Kirjoittaja Aihe: Sisällä syntyy syöpä, Harry/Luna, S  (Luettu 4893 kertaa)

Codename

  • The Oncoming Storm
  • ***
  • Viestejä: 276
Sisällä syntyy syöpä, Harry/Luna, S
« : 01.03.2009 11:51:31 »
Nimi: Sisällä syntyy syöpä
Ikäraja: S
Genre: Angst, Raapale, (itse asiassa kolme raapaletta, jotka muodostavat kokonaisuuden) Songfic
Kirjoittaja: Codename
Paritukset: Harry/Luna
Disclaimer: Ficissä esiintyvät henkilöt, paikat ja maailma kuuluvat J.K Rowlingille ja ficissä esiintyvät laulunsanat Toni Wirtasen. En saa minkään näiden käytöstä rahallista hyötyä.
Summary: Kuinka vaikeaa onkaan päästää irti?
A/N: Hmm…nyt olisi vuorossa kolmesta raapaleesta muodostuva kokonaisuus, josta minä itse pidän aika paljon. Osallistuu kahteen haasteeseen, Albumihaasteeseen Apulannan albumin Kiilan biisillä Syöpä sekä FF100-haasteeseen aiheella Harry/Luna ja sanalla 075 = Varjo.

Sisällä syntyy syöpä

1

Nykyään oloni on niin turta. Olen turtunut huonouden tunteeseen ja varjoisiin ajatuksiin, jotka pyörivät päässäni kuin ikiliikkuva hyrrä. Jo vuoden ajan olemme Harryn kanssa vain olleet yhdessä, vanhan tottumuksen vuoksi tai siksi, ettemme osaa päästää irti ajoissa.

Miksi on niin vaikeaa päästää irti? Ei meillä edes ole mitään, joka pakottaisi meitä pysymään paikallamme, ei lapsia, ei yhteistä asuntoa eikä avioliittoa. Vain päivä päivältä kuihtuva rakkaus, jota ei pian ole olemassa.

Yritän pysyä positiivisena, vaikka tilanne on mikä on. Muiden seurassa yritän näytellä sellaista, mitä joskus olin, sellaista hölmöä ja hieman omituista persoonaa. Mutta sellainen en enää ole. Sisälläni syntyy syöpä.

2

”Rakastako minua enää?”

Sen kysymyksen kysyin tänään Harrylta ja hän meni hetkeksi ihan hiljaiseksi. Hän mietti ja mietti vastausta ja sai sen koottua vasta vähän ajan päästä.

”Tietenkin.”

Niin hän sanoi. Eikä muita sanoja lentänyt irti hänen kahlitusta suustaan. Vastaus saapui niin kyllästyneellä ja piittaamattomalla äänensävyllä, että en pysty mitenkään uskomaan vastausta todeksi. Mutta en toisenlaista reaktiota odottanutkaan.

Emme puhu enää loppuiltana taikka aamulla. Sanat, jotka pyörivät päässämme, pysyvät myös nykyään aina vangittuna siellä. Ennen me riitelimme, kovaankin ääneen, mutta sen on korvannut ahdistava hiljaisuus, joka saa minut melkein kaipaamaan riitelyä.

Harry lähtee töihin ja olen yhä hiljaa. Jälleen kerran.

3

En saa unta. Ajatukset ja sanat pyörivät päässäni, saaden mieleni sekoilemaan ja pysymään virkeänä. Nukkuminen tänä yönä ei tulisi kysymykseenkään. En kuitenkaan saa ajatuksia olemaan häiritsemättä minua.

Pari kyyneltä tippuu kasvoillani, kun käännän puolta Harrya päin. Hän yrittää esittää, että hän nukkuisi, mutta toisin on. Hänkin on valvonut koko yön ajan, miettien varmasti samoja ajatuksia kuin minä.

Harry vaihtaa puolta ja avaa silmänsä. Ehkä hän ei enää jaksa näytellä nukahtanutta. Katseemme kohtaavat ja molemmilla pyörivät samat sanat suussamme.

”Minusta…tämä meidän juttumme ei enää oikein toimi. Ehkä…meidän pitäisi erota.”

Pinnistelemme sanoaksemme ne, mutta mitään ei tule. Sanani ovat jälleen kerran kahlitut.

***

Ovelta ikkunaani
Vintiltä kellariini
Löytyy sun merkkejäsi juuri mistä etsittiinkin
Mä häpeän niin tätä
Koomista esitystä
Jota me pidetään yllä koska ei ymmärretä

Tosiasiaa, jonka idioottikin näkee
Ihan okei, helvetin okei

Päästä mut pois, päästä mut pois
Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit
Ihon aukoi, saumat ratkoi
Luulen että teit sen siksi koska sinä voit

Mitä minulle syötät?
Perkeleen työtä

Ja sisällä syntyy syöpä

Lukot ei avautuneet
Ei vaikka mitä mä teen
Vaikka mä koitin jopa kirjoittautuu osastolle
Asiat on jo menneet
Yli sen kipupisteen
Jonka jälkeen alkaa niin arvaamaton alue

Nämä asiat minut idiootiksi tekee
Ihan okei, helvetin okei

Päästä mut pois, päästä mut pois
Ansakuopan pohjalta jonne sä minut toit
Ihon aukoi, saumat ratkoi
Luulen että teit sen siksi koska sinä voit

Mitä minulle syötät?
Perkeleen työtä

Ja sisällä syntyy syöpä
« Viimeksi muokattu: 23.06.2011 12:23:07 kirjoittanut Codename »

Jokuwannab

  • ***
  • Viestejä: 173
  • Sipulien sekakäyttäjät OY AB.
    • Please take a picture!
Vs: Sisällä syntyy syöpä (S)
« Vastaus #1 : 05.03.2009 18:58:55 »
henkilökohtaisesti tämä paritus ei muhun kolahda, mutta tässä se toimi hyvin. Ajatus Lunasta väsyneenä ja realistisena toi tähän vielä rippusen sitä kaunista angstia, josta pidän ihan valtavasti. Onnittelut upeasta ja kirjoitusvirheettömästä ficistä!

~Jokuwannab
It goes like this, the fourth the fifth

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 392
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Vs: Sisällä syntyy syöpä (S)
« Vastaus #2 : 15.03.2009 11:42:14 »
Luin tämän ehkä viikko tai puolitoista sitten jostain syystä (oiskohan ollut mielenkiintoinen nimi? Apulanta on kiva) ja silloin jäi kommentoiminen, joten yritän nyt :D

Mun mielestä tässä on parasta se, että tämä tuntuu realistiselta kuvaukselta kuihtuvasta suhteesta. Pidän sisällöstä, siitä, miten irti päästäminen on vaikeaa, vaikka ei ole oikein enää mitään, mistä pitää kiinni. Juoni myös etenee sujuvasti ja loogisesti ja jokaisessa kohdassa (1, 2 ja 3) tunnutaan olevan siinä turrassa fiiliksessä vähän pidemmällä. Toimii.

Eniten sitten taas mietityttää se, etten oikein saa mitään otetta hahmoihin. Ehkä se johtuu siitäkin, että tarina kuitenkin keskittyy onnistuneesti nimenomaan sen suhteen vaikeuden kuvaamiseen, mutta jotenkin jää sellainen fiilis, että tässä olisi voinut olla ihan yhtä hyvin jotkut toiset hahmotkin. Luna paljastuu Lunaksi nimen perusteella oikeastaan vain siinä, kuinka hän miettii, ettei jaksa olla aina sellainen "hölmö ja hieman omituinen persoona", ja Harry ei oikein missään. Tietysti lyhyessä ficissä on vaikea tuoda sitä hahmojen persoonallisuutta esille varsinkin, jos keskittyy johonkin muuhun asiaan kuin hahmotulkintoihin, mutta silti mä jotenkin kaipaisin sitä, että hahmoista saisi otetta ja he tuntuisivat omilta itseltään, ja että heidän luonteillaan ja persoonillaan olisi jotain merkitystä juonen kannalta.

Teksti ja kirjoitus itsessään toimivat tässä mielestäni hyvin. Teksti on hyvällä tavalla yksinkertaista ja sujuvaa, etkä lavertele turhia. Tekstin tunnelma syntyy sisällöstä eikä tyylikikkailuista, ja välittyy hyvin lukijalle. Tässä ei ole turhia kikkailuja eikä toisaalta turhia selittelyjäkään, vaan teksti pysyy melko huomaamattomana ja antaa tilaa sisällölle.

Syöpäajatus jää mulle vähän tässä jotenkin vähän vieraaksi, en tiedä miksi  ???  Tuossa alussa Luna kaiketi yhdistää sen sisällä syntyvän syövän jotenkin siihen sisällä syntyvään turtuuden ja vieraantumisen tunteeseen, mutta silti tuo ensimmäisen osan viimeinen virke taitaa olla ainoa, jossa itse tekstissä edes mainitaan syöpajatus, ja se jää kyllä minusta vähän irralliseksi. Tämä toimisi ilmankin.

En mä nyt oikein osaa sanoa tämän enempää, ainakaan mitään fiksua. Loppu on hieno, se miten sanat ikään kuin jo muodostuvat mielessä ja kuitenkaan niitä ei saa suulle asti. Tunnelma säilyy hyvin ja vaikka lopussa ei tehdä varsinaisesti mitään ratkaisua, se ei yhtään haittaa vaan toimii kokonaisuudessa hyvin.
Avatar: Sokerisiipi
Fikkilistaus

Lozku

  • ***
  • Viestejä: 466
Vs: Sisällä syntyy syöpä (S)
« Vastaus #3 : 19.03.2009 15:00:16 »
Hmm... Todella hyvin kirjoitettu ja toimiva ficci.

Otsikko kultaa, vaikka onkin suoraan Apulannan biisistä.

Olet onnistunut rakentamaan hyvän biisin ympärille hyvän ficin (näin päinhän?).

Mutta juu, ei oikein kauhean hiki treenin jälkeen ajatukset pysy kasassa, jostain syystä. Kiitos kuitenkin luku elämyksestä.
~ehjimmät meistä on tehty sirpaleista~

Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin
syntyy syviä haavoja
Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
ole rauhassa vielä mä sua seuraan

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 391
Vs: Sisällä syntyy syöpä, Harry/Luna, S
« Vastaus #4 : 24.10.2017 13:50:32 »
Bongasin tämän stalkkeri-nappulan takaa ja klikkasin auki, koska Apulanta ja Syöpä! Okei, myös Harry/Luna on parina varsin kiinnostava, koska Luna on hahmona niin haastava että häntä on mielestäni hankala saada yhteen kenenkään kanssa. No, se näemmä osoittautui vähän oikeaksi myös tässä ficissä!

Tykkäsin tän tunnelmasta. Syöpä on aika raaka biisi, ja minusta sen tunnelma välittyi tästä hyvin. Ollaan "kuolettavassa" suhteessa, jossa ei tapahdu mitään, jossa ei ole hyvä olla, mutta josta ei osata lähteä poiskaan. Tästä ei nyt ihan käynyt ilmi se, miksi suhteesta ei päästy pois, mutta ehkä se irti päästäminen vain on niin vaikeaa. Sääli, sillä kumpikin selvästi haluaa pois suhteesta.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman