Kirjoittaja Aihe: Angstilapsi, K11  (Luettu 2609 kertaa)

maisamiisa

  • pähkinäpoika
  • ***
  • Viestejä: 1 740
  • nanana
Angstilapsi, K11
« : 16.11.2008 00:16:50 »
Title: Angstilapsi
Author: maisamiisa
Rating: K11
Genre: angst, hehehe kas kummaa.
Pairing: ei oo, tai no tulkinnanvarainen kertoja/x
Disclaimer: omat hahmot
A/N: Tällasta välipaskaa vaan. En päässy NaNossani eteenpäin, joten aloin leikkiä Write or diellä ja kirjoitin tän, 557 sanaa, 15 minuuttia, uus ennätys lol.



Hopeinen valokuvakehys pyörii mun käsissäni. Käännän kuvapuolen näkyniin, mutta sitten käännän sen taas alaspäin ja jään tuijottamaan sen takana olevaa mustaa, ilkeää muovia.

"Kulta pieni", voi luoja, "älä tee sitä". Mä pystyn edelleen kuulemaan ne sanat korvissani, ja mua alkaa taas itkettää, vaikka sen pitäisi olla jo periaatteessa mahdotonta. "Rakas, älä kuvittelekaan tekeväsi sitä." Mä sanoin sen silloin, mutta ei se tietenkään mua uskonut. Ei se uskonut mua, ei kukaan usko mua. Se ei ole reilua.

Mä käännän ties monennettako kertaa valokuvakehyksen oikein päin käsissäni, niin, että mä näen ne kasvot. Lähes valkoisesta ihosta erottuu selvästi vaaleanpunainen pieni suu, jolla karehtii pieni, vino hymy. Mustalla rajatut silmät ovat siristyneinä, valo tulee kuvan ottajan takaa ja leikkii iloisen vaaleanpunaisissa hiuksissa, jotka on koottu kahdelle korkealle saparolle.

Voi miksei se voinut kuunnella mua. Sen yhden ainoan vitun kerran se olisi voinut kuunnella mua, sen ei olisi tarvinnut. Voi luoja luoja luoja, taas mä alan itkeä. vanhan mustan eyelinerin värjäämät kyyneleet valuvat poskille, vaikka mä miten yritän toistella itselleni, että mä en saa tehdä sitä.

"Kauhee angstilapsi", mä kuulen sen hyväntahtoiset sanat korvissani. "Mitä sä teet?" se kysyisi nyt. Jos mä vastaisin niin kuin asia on, että joo, itken sun takias, se sanoisi, että mä en saa itkeä koska se ei tykkää punaisista silmistä. En mäkään tykkää. Ne kertoo kaikille heikkoudesta, jota mä en halua kenellekään näyttää.

Angstilapsi angstilapsi angstilapsi, pyörii mun mielessäni. Joo, sitä mä olen. Angstilapsi. Voi luoja, mä hymyilen. Mä hymyilen, vaikka suupielet tuntuvat olevan betonista valettu alaspäin olevaan asentoon. Voi kun kivaa.

Angstilapsi joo.

Yhtenä nättinä iltana mä päättäisin tehdä saman, minkä se teki, ja lähteä polkemaan hulluna johonkin. Ja sitten mä ajaisin siltaa pitkin, sitä vanhaa kävelysiltaa, jossa on ollut kaiteessa reikä niin kauan kun mä muistan. Ei sitä korjata, ei kaupungilla ole varaa maksaa sen korjausta, ja sitä paitsi siitä ei yleensä kulje kukaan. Kaikki välttää sitä, pikkulapset sen takia että joidenkin uskomusten mukaan siellä kummittelee, ja toiset siksi, että se on niin vanha, laho ja se joki siinä alla haisee niin pahalle. Mä voisin lähteä niin kuin se kovalla kiireellä polkemaan, ja päättää, että mä menen sen sillan kautta, että ehtisin paremmin. Treeneihin ehkä, halli on toisella puolella jokea nimittäin. Mä voisin polkea täysillä sinne, ja sitten oho, ajaa fillarilla niin että etupyörä menee kahden lankun, jotka on pitkittäissuunnassa, väliin. Se jäisi tietenkin siihen kiinni, ja mä lentäisin siitä nätisti fillarin kanssa. Jos mä olisin oikeassa kohdassa, mä onnistuisin lentämään suoraan kaiteessa olevasta aukosta läpi, tippua jokeen ja katkaista niskani osuessani niihin kiviin, jotka vesi piilottaa ja joita ei näe, jollei katso tarkkaan. Mun niskani katkeaisi, ja mä voisin kuolla siinä. Kuolla siinä vitun kylmässä, yksinäisessä paikassa, ilman ketään mun lähellä.

Se koki sellaisen kuoleman. Lääkärit väittää, että sitä ei sattunut kovin paljoa ennen kuin se kuoli, mutta se tuntuu vaikealta uskoa. Lennä ensin viitisen metriä sillalta veteen, tipu sinne niska edellä ja kuole siellä. Joo, tuntuu siltä että se voisi vähäsen satuakin. Mä en vittuakaan usko, että sitä ei sattunut.

Joskus mä toivon, että mä olisin ollut sen kanssa sillä hetkellä, niin että sen ei olisi tarvinnut olla yksin. Mä tiedän, että se olisi halunnut jonkun olevan kanssaan kun se teki kuolemaa, ja mä olisin halunnut olla sen kanssa. Kai se olisi mut halunnut kanssaan. Ehkä se olisi halunnut mut sinne kertomaan, että tykkäsin siitä. Ehkä ehkä ehkä. Mä en tiedä tosiasioita, en tiedä, ajatteliko se mua. Mä tiedän tasan yhden totuuden.

Se on ihan vitun kuollut, kuolleena pysyy ja se siitä.

A/N: mä rupean angstilapseks jos te ilkeät immeiset ette kommentoi.
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 21:56:24 kirjoittanut Snoop. »
Sharpen up your teeth, your dreams are more than worth defending

Kuura

  • Neiti Kesäheinä
  • ***
  • Viestejä: 1 303
Vs: Angstilapsi, G
« Vastaus #1 : 16.11.2008 11:57:18 »
Kaunis teksti. Tunnetta oli paljon ja hienosti kirjoitettu. Vaikka en yleensä suosi vittu-sanan käyttämistä, se oli tässä tekstissä jotenkin hyvin sulautettu joukkoon ja tuntui luontevalta.
Ei, en osaa sanoa mitään järkevää, mutta älä silti hyvä finiläinen rupea angstilapseksi!
Runovuosi

Illalla sytytämme tulet
ja kaikki on hetken tässä

vjanna

  • Shadowman
  • ***
  • Viestejä: 206
  • Mary Ann's a bitch
Vs: Angstilapsi, G
« Vastaus #2 : 16.11.2008 13:30:31 »
Viimeinen lause on ihana, se kuulostaa jotenkin niin vihaselta ja toteavalta.
Äh en osaa selittää oikein.
Kaunista tekstiä kyllä juu ja koskettava.
En nyt osaa sanoa oikein mitään.  :D
Kiitos ihanasta lukukokemuksesta.
But I'm yours you know
And I'll love you still in hell

maisamiisa

  • pähkinäpoika
  • ***
  • Viestejä: 1 740
  • nanana
Vs: Angstilapsi, G
« Vastaus #3 : 16.11.2008 14:47:29 »
Voi luoja :D aamun on pois koneelta ja heti saa teiltä kommenttia. Kiitos siitä <3 mennään aikajärjestyksessä:D

Kuura: hii, kiitos ^^ yöllä syntyy parhaat angstit ^^ en rupea angstilapseksi, en enää kun te kultaiset ihmiset kommentoitte <3

Riiku: Voiko tähän muuta sanoa kuin kiitos? Ihan normaali olen (tai no, TODELLA outo mutta normaali kai :P) kiitokset sinullekin <3  :-* pyrin muuten sitten aina vastaamaan kommenteihin kun niitä saan, sen verran harvinaista herkkua kun tuppaavat olemaan :D

vjanna: hii, kiitoksia :) oli kivaa lukea sun kommenttisi <3

Kiitos oikeasti teille kaikille kultaisille ihmisille, tykkään teistä NÄIN paljon ja ootte kultaisia ja tosi tärkeitä <3
Sharpen up your teeth, your dreams are more than worth defending

Sirina Black

  • Queen of the Beasts
  • ***
  • Viestejä: 4 176
  • Love is a killer that never dies.
Vs: Angstilapsi, G
« Vastaus #4 : 16.11.2008 14:59:47 »
Luin tämän jo yöllä, mutta sumeat aivoni eivät jaksaneet pysytellä hereillä enkä siis kommentoinut vielä silloin. Tulin ottamaan vahingon takaisin ja antamaan kommenttini.

Luen harvemmin originaaleja (tiedä sitten minkä takia), vaikka joskus löytyy kun rohkeaksi ryhtyy, niin tällaisia helmiä, joita ei vain voi olla lukematta.

Teksti oli kaikessa angstisuudessaan juuri niin ihanaa kuin vain angsti voi olla. Pystyin myötäelämään tämän tekstin päähenkilön mukana koko lukemisen ajan. Todellista tunteen paloa, jos asian voisi niin ilmaista.

Virheitä en bongannut, mutta harvoinpa ne edes haittaa jos kirjoitetaan puhekielellä ja minä-kertojalla niin kuin tässä on tehty. Teksti oli ihanan sujuvaa ja sai koukutettua alusta asti mukaansa, eikä edes mieli tehnyt lopettaa kesken. Tarina oli oikeastaan juuri sopivan pituinen, eikä se vaatinut enempää pituutta tai toimintaa. Kerronta oli todella hyvää, sujuvaa ja kertojan mietteet välittyvät hyvin lukijalle.

Lainaus
Se on ihan vitun kuollut, kuolleena pysyy ja se siitä.
Jostain kumman syystä pidän tästä lopetuksesta, se vaan on jotenkin niin--- lopullisen tuntuinen. Se on finito, caputo(?), the end. Loppu. Piste, ei mitään sen jälkeen.

*Sirina kiittää ja kumartaa*
Sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Index librorum prohibitorum.
Tempora mutantur, nos et mutamur in illis.

Kahvin tulisi olla mustaa kuin helvetti, väkevää kuin kuolema ja makeaa kuin rakkaus.

Werita

  • ***
  • Viestejä: 92
Vs: Angstilapsi, G
« Vastaus #5 : 24.06.2009 23:19:34 »
Jotenkin söpösti kirjotettu fic, silleen söpö ja surullinen.

Tästä kommentista tulee taas tosi pitkä, ja järkevä, mutta mä toivon että sua ei haittaa.

Toi lopetus oli kiva, jotenkin silleen surullinen, ja vihanen. Ja ehkä vähän "söpö". Silleen... kiva 8)
Ja ficin nimi on myös tosi kiva. Sulonen. (Kaikki tänään näköjään on : D)
Sit mä menin kristallimetsän läpi ja nyt mä oon tässä