti olet kirjoittanut kaikista joulunviettäjistä jotakin, vaikka Molly ja Arthur vaikuttivat välillä olevan hieman enemmän aiheina, mutta se heille täysin suotakoon. Percystä paljastui uusia puolia, kuten luukku 23 osoittaa. Mukavaa lukea myös rennommasta Percystä. Fredkin oli mainittu Georgen muistellessa sitä, miten he olisivat kommentoineet veljelleen, jos olisivat nähneet tämän hieromassa vaimonsa jalkoja. Rose tuossa luukussa huvitti, on tyttö tullut äitiinsä, kun ei malta keskeyttää lukemista edes taikaministerin joulutervehdyksen ajaksi.

Jouluaaton luukku toimi hyvin, vaikka tietysti uteliaana pohdin, millainen olisi voinut olla massiivinen spektaakkeli aaton luukkua varten. Mutta tuossa luukussa on sopivan leppoisa tunnelma, joka sopii aattoa varten. En tiedä teitkö sen tarkoituksella, mutta pidin myös ideasta, että Molly ja Arthur, joista kalenterin ensimmäinen luukku kertoi myös lopettivat kalenterin olemalla viimeisen eli 24. luukun päähenkilöt.

Hienoa, että selvitit brittiläisiä jouluruokia. Olisihan se ollut hieman outoa lukea lanttulaatikolla jouluaan juhlistavasta Weasleyn perheestä. Aidot paikalliset ruokaperinteet toivat oman lisänsä kalenterin tunnelmaan.

Palaan vielä siihen ensimmäiseen kommenttiini. Milgia oli aivan oikeassa huomauttaessaan, että vaikka Teddy ja Victoire ovat epilogissa yhdessä, niin se ei tarkoita välttämättä, että he olisivat olleet toistensa ensi-ihastukset. He ovat kuitenkin canonparitus ja koska tämä joulukalenteri kertoo canonparituksista niin siksi kummeksuin kyseisen luukun kohdalla tehtyä ratkaisua. Ovatko Teddy ja luukussa mainittu OC-hahmo canonia, vaikka joulukalenterin alussa sanotaan kalenterin sisältävän canonparitukset? Eikö silloin Teddyllekin olisi pitänyt kirjoittaa canonparitus? Henkilökohtaisesti ajattelen, että he voisivat olla canonparitus aivan alusta lähtien, siis toistensa ensi-ihastukset, mutta tämä on vain minun mielipiteeni ja tietysti jokaisella on oma näkemyksensä asiasta. Toivottavasti en pahoittanut tällä huomautuksella kenenkään mieltä, mutta halusin tuoda tämän näkökannan esiin.
 
Kiitos vielä kerran mukavasta lukukokemuksesta ja hienosta joulukalenterista!

[RoastedGarlic]

Cilla: Kotikolo on pohjimmiltaan Mollyn ja Arthurin koti, joten musta oli vaan luonnollista, että heistä kerrotaan eniten - ja heidän kauttaan muista samalla. Sitä paitsi Molly/Arthurin kirjoittaminen on kivointa ja niistä kertovat luukut on tuntuneet olevan myös lukijoiden mieleen Ihan tarkoituksella otin heidät kalenterin ns. pääaiheeksi.

Massiivinen spektaakkeli olisi ollut pidempi luku, jossa olisi ollut lyhyitä pätkiä eri pareja ja ihmisiä. Eli ei mitään kovin erikoista kuitenkaan...

Pahoittelen, jos Teddyn ihastus harmitti, kun canon-parituksia oli luvattu. Musta vaan Victoire on tässä vielä aivan liian nuori (muistaakseni 12) olemaan oikeasti kiinnostunut yhtään kenestäkään. Plus se karu tosiseikka, että siinä epilogissa Teddyn ja Victoiren pussailu on niille muille lapsille uutinen, jotakin uutta, ja jos jo viis vuotta aiemmin syntyis kiinnostus molemminpuolisesti niin ei se oikein tuon kanssa sopisi yhteen. Vaatisi nimenomaan aika rankkaa canonin venyttelyä tehdä tästä parista pari jo 2012 sijoittuvaan ficciin... Sen kyllä myönnän, että OFC ei kuulu canon-paritukseen, mutta enhän minä tuollaisia lupailujani edes muistanut tuossa vaiheessa, kun laskin vaan etten kirjoita mitään mikä ei ole suoranaisessa ristiriidassa canonin kanssa... Sori vielä kerran.

[Skottiruutuinen_aamutakki]

Hei! Mulla on näköjään loppuluukut yhä kommentoimatta...

Luukku 20: Ronin ja Hermionen dialogi on hymyilyttävä! Ron pahuksen hurmuri joulusukkiensa kanssa... <3

”Sen yksisarviskirjankin? Mihin ei riittänyt paperi silloin kun me paketoitiin kaikki muu, kun se oli niin paksu?”

”Paketoin paketoin. Älä kyseenalaista minun muistiani tai organisointikykyäni”, Hermione tuhahti ja kalautti hampaitaan ikään kuin uhatakseen purevansa, jos Ron jatkaisi hölmöjä kysymyksiään, ”etenkään tähän aikaan aamusta.”

Hehee :DD

Luukku 21: Niin sellasta jotenkin perus jouluista keittiötohinaa! (Allekirjoittaneella vielä tuoressa muistissa, vaikkei meillä pekonipäällysteistä hanhea tai (onneksi) ruusukaalia ollutkaan.) Hauskaa luettavaa. Rose yksisarviskirjan ja konvehtien kanssa + muut lapset ja lapsenmieliset (= aikalailla koko porukka) lahjoineen ja touhuineen olivat ihania tässä luukussa.

Luukku 22:

jossa pelkästään aterioidaan

Sitähän se joulu vähän on.

Taisin just sulaa näppäimistölle, kun luin tota luukkua uudestaan. Kaikki ne jalkapelit ja nakkienahtamiskilpailut ja pöydän ahtaus ja lopuksi Mollyn ajatukset. ♥ Helmi luukkujen joukossa.

Luukku 23: Muutamassa kerroksessa sohvalla! ♥ Kaikki Louisin silmäripsien päivittelyt ja varsinkin Molly/Arthur, tähän vaan paranee. Kivaa lukea noiden jouluperinteistä, niin kuin tuo taikaministerin puhe. Ja Rose vaan lukee luukusta toiseen, aww. :3

Luukku 24: Joku spektaakkeli olis varmaan ollut kiva, mutta ihana Molly/Arthur luukku on kyllä kunniakas, jouluinen, lämmin ja aika paras (ja musta tällasena M/A-fanina ehkä sopivin) päätös kalenterille. Kaksikko siellä käpertyneenä sylikkäin (<3) ja taas mä huomaan löytäväni itseni sulaneena näippäimistön rakosista...

Tekis mieli lainata koko luukku, mut jos mä nyt yritän hillitä itseni näihin kahteen lainaukseen.

Joku puhui epäselvästi, koska oli harjaamassa hampaitaan samalla kun käveli – arvatenkin Hermione – ja joku toinen taas vastasi hänelle epäselvästi, koska suu oli täynnä suklaata – kukapa muukaan kuin Ron.

:DD

Ja sitten toi ihan loppu:

Keskivertoyönäkin Molly ja Arthur nukkuivat jokseenkin sylitysten, mutta joulun kunniaksi tai jotain sinnepäin oli nyt huomattavissa lähes nenäkkäin makoilua, sormien lomittain asettelua ja sen sellaista. Saattoipa Arthurin käsi Mollyn vyötäröllekin lempeästi kietoutua. Siinä he vain hengittelivät ja kuuntelivat toistensa sydämenlyöntejä, jotka antoivat tahtia käytävästä kuuluville joulun äänille.

♥♥♥

Nyt taitaa olla ehkä vähän liian myöhäistä toivottaa hyvää joulua, mutta kivaa uutta vuotta sitten ja kiitos vielä kerran tästä ihanasta kalentarista!

[RoastedGarlic]

Skotti: Kiva kun kommentoit, kyllähän tätä voi lukea ihan normaalina ficcinä vaikka ympäri vuoden, jos haluaa joulufiilistellä!

Taikaministerin puhe on varastettu, tai siis kopioitu brittien kuningattaren puheesta. Googletin tällaisia perinteitä samalla kun noita ruokiakin...

Molly/Arthur sulattaa mutkin. Kiitos itsellesi kun luit tätä kalenteria, toivottavasti siitä oli mahdollisimman paljon jouluiloa!

[Elfmaiden]

Todella ihania tarinatuokioita ja rakastettavia henkilöitä!Aww tunnelmaa ja ylistettyjä yksityiskohtia. Ja ihanaa kerrontaasi. Luin kalenterin kokonaan nyt vasta, kun halusin keskittyä kotikolon tunnelmaan kunnolla -ja vähän fiilistellä joululoman loppumista. Tämä oli kaunis iltasatu, kiitos!

[maigaro]

Luin noi kaikki osat jo eilen mutten jaksanut enää kommentoida (kello lähenteli jo puoli yhtä).

Nää oli aivan ihania pätkiä Kaikissa noissa oli leppoisa ja lämmin tunnelma. Ja Weasleyt pääosassa Weasleyt sopii hyvin tämmöseen joulusöpöstely ficiin, ne vaan on niin ihana perhe. Sä olit tehnyt kaikista lapsenlapsista tosi söpöjä etenkin Louisista olit tehny aivan ihanan ja Rose oli kans ihana. Ja olihan nää aikusetkin lapset aivan ihania. Mua rupes naurattamaan se, että Ronista oli tullu noista kaikista tehokkain ruuanlaittaja . Ja Ginny oli ihana kun se toi lapset mummolaan papiljotit pääs ja villasukat jalassa. Molly oli kans ihana.

Kiitokset tästä ihanasta päivän piristyksestä

[Milgia]

Luukku 23

Kestipä mulla taas, hukkasin tän jo tonne listalle.

Ihana tilannekuvaus tuo ensimmäinen kappale, sellainen joka virittää lukijan heti tunnelmaan.

Hän toivoi, että Arthur tajuaisi pyytää päästä hänen kanssaan samaan nojatuoliin, ja oli kyllä valmis väistämään ja ottamaan sylipaikan. Kun Arthur sitten tiiraili huonetta istumapaikan löytääkseen, Molly nousi seisomaan ja Arthur tajusi vihjeen. He hörppivät glögiä samasta mukista.

Ei voi olla näin söpö. Tää on niin joku aaawsihihihii<3  ja kertoo paljon heistä ja heidän väleistään muutenkin. Ihanaa arkista ja leikkisää romantiikkaa. Tykkään.

Audrey nojasi päänsä Percyn olkapäähän. Percy hieman suoristi ryhtiään ja taputti vaimonsa polvea, mihin Audrey reagoi nostamalla jalkansa Percyn syliin niin, että tämän oli annettava vaimolleen jalkahieronta. Georgea huvitti suuresti nähdä Percy tällaisen aktiviteetin äärellä, ja hetken häntä vihlaisi ajatella, kuinka vuosia sitten hän ja Fred olisivat kiusoitelleet isoveljeään mistä tahansa edes etäisesti vastaavasta. Angelina näki miehensä ilmeestä, mitä tämä ajatteli, ja tarttui tämän käteen niin kuin oli vuosien varrella tottunut tekemään.

Voi Percy mihin kaikkeen oletkaan oppinut myöntymään kun menit naimisiin Audreyn kanssa! Ja tuo oli hieno tunnelmanluoja-juttu tuo George jasitten kun Angelina huomasi sen ja aaaws.

Ja taas iki-ihana Louis voi kun se on niin lutuna, tahdon oman pikku Louisin itselleni! En kestä ku oot tehny siitä niin tommosen iih.

”- ja niin minä sekä omasta puolestani että koko taikaministeriön puolesta toivotan teille kaikille onnellista joulunaikaa!”

Luukku 24

He olivat kihertäneet matkalla, koska oli niin ihana ajatus viettää joulua kylki kyljessä lämpimien tilkkutäkkien alla parhainta ruokaa haarukoiden.

Tui, tui.

Tuo yöpukujuttu oli hauska, etenkin tuo kun lapsilla oli omat vuoronsa yöpukujen ostoon, ajatella nyt jos joka vuosi tulisi se kuusi yöpukua molemmille hukkuisivat yöpukuihin.

Keskivertoyönäkin Molly ja Arthur nukkuivat jokseenkin sylitysten, mutta joulun kunniaksi tai jotain sinnepäin oli nyt huomattavissa lähes nenäkkäin makoilua, sormien lomittain asettelua ja sen sellaista. Saattoipa Arthurin käsi Mollyn vyötäröllekin lempeästi kietoutua. Siinä he vain hengittelivät ja kuuntelivat toistensa sydämenlyöntejä, jotka antoivat tahtia käytävästä kuuluville joulun äänille.

Täydellisen ihana lopetus ihanalle ja hauskalle joulukalenterille! Kiitos oikein kovasti kun jaksoit ilahduttaa minua ja muita lukijoita päivästä toiseen tälläisillä ihanilla teksteillä tästä suuresta ja rakastavasta perheestä ♥Pus.

M

[RoastedGarlic]

Elfmaiden: Oho, aika urakan olet tehnyt, kun olet lukenut putkeen iltasaduksi koko kalenterin! Kiva kun tykkäsit

maigaro: Weasleyt on parhaita! Louis oli kyllä varmaan aika monen ykkössuosikki, ainakin itse sulin kaikelle mitä huomasin hänen tekevän...

Milgia<3: Jonakin jouluna joskus vuosien päästä sää huomaat ettet tartte tällaista kalenteria kun sun oikea elämä on tuota samaa! Siihen asti, kiva kun Molly/Arthur jaksoi loppuun asti lämmittää ja kiitos aktiivisesta kommentoinnistasi, se on ollut oikein piristävää! 

[nauha]

Nyt otan viimein itseäni niskasta kiinni ja palaan ihanan kalenterisi pariin ihan vain tammikuun kunniaksi! (Ja siksi, etten saisi koskaan rauhaa jos en hoitaisi hommaa loppuun)

14. luukku

Tämä oli kokonaisuudessaan yksi suosikkiluukuistani.
Mut teki jotenkin hirveän onnelliseksi se, ettei Lunalla vielä vuonna 2012 ole vakaata parisuhdetta ja lapsia. Vaikka molen aina jotenkin ajatellut, että Lorcan ja Lysander olisivat suunnilleen saman ikäisiä kuin Lily, tämä tuntui jotenkin oikealta. Eihän samaisen ystäväpiirin jokainen jäsen voi naida sitä ns. high school sweethearttiaan, vaan ihan realistisuuden nimissä jollain pitää kulua vähän enemmän aikaa. Ja Luna nyt on Luna. Korpinsulista ennustava, susia kesyttävä ja uuninpankolla nukkuva Luna.
Ja se, miten Ginny kuuntelee toista vain puolella korvalla, eikä oikein jaksa teeskennellä uskovansa ennustuksiin tai muihinkaan hömpötyksiin, on vain minusta kovin Ginnymäistä

”Pitäisikö minun sitten tietää tämä Rolf koulusta? Vai onko se joku harmaahapsinen setä?”

Setäpä setä!

15. luukku

Tästä ei sen enempää kuin että niin perus touhua tuo lahjojen etsiminen, että huhhuh! Melkein alkoi itselläkin nostalgian kylmät väreet juosta selkärankaa pitkin kun muisteli lapsuuden jouluja ja lahjajahtia! Ja Rosen oikeassa olemisen halu on oikein istuvaa.

16. luukku

Charlie on mun mielestä aina ollut jotenkin symppis ja tämä sun Charlie etenkin. Sellanen rento ja letkeä. Sen innostuksesta lohikäärmeisiin tulee melkein mieleen Hagrid. Ehkä se on tuo elukoista puhuminen.
Ja Hugon jonkinasteinen röyhkeä ujous. Vain lapsena voi vilpittömästi ja häpeämättä kysyä toiko joku sinulle joululahjoja!

”Toitko sinä minulle oikean lohikäärmeen, Charlie-setä?”

Eikä! Voisinpa kuvitella, että Hermione ei niin asiasta innostuisi Tai Molly!

17. luukku

Tämä oli melkein niin aww, etten osaa muuta sanoakaan. Arthur on juuri tollainen höpsö ja ihana mies, joka ymmärtää ottaa talteen mistelin jonka alla on jaettu ensimmäinen suudelma. Jotenkin on hauskaa miten hyvin Arturille ja Mollylle sopii tuollaiset hellyydenosoitukset aivan iästä riippumatta, kun usein vanhemmat pariskunnat (ainakin ne, joita itse tunnen) tuntuu olevan vähän pidättäytyväisiä noin fyysisesti. Ainakin muiden nähden. Noiden kahden voi kuvitella istuksivan sylikkäin ihan kenen edessä tahansa!

18. luukku

Mukavaa että kirjoitit Audreyn mukavaksi ihmiseksi. Vähän liian usein näkee, että hänestä tehdään hirveä nipoämmä ihan vain siksi, että Percy sattuu olemaan vähän takakireä. Amerikkalaisuus toi tähän hauskan käänteen. Noillahan alkaa olla oikein monikansallinen perhe sitten, kun on ranskalaisia ja nyt jenkkejäkin! Mutta mikäpä Weasleylle sopisikaan paremmin
Kuten Milgia tuolla jo aiemmin sanoikin, mullakin kyllä vaari kuulostaa enemmän Arthurilta kuin pappa, mutta makuasioitahan nämä on
Pekaanipähkinäbrowniet kuulostaa muuten ihanilta ja munatoti ihan kamalalta!

19. luukku

Tämä luukku (kuten vissiin kaikki muutkin!) oli jotenkin ihana. Tykkään hurjasti siitä, miten sie kirjotat tollaset pienet lapset. Louis on vain niin söpö ja Hugo myös. Melkein alkaa haluta omia lapsia kun tällaista lukee. Syytän sitten sinua kun joskus pyöräytän maailmaan lauman kauhukakaroita jotka eivät vastaa ollenkaan virheellistä kuvaa jonka olet mulle lapsista luonut.

”Etkö sä uskalla vai etkö sä yletä?”

Ihaninta.

Andromeda ja Tedin sikarit teki mut vähän apeaksi, mutta sitten taas toisaalta, Andromeda on juuri sellainen hieman rohkean röyhkeä nainen, joka polttaa sikareita, mutta voi silti valmistaa lapsille aamiaista ihan mihin aikaan vain.

20. luukku

Saatoin joskus aiemminkin mainita jo, ettei Ron/Hermione ole koskaan oikein ollut lempiparituksiani näin fanfictionin saralla, mutta voi että tuota kohtaa jossa Ron sanoo Hermionen olevan parasta mitä joulusukista voi löytyä! Voiko ihanammin edes sanoa?
Olen aina kuvitellut, että Ron olisi näistä se, joka nukkuisi aamulla pidempään, mutta oikeastihan tämä on paljon parempi näin. Herättelytilanne toisinpäin ei vain olisi yhtään näin hellyttävä.

21. luukku

Ja lisää yllättäviä puolia tässä sinun Ronissasi! Kukapa olisi arvannut, että Ron on se, johon Molly luottaa ruuanlaiton saralla Mutta jotenkin sekin vain istuu kuvaan. Eihän nyt kaikenmaailman vieraita vaikutuksia voi jouluruokiin päästää!

22. luukku

jossa pelkästään aterioidaan

Kiteyttää mun mielestä melkein koko joulun. Silloin pelkästään vaan syödään. Ihan oikeasti. Eikä siitä syömisestä tule joulun jälkeenkään loppua vielä pitkään aikaan.

On helppo kuvitella Percyn jälkikasvun käyttäytyvän sivistyneesti, kun muut lappaa ruokaa kaksin käsin naamariin. Percy kun on aina ollut vähän erilainen kuin muut. Mutta upeaa, ettei kuri kuitenkaan liian tiukkaa ole ollut kun ne kyynärpäät sinne pöydälle viimein kuitenkin nousevat!

Angelinan ja Georgen suhde on kyllä musta jotain niin parasta. On ihana ajatella, että vaikka Frediä ei enää ole, niin Georgella on kuitenkin aina rinnalla joku, joka hulluttelee sen kanssa. Se että aikuiset ihmiset leikkivät ahmimisleikkejä puolison kannustaessa on jotenkin kamalan söpöä.

23. luukku

Hän toivoi, että Arthur tajuaisi pyytää päästä hänen kanssaan samaan nojatuoliin, ja oli kyllä valmis väistämään ja ottamaan sylipaikan.

Tää jotenkin tiivistää mulle tuon Arthurin ja Mollyn suhteen aika kokonaisvaltaisesti. Ne vaan on tollasia söppäniä.

Mukavaa että noidenkin perheen joulussa on hetki hiljaisuutta!

24. luukku

Voin vain kuvitella millaiset seksipyjamat Fleur on Mollylle ja Arthurille hankkinut. Pisti vähän naurattamaan. Mukava ajatus muuten, että näille vanhimmille ostetaan vain yksi lahja, joka vieläpä on joka vuosi sama. Ei tarvi siitä sitten kiistellä ostetaanko ja mitä ja kuka ja huihai, niin kuin yleensä tuntuu noiden vanhempien lahjojen kanssa menevän. Vaikka eihän Weasleylla tuollaisista asioista kiistellä, ei ainakaan jouluna.

Teddy kuului kulkevan yhtä matkaa Victoiren kanssa, ja heidän kiivas sanailunsa oli hupaisaa kuunneltavaa, joskaan sen sävy ei oikein selvinnyt sen enempää Mollylle kuin Arthurillekaan.

Tässä ja siinä aiemman luvun autokohtauksessa tosiaan on ehkä pientä viittausta jo tuohon Teddy/Victoireen, mikä on mun mielestä oikein kiva. Olis hullua, jos niillä jo tässä vaiheessa olis kunnolla sutinaa, kun Vici on vielä niin nuorikin, mutta mukava nähdä, että toimeen kuitenkin tullaan!

Ja sylikkäin nukahtavat Arthur ja Molly nyt kruunaa tän kalenterin kauheen kivasti tietenkin. Toivottaisin itsekin hyvää joulua, jos se ei olisi mennyt jo aikoja sitten.

Kiitos kauheasti tästä ilahduttavasta pikku kalenterista ja toivottavasti saadaan taas pian nauttia uusista kirjoituksista sun puolelta ja ehkä ensi jouluna uudesta kalenteristakin!

- Nau