Kiitos paljon kommenteistanne!
Sen verran, että betaa etsiskelen parhaillaan, ja luku määrä ei ole vielä ihan selvä. Jotain kaksi-tai kolmetoista olisi ihan mukava määrä
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Luku 8.
“Lily? Lily? Lily, oletko hereillä?”
Missä hiivatissa minä olen? Kuka minulle puhuu? Mitä on tapahtunut? “Lily kiltti, vastaa minulle jos olet hereillä!”
“Ymh…”
Lily raotti silmiään hiukan.
Ensimmäinen asia minkähän erotti sumeasta näkymästä, oli vesilasi, jota joku tyrkytti hänelle.
Lily sulki silmänsä uudestaan, ja kohotti itseään hiukan, jotta se joku, saisi kaadettua veden hänen suuhunsa.
Tyttö ei voinut olla panematta merkille, kaataja kosketti useampaan otteeseen hänen huuliaan lempeästi.
Juotuaan kylliksi, Lily raotti jälleen silmiään, ja tajusi olevansa sairaalasiivessä.
“Remus! Mitä sinä täällä teet?”
Remus näytti loukkaantuneelta.
“No tulin tapaamaan sinua! Voinhan minä toki lähteäkin…”
“Ei, en minä sitä tarkoittanut. Ajattelin vain että…”
Tuli vaivaantunut hiljaisuus.
Ajattelin vain että ehkäpä James olisi tullut. Ei, ei James olisi tullut. Tai että Sirius olisi tullut… Hetkinen, Siriuksenhan itse asiassa kuuluisi olla täällä!Lily kohotti päätään toiveikkaasti, ja katseli ympärilleen innostuneesti.
Remus taisi tajuta ketä Lily etsi.
“Ei hän ole täällä. Hän lähti heti kun näki että sinut kannettiin sisälle.”
Lily ei edes yrittänyt peittää pettynyttä ilmettään.
“Aijaa, okei.”
Kumpikaan ei oikein keksinyt enää mitään sanottavaa.
Viimein Remus rykäisi.
“Etkö sinä halua tietää miksi jouduit tänne?”
Lily oli hetken hiljaa.
Hän ei välttämättä halunnut tietää, mutta pakko se kuitenkin oli joskus selvittää.
“No miten?”
Remus vaivaantui. Hän oli vain halunnut kysyä sitä, jotta tunnelma kevenisi, mutta se ei ollut toiminut.
“No siis… Sen verran tiedän, että makasit pökertyneenä vessan lattialla. Vasen jalkasi, molemmat kätesi, ja niskasi murtuivat. Se oli sama vessa jonne… Ne kaksi… Päästivät sitä kaasua “testatakseen” mitä se tekee.
No kuten voit arvata, se kaasu oli myrkyllistä, ja se heikensi sinut niin huonoon kuntoon niitten muutamien minuuttien aikana kun olit siellä, että lopulta pyörryit lattialle. Niin, ja sinulla on tosiaan valtava haava takaraivossasi, koska löit sen lavuaarin kulmaan. Ja sätkit kuulemma lattialla sen kaasun takia, aivan kuin olisit saanut jonkun kohtauksen…”
Aivan kuin hän olisi jättänyt jotain kertomatta…
“Remus?”
“Niin?”
“Kerroitko varmasti kaiken, mitä tiesit asiasta?”
“Juu…”
“Remus…”
Remus punastui korviaan myöten.
Lily katsoi syvälle hänen silmiinsä, ja antoi Remukselle aikaa miettiä mitä sanoisi.
“No siis… Samalla kun sätkit lattialla, sinä itkit hokien vuoroin Jamesin, ja vuoroin Siriuksen nimeä”
Remus vaikeni, ja näytti vaivaantuneelta.
“Eikä…”
Lily sulki silmänsä, ja nosti peittoaan ylemmäs, peittäen sillä kasvonsa.
“Näin voi tapahtua vain minulle!”
“Älä suotta masennu, ei kukaan sitä enää huomenna muista!”
“En olisi sinuna niin varma…”
Lily tuhahti, ja käänsi selkänsä Remukselle.
Poika seisoi vielä hetken vaivaantuneena paikoillaan, ja ryki viimein kurkkuaan.
“No minä tästä sitten lähdenkin…”
Odottaen vielä hetken Lilyn vastausta, jota ei kuitenkaan saanut, Remus kääntyi ympäri pettyneenä, ja lähti.
“Jaa etteivät muka muistaisi? En ole ikinä kuullut mitään noin typerää!”
Lily sulki silmänsä, ja nukahti.
Tytön silmät revähtivät auki. Vilkaistessaan kelloa hän näki sen olevan yli yksi. Hän oli hiestä märkä, ja sotkeutunut lakanoihinsa. Lily yritti riuhtaista itseään irti lakanoista, mutta sen johdosta rämähti vain lattialle.
“Voi Merlin!”
Tyttö nappasi taikasauvan yöpöydältään sillä kädellä, joka oli jäänyt lakanan ulkopuolelle.
Hetkessä hän oli vapaa, ja istuutui sängylle takaisin, painaen kasvot käsiinsä.
Ei tästä mitään tule. Pakko päästä purkamaan itseäni jotenkin!
Hetkinen… Minullahan on päiväkirja…Lily nousi istumaan, ja etsi katseellaan jotain johon voisi kirjoittaa.
Hänen silmiinsä osui pieni pergamentin palanen.
Noustessaan hakemaan sitä, hän huomasi liikettä silmäkulmassaan. Kääntyessään katsomaan, jokin törmäsi häneen voimalla, tönäisten hänet päin vuodetta.
Tämä jokin painoi huulensa tytön huulille suudellen niitä hellästi mutta varmasti.
“Et uskokaan kuinka kauan olen halunnut tehdä näin…”
“Sirius!”
“Älä pilaa tätä, nyt ei puhuta.”
“Sirius minä…”
“Niin, minäkin sinua”
“Tuota, en minä sitä tarkoittanut”
“Tiedän. Halusin vain sanoa sen. Ja nyt suudellaan, joten kita kiinni.”
Jos Lilyn kädet olisivat olleet vapaana, hän olisi lyönyt Siriusta.
Miten se kehtasi noin vain tulla tänne suutelemaan häntä kiihkeästi ilman minkäänlaista selitystä, tai anteeksi pyyntöä, tai mitään?
Siriuksen huomatessa että Lily ei vastannut suudelmaan, hän lopetti.
“Perhana Lily sinä sitten osaat pilata tunnelman!”
Sirius oli suudelman aikana kietonut kätensä Lilyn ympärille, ja astui nyt hieman taaksepäin, irrottamatta kuitenkaan otettaan kokonaan.
Sanoo hän joka osaa helposti pilata toisten elämän ollessaan niin perhanan vastustamaton!
“Lily hei haloo. Täällä ei ole ketään paikalla. Yritä edes hymyillä vähän!”
Lily katsoi häntä vihaisesti.
“Ettäs kehtaatkin!”
Sirius otti tytön kämmenen omaansa rauhoitellakseen.
“Näpit irti!”
Lily riuhtaisi itsensä irti pojan otteesta.
“Sinä tulet tänne noin vain! Ryntäät suutelemaan ja lääppimään minua! Et selitä mitään, tai pyydä anteeksi! Sinä… Sinä…”
“Anteeksi…”
Siriuksen kasvot näyttivät niin katuvilta että Lily hiljeni odottaen että poika jatkaisi.
“Hemmetti Lily…”
Sirius astui askeleen taaksepäin.
“Tiedätkö, minun elämäni oli hemmetin vaikeaa yhdessä vaiheessa.
Siinä vaiheessa kun James ei muusta puhunutkaan kuin sinusta.
Koko ajan. Lily sitä ja Lily tätä. En voi häntä siitä syyttää, kuka nyt ei olisi iskenyt silmiään sinuun. Ja eihän hän tiennyt mitään minun tunteistani sinua kohtaan. Joten olin hiljaa ja kestin. Ja odotin.
Odotin että viimein teet ratkaisevan siirron. Kuvittelin itsekkäästi että käskisit Jamesin lopullisesti painua hiiteen, ja valitsisit minut. Mutta ei. Sinä valitsit hänet kaikesta huolimatta. Yritin unohtaa sinut ja iloita Jamesin puolesta, vaikka se olikin vaikeaa. Jos kiinnitit huomiota, yritin tehdä sinut jollain sairaalla tavalla mustasukkaiseksi. Melkein joka viikko eri tyttö. Mutta et kiinnittänyt mitään huomiota. Ja hämmästytin itse itseni sillä, että olin hiljaa näinkin kauan. En mennyt teidän kahden väliin. Näytit niin onnelliselta. Ja kun sinä olit onnellinen, niin olin minäkin. Vaikka en niin onnellinen kuin silloin jos olisit minun kanssani, tiedäthän?”
Sirius hymyili väkinäisesti.
“James oli minulle kuitenkin jollain tavalla tärkeämpi. Ja tarkoitan tosiaankin oli eikä on. Tunsin velvollisuutta pitää hänet tyytyväisenä ja onnellisena, vaikka se mursikin minun sydämeni. Ehkä se johtui siitä että hän on useammin kuin kerran ottanut syyt niskoilleen minun kolttosistani, vaikka itse ei olisi ollut niissä ollenkaan mukana. En oikein osaa selittää sitä. Mutta myönnän nyt käyttäytyneeni naurettavasti. Pullonpyörityksen aikana päässäni pyöri vain sanat; se mitä ei tiedä ei voi satuttaa. Ajattelin kait että ei siitä olisi mitään haittaa jos suutelisit minua. Kuvittelin omaa tyhmyyttäni että James tämän yhden ainoan kerran viettäisi tosiaan yönsä sairaalasiivessä. Olisihan minun monen vuoden kokemuksen perusteella pitänyt tietää että ei niin tulisi ikinä tapahtumaan. Eihän hän ikinä siellä ole ollut yötä, karannut aina. Ja no, en tiedä minkä takia kiskoin sinut syliini kun James sitten pelmahti paikalle. Suojellakseni kenties? James näytti niin pirun vihaiselta…”
Sirius lysähti Lilyn sairasvuoteelle, mutta tyttö itse jäi vielä seisomaan häkeltyneenä.
Olisit avannut suusi hiukan aikaisemmin! Kertonut tuon kaiken minulle!Huoneeseen laskeutui kiusallinen, ja jotenkin surumielinen hiljaisuus.
Sitä ei tosin kestänyt kauan, sillä Sirius nousi takaisin ylös.
“Lily hitto vie minä rakastan sinua!”
Lilyn henki salpautui. Tuo oli ensimmäinen kerta kun Sirius oli sanonut noin. Ensimmäinen kerta kuin kukaan oli sanonut sitä noin. Tunteella, tarkoituksella, intohimoisesti. Totta kai Sirius oli aikaisemminkin sanonut niin, mutta kaverina. Tai niin Lily ainakin oli luullut. Nyt kaikki oli toisin.
Lily astui askeleen eteenpäin.
Askeleen lähemmäs Siriusta.
Askeleen lähemmäs miestä jota rakasti.
“Sirius…”
Lily kuiskasi sanat hiljaa, eikä enää yrittänytkään hillitä tunteitaan, vaan painautui Siriusta vasten.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kauankohan tän luvun tulo kesti? Kuukauden? Kaksi? Kolme?
En osaa sanoa, _kauan_ kuitenkin. Mutta joo, toivottavasti tykkäätte. Loppuosa luotiin the baseballsin mahtavan musiikin säestämänä : D kommentteja saa tietenkin laittaa <3
