Nimi: 3 syytä kieltää tunteensa
Kirjoittaja: Cranberry
Genre: romance (?)
Ikäraja: S
A/N: osallistuu "3 kertaa kun"-haasteeseen. Eka ficcini ikinä ja sen huomaa ylipitkistä lauseista, kielioppivirheistä ja sekavasta juonesta (;
1. syy: Temperamentti
Lilyn päivä alkoi huonosti, ja syynä tähän oli -yllätys yllätys- James Potter. Potter oli seurannut häntä heti aamusta tytön ollessa matkalla Suureen Saliin pommittaen häntä treffikutsuilla ja lähentely-yrityksillä. Nyt matkalla Suureen Saliin oli ainoastaan Lily, Potter joutui suuntaamaan kurssinsa Sairaalasiipeen. Lily ei vain voinut kiivaudelleen mitään. Aamuisin hän usein päätti olla hieman kiltimpi, hieman suvaitsevaisempi ja hieman kohteliaampi Potteria kohtaan, joka sentään yritti käyttäytyä herrasmiehen tavoin. Ja yhtä usein hän kiivastui parista vähän liian itsetietoisesta lauseesta, kuten "Evans, näytät varmaan siksi noin ärtyneeltä, koska olet nähnyt koko yön levottomia unia minusta". Lily ei vain pystynyt sanomaan Jamesille suostuvansa mielellään Tylyahokutsuun tai yhteiseen aamiaiseen nähdessään ne itsevarmat kasvot. Oli paljon helpompaa käyttää uusia loitsuja Potterin vahingoittamiseen.
Ehkä hän yrittäisi hieman lujemmin hillitä itsensä ensi kerralla. Tai sitten ei.
2. syy: Oikeudentunto
Oli sateinen lauantaiaamu ja Tylypahkan aamiaisaika oli juuri päättymässä. Oppilaita virtasi käytävälle matkalla omiin tupiinsa. Vain eräs nelikko poikkesi muusta joukosta. Nelikkoon kuuluivat James Potter, Sirius Musta, Remus Lupin ja Peter Piskuilan. Heidän huomaamattaan seuraamaan lähti eräs pahaa-aavisteleva punatukkainen tyttö. He taas seurasivat erästä Luihuispoikaa alas tyrmiin vievälle käytävälle. Poika huomasi, että häntä seurattiin ja kääntyi ympäri. Samassa James huusi:"Hei Ruikuli, et tainnut tajuta meidän selvittäneen, kuka räjäytti aamiaiseni äsken?" ja langetti Tarantallegro-loitsun yllätetyn, mutta samaan aikaan hyvin vihaisen pojan päälle, joka yrityksestään huolimatta ei kyennyt puolustautumaan. Pojan jalat alkoivat stepata villisti naaman vääntyessä vihan ja nöyryytyksen sekaiseen ilmeeseen. Samassa paikalle juoksi erittäin vihainen punapää läppäisten Potteria kasvoihin. "Lily, älä viitsi, pidimme vain hauskaa. Ruikuli on inhottava ja hengailee kuolonsyöjäjengissä, voiko pahempaa olla?", James sanoi hieman vaikeasti, sillä lyönti ei ollut ollut mitenkään helläkätinen. "Voi olla, sinä ja sinun kaltaisesi", sähähti Lily vilkuillen halveksivasti myös muita kelmejä." Ja muistaakseni emme ole ystäviä, joten se on Evans sinulle".Lopetettuaan huutamisen Lily käänsi katseensa lapsuudenystäväänsä Severukseen joka hieroi vasenta jalkaansa tuskainen ilme kasvoillaan.Lilyä oksetti. Miten joku voikin, olkoon sitten vaikka koulun parhaimmannäköisin ja hurmaavin poika kiusaamassa nykyään aika röyhkeää jästisyntyisten vihaajaa, loihtia huvikseen toisiin ilkeitä loitsuja, ja sen jälkeen kuvitella hurmaavansa hänet?
3. syy: Tunnustaminen
Lily Evans makasi selällään sängyssä joka sijaitsi Rohkelikkotornissa. Hän mietti, mietti edelleen, vaikka viime öinä hän ei ollut paljon muuta tehnytkään. James Potter oli muuttunut viimeistä Tylypahka-vuotta edeltävänä kesänä hyvin paljon edukseen. Lily oli aina pitänyt pojan hyvistä ominaisuuksista; huumorintajusta, ulkonäöstä ja älystä, Sitä älyä Potter ei kuitenkaan ollut nuorempana turhaan käyttänyt, mutta nyt hän oli hieman vakavampi ja arvosti muitakin kuin itseään. Severustakaan hän ei ollut kiusannut moneen viikkoon. Lily kuitenkin tiesi, että myöntyessään treffeihin tai vastatessa suudelmaan hän ehkä palaisi ensimmäiseen syyhyn, ylpeyteen, nähdessään voittajailmeen Potterin kasvoilla ja saattaisi kiivastuessaan pilata kaiken. Sitä paitsi jokainen, joka tunsi Lily Evansin ja James Potterin, piti kuviota “Lily/James” hyvin toivottavana. Lily tiesi sen olevan jo varsin yleinen vitsi. Lily ei ollut koskaan hävennyt itseään kunnolla, joten tästä kerrasta saisi tulla ensimmäinen. Punapää asteli rappuset alas oleskeluhuoneeseen ja vastasi myöntävästi Jamesin epätoivoiseen “Lily, toisen kerroksen neljäs luutakomero vartin kuluttua?” heittoon, jonka Potter itsekin tiesi mahdottomaksi. Tyynen rauhallisesti Lily jätti pyörtymispisteessä olevan Jamesin nojaamaan pöydänjalkaan hänen pudottuaan nojatuolista yllätyttyään vastauksesta ja lähti kävelemään kohti uloskäyntimuotokuvaa. “Sinnikyytesi taidettiin palkita, Sarvihaara”, Sirius sanoi, hän nimittäin oli toipunut ihmetyksestä ensimmäisenä. Turhaan hän kuitenkin puhutteli Jamesia, sillä hänen ainoa ajatuksensa oli päästä ulos Lilyn perään.Ja jo muutaman minuutin kuluttua James suuteli tyttöä kiihkeästi. Ensimmäistä kertaa selviten ilman Sairaalasiipi-reissua.
