Nimi: Hiljennysloitsun saloja
Kirjoittaja: pihlajanmarja, eli minä itse.
Ikäraja: k-11
Paritus: Ron/Harry
Genre: fluffy, huumori
Summary:
”Alan tuntea oloni epämukavaksi näissä housuissa.”
”Ota ne pois”, Ron sanoi, mutta Harryn varoittava katse sai Ronin hiljenemään. ”Okei, puhutaan jostakin muusta. Haluatko lapsia?”A/N: Tämä osallistuu FF100:aan sanalla 028.Lapset. Ja... No okei, ei miulla tällä kertaa olekaan mitään muuta sanottavaa. Kommentit on kivoja!
Harrysta tuntui, ettei hän kestäisi enää yhtään sekuntia tuossa kirotussa teltassa. Oli kylmä, oli ahdasta, ja aivan liian vähän ruokaa. Sitä paitsi hän ja Ron eivät voineet olla hetkeäkään kahdestaan, kiitos Hermionen. Tytön puolustukseksi täytyi sanoa, ettei hän heidän kiusakseen paikalla ollut koko ajan. Eihän Hermione edes tiennyt mitään siitä, että kaksi hänen parasta ystäväänsä olivat yhdessä. Hyvä jos Ron ja Harry tiesivät asiasta itsekään. He olivat selvittäneet asian vasta kesällä Kotikolossa. He olivat nukkuneet samassa huoneessa. Yhtäkkiä Harry oli huomannut tuijottavansa toisen pojan venyttelyä vähän liiankin tarkkaavaisesti. Ronin paidanhelma oli noussut ylemmäksi paljastaen pienen palan paljasta ihoa. Tuo pienen pieni pala oli tehnyt jotakin omituista Harryn vatsanpohjalle, ja yhtäkkiä hän oli päättänyt suudella Ronia. Yksi kömpelö suudelma johti toiseen, ja kolmanteen, ja yhtäkkiä suudelmat eivät olleetkaan niin kömpelöjä ja viattomia – ja nyt he olivat joutuneet tänne keskelle metsää jahtaamaan jonkun hullun velhon sielunpalasia, kun pojat olisivat paljon mieluummin jatkaneet sitä, minkä olivat aloittaneet Billin ja Fleurin hääpäivän aamuna. Harry ja Ron eivät voineet päivisin edes hipaista toisiaan, koska he pelkäsivät, että Hermione huomaisi jotakin.
Välillä Ron hiipi Harryn sänkyyn yöllä, mutta he eivät voineet oikeastaan tehdä paljon mitään, koska herkkäuninen Hermione nukkui yläsängyssä. Pari suudelmaa ja pientä varovaista kosketusta sai riittää vaikka se jätti heidät vain turhautuneiksi.
Tänäkin yönä Ron kiipesi Harryn viereen huteran kerrossängyn alapedille. Hän kiemurteli parempaan asentoon Harryn kainalossa ja huokaisi tyytyväisenä. He olivat kasvokkain, ja Harryn käden olivat asettuneet Ronin paljaaksi jääneelle alaselälle lämmittämään.
”Epäreilua, että ainoa henkilö tässä teltassa, joka osaa pitää hiljennysloitsun yllä, vaikka keskittyisi samalla mihin muuhun tahansa, on Hermione”, Harry mumisi unisesti.
”Mihinkäs sinä haluaisit keskittyä?” Ron kuiskasi poikaystävänsä – poikaystävänsä, miten mukava sana – korvaan. Ron sai kylmät väreet kulkemaan pitkin Harryn selkää vain yhdellä kuiskauksella.
”Tiedät kyllä hyvin, Ronald Weasley, mihin haluaisin keskittyä”, Harry sanoi ilkikurisesti. ”Mutta puhutaan jostain muusta, muuten menetän kaiken itsekurini.”
”Kuuluisa itsekurisi tiedetään”, Ron naurahti ja yritti rutistaa mustahiuksista miehenalkua vielä lähemmäksi itseään.
”Ron, tuo ei auta asiaa”, Harry kuiskasi. ”Alan tuntea oloni epämukavaksi näissä housuissa.”
”Ota ne pois”, Ron sanoi, mutta Harryn varoittava katse sai Ronin hiljenemään. ”Okei, puhutaan jostakin muusta. Haluatko lapsia?”
Harry katsoi ystäväänsä ja kohotti kulmakarvojaan. Ron punastui.
”En minä tiedä mistä tuo tuli. Haluatko, joskus?”
”Tuota… En oikein tiedä. Ehkä joskus, pitkän ajan päästä. Mutta ainakaan tällä hetkellä en halua lapsia. Olen vasta 17! Sitä paitsi en kuitenkaan voi saada niitä sinun kanssasi.”
Ron hymyili ja suuteli Harrya pienesti.
”Kuvittele, minkälaisia lapsistamme tulisi. Kömpelöitä, pitkäsäärisiä punahiuksisia kakaroita.”
”Eivät lapset peri pelkästään äitinsä ominaisuuksia”, Harry sanoi ja Ron mottasi häntä käsivarteen. ”Ja luettelit vain asioita, joista et pidä itsessäsi. Lapsista tulisi varmasti suloisia punaisine hiuksineen. Mutta he olisivat myös likinäköisiä ja hajamielisiä, eivätkä heidän hiuksensa pysyisi millään kuosissa.”
Ron pörrötti Harryn hiuksia ja jätti kätensä siihen, pyörittäen ajatuksissaan yhtä suortuvaa sormiensa välissä.
”Lapsilla olisi ihanat vihreät silmät ja mitä luultavimmin sitten kun he menisivät Tylypahkaan, kaikki haluaisivat mennä treffeille juuri heidän kanssaan. Ja kuvittele mitkä suutelutaidot –” Ron ei saanut lausettaan loppuun kun Harry jo suuteli häntä. Suudelma oli juuri syventymässä joksikin muuksi ja Harryn käsi liukui Ronin selältä tämän takapuolelle, kun yläsängystä kuuluva ärtynyt ääni suorastaan sinkosi pojat erilleen toisistaan.
”Harry, minä arvostaisin sinua, jos et saattaisi Ronia raskaaksi juuri täällä. Ja unohditte, että lapsilla on myös kummallinen maailmanpelastuspakkomielle ja helposti punastuvat korvat.”
Harry saattoi helposti nähdä, mitä Hermione tarkoitti punastuneilla korvilla, kun hän katseli Ronia. Kumpikaan heistä ei uskaltanut sanoa mitään. Missä vaiheessa he olivat jääneet kiinni?
”Älkää viitsikö, luulitteko te, etten minä huomaisi? Te ette ole kovin hyviä näyttelemään viattomia. Jos Ron kuitenkin menisi omaan sänkyynsä, ettei tule mitään vahinkoraskauksia. Sitä paitsi minä haluan nukkua. Voin opettaa teille huomenna hiljennysloitsun saloja. Itse asiassa se auttaa minuakin saamasta epäterveellisiä mielikuvia päähäni.”
Ron hymyili epävarmasti Harrylle, kohautti olkapäitään aivan kuin sanoen, että Hermionea kannatti totella, ja vielä yhden suudelman jälkeen Ron hipsi pois sängystä omaansa. Juuri heidän tuuriaan.