Kirjoittaja Aihe: Joulukalenteri, K-11  (Luettu 18399 kertaa)

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 457
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #20 : 09.12.2008 09:03:41 »
Awy, kiitos. Joo, kaikki luvut on jo kirjoitettu valmiiksi (*köhköhpaitsilukku24köhköh*). Okei, ehkä se itsenäisyyspäivä juttu oli vähän liian outo jo piilotettu, mutta Onnin matka sinne vaikoilupaikkaan oli 91 kilometriä (on muuten oikeasti! katsoin GoogleEarthista!), eli saman verran kuin Suomi täytti tänä vuonna.  ;D Myönnän, että kuvailu on jäänyt vähälle, mutta nyt saadaan tietää Taistosta vähän enemmän ja 10.:ssä luvussa vielä enemmän. Nuutti on kiva nimi. Sopii tontulle. :) Porkka on sauva, kyllä. Ja se oli muuten toinen kerta kun tuota on kystty ja sain juuri tietää, että porkka on lähinnä etelä-suomalainen sana, joten ei ihme, että kaikki eivät ole sitä tienneet. Mutta silti... *hekottelee* Merci.

Enonyymi, ihanaa, kun jaksat joka kerta kommata. Hyvä, että sitä ei osannut arvata, se oli vähän niin kuin tarkoitus. Ja itsenäisyyspäivä viittaus löytyy ylempää.  ;) Pitääpä lisätä Taiston kuvailua vähän... Kiitos taas.

Ja nyt vähän tietoa Taistosta sille, joka sitä kaipasi...


9.

Kuin toistona kahdeksan vuoden takaa, Onni ei poistunut huoneestaan moneen päivään. Tällä kertaa hänen luonaan kävivät kuitenkin Taiston lisäksi Nuutti, Helvi ja Mihail.
”Joten me vähän niin kuin päätimme tehdä sen joku toinen kerta.” Kolmikko nauroi ja Onnikin sai melkein hymyiltyä.
”Pukki tosin saattaa olla eri mieltä, joten saatamme saada kohta vieraita…” Nuutti jatkoi virnuillen istuen tuolissaan väärin päin. Helvi nojasi tuolin jalkoihin lattialla ja Mihail lojui seinustalla melkein maaten maassa. Onni nojasi suureen tyynyynsä sängyllään. Sen lisäksi, että hänellä oli vielä kuume ja oli muutenkin kipeä pitkästä lumessa makaamisesta, hän ei halunnut lähteä huoneestaan sen kauemmas ja pidemmäksi aikaa kuin oli tarpeellista. Taisto ja joskus joku kolmikosta toi hänelle ruoan ja toisaalta Onnia ärsytti sellainen paapominen, mutta toisaalta hän ei jaksanut välittää. Hän oli hylkiö.

Joku koputti oveen ja kolme muuta jähmettyivät.
”Nyt se pukki huomasi sen vajan…” Nuutti kuiskasi saaden Mihailin ja Onninkin naurahtamaan. Helvi nousi lattialta avatakseen oven. Se ei ollut pukki, vaan Taisto. Hän katoi käsissään tuttua tarjotinta.
”Toin ruokasi, Onni. Ja te kolme, pukki mainitsi jotain puuvajasta ja sen siisteydestä, sekä seuraavasta auraamisvuorosta”, Taisto sanoi katsellen kulmat koholla Nuuttia, Helviä ja Mihailia. Kolmikko katsahti toisiinsa ja Nuutti kohautti olkiaan. Mihail nousi lattialta ja he lähtivät huoneesta jatkamaan keskenjäänyttä työtään. Taisto asteli Onnin luokse ja laski tarjottimen tämän jalkojen ylle. Onni suoristi asentoaan kiittäen hiljaa toista. Vanhempi poika laski kätensä nuoremman otsalle. Onnin sydän sykähti nopeasti ja hakkasi sitten hiukan lujempaa, vaikka Taisto oli tehnyt saman eleen jo monta kertaa.
”Onko sinulla vielä kylmä?” Taisto kysyi vieden kämmenselkänsä nyt toisen poskelle.
”Ei”, Onni vastasi karheasti. Taisto nosti kätensä ja meni takan luokse.
”Hyvä. Kuumeesi on siis laskussa.”

Onni laski katseensa poronkäristykseensä. Hänellä ei ollut nälkä, vaikka hän ei ollut syönyt kunnolla pariin päivään.
”Millainen on olo?” Onni kohotti katseensa Taistoon, joka istui takan äärellä kasvot häneen päin puunkalikka kädessään. Onni tiesi, että tämä ei tarkoittanut hänen fyysistä oloa.
”Ihan hyvä”, Onni valehteli. Taisto kohotti kulmiaan, kun Onni nojasi takaisin taaksepäin pois tarjottimesta.
”Ja sen huomaa”, Taisto tuhahti hiljaa. Pitkä hiljaisuus otti heidät kouriinsa.

Pitkän ajan päästä Taistä avasi suunsa: ”Mutta ajattele, et olisi koskaan tullut tänne ja tavannut minua ja pukkia ja Nuuttia ja Helviä ja –”
”Joo, joo.” Taisto hiljeni Onnin äyskäisystä. Onni hieroi silmiään käsillään, päänsärky tuntui yltyvän.
”Tiedätkö, minä yritän vain auttaa, mutta sinä et suostu edes kuuntelemaan”, Taisto sanoi epätavallisen kylmästi. Onni ei ollut ennen nähnyt Taistoa vihaisena tai kuullut sellaista äänensävyä tämän huulilta, ehkä kun hän oli saattanut hieman suutahtaa jollekin, kun tämä ei hoitanut tehtäväänsä kunnolla tai ollenkaan. Nyt hän näytti suoraan sanoen vihaiselta, eikä Onni oikein ymmärtänyt miksi.

”Aiotko sinä koko loppuelämäsi vain maata sängyssä murhetimassa itseäsi?” Taisto kysyi piikikkäästi, hänen tummat silmänsä olivat kavenneet vaarallisesti. Onni mulkaisi häntä.
”En”, hän vain vastasi ristien kätensä rinnalleen.
”Milloin ajattelit sitten nousta?” Taisto kysyi.
”En tiedä”, Onni vastasi jälleen lyhyesti.
”Silloin kun isäsi päättää tulla takaisin, vai?” Taisto kohotti kulmiaan kysyvästi ja samalla ärsyttääkseen.
”En tiedä!” Onni huusi, menettäen malttinsa. Eikö Taisto tajunnut, miltä hänestä tuntui? Ei hän voinut olettaa, että Onni, heti saatuaan tietää oman isänsä hyljänneen hänet, voisi olla iloinen ja ihan kuin normaalisti. ”Ole hiljaa asioista, joista et tiedä mitään.”
Taiston suu tiukkeni viivaksi ja silmät kaventuivat vaarallisesti.

”En vai?”

Huutava hiljaisuus, jonka jälkeen Taisto nousi ylös ja asteli ulos huoneesta paukauttaen oven kiinni takanaan.

Onni hautasi kasvonsa käsiinsä ja ties kuinka monennen kerran muutaman päivän aikana itki.



...siinä sitä oli.  ;)
« Viimeksi muokattu: 09.12.2008 18:30:51 kirjoittanut Diamond »
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 930
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #21 : 09.12.2008 10:29:29 »
Lainaus
Pitkä hiljaisuus otti heidän kouriinsa.
otti heidät kouriinsa?

Muutamassa edellisessä osassa on muutenkin pistänyt silmään poikkeuksellisen paljon (aiempiin osiin verrattuna) tuommoisia pikkuvirheitä, jotka itseäni häiritsevät ehkä tarpeettomankin paljon.

Kahdeksas osa:
Lainaus
”Pukki sanoi, että kun eksyit silloin 7-vuotiaana, sait tramuoja ja nyt ne heräsivät, kun olosuhteet olivat lähes samat, kuin viimeksi.
Tuossa esimerkiksi olit varmaan hakenut "traumoja" (samoin kuin kyseisen osan alussa "traumaattinen" oli jäänyt tramaattiseksi). Lisäksi kuin-sanan eteen ei tule pilkkua.
 
Lainaus
”Pukki ei halunnut heti kertoa sinulle, koska olin liian nuori,
koska olit liian nuori?

Anteeksi myöhäinen heräämiseni kommentoimaan menneitä osia, mutta nyt minulla on kunnolla aikaa ;D

Seitsemäs osa:
Lainaus
hän käänsi päätään ja Taiston huulet osuivat hänen poskelle.
juuri tuollaiset pistävät ehkä eniten silmään, voi olla, että olet ihan tyyliseikkanakin halunnut jättää kohdan noin, mutta perfektionistina aivoni huutavat "hänen poskelleen" -rakennetta. Käsittääkseni Onni ei kuitenkaan enää ole ihan pieni lapsi, joten tyyliseikkana tuo ei oikein tunnu palvelevan tarkoitustaan, se näyttää lähinnä vähän kömpelöltä, semmoiselta puolitekoiselta.

Lainaus
”Mennään sitten”, Taisto sanoi ja lähtivät ruokalaa kohti.
tuolta välistä tuntuu puuttuvan he-sana?

Tarinan kulusta pidän kovasti, vaikka olenkin hitusen epävarma siitä, onko tähän mennessä tapahtunut yksi vai kaksi aikahyppyä. Kuinka vanha esim. Onni on nyt?
Onni on hellyyttävä päähenkilö ja hänellä on kivoja, realistisen tuntuisia ajatuksia. Taistosta pidin heti alusta alkaen, ihanaa kun hän huolehtii Onnista nytkin (ja vielä niin hellästi<3)
Tämän osan harmistus Taiston osalta johtuu varmaan siitä, että Onni vain murjottaa ja elää menneessä eikä osaa juuri nyt arvostaa sitä mitä hänellä on (ja Taistoa ärsyttää kun hänestä tuntuu, ettei Onni tällä hetkellä arvosta häntä eikä edes välitä:() Spekuloiminen on aina yhtä hauskaa =)
Nimirepertuaarillesi on pakko nostaa hattua, paljon kivoja ja mielikuvituksellisia nimiä, joita ei ihan joka tarinassa näe, ehkä se on siinä, kun aika monet ovat sellaisia vähän vanhempia perussuomalaisia nimiä.  :)

Toivon, että Taiston ja Onnin välit kehittyvät toivottuun suuntaan sopivan hitaasti, ettei jännitys häviä. Siitä pitää antaa sinulle krediittiä, että saat osan joka päivä (ainakin tähän mennessä) ajoissa ihmisten luettavaksi, kiva kun ei tarvitse tulla tänne huomaamaan, että joutuukin vielä odottamaan :D

~Violet kiittää :-*

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #22 : 09.12.2008 17:43:30 »
Huh, nyt ehdin lukemaan muutaman uusimman osan. Täytyy kyllä sanoa, että samastun Onnin palelemiseen erittäin vahvasti, sillä olen parhaillaan itse kuumeessa ja tärisyttää helkkaristi. Olisipa joku hoivaamassa minuakin.

En yhtään ihmettele, että Onni järkyttyi saatuaan kuulla isästään tuollaista. Toivottavasti Taisto tajuaa pian olleensa tökerö ja kärsimätön. Mutta ihanasti tämä etenee, pidän kovasti. Kiitoksia.
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Enonyymi

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Il était une fois
    • Enonyymi @ DeviantART
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #23 : 09.12.2008 19:09:20 »
Taisto, minkä teit! Pahoitit vielä enemmän Onnin mieltä. :( Voih.

Mutta onneksi Nuutti, Helvi ja Mihail lohduttavat! :) Ihanan piristäviä henkilöitä, heistä saa todellakin tosiystävän kuvan. Hyvin tehty!

On hyvä, että Onnin ja Taiston suhde kehittyy näin hitaasti, eivätkä päähenkilöt rakastu tulisesti silleen ensisilmäyksellä (itselläni on paha tapa kirjoittaa juuri niin... ;D)

Ja kiintoisaa, ettei vain Taistollekin ole käynyt kuten Onnille kävi? Sain sellaisen fiiliksen.. No, we'll see.

Tuo 91 kilometriä- juttu oli tosi ovela! Siihen ei sillä lailla oikein edes kiinnittänyt huomiota. :D Mukava kappale, odotan innolla seuraavaa!

- Enonyymi
"Silmät ovat sokeat. Pitää etsiä sydämellä."

howboring

  • ***
  • Viestejä: 720
  • master of rottamatto
    • my Yuu/Yokozawa
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #24 : 09.12.2008 22:30:53 »
Voih ! Hm. Riita oli varsin paikallaan 8> se toi tarinaan mukaan värejä ja Taiston luonteeseen jotai muutaki ku semmosta söpöä ja et se on täydellinen. Alkoi ihan ärsyttämään et miten se nyt tolleen ja mite se ei ymmärtänyt Onnia ! Kamala ihminen XDDDD no ei vaan.

Hm. Taiston ulkonäöstä ei vielkää kerrottu 8((

Lainaus
”Ole hiljaa asioista, joista et tiedä mitään.”
Taiston suu tiukkeni viivaksi ja silmät kaventuivat vaarallisesti.

”En vai?”
Tästä tuli ihan tunne että Taistolla ois jotai omia kokemuksia asiasta. mutta ehkä se vaa suree Onnin puolesta.
'Nezumiiii, where are we going?'
'To a hotel.'
'Huh?'
@ no.6

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 457
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #25 : 10.12.2008 06:45:15 »
Violet Baudelaire, kiitos virheistä (*mulkaisee Ankkaa ja sitten silittää sitä*). :D Ja niitä aikahyppyjä on tapahtunut tähän menessä kaksi ja Onni on nyt 16-vuotias. Jos luvussa ei ole mainittu vierähtäneistä vuosista yms. hyppyä ei ole tapahtunut. Aikahypyn jälkeen se on sanottu jotenkin. Taisto on kyllä ihana. *paijaa sitä* Nimiä oli hauska keksiä, kiva, että tykkäät.
Ei ole tähän mennessä unohtunut laittaa uutta osaa, vaikka välillä pelkäänkin, että niin käy. Kiitos siullekin.

Picca, paraneimisia. Itselläkin on pikku syysflunssa (nyt on jo talvi!) ja kun otin kollarin pois, oli helppo kirjoittaa Onnin tuntemukset kyseisessä kohdassa. Ehkä se tajuaa. Tak.  :)

Enonyymi, kyllä, Taisto on tosi ilkeä.  :) Enkä muuten jää toiseksi sillä rakkautta ensisilmäyksellä -jutulla.  ;D Paha tapa... Yes, you'll see. Kiits.

Awy, ajattelin ihan samaa itsekin. Ja Taiston ulkonäöstä kerrotaan, ehehehe... 15.:ssä luvussa.  ;D Venaathan siihen?

Uusi luukku aukeaa nyt.


10.

Saana löytyi Korvatunturin siitä osasta, jossa Onni ei ollut vieraillut montaa kertaa. Tyttö oli aivan itäisimmässä siivessä, yhdistä ompelimoista nypläämässä pitsiä Rauhan ja Lahjan kanssa. Tyttöjen puhe ja nauru kuului oven ulkopuolelle asti ja Onni osasi suunnistaa heidän luokseen, vaikka ei ollut koskaan käynyt sisällä ompelimossa. Lisäksi Rauhan leiskuvan oranssit hiukset näkyivät kauas.

Onnin olo oli edelleen hieman hutera ja hetkittäin hänestä tuntui, että pyörtyisi siihen paikkaan, vaikka hänellä oli parempi olo kuin edellisenä päivänä. Hän veti villakaulahuiviaan paremin kaulansa ympärille ja asteli ompelimoon.

Paikka oli täynnä naisia ja Onni tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Huoneen täyttivät rukit, mattopuut ja monet eripariset pöydät, joiden ympärillä tyttötontut ompelivat, huovuttivat, nypläsivät pitsiä, silittivät, kutoivat ja virkkasivat. Seinustoilla oli siisteissä pinoissa kankaita ja lankoja. Päydät notkuivat neuloista, saksista ja muista ompelutarvikkeista. Muutamat vilkuilivat Onnia uteliaasti, mutta hän piti katseensa tummatukkaisessa tytössä eräässä pöydässä.

”Saana.” Tyttö kohotti katseensa hymyilevän katseensa poikaan ja nosti kulmiaan.
”Ai hei Onni. Mitä nyt? Eikö sinun pitänyt olla kipeä?” tyttö kummasteli.
”Joo, mutta minulla on kysyttävää. Taistosta”, hän lisäsi perään katsomatta toista silmiin. Saana kohautti olkiaan, laski kankaansa pöydälle, sanoi jotain Rauhalle ja Lahjalle ja nousi ylös. Kaksikko käveli ompelimon läpi, ovista ulos ja jäivät ovien ulkopuolelle. Saana käntyi ympäri ja katsoi kysyvästi Onniin.
”No? Mitä Taistosta?”
Kangerrellen Onni selitti miksi oli ollut sairaana, miksi ei ollut suotunut tulemaan huoneestaan, mitä Taisto oli siihen sanonut ja mistä he olivat riidelleet. Ja ennen kaikkea, miten riita oli päättynyt.

Saana katsoi Onnia hieman säälien, mutta sitten tilalle tuli surullinen ilme.
”Mitä? Onko Taistonkin isä –?” Onni aloitti, mutta Saana keskeytti hänet.
”Ei ihan niinkään.  Lähelle kuitenkin.” Saana huokaisi syvään ja veti sormensa hiustensa läpi. ”Oikeastaan olisi parempi, että kuulisit tämän Taistolta itseltään, mutta jos ette ole tällä hetkellä puheväliessä niin…” Onni katsoi tyttöä odottavasti.

”Taisto syntyi täällä Korvatunturilla. Hänen vanhempansa, Tarmo ja Hellä, olivat kumpikin tonttuja ennen häntä ja hänen äitinsä oli erityisesti tunnettu ompelutaidoistaan.” Saana sulki silmänsä hetkeksi.
”Hellällä ja Tarmolla oli yhteiset perheet vakoiltavanaan. He olivat tulossa Turusta asti takaisin marraskuun aikaan. Emme oikein tiedä, mitä tapahtui, mutta… Hellä kuoli. Hän oli jo iäkäs, eikä niin pitkä matka ole helppo nuorellekaan.” Onni oli nostanut kätensä suulleen, kun Saana piti taas tauon.
”Taisto oli silloin 7-vuotias. Jo pelkkä äidin menettäminen siinä iässä olisi rankkaa, mutta sitten Tarmo ei tullut takaisin. Ehkä hän oli niin järkyttynyt Hellän kohtalosta, että ei jaksanut jatkaa tai hoitaa Taistoa. Tai sitten hän oli aina välittänyt vain Hellästä, eikä Taisto kiinnostanut häntä kuin pakosta, kun Hellä kuitenkin rakasti poikaansa. Jokatapauksessa, Taisto menetti molemmat vanhempansa, eikä mitenkään helpolla tavalla. Äiti kuoli ja isä jätti heitteille… Onni, minne sinä menet? Onni? Onni!” Mutta Onni ei kuunnellut, vaan alkoi juosta niin nopeasti kuin vain pääsi kohti Taiston huonetta.

Hän oli ollut niin typerä. Miten hän ei ollut koskaan kysynyt Taistolta tämän vanhemmista? Sellainen ei kyllä koskaan noussut aiheeksi tavanomaisessa keskustelussa, mutta miksi hän ei ollut ihmetellyt pojan vanhempien puuttumista? Taisto varmaan vihasi Onnia, kun hän oli sanonut kaikki ne kamalat asiat. Tottakai Taisto tiesi, miltä tuntuu, kun oma isä jättää heittelle.

Onni saavutti Taiston ja Joukon yhteisen huoneen oven ja alkoi jyskyttää sitä.
”Taisto! Oletko siellä? Taisto? Taisto!” Onni huusi ja kuuli oven takaa kiroilua ja huutoa. Onni lakkasi paukuttamasta. Ovi aukesi, mutta avaaja ei ollut Taisto vaan Jouko.
”Onni? Etsitkö Taistoa?” lyhyttukkainen, jykeväleukainen Jouko kysyi ja Onni nyökkäsi innokkaasti. ”Hän lähti hetki sitten.”
Onnin vatsa putosi. ”Lähti? Minne? Milloin?”
”Saimaalle, ihan joku kymmenisen minuuttia sitten. Oli saanut keikan ja sanoi tulevansa kesäkuussa takaisin.” Onnin suu kuivui ja hänen sydämensä löi hetken tyhjää. Hänen oli saatava Taisto kiinni ennen kuin tämä lähtisi ja olisi poissa monta kuukautta, joiden aikana viha Onnia kohtaa kytisi, eikä sitä voisi kitkeä ehkä millään…. Ja Onni halusi selvittää tämän nyt.

Kuten Saanakin, Jouko jäi tuijottamaan pojan perään, kun tämä lähti juoksemaan kohti ulko-ovia. Jos Taisto kerran lähti kymmenen minuuttia sitten, ei hän ollut voinut ehtiä kauas. Onni saisi hänet kiinni. Hänen oli pakko saada.
Pilvet täyttivät taivaan, kun Onni aukaisi ovet ja astui terassille.
”Taisto!” hän huusi pihalle, vaikkei uskonutkaan saavansa vastausta. Eikä hän saanutkaan, mutta joku ladulla pyähtyi ja kääntyi. Se joku ei ollut kaukana pihasta ja Onni huomasi onnekseen sen olevan Taisto.
”Taisto! Odota, ole kiltti!” Onni huusi pojan perään, kun tämä kääntyi ympäri kasvot menosuuntaan. Onni riensi tätä kohti ja tunsi äkkinäisen päänsäryn iskevän häneen. Kylmä hulmahdus liisi hänen lävitseen, mutta hän ei hidastanut, vaikkakin se sai hänen kaatumaan mahalleen nietokseen. Lumi oli yhteenpakkautunutta ja siinä oli vaikea kulkea ja Onni sai taistella päästääkseen eteenpäin, vieläkin hienoisen kuumeen kourissa. Päästyään parin metrin päähän Taistosta, hän avasi suunsa: ”Anteeksi.” Hän näki Taiston hartioiden jännittyvän. Äkkiä Taiston ääni leikkasi hiljaisuutta.

”Olet vielä kipeä. Mene sisälle.”

Onni pudisti päätään, vaikka Taisto ei sitä nähnytkään. ”Olen ihan kunnossa, mutta… Kuuntele Taisto. En tiennyt vanhemmistasi. Kysyin Saanalta… Hän kertoi isästäsi ja äidistäsi. Anteeksi Taisto, en tiennyt. Anna anteeksi.”

Taisto pysyi pitkään hiljaa ja päästi sitten värisevän henkäyksen. Hän kääntyi ympäri ja vaikka kyyneleitä ei ollut, Onni pystyi päättelemään toisen vetisistä silmistä ja punaisista silmienympäryksistä ja nenästä sekä murtuneesta ilmeestä, että toinen oli itkenyt.
”Joo. Kyllä minä tajuan. Mistä sinä olisit voinut tietää? Suutuin ihan turhaan”, Taisto sanoi hiljaa. Onni henkäisi helpotuksesta, vaikka ei ollut edes huomannut pidättelevänsä hengitystä. Taisto niiskahti hiljaa, heitti porkat käsistään ja levitti kätensä Onnille. Tällä kesti hetken tajuta, mitä Taisto yritti viestittään, mutta tajusi sitten, astui nopeasti pari askelta lähemmäs Taistoa ja kietoi kätensä tämän ympärille. Taisto puristi kätensä Onnin olkien ympäri ja hautasi kasvonsa Onnin hiuksiin. Onnin sydän tykytti hurjasti. Taisto halasi häntä lujasti ja oli antanut anteeksi. Voisiko Onni uskaltaa..?

”Minun pitää varmaan lähteä”, Taisto sanoi melkein kuulumattomasti. Onnin sydän laski hieman. ”Yritän päästä kolmannelle majalle vielä tänään”, vanhempi poika jatkoi. Vastahakoisesti Onni irroitti otteensa samaan aikaa kuin Taistokin. Tämä nosti porkkansa maasta jääden sitten tuijottamaan Onnia. Onni olisi voinut tuijottaa pidempäänkin, mutta sitten Taisto kääntyi ympäri sanoen hiljaa ”hei” ja heilauttaen kättään polkaisi vauhtiin.

Onni seisoi vielä pitkään paikallaan tuijottaen Taiston perään, sydän yhä tykyttäen lujaa.

« Viimeksi muokattu: 24.12.2010 23:23:13 kirjoittanut Diamond »
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Enonyymi

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Il était une fois
    • Enonyymi @ DeviantART
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #26 : 10.12.2008 15:35:03 »
<3 Awwwwwww. :) Erityisen ihana tuo:

Lainaus
Taisto niiskahti hiljaa, heitti porkat käsistään ja levitti kätensä Onnille. Tällä kesti hetken tajuta, mitä Taisto yritti viestittään, mutta tajusi sitten, astui nopeasti pari askelta lähemmäs Taistoa ja kietoi kätensä tämän ympärille. Taisto puristi kätensä Onnin olkien ympäri ja hautasi kasvonsa Onnin hiuksiin. Onnin sydän tykytti hurjasti. Taisto halasi häntä lujasti ja oli antanut anteeksi. Voisiko Onni uskaltaa..?

Siis aivan uskomattoman lutu hetki.

Ja aijai Onni, eikö kukaan ole kertonut ettei kipeänä saa ravata pihalla? :D Veikkaisin Onnille tulevan vielä pahempi kuume ja nuha. Voih. :D Voi Taisto-parkaa, ensin kuoli äiti ja sitten isä lähti.. *ottaa Onnin ja Taiston syliin ja antaa ison halin* Voi pieniä.

Ai niin, bongasin tuolta ainakin yhden kirjoitusvirheen:

Lainaus
”Onnin vatsa putosi.

Kiitos hirmu suloisesta kappaleesta!

-Enonyymi
« Viimeksi muokattu: 10.12.2008 15:40:10 kirjoittanut Enonyymi »
"Silmät ovat sokeat. Pitää etsiä sydämellä."

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 457
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #27 : 11.12.2008 06:35:32 »
Enonyymi, ei se tiedä sitä, se on tyhmä. Kiitos kun mainitsit tuon virheen. Ja kiitos kun kommentoit jälleen.

Vastako ollaan 11.:ssä luukussa? Tuntuu, että paljon pidemmällä...


11.

Kevätauringon ensimmäiset säteet valaisivat pihan ja Korvatunturin rinteitä lämpimästi. Lumi alkoi antaa enemmän tilaa routaiselle maalle ja paikoittain jopa märälle ruohikon alulle. Lehtipuut alkoivat pikku hiljaa vihertää, eikä kukkien tuloonkaan voinut olla pitkää aikaa. Lintujen laulu kertoi lämpimien ilmojen lähestymisestä ja pilvet loistivat poissaolollaan sinä päivänä.

Kuu kiurusta kesään… Joopa joo, kun niitä edes näkisi jos pääsisi ULOS.” Nuutti oikein huusi viimeisen sanan. Muutamat tontut käänsivät katseensa yhdessä pöydässä istuvaan kolmikkoon, joka epätoivoisesti yritti saada selvää sen kuun suttuisista raporteista, jotka heidän oli määrätty kirjoittamaan puhtaaksi ja viemään pukille. Raportteja oli viisi täyttä koria ja yksi puolityhjä. He olivat ehtineet käydä läpi tunnissa sen toisen puolen kuudetta karia. Onni käänsi päätään venytelläkseen niskojaan. Miten Helvi olikin onnistunut luistamaan tästä?
”Saatanan pitsit. Helvi voisi tehdä niitä muulloin”, Nuutti valitti, kuin lukien Onnin ajatukset.
”Äää, älä viitsi. Me kaikki tiedämme, että pidät pitseistä”, Onni virnuili saaden Mihalin nauramaan ja Nuutin punehtumaan.
”Enkö minä ole jo sanonut monta kertaa, että Helvi pakotti minut siihen? En olisi laittanut sitä… Antaa olla, ette te kuitenkaan kuuntele”, Nuutti mutisi, kun hänen ystävänsä alkoivat nauraa räkättämään niin kovaan ääneen, että muut osastolla olijat mulkoilivat poikia tuimasti kulmiensa alta. Mihailin raporttipaperiin tuli tumma läikkä, kun hänen kynästään tippui sille mustetta.

Onni oli täyttänyt noin kuukausi sitten 17-vuotta ja pitänyt ikimuistoiset juhlat. Tai no, melkein ainakin. Taisto oli ollut helmikuusta lähtien Saimaalla nykyään vakituisen perheensä luona, eikä ollut voinut tulla käymään. Saimaan suunnalta kuitenkin palannut Vuokko oli tuonut lahjan Taistolta. Se oli ollut komea juurien kuorista tehty koru.

Onnilla oli se silläkin hetkellä kaulassaan. Nuutti oli naureskellut korulle ja sanonut, että se näyttää tyttömäiseltä. Kun oli saanut tietää, että se oli Taistolta, hän oli vislannut ja vinkannut silmää Onnille, joka oli punastunut auttamattomasti.

Onni ei uskonut, että hänen ystävänsä tiesivät hänen yhä itävästä ihastuksestaan Taistoon. Nuutilla oli omia ongelmia Helvin päähänpistojen selvittelemisessä, joten häneltä tuskin liikeni aikaa ajatella Onnin mahdollisia ihastuksia. Helvillä oli potentiaalinen mahdollisuus tietää tai ainakin aavistaa. Välillä Onni tunsi tytön pitkän, tutkivan katseen niskassaan, mutta miten Helvi voisi toisaalta tietää? Onni yritti olla katsomatta Taistoa liikaa, eikä hän ollut maininnut puolella sanallakaan kellekään siitä, mitä tunsi. Mihail sitten… no, poika ei ollut koskaan osoittanut, että tietäisi mitään, mutta pojasta oli vaikea saada selvää mitään. Hän oli aika hiljainen sille päälle sattuessaan, eikä levitellyt asioitaan ympäri tuntureita, toisin kuin Nuutti.

Hän onki uuden raportin korista ja kastoi kynänsä musteeseen. Hän, kuten myös Mihail, Nuutti ja Helvi olivat oppineet kirjoittamaan viime vuonna ja kun silloin se oli tuntunut upealta asialta, nyt hänestä tuntui, ettei tarvitsisi mokomaa taitoa. Joutui vain tällaisiin tylsiin tehtäviin, eikä päässyt ulos.
”Olen niin onnellinen, kun pääsen lähtemään viikonloppuna”, Nuutti huokaisi itsekin ottaen uuden raportin. ”Sitten te saatte selvitellä minun raporttejani!” hän lisäisi vielä.

Onni huokaisi. Hän ei enää lähtenyt vakoilemaan. Ei saanut, saatika halunnut. Hän ei halunnut kokea uudestaan sitä pelottavaa tunnetta, eikä pukki tai sen puoleen Taistokaan olisi päästänyt häntä enää yksin kovin kauas Korvatunturista. Häntä hieman hävettikin oma tilansa, mutta vaikka hän tiesikin nyt kaiken isästään ja tiesi, että lumessa ja pimeässä taivaassa ei ollut mitään pelättävää, hän siltikin pelkäsi sitä. Noloa, 17-vuotias poika pelkäsi pimeää ja lumikasoja.

”En minä joudu. Jouko kertoi, että ottaa minut mukaansa Saanalle. Tulen takaisin vasta heinäkuussa”, Mihail sanoi äkkiä ja molemmat käänsivät päätään venäläiseen niin, että Onni saattoi kuulla niskansa naksahtavan.
”Saanalle? Siellähän on tosi kylmä”, Nuutti huomautti, mutta Mihail vain kohautti olkiaan. Onni laski päänsä. Joo, loistavaa, Nuutti olisi Hailuodolla muutaman viikon ja Taistokin palaisi vasta kesäkuun aikaan, joten Onni jäisi yksin. Tai no ei ihan, Helvi olisi Korvatunturilla, mutta hänellä oli tyttökaverinsa, Tuuli ja Kastehelmi. Saana oli tällä hetkellä Turussa. Onni yritti olla huokaisematta liian kovaan ääneen.

”Tajuatko, että nyt on toukokuu?” Mihail kysyi Nuutilta nenäkkäästi, mikä sai pojan muodostamaan huulillaan o-kirjaimen ja virnistämään perään.



Lyhyt, mutta ehkä te keksitte jotain kivaa ilokseni. :D 
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Enonyymi

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Il était une fois
    • Enonyymi @ DeviantART
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #28 : 11.12.2008 16:45:50 »
Täältä pesee jotain älyvapaata tai vähemmän älyvapaata kommenttia sitten! :D Ei vaan, koitan kommentoida suht fiksusti.

Onnea Onni! *biletys* Hmm, jossain vaiheessa muut ihan varmana  kunnolla huomaa kemian Taiston ja Onnin välillä. Mieleen putkahtaa sellainen mielikuva Onnista ja Taistosta suutelemassa kiihkeästi jossain nurkan takana ja vaikka joulupukki itse kävelee siihen ja yllättää ne. :'DD

(Taisto ja Onni: *vetäytyy salamannopeasti erilleen* Pukki! Emme me mitään tehneet keskenämme, ahaha... *nolostus*
Pukki: Voi pojat, ei minua tuommoset pusuttelut haittaa. Itsekin kokeilin kaikenlaista, kun olin nuori poika enkä ollut tavannut muoria vielä...
Taisto ja Onni: Mitä erkkiä, pukki?! *järkytys*)

:'DDDD Että näin. Tjoo, kappale oli erityisen kiva! (Kommentoinko aina näin? :D) Voi poikaparkoja, ei pääse pihalle vaan joutuu nyhjöttämään sisällä. Hauskaan aikaan sattui muuten tämä toukokuu tähän, tänään täälläpäin satoi runsaasti lunta (Jee!) eikä ole enää semmonen syksyinen kura-fiilis. Pysyisipä tuo lumi nyt sitten...

Toivottavasti jossain vaiheessa tulee myös jotain Nuutti/Helvi-pusuttelua tai muuta sellaista kivaa, niistä kahdesta tulee tosi hyvä pari. <3

Ja vielä, bongasin tuolta yhden kirjoitusvirheen:
Lainaus
He olivat ehtineet käydä läpi tunnissa sen toisen puolen kuudetta karia.
Siis koria. Lukiessa tuli mieleen raportteja täynnä oleva Salkkareitten Kari ja sen jälkeen Teuvo Lomanin 'Kari'-biisi. :D Voi tsiisus.

Kiitos hauskasta kappaleesta! ;)

- Enonyymi
"Silmät ovat sokeat. Pitää etsiä sydämellä."

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #29 : 11.12.2008 20:52:54 »
Kipeilyni jatkuu edelleen, mutta kiitoksia toivotuksista. Jospa ensi viikolla selviäisi jo normaalisti hommiin, jos olen vielä huomenna ja viikonlopun petin pohjalla. Lukemassa mukavia tarinoita.

Tuo sovinto oli kyllä todella suloinen, aww. Harmi, kun Taisto lähti, mutta oli ihan mielettömän söpöä, että se lähetti Onnille korun. Lupailee hyvää. Hänen ilmestymistään takaisin kuvioihin odotellaan kyllä innolla.

Kiitoksia tästä, tykkäilen.
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 457
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #30 : 12.12.2008 08:46:59 »
Enonyymi, noooh, pukki tulee kyllä vielä (itseasiassa tänään!), joten saatte päätellä...mitä päättelettekään.  ;) Täälläkin satoi kamalasti lunta! Eipähän kastu kengät enää (vaan varpaat ei oo siltikään iloisia). Nuutti/Helviäkin tullaan näkemään vielä. Kiitos virheestä. Ja kiitos.

Picca, minun kipeilyni taitaa olla jo loppunut (ainakin melkein), onnea sinulle siihen. Koru on muuten pöllitty eräästä Paulig-kahvin mainoksesta (vai oliko se sen niminen?).  :) Minäkin odotan innolla. Kiitos jälleen.

Jälleen lyhyt luukku, huominen on pidempi, sen lupaan.


12.

Onni katseli synkkänä, kuinka Mihailin ja Joukon selät katosivat koko ajan vehreytyvään tunturimaisemaan. Nuutti oli lähtenyt jo kaksi päivää sitten ja nyt Mihailkin oli poissa. Helvi oli hyvästellyt tämän jo eilisiltana, sillä hänen piti olla heti aamulla taas ompelimossa. Onnille ei ollut annettu mitään tehtäviä siksi päiväksi, mutta oikeastaan hän olisi tahtonut niitä sillä hetkellä. Ei mitään tekemistä, ei ystäviä, eikä hän voinut lähteäkään kovin kauas Korvatunturista. Olkoonkin, että lunta ei ollut paljon. Hän ei halunnut ottaa sitä riskiä.

Muutamat tontut oleskelivat pihalla, jotkut olivat talleilla hoitamassa poroja ja osa juoksenteli juuri ja juuri lumen alta erottuvalla nurmikolla. Onni hoksasi Sulevin, joka nojaili lapioonsa ja puheli Ilmalle, joka sen sijaan kantoi käsissään painavalta näyttävää laatikkoa. Sulevi hymyili rennosti ja hetkittäin Ilman kasvoille nousi kevyt puna ja hän heitteli vähän väliä otsalleen valuvia vaaleita hiuksia silmiltään.
Onnin mieleen kohosi heti Taisto, joka nytkin varmaan istuskeli jossain varastossa tai puiden suojassa ja tarkkaili leikkiviä lapsia, jotka olivat innoissaan tulevasta keväästä ja joiden vanhemmat katselivat pienokaisiaan hymysuin ja pitelivät toisiaan kädestä. Ja Taisto katselisi kaikkea tätä myös hymyillen, toiseen poskeen ilmestyisi se suloinen hymykuoppa ja tummanvihreät, kesäisen metsän väriset silmät säkenöisivät ilosta. Onni huomasi omillekin huulilleen kohoavan hymyn.

”Mikäs Onnia noin hymyilyttää?” Onni oli tipahtaa terassin kaiteelta, kun kuuli tutun, lämpimän, möreän äänen takaansa. Hän kiepsahti äkkiä ympäri ja tällä kertaa putosi pieneen, hieman sulaneeseen lumikasaan. Sadatellen, mutta saman tien suunsa sulkien hän kierähti kontilleen ja pudisteli vaatteistaan turhat lumet nousten samalla ylös. Hän katsoi terassille, jolla pukki tutki häntä hymyillen.
”Tuota… Liukas kaide…” Onni mutisi hiljaa hymyillen arasti. Pukki nauraa hörähti niin, että hänen valkoinen pitkä partansa hytkyi. Hän asteli portaat alas Onnin luokse ja käänsi katseensa taivaalle, jolla aurinko pilkahteli muutamien pilvien takaa. Onni nosti kätensä niskaansa. Jostain syystä hänelle tuli aina pukin läsnä ollessa epävarma ja nolostunut olo, kuin hän olisi tehnyt jotain luvatonta. Välillä hänestä tuntui, että pukki tiesi hänen ihastuksestaan, sillä toki pukki tiesi kaiken, mitä Korvatunturilla tapahtui. Hän tiesi ketkä ovat ystäviä keskenään, hän tiesi ketkä eivät pitäneet toisistaan, hän tiesi ketkä olivat yhdessä, hän tiesi, jos joku valehteli, hän tiesi, jos joku oli surullinen. Ja hän tiesi kuka piti kenestäkin. Onni katsoi myös taivaalle.

”Kaunis päivä”, pukki sanoi möreästi pitkän ajan päästä. Onni vilkaisi vanhaa miestä, eikä osannut sanoa mitään. ”Hyvä päivä rakastavaisille.” Onni säikähti, kunnes huomasi, että pukki katseli Sulevia ja Ilmaa. Pukki katsoi Onnia silmiin ja poika katsoi hetken takaisin, mutta käänsi katseensa sitten maahan.
”Kevät onkin rakkauden aikaa”, mies vielä sanoi ja lähti sitten harppomaan porotalleja kohti. Onni tuijotti pitkään tämän perään hieman hämmentyneenä ja pöllämystyneeltä.

Kääntyen ympäri mennäkseen sisälle, Onni sanoi lujasti itselleen, että eihän pukki mitenkään voinut tietää. Miten olisi voinut?

Onni hypisteli korua kaulassaan.

Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

howboring

  • ***
  • Viestejä: 720
  • master of rottamatto
    • my Yuu/Yokozawa
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #31 : 12.12.2008 17:24:41 »
Aaaa mä en voi sille mitään mut joulupukista on muodostunut mun päähän joku pedofiilisetä XXD vielä ku se mörisee möreällä äänellä .... Siinä on jotai samaa mitä Dumbledoressakin ja Dumbbishan on semmonen tikkarin tarjoaja ;___; IIK! Kauemmas Onnista !

Tän päivän luukku oli kyllä lyhyempääkin lyhyempi ! Ja sen tunnelma sopii ihan mun päivään 8( ois voinut olla piristävämpi luukku  ;D

Lainaus
Onni hypisteli korua kaulassaan.
Oiiii tää korujuttu on niin söpö 8>> romanttinen Taisto !
Hm. Kiitos nyt kuitenkin ! (:
'Nezumiiii, where are we going?'
'To a hotel.'
'Huh?'
@ no.6

Enonyymi

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Il était une fois
    • Enonyymi @ DeviantART
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #32 : 13.12.2008 00:58:46 »
Haa, jaksoinpas kommentoida vielä! :D Voi Onni, kyllä pukki tietää.. Se osaa lukea ajatuksia, ihan oikeasti! ;D

Todella harmi, että tämä kappale oli näin lyhyt (toisaalta se oli myös tosi hauska), mutta huomisen kappaleella on varmaan enemmän pituutta?

Tulisipa Taisto jo pian takaisin! (Pukista tuli muuten just mun idoli! :D Sillä on ilmiselvästi Korvatunturin sisäiset parityspiirit käynnissä ja sitten se osaa vielä sanoa kaikkea filosofista ja ytimekästä joka tilanteessa! Joka tilanteen pukki.)

Repesin aika pahasti, kun Onni tippui sinne kinokseen. :'DDDD Kiitos hauskasta lukuhetkestä!

- Enonyymi
"Silmät ovat sokeat. Pitää etsiä sydämellä."

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 457
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #33 : 13.12.2008 10:38:56 »
Awy, arvasin, että jollekulle tulee mieleen Dumbledore. Siitä tuli kyllä aika dumbledoremainen. Pedofiili? Ei nyt sentään.  :) Kiitos siullekin.

Enonyymi, kyllä, tämänpäiväinen on pidempi. Tai ainakin vähän. Pukki on miunkin idoli.  ;D Parittajapukki. Repeilin itsekin kirjoittaessani sitä.  ;D Kiits itsellesi.

Hyvää Lucian päivää!


13.

Herätessään seuraavana aamuna, Onni mietti hetken, miksi hänestä tuntui niin masentavalta ja yksinäiseltä, kunnes muisti, että kaikki olivat poissa. Hän löi kätensä silmilleen. Miksi hän oli näin heikko?

Eikä hänellä ollut sinä päivän mitään tehtäviäkään. Pukki oli armahtanut häntä, kun hän, Nuutti ja Mihail olivat saaneet tehtyä ison raportin selvittelyurakan loppuun peräti puolessatoista päivässä, ja kun he olivat työskennelleet yömyöhään viime viikolla papereita tutkien, pukki oli päättänyt antaa Onnillekin pitkän vapautuksen tehtävistä. Nuutti ja Mihail kun lähtivät vakoilemaan.

Poika nousi seisomaan, tietämättä mitä tehdä. Hän ei ollut ystävystynyt muiden kanssa niin hyvin kuin Nuutin, Mihalin, Helvin, Taiston, Saanan, Joukon, Uskonkin jopa sekä Saanan ystävienkin hieman, mutta Lahja ei ollut niin kiinnostunut Onnin seurasta kuin Saana, vaikka oli tämän ikäinen. Eikä hän voinut oikein lähteä minnekään…

Poika nousi sängystään ja puki ylleen, päättäen ainakin menevän katsomaan, olisiko mitään ylimääräistä työtä. Ajatella, joskus hän olisi tehnyt mitä vain, että olisi päässyt luistamaan töistä, nyt hän oikein kaipasi niitä. Sujauttaen kudotun paidan päällensä, Onni lähti huoneesta, melkein unohtaen myös Taiston riipuksen ja kääntyi kannoillaan napatakseen sen mukaansa. Hän solmi sen kaulansa ympärille matkalla suureen halliin.

Halli oli puolillaan, eikä Onni nähnyt ketään niin tuttua kasvoa, että olisi voinut istua heidän seuraansa, Helvi oli varmaankin taas ompelimossa. Huokaisten hän tyytyi istahtamaan keskimmäisen pöydän päähän ja sieppasi muhkean, vastapaistetun sämpylän korista pöydällä.

Kaataessaan maitoa itselleen, Onni kuuli nopeat askeleet käytävästä hallin vieressä ja kohta ovet pamahtivat auki. Joku ehkä kolmikymppinen mies riensi saman tien pöytien ohitse pukin luokse. Hän puhui nopeasti vanhan miehen kanssa, jonka kasvot muuttuivat hivenen kauhistuneiksi, kun mies puhui. Hän nousi ylös, kysyi jotain mieheltä, joka vastasi nyökäten. Pukki ja mies lähtivät hallista rivakoin askelein jättäen kaikki hallissa olleet tontut, mukaan lukien Onnin, tuijottamaan perään typertyneinä. Onni kurtisti kulmiaan huolissaan. Mistä pukkikin olisi voinut noin kauhistua? Kihisten uteliaisuudesta, hän loikkasi tuolilta ja otti lopun sämpylän mukaansa. Muutama muu tonttu lähti myös salista haluten tietää, mitä oli tapahtunut ja Onni seurasi heitä.

Pukkia ja miestä ei näkynyt enää käytävässä, mutta he näkivät monien tuijottavan käytävää eteenpäin, joten Onni tiesi minne päin mennä. Pian hän ja nyt kasvanut joukko näki, että iso kasa tonttuja oli kerääntynyt ulko-ovien eteen ja katseli ulos. Onni ei nähnyt ulos muiden takaa, mutta väkisin teki itselleen tietä päästäkseen näkemään, mikä kaikkia noin ihmetytti. Hän oli kompastua portailta alas, kun pääsi viimein väkijoukosta eroon, sillä terassi oli täynnä ihmisiä ja he tuuppivat häntä eteen- ja taaksepäin. Hän kääntyi ympäri nähdäkseen, mitä pihalla tapahtui.

Jotkut olivat kerääntyneet ympäri pihaa, jotkut roikkuivat ikkunoissa, kaikki kuitenkin katsoen, kuinka vasta muutaman viikon vanha poro vasa poukkoili ympäri pihaa. Tämän ilmeisesti vaadin hyppeli myös puolelta toiselle, mutta osasi varoa tonttuja, toisin kuin vasa, joka juoksi koko ajan karkuun kaikkia vastaantulevia ihmisiä ja samalla oli törmätä heihin. Onni kiinnitti huomiota yhteen tonttuun, joka piteli verestä märkää poskeaan ja toista, joka istui maassa, melkein maaten jalkansa päällä ja etäältäkin Onni saattoi kuulla hänen sadattelunsa. Pukki yritti hillitä vasaa ja kolme poroista huolehtivaa tonttua, mukana myös Sulevi, pyörivät vasan emon vierellä, mutta siitä se vain raivostui.

”Mitä tällä tapahtui?” Onni uskaltautui kysymään eräältä vieressään seisovalta, etäisesti tutunnäköiseltä tontulta. Tonttu vilkaisi Onniin ennen kuin vastasi.
”En tiedä. Olin siivoamassa pihaa, kun vasa äkkiä laukkasi tallista ulos vaadin perässään ja alkoi pokkuroida ympäri pihaa”, mies selitti. Onni katsoi vasaa, joka päästeli kummallisia ääniä ja juostessaan taas pois päin pukista oli astua erään tytön päälle. Tyttö juoksi kirkaisten kauemmas ilmeisesti ystävänsä luokse.

He eivät voi tehdä mitään, kun eivät tiedä, mikä sen villiinnytti, Onni ajatteli synkästi ja hänen kätensä nousi Taiston korulle. Samassa hän huomasi, että hänellä oli yhä puoliksi syöty sämpylä kädessään. Hän tuijotti hetken sitä ja laski sitten kätensä.

Jotain tapahtui. Vasa pysähtyi katsoen tiukasti pukkiin, joka jähmettyi paikalleen, varuillaan. Vasa käänsi katseensa terassilla seisoviin ihmisiin. Sen vaadin lopetti hyörinänsä äkkiä ja tuijotti poikastaan. Vasa otti haparoivan askeleen terassia kohti ja muutamat painautuivat taaksepäin ja osa otti jalat alleen paeten sisälle. Pukki käveli lähemmäs, mutta vasa katsoi taas tiukasti mieheen, kuin viestittäen, että jos tämä tulisi lähemmäs, häneltä puuttuisi kohta käsi.

Salamannopeasti vasa oli laukannut terassille ja saanut ihmiset kirkumaan, vaikka tosiasiassa vasa ei voisi tehdä juuri mitään isolle joukolle. Muutamat jähmettyivät kauhusta, kuten myös Onni, joka kuitenkin nosti kätensä kasvojensa peitoksi.

Hän tunsi lipaisun kädellään. Säikähdyksestä hän kaatui taaksepäin, lyöden takapuolensa portaisiin. Hän katsoi ylös, silmät vetistäen kivusta ja näki vasan kumartuneena hänen ylleen nuoleskellen hänen kättään, jossa hän puristi sämpyläänsä. Typertyneenä Onni ei osannut tehdä muuta kuin avata nyrkkinsä ja antaa vasan syödä litistynyt sämpylä loppuun. Hän laski sen maahan, mutta äkkiä vasa ei enää halunnutkaan syödä sitä. Se kumartui lähemmäs Onnia ja Onni taipui taemmas niin, että hänen selkänsä osui kivuliaasti porrasaskelmiin. Vasa alkoi nuolla hänen kaulaansa korvan alapuolelta. Onnista karhea kieli oli iljettävä, mutta silti hän tunsi hienoista hellyyttä pientä vasaa kohtaan. Hän laski kätensä epäröiden sen kaulalle ja silitti hellästi.

Koko piha oli hiljentynyt, mutta kohta pukki sai äänensä takaisin ja asteli lähemmäs vasaa ja Onnia. Hän nosti sämpylän maasta ja samalla kun ojensi sen Onnille, hän sanoi: ”Luulen, että sinun kannattaisi viedä vasa takaisin.”



Spekuloikaa ihmeessä.  ;)
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 930
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #34 : 13.12.2008 12:23:52 »
Hmmh. Mielenkiintoista.
Hetken jo pelkäsin, että Taisto on tullut takaisin jotenkin loukkaantuneena/ loukkaantunut/kadonnut tehtävässä, mutta onneksi ei.
Söpö poronvasa<3 Ehkä Onni saa sen hoitamisesta tehtävän, ettei tarvitse koko ajan vain tyhjänpanttina roikkua. Pukki on muuten myös ihana, voin hyvin kuvitella sen sanomassa "antaa kaikkien kukkien kukkia" tai muuta vastaavaa :D

Näin viime yönä untakin tästä luukusta :D
Onni oli mennyt illalla nukkumaan Taistoa ikävöiden ja kun hän heräsi, tunsi hän ensimmäisenä, ettei ollut yksin vuoteessaan ( :o).
Onni huomasi, että Taisto nukkui selkä hänen rintaansa vasten (ainakin) ylävartalo paljaana. Onni tunsi yllätyksen jälkeen suunnatonta hellyyttä ja sen jälkeen... noh, sitten hän huomasi aamuseisokkinsa.

Ikävä kyllä heräsin ennen kuin kävi ilmi, oliko kyseessä Onnin uni (ja ennen kuin ikäraja vaihtui PG-13 R:ään). ???

~Violet kiittää ja jää odottelemaan huomista luukkua ;)

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 856
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #35 : 13.12.2008 13:01:44 »
Hetken jo pelkäsin, että Taisto on tullut takaisin jotenkin loukkaantuneena/ loukkaantunut/kadonnut tehtävässä, mutta onneksi ei.

Minä ajattelin ihan samaa. Mutta onneksi ei.

En kyllä jaksa spekuloida pahemmin, vaikka olo alkaakin olla hitusen parempi nyt, ei mikään loistelias vielä kuitenkaan. Ihmeen paljon vain sai vahinkoa aikaan tuo vasa. Mikähän sille oikein tuli, ehkä se selviää vielä.

Edellisessä luukussa huvitti tuo pukin vihjailu, mietin, että näinköhän se tosiaan tietää Onnin ihastuksesta. Hauska ajatus.

Mutta kiitoksia.
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


howboring

  • ***
  • Viestejä: 720
  • master of rottamatto
    • my Yuu/Yokozawa
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #36 : 13.12.2008 14:30:31 »
Lainaus
Lainaus
Lainaus käyttäjältä: Violet Baudelaire - tänään kello 12:23:52
Hetken jo pelkäsin, että Taisto on tullut takaisin jotenkin loukkaantuneena/ loukkaantunut/kadonnut tehtävässä, mutta onneksi ei.

Minä ajattelin ihan samaa. Mutta onneksi ei.
Ja minä XD musta on harmillista ettei niin tapahtunut ;__; mutta onhan vasakin söpö 8>>>

Lainaus
noh, sitten hän huomasi aamuseisokkinsa.
Mäkin haluan nähdä tällaisia unia ! XDDDD

Tästä luukusta mulle jäi vain kysymys että mikä tolle vasalle oli tullut ja miksi se tuli Onnin luo ! Kaipasiko se ystävää vai ?? O__ö ehkä sitä oli pidetty nälässä ja sitten ku se sai vähän sämpylää ni kaikki oli hyvin XD onpa raakaa tääl korvatunturilla !

Taisto voisi jo kohta tulla takaisin!
Kiitti (::
'Nezumiiii, where are we going?'
'To a hotel.'
'Huh?'
@ no.6

Lallu

  • freak bitch
  • ***
  • Viestejä: 1 256
  • dynamite
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #37 : 13.12.2008 15:19:33 »
Mä tänään vasta päätin lukasta nää kaikki osat ja on pakko sanoo että ne on ihania! Jotenkin tosi kiiva idea kirjottaa tonttuslashii, siihen harvemmin törmää  :D

Hahmot on kivoja ja mä liputan täällä Taisto/Onnille ihan kybällä! Pakko vielä sanoa, että hienoa, kun oot käyttänyt supisuomalaisia nimiä, etkä mitään ulkomaan väännöksiä. (Mä en ehkä kestä enää yhtään Lucasta xD)  ;D

Tää viimesin luukku oli sulonen ja sama tuli mulla mieleen, kun aiemmin kommentoineilla; ei kai Taisto nyt oo menny loukkaantumaan. Mutta sieltä tulikin pikkunen sulonen vasa <3

Kiitän näistä ja luenkin tästä eteen päin joka päivä!

Lallu
[

Enonyymi

  • ***
  • Viestejä: 27
  • Il était une fois
    • Enonyymi @ DeviantART
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #38 : 14.12.2008 00:35:08 »
Kaikki näemmä luulivat alussa, että Taisto oli loukkaantunut, niin minäkin luulin. Mutta siellä olikin pikkunen vasa. Aww. <3
Sain melkein kohtauksen, kun luulin että nyt se vasa hyökkää täysin Onnin niskaan, hyvä että se kaipasikin vain syömistä.

Toivottavasti Onnista ja siitä porosta tulee hyvät kaverit; voin jo kuvitella Onnin ratsastamassa jossain tunturilla poron selässä. Hieno mielikuva!

Kiitos jännittävästä kappaleesta!

- Enonyymi
"Silmät ovat sokeat. Pitää etsiä sydämellä."

Meldis

  • puuskupurilainen
  • ***
  • Viestejä: 2 457
Vs: Joulukalenteri, PG-13
« Vastaus #39 : 14.12.2008 10:43:21 »
Violet Baudelaire, eilen mietin pitkään, miksi ihmeessä kaikki ovat luulleet, että Taistolle on käynyt jotain, tänä aamuna vasta tajusin. Joukkohysteriaa.  :D Ai unta vai? Kyllä Onnilla ja Taistolla höystetty uni minullekin kelpaisi.

Picca, minen tajunnut vielä eilen, miksi ihmeessä kaikki luulivat Taiston haavoittuneen tai jotain.  :) Kannattaa ihan suosiolla jättää se spekulointi, sillä tässä näitä aivoja on aivan liian vaikea tajuta.

Awy, ja jälleen yksi juokkohysteerikko.  ;D Olisiko pitänyt laittaa jotain sellaista..? Eihän sitä nälässä toki olla pidetty, mutta saat olla aika nero jos tajua, miksi minusta se meni juuri Onnin luo. Kiitos.

LaLuna, jei yksi uusi lukija! Aivan, tonttuslashia ei ole ikinä tarpeeksi! Oikeastaan suomessa on tosi kauniita nimiä, jos niitä vain keksii. Hooh, sinäkin... Kiitos kuitenkin.

Enonyymi, oikeastaan se oli sinun kommenttisi ansiota, että tajusin, miksi ihmeessä kaikki olivat luulleet, että Taisto on loukkaantunut etc.  :) Kiitos ja ole hyvä.

Viimeinen lisäysluukku, ennen kunnon actionia. Odottakaa huomiseen. ;)


14.

Kekäle oli sen nimi. Sille ei oltu annettu vielä nimeä, ennen piha-episodia, mutta koska pukki antoi jostain syystä Onnille luvan nimetä sen, poika päätti kutsua sitä Kekäleeksi. Se oli aika pippurinen.

Pukki kertoi, että se ja sen vaadin oltiin, harvinaista kyllä löydetty tunturilta, vain muutama päivä sitten ja tuotu Korvatunturille, kun ne olivat kumpikin näyttäneet niin nälkiintyneiltä. Emo oli sopeutunut hyvin, mutta oltuaan kaksi päivää Korvatunturilla, vasa oli alkanut riehua, eikä pukkikaan osannut täysin sanoa miksi.

Onnista Kekäle piti. Onni oli ensin kuvitellut, että se piti hänen sämpylästään, mutta kun se ei ollut suostunut syömään sitä muun kuin Onnin kädestä, pojan oli pakko myöntää, että ehkä pieni vasa piti hänestä. Pukki sanoi, että syy saattoi olla se, että hän muistutti sitä jostain tutusta. Pukki kuitenkin nimitti hänet Kekäleen viralliseksi hoitajaksi.
Onni oli onnellinen.

Hänellä oli ystävä.

Kyseinen ystävä kirmasi sillä hetkellä kauempana melkein läheisen metsän rajassa. Sen vaadin seisoi kauempana Onnista, mutta lähempänä poikastaan, kuin poika. Onni istuskeli jo vihreässä maassa, välittämättä, vaikka hänen takamuksensa saattoikin hieman kastua. Hän ei enää edes muistanut milloin Mihail tai Nuutti tulisivat takaisin, tai missä Helvi sillä hetkellä oli. Kekäleen juoksemista oli mukava katsella ja kun sen emokin liittyi seuraan, Onni unohti jopa Taiston takaisintuloajan.

Oikeastaan Onnilla ei ollut kamalasti tekemistä Kekäleen kanssa. Porot eivät tarvinneet juurikaan hoitoa ja ne olivat liian isoja, jotta niiden kanssa voisi heitellä palloa. Ja vaikka Onni kovasti oli yrittänyt väittää vastaan, ne olivat aika tyhmiä. Miten ne voisivat olla, kun kerran pukki käytti niitä rekensä vetämiseen? Kai siihen nyt pitäisi vähän älliä olla?

Onni heittäytyi selälleen nurmelle ja sulki silmänsä auringonvalolta, joka pilkahteli pilvien välistä. Viileä itätuuli heilutteli hänen paitansa helmaa ja kutitti ihoa saaden sen nousemaan kananlihalle. Onnista tuntui, että saattaisi nukahtaa pian. Ilmassa tuoksui kevät, taivas oli kauniin sininen, pilvet valkoisia… Jokin kopisteli häntä kohti.
Hän nosti päätään juuri parahiksi nähdäkseen Kekäleen ravaavan huterasti häntä kohti, ennen kuin vasa kaatui pojan päälle sekavaksi kasaksi jalkoja ja pehmeää turkkia.

”Tuliko ikävä vai yritätkö todistaa kuinka painava olet?” Onni kysyi hyväntuulisesti ja työnsi Kekäleen hellästi päältään nousten samalla istumaan. Kekäle työnsi innokkaasti päätään lähemmäs ja Onni nosti kätensä tämän nuoleskeltavaksi ja nuuhkittavaksi. Siitä poika siirsi kätensä vasan päälaelle ja alkoi silitellä tätä. Emo vilkuili kaksikkoa epävarmasti. Onni kuitenkin vain hymyili Kekäleelle, eikä vaadin ilmeisesti tuntenut poikastaan uhatuksi, vaan alkoi rouskuttaa märkää ruohoa.

”Miksi sinä pidät minusta? Erityisesti?” Onni kysyi hiljaa Kekäleeltä, joka nautti tämän silityksistä. Poron poikanen ei ollut niin ystävällinen muille kuin Onnille, hän ei kerjännyt heiltä silityksiä tai kaatanut kumoon, kun sattui näkemään jonkun muun kuin Onnin. Pukkia hän sieti, mutta kuka nyt ei pukista pitäisi, mutta häntäkin vain sen verran, että suostui tämän silitettäväksi.

”Etkä sinä tietenkään osaa puhua tai vastata minulle? Etkä sinä varmaan edes tiedä mitä minä selitän?” Onni puheli vasalle, kun tämä siirtyi pureskelemaan pojan hihaa. Onni hymähti eläimelle ja huokaisi.

Hän ei malttanut odottaa, että Taisto näkisi Kekäleen.




Ja kyllä, se on lyhyt.
« Viimeksi muokattu: 24.12.2010 23:35:48 kirjoittanut Diamond »
Hine on ylde, eft gewunigen wilgesiþas, þonne wig cume.

˚*・༓☾ Tóspringe!☽༓・*˚