Nimi: Vastuutehtävä tahtomattaan
Tyylilaji: mysteeriähän tässä aluksi on ja vähän huumoriakin, drama
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Henkilöt, paikat ja ajat ovat itse keksimiäni.
Yhteenveto: Mafiaperheen jäsenellä Camorralla on vastuutehtävä, jonka hän on saanut melkein tahtomattaan. Selviääkö mies ennen sitä järjissään?
Oma sana: Tämä oli luovan äidinkielen kirjoitustehtävä ja ajattelin laittaa sen myös tänne. Suhteellisen lyhyt novelli. Lukuiloa ^^
Auton moottori jyrähti käyntiin ja sai Camorran vankan olemuksen värähtämään. Matka hermostutti häntä ja sai elämää kokeneet kädet hikoamaan. Auto kiihdytti hitaasti ja kääntyi ensimmäisestä risteyksestä oikealle. Maalaismaisemien vaihtuminen sai Camorran olon hieman rauhallisemmaksi, mutta hän ei pystynyt unohtamaan, miksi istui siinä.
Camorra alkoi kaivella taskujaan ja löysi vihdoin etsimänsä. Hän otti sikariasiasta yhden kalleimmista sikareista ja sytytti sen tärisevin käsin. Auton takaosan peitti imelä sikarinhaju ja se sai uusien kangaspenkkien tuoksun väistymään tieltään. Ulkona näkyi vain sateinen sää sekä peltoaukeita, ja Camorra käänsi katseensa auton sisälle hieroen samalla pehmeää penkinpäällystä. Autossa ei ollut hänen lisäkseen muita kuin kuljettaja.
Camorran mieleen tuli taas puhelu, jonka hän oli käynyt nuorimman veljensä kanssa viime kesänä. Veljen pyyntö oli yllättänyt hänet, mutta ettei olisi pettänyt veljeään ja samalla koko sukua, Camorra oli suostunut tämän ehdotukseen, olihan se sentään kunnia. Siitä huolimatta häntä hirvitti jo ennalta suuri yleisö ja tuleva puheensa. Nyt elettiin jo syksyä ja pyynnön toteuttaminen oli lähempänä kuin Camorra olisi halunnut.
- Oletteko kunnossa, herra Camorra?
Camorra säpsähti kuljettajansa yhtäkkistä ääntä, mutta piti itsensä vankkana ja tasapainoisen oloisena.
- Olen, hän vastasi ja maistoi taas sikariaan. – Hion tässä vielä vain puhettani.
- Olen varma, että selviätte siitä hienosti, kuljettaja sanoi ja vilkaisi peiliin. – Olettehan ollut siinä tilanteessa ennenkin.
- Mmh, Camorra mutisi lähinnä itsekseen. – Sehän tässä mietityttääkin.
Autoon laskeutui taas hiljaisuus, jonka rikkoi ulkoa kantautuva soratien ääni renkaiden pureutuessa sen pintaan ja ikkunoihin napsahtelevat sadepisarat. Sikarinsavu leijaili autossa ja pian auto pääsi päällystetylle tielle. Camorra kuuli jo kaukaa kirkonkellojen äänen ja hänelle tuli mieleen kerta, kun he veljiensä ja serkkujensa kanssa olivat toimineet sulhasen apulaisina. Hetki oli ollut jännittävä pienille pojille ja jälkeenpäin jokainen heistä oli saanut sen aikaiselta kummisedältä 20 dollaria tunnustuksena hyvästä työstä. Pikkupojalle se oli suuri raha.
Camorra havahtui toisen auton ohi ajamiseen ja käänsi katseensa ulos. Peltoaukeat olivat muuttuneet puu – ja kerrostaloiksi sekä kaduilla käveleviksi ihmisiksi. Oli saavuttu melkein kaupungin keskustaan.
Samaan aikaan Camorran vanha kummisetä Alfredo istui pyörätuolissaan kartanonsa terassilla. Hän oli liian iäkäs ja sairas lähteäkseen miehen mukaan, mutta oli pyytänyt tätä välittämään terveisensä ja sanonut, että he olivat tervetulleita hänen taloonsa lasilliselle illan päätteeksi.
Ulkona ollut sade oli juuri äsken lakannut ja pilvipeite alkoi repeillä. Kummisetä muisti Camorran hermostuneisuuden tämän hyvästellessään isänsä vanhan ystävän ja mietti, oliko miehen mieli yhtään sen valoisampi kuin sää alkoi olla.
Camorran mieli oli kuitenkin tällä hetkellä melkein tyhjä, sillä hän oli hetki sitten nukahtanut. Unessa esiintyi hänen kummisetänsä ja he seisoivat metsän reunalla suuren puun luona. He yrittivät kaataa puuta, mutta koska se oli jo niin paksu, vankka ja paljon kokenut, mikään ei saanut sitä luovuttamaan tai kaatumaan.
Auto tärähti kuljettajan ajettua kuoppaan ja Camorra heräsi sekavana unestaan koettaen muistaa, missä oli. Hän joutui useaan kertaan siristelemään silmiään ja haukottelemaan ennen kuin tunsi kunnolla pääsevänsä hereille. Huomattuaan edelleen kädessään palavan sikarin ja kuljettajansa hän muisti, mihin oli menossa ja miksi.
Auto kaartoi tien reunaan ja kuljettaja ilmoitti, että he olivat nyt perillä. Camorra vetäisi vielä viimeisen kerran savut sikaristaan ennen kuin astui ulos autosta ja pudotti sikarin vesilammikkoon, missä se sihahti sammuksiin. Kadulla käveli ihmisiä hänen ohitseen rauhallisesti, osa juosten, mutta suurin ja innokkain joukko oli kerääntynyt valtavan katolisen kirkon portaille. Camorra keräsi rohkeutensa ja käveli kohti leveitä kiviportaita väistellen kadulla kulkevia ihmisiä. Hänen veljensä Thomas seisoi kirkon alimmalla portaalla jutellen vilkkaaseen tahtiin papin kanssa ennen kuin huomasi veljensä saapuneen. Thomasin kasvoille levisi leveä hymy ja tämä suorastaan loikkasi Camorran luokse halatakseen tätä.
- Sam, veliseni!
- Anteeksi Thomas, että olen hieman myöhässä, Camorra sanoi pahoittelevaan sävyyn ja taputti veljeään selkään. – Tiedäthän sinä kummisedän…
- Ääh, ettet vain olisi hieman jännittänyt tilannetta? Thomas sanoi kiusoittelevaan sävyyn ja päästi veljensä halauksesta. – Etkä sitä paitsi ole myöhässä. Kuule, ei ole ensimmäinen kerta, kun toimit bestmaninä ja tällä kertaa vielä oman veljesi! Se menee varmasti hyvin, muistat vain antaa sormuksen oikeaan aikaan ja juhlassa pidät pienen puheen. Muista sitten kehua minua!
- Ajattelin kyllä kertoa synkimmät salaisuutesi, Camorra sanoi ja Thomas levitti käsiään esittäen loukkaantunutta. – Mutta, olkoon menneeksi. En halua nolata sinua koko mafiasuvun edessä ja suurimmassa osassa tarinoita olen itsekin mukana.
Camorra ja Thomas astelivat nauraen kirkon portaita häävieraiden läpi. Sade oli lakannut hetki sitten ja pilviverhojen lomasta pilkisti auringonvalon säteitä, kuin luonnon omia parrasvaloja.
A/N: Jos luit, puumerkki olisi kiva
