Kirjoittaja Aihe: Puhalla mun korvaan [S, one-shot]  (Luettu 1979 kertaa)

Chooz

  • Slackerbitch
  • ***
  • Viestejä: 173
  • ava by liescontinue@lj
    • I'm so pretty.
Puhalla mun korvaan [S, one-shot]
« : 15.10.2008 22:26:15 »
Title: Puhalla mun korvaan
Author: Tikkukaramelli
Rating: S
Pairing: On, mutta en osaa selittää.
Genre: Ehkä lievästi fluffya, jotain sekoa höpinää.
Warnings: Oikeasti sanan liika toisto.
Beta: Ei ole.
Disclaimer: Kaikki mun, rahaa otetaan vastaan, jos joku haluaa maksaa.
A/N: Eilen yöllä oli niin levoton olo, että oli pakko kirjottaa vaan jotain. Tänään sitte kirjottelin loppuun ja kun tästä tuli tämmönen aika hauska, jossa on melkein järkeäkin niin ajattelin laittaa sitte tänne. Ja one-shot on juu.


Hei, haluatko kuulla jotain minusta? Ei, ehkä sinua ei kiinnosta. Ei siksi, että olisin jotenkin turha, mutta muuten vain. Ehkä minusta on huvittavaa rikkoa sinun pieni pilvilinnasi, jossa minä olen sellainen kuin väitän, sellainen kuin haluan. Tai ehkä minä en jaksa enää. Haluan kertoa kuka minä olen, mitä minä olen ja mitä minulle oikeasti kuuluu. Pakotan sinut kuuntelemaan. Tuntuu kuin olisin rikollinen, sinä olet sidottuna tuoliin, suu teipattuna ilmastointi teipillä ja heilutan kädessäni asetta. Ei tietenkään oikeasti, oikeasti makaan vieressäsi vastapestyillä lakanoilla suuressa sängyssä. Puhallan ilmaa korvaasi.

Minulle ei kuulu oikeasti hyvää, vaikka väitin niin kanariankeltaiselle tädille alakerrassa. Minulle ei kuulu huonoakaan, ei sillä, että olisin niin koskaan sanonutkaan. Joskus tuntuu, että jäädyn itseni sisään, muuten kuuluu hyvää. Ei oikeasti, lainaus laulusta kuulosti vain fiksummalta kuin omat sanani. Jos pysähtyisin miettimään, voisin kertoa mitä minulle kuuluu. Nyt en osaa sanoa, en voi lopettaa kesken, en ennen kuin olen kertonut kuka olen.

Minä olen luuta ja nahkaa, oletettavasti jonkin verran lihasta ja läskiä. Ihan niin kuin normaalit ihmiset. Pääni sisällä olen välillä outo, silloin tällöin normaali. Nyt tuntuu, että haluan lopettaa tähän, en halua tietää mitä saan selville, jos ajattelen asiat loppuun asti. Kun ajattelen itseni loppuun asti. Räjähdän tähtenä avaruuteen ja muodostan suuren mustan aukon, joka imee itseensä tietoa, tarinoita, ajatuksia, oletuksia. Tai oikeastaan, tähti on liian hienoa minulle. Sinusta voisi tulla hyvä musta aukko. Minä olen jotain vaatimattomampaa. Tai ehkä en ole, on hauska ajatella, että olen aliarvioinut itseni ja minusta tuleekin kaikkein suurin musta aukko. Eikö ole ihmeellistä, kuinka osaan sotkea avaruudenkin mukaan kun yritän vain kertoa itsestäni. Toisaalta on helpompaa eksyä sivuraiteille, jos osaa oikein katsoa, paljastan silloin enemmän kuin osaan suorin sanoin kertoa.

Minä voin kertoa haluavani kaikenlaista, maalata taivaanrantaa ynnä muuta turhaa, joka saattaa kuulostaa hienolta, mutta valehtelen. Minä en halua mitään hienoa, en oikeasti. Minä en tiedä tarkkaan mitä haluan, mutta voin luetella asioita joita en halua. En halua osata lentää. En oikeasti. Olisihan se ehkä hienoa, mutta mitä järkeä? Kaikki muutkin haluavat lentää, tai ehkä hekin vain luulevat haluavansa. Voin valehtelematta sanoa, että haluan osata lentää, mutta en silti oikeasti halua. Ja kun miettii tuota hetken, voi ehkä tajuta, että se on totta. Jos sinä kysyisit haluanko oppia lentämään, vastaisin myöntävästi, jos sinä lupaisit opettaa. Jos sairastuisit ja pyytäisit setääsi opettamaan minua sijastasi, olisin pettynyt, eikä koko asia kiinnostaisi minua enää. Kuitenkin antaisin sedän opettaa, en haluaisi tunnustaa oikeaa syytä lentointooni. Tietenkään ei ole kokonaan sinun vikasi haluanko vai enkö halua lentää. Setä saattaisi olla mukava mies, jolla on samanlaiset viikset kuin Harry Potterin Vernon-sedällä, mutta niistä ei olisi nyhdetty tukkuja. Pitäisin sedästä juuri niiden viiksien takia. Miksikö? Minusta on mukavaa pitää ihmisistä omista oudoista syistäni. Sinusta on mukava pitää, koska rapsuttaessani sinua korvan takaa käyttäydyt melkein kuin kissa. Oikeasti se ei ole rapsutusta, vaan enemmänkin silitystä, mutta se ei ole välttämättä tärkeää. Pidän sinusta myös silloin kun juot aamukahvia sängyssä. Ainoa hetki maailmassa, jolloin pidän kahvista. Tai en pidä, vihaan kahvia, mutta pidän siitä kuinka juot sitä aamulla sängyssä. Luultavasti pidän siitä siksi, että on hauska sanoa, että pidän sinusta kun juot kahvia, eikä jostain tavallisesta syystä. En osaa keksiä mitään tavallista syytä tähän esimerkiksi. Toisaalta, sillä ei ole mitään väliä, kukaan ei kuitenkaan koskaan kysy sitä.

Pidän myös toisten tuijottelusta. Uimahallissa saatan tuijottaa ventovierasta ihmistä, koska tällä on kiinnostavan värinen paita tai jos tämä on tuonut oman hiustenkuivaajansa mukanaan. Tuijotan kauniiden ihmisten kasvoja, samoin kiinnostavien. Sinua tykkään tuijottaa, koska olet kaunis. Ja kiinnostava. Ja oikean puoleinen kulmakarvasi on erilainen kuin vasen. Ei sillä, etteikö kenenkään muun olisi. Mutta en puhukaan kenestä tahansa muusta, puhun sinusta. Hiustesi juurikasvu näkyy tietyssä valossa ja kasvoillasi on luomi samassa kohtaa kuin äitini veljellä, jota en ole koskaan tavannut, mutta luomi oli kuuluisa. En enää ole varma mitä sukulaiseni kuuluisa luomi kertoo minusta, mutta sen verran voin paljastaa, ettei äitini veli ollut Marilyn Monroe. Se oli tietenkin helppo päätellä. Ei siitä, että veli oli mies, tai siitä, että Marilynin luomi ei ollut oikea, vaan siitä että sinun luomesi on silmän ja korvan välissä.

Kun kerran päätän jotain, minut on helppo horjuttaa päätöksestäni, varsinkin melkein järkevin perusteluin. Jos mieltäni ei muuteta, kuljen suurella varmuudella kohti päätöstäni, meni syteen tai saveen, koska tahtoni ei anna periksi. Se on välillä aika rankkaa, olet ehkä huomannut. En tietenkään kuuntele kaikkien mielipiteitä, mutta voin kertoa varmasti, että sinä saisit minut puhutuksi pois sillankaiteelta tai leipomaan joulutorttuja juhannuksena. Sillankaiteesta ei kannata vetää johtopäätöksiä, en ole mitenkään itsetuhoinen, korkeintaan tylsistynyt joskus.

Halusin kirjoittaa jotain kaunista pöydälle jättämääni itsemurhakirjeeseen, mutta en keksinyt mitään. Ehkä koska ei oikeasti ollut mitään itsemurhaa, eikä kirjettä. Ei edes syytä tehdä sitä. Painoin kyllä veitsen ranteelleni nähdäkseni miltä se tuntuu. Kuitenkin todennäköisin syy, miksi olisin tehnyt itsemurhan olisi tylsyys. Kirjeeseen kirjoittaisin ehkä jonkun vitsin ja syyksi kertoisin todenmukaisesti tylsyyden, tai koska minua huvitti. Tietenkin jättäisin kirjeen jälkeeni, haluan aina selittää. Harvoin kuitenkaan selitän, ellei joku tivaa selitystä. Nimenomaan tivaa, eikä vain kysy, koska haluan olla varma, että selitys oikeasti halutaan kuulla. En selitä turhaan. Toisaalta, ei minua haittaa selittää turhan takia, mutta en ikinä tee sitä ellei ole pakko, luultavasti suojelen itseäni asian loppuun ajattelemiselta. Enkä ikinä viiltäisi ranteitani, liian mielikuvituksetonta. Leijailen mielelläni vaaleanpunaisilla pilvillä, jotka eivät ole oikeasti vaaleanpunaisia, vaan syvän turkooseja. Vaaleanpunaiset pilvet on käytetty jo loppuun.

Minkälaista vessapaperia te käytätte? Kysyn, jos hienojen rouvien keskustelu ripsiväristä ärsyttää. Minusta keltainen paperi on kiinnostavampaa kuin valkoinen, jossa on lampaita.

Minä olen valehtelija. Mietin mitä voisin sanoa, jos joku kysyy syytä johonkin asiaan, joka vaikuttaa tärkeältä. Usein voisin kertoa totuudenkin, mutta ehkä on helpompi valehdella, jos on kerran nähnyt kauheasti vaivaa keksiäkseen valheen. Toisaalta, jos joku kysyy jotain minusta voin ihan hyvin puhua tottakin. Kysyjän pitää vain kestää seuraukset. Minä teen mitä minulta vaaditaan. Useimmiten, en oikeasti. Voin olla perseen nuolija, jolloin kieleni ruskeus johtuu muustakin kuin liiasta kaakaon juonnista. Ehkä en oikeasti ole, mutta pidän kaakaosta, sen ainakin osaan sanoa varmasti, jos en muuta. Nyt kun kerrankin kuuntelet, en osaa kertoa itsestäni enempää. Mutta olenkin aina tarvinnut jonkun kysymään. Sinun ihosi on viileä, ruumiisi makaa vieressäni, et kysy mitään. Ehkä sinut kannetaan pian pois kauniissa arkussa, joka on tummaa puuta. Minä rakastan tummaa puuta. Haluan oman kodin, jossa on tummat lattiat. Voin antaa sinun valita seinien värit, mutta en lupaa luovuttaa riitelemättä. Minulla on vahvat mielipiteet asioista kuten seinien värit. Tietenkin voit väittää vastaan, koska sinua ei kanneta pois arkussa, koska makaat siinä vierelläni nyt.

Ihosi lämpenee kun nostat kahvikupin yöpöydältä ja kääriydyt lakanoihin. Heräsit silloin kun puhalsin sinua korvaan ja halusit tietenkin kahvia. Olen vuodattanut itseni tyhjälle huoneelle, valokuvalle, joka on piirongin päällä. Oikeasti se valokuva ei ole piirongin päällä, oikeasti näen sen silmissäni. Olisi romanttista sanoa, että se on sydämessäni, piirtyneenä sinne ikiajoiksi, mutta en voi sanoa niin. En, vaikka myönsinkin olevani valehtelija. Kuva on vain mielessäni, sitä ei koskaan otettu. Tai otettiin, mutta ei oikealla kameralla. Muodostin sormistani kameran, sanoin tööt, ja hymyilin ja jatkoimme yhdessä hiekan syömistä neliskulmaisella hiekkalaatikolla. Oikeasti se ei tietenkään ollut neliskanttinen, vaan suorakulmio, mutta kuvasta sitä ei voi kertoa varmasti, koska istut nurkassa. Oikeasti kuva ei edes ole sinusta, vaan punaisesta traktorista, mutta siinä silti istuu poika, jota en tuntenut. Nyt tunnen miehen, mutta en tiedä tunnetko sinä minua. Olenko vain tyttö, jolla maistuu hiekka, mutta ei kahvi.

Hieraiset nenälläsi poskeani ja omaan nenääni leijuu kahvin tuoksu voimakkaampana kuin äsken. Voimakkaampana kuin on mukavaa, mutta nyt se on mukavaa, koska se on sinun aamukahvisi ja minä pidän sinusta, koska juot kahvia. Lupaan juoda suullisen kahvia, että huomaat kuinka pidän sinusta enemmän kuin jostain toisesta joskus. Et anna. Kerrot, että paras tapa kertoa pitävänsä sinusta on antaa sinun juoda kahvisi ja olla vain. Lasket tyhjän kupin pöydälle ja kierrät kätesi ympärilleni peiton alla. Osoitat katossa olevaa vihreää läiskää. Rakastat sitä kattoa enemmän näin kuin jos se olisi kokonaan valkoinen. Tietenkään katto ei ole oikeasti valkoinen. Tai siis on se, mutta voin sanoa, ettei se ole koska siinä on vihreää. Käsket minun lopettaa ajattelun ja puhallat kahvista ilmaa korvaani. Ehkä sinä tunnet minut.

A/N: No?
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 16:07:05 kirjoittanut Snoop. »
Tehdään foliohattuja ku tuun.
t:isi

Smarou

  • ***
  • Viestejä: 364
Vs: Puhalla mun korvaan [PG, one-shot]
« Vastaus #1 : 18.10.2008 16:12:26 »
Oi kun oli herttainen

Jollain tapaa ihanan mutkikas. Rehellinen.

Oli nautinnollista lukea hahmon ajatuksen juoksua, se kulki niin todenmukaisesti, kävi siellä, kumosi sen ja palasi, kävi jossain muualla muttei koskaan päätynyt mihinkään.

Alussa tuli hassu olo että kertoja ei edes pitänyt "sinusta". Että suhde olisi kovin yksipuolinen, että kertoja antaa ja antaa eikä koskaan saa mitään takaisin.
Lainaus
Tai ehkä minä en jaksa enää. Haluan kertoa kuka minä olen, mitä minä olen ja mitä minulle oikeasti kuuluu. Pakotan sinut kuuntelemaan.
Sitten se tasaantui tähän ajatuksen juoksuun. Omalaatuista rakkautta ja ihastumista.

Lopussa kävi pieni katkeransuloinen kaiku kun hahmo katseli olematonta valokuvaa. Viimeisenä pieni ele pyyhkäisi kertojan ajatukset pois ja jätti lämpimän onnellisuuden tunteen.

Kiitos, tämä oli kovin suloinen ja mielenkiintoinen. Löysin aavistuksen itseänikin tästä, ja se sai minut pitämään tästä entistä enemmän. Oikein onnistunut minun mielestäni.

Kiitos.
~Kuin sokea auringosta, minä kerron teille rakkaudesta~

Paperinukke

  • ***
  • Viestejä: 8
  • Human waste
Vs: Puhalla mun korvaan [PG, one-shot]
« Vastaus #2 : 20.10.2008 23:07:26 »
Pidin kovasti tästä.

Kerronta oli hauskaa ja sellaista... En tiedä... no kuitenkin sellaista hyvää erityisellä tavalla jota en osaa kuvata.

Tässä illalla yksin puuhastellessä tämä oli täydellinen lukuvalinta (valintahan tapahtui selaamalla "öö.. joku one-shot... hmmm.. toi kuulostaa ihan kivalta." oikeastaanhan olin lopettaa kesken ekan kappaleen, mutta luin sen kappaleen loppuun edes ajattelematta että luin sen loppuun ja sen lopun suloisuus koukutti).

Nauroin tuolle vessapaperi jutulle.

Liekö väsymys yllättänyt, mutta loppu tuntui sekavalta...

Joka tapauksessa pidin kovasti tästä sellainen suloinen ja hauska höpötys joka sopi tähän iltaan, tunnelmaan, puuhasteluun, minulle... Kiitos.
This is your life, and it's ending one minute at a time.

Chooz

  • Slackerbitch
  • ***
  • Viestejä: 173
  • ava by liescontinue@lj
    • I'm so pretty.
Vs: Puhalla mun korvaan [PG, one-shot]
« Vastaus #3 : 23.10.2008 18:06:31 »
Smarou Kiitos kommentista, kiinnostavaa kuulla, mitä muut ajattelee tästä, ku tässä on ehkä puolet musta ja puolet jotain muuta. Ja tarkotus oli olla tällänen vähän höpsö. Tai en osaa selittää.

Paperinukke
No tämähän on aika sekava, ihan tarkotuksella (en kyllä muutenkaa tykkää harrastaa rautalangasta vääntämistä). Kiva kun luit kuitenki loppuun, sittehän mä olisn täydellisesti epäonnistunut, jos tätä ei olis viittiny edes loppuun kahlata. Kiva kun tykkäsit.

Ja muut ihmisetkin voivat tehdä yhden höpsön täällä iloiseksi. Tiedätte varmaan miten?
Tehdään foliohattuja ku tuun.
t:isi