Title: Anna itsellesi mahdollisuus
Author: Karakuriningyou
Beta: -
Genre: Fluff
Pairing: H/D
Rating: K-11
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä mielikuvitukseni.
Varoitukset: Kliseitä (anteeksi). Viittauksia vähän ja vaikka mihin.
Summary: Draco raahaa Harryn mukaansa uimaan.
A/N: Haha, itse pidän tästä kovasti, tämän kirjoittaminen oli hauskaa. Hyväntuulinen, puolisenvuotta sitten kirjoitettu, aika lyhyt, pikku fluffy söpöily.
Nimi ärsyttää minua valtavasti, mutta "Vesileikkejä"-nimisiä ficcejä löytyy luultavasti kolmetoista tusinasta, joten... *huokaus*
---
”Harry, tule uimaan!”
”Minä en ole tulossa. Vesi on taatusti kylmää.”
”Tämä on ihanan lämmintä.”
”Sinä yrität huijata minua, Draco Malfoy. Näen, että huulesi ovat siniset.”
”Tule lämmittämään minua.”
Harry tunsi punastuvansa.
”Sinä tiedät, ettei meidän välillämme ole mitään”, hän tuhahti huuliaan mutristaen.
”Tiedän, tiedän. Älä viitsi olla tuollainen Harry, tule uimaan”, Draco maanitteli ja heilutteli käsiään vedessä.
”En minä oikein tiedä…” Harry mumisi ja kietoi kädet ympärilleen. Iho oli kananlihalla ja hän tärisi päästä varpaisiin. Hän katui syvästi, että oli ylipäätään tullut tänne. Mitä ihmettä hän oli ajatellut lähtiessään Draco Malfoyn mukaan?
Harryn ajatukset katkesivat huutoon. Hän käänsi katseensa veteen ja näki Dracon räpiköivän ja yrittävän pysyä pinnalla. Pojan kasvoilla oli pelokas ja epätoivoinen ilme.
”Harry!” hän huusi ja herätti toisen horroksestaan.
”Draco!” Nopeasti Harry juoksi kylmään veteen ja Dracon luokse. Toinen oli vajonnut pinnan alle.
”Draco?” mustatukkainen nuorukainen kysyi hätääntyneenä katsellessaan vettä ja yrittäessään tavoittaa toisen sen syvyyksistä.
Draco nousi pintaan Harryn takana. Hän kietoi käsivartensa nauraen toisen vyötärölle. Harry huudahti pelästyneenä häpeäkseen varsin epämiehekkäästi ja yritti kääntyä, mutta vahvat kädet lukitsivat hänet paikoilleen.
”Helvetti, Malfoy!” Harry huusi kimpaantuneena ja yritti irrottautua toisen otteesta. Draco laski päänsä hänen olalleen.
”Sinä olit huolissasi minusta”, hän kuiskasi ja siveli Harryn vatsaa kädellään.
”Minä en ollut huolissani sinusta”, Harry tiuskaisi.
”Sinä pelkäsit, että minulle sattuu jotain”, Draco jatkoi kuiskettaan ja painautui tiiviimmin vasten Harryn selkää.
”Minä en pelännyt puolestasi!” Harry älähti.
”Sinä rakastat minua”, Draco supatti ja painoi huulensa Harryn kaulalle.
”Minä en voisi ikinä rakastaa sinua”, Harry vingahti syyllisesti. Dracon huulet kulkivat hänen kaulallaan, kädet sivelivät kylkiä ja hivuttivat uimahousut kapeilta lanteilta. Harry tärisi häntä vasten ja oli unohtanut rimpuilunsa.
Draco hymyili itsetyytyväisenä. Hän oli saanut Harryn veteen, huolestumaan itsestään, saanut toisen värisevänä syleilyynsä ja alastomaksi. Hän laski kätensä toisen puolikovalle komeudelle ja veteli muutaman kiusaavan vedon. Harry hengitti raskaasti ja Draco tiesi toisen tuntevan hänen erektionsa takamustaan vasten. Ei se ainakaan vielä näyttänyt tätä haittaavan.
”Draco”, Harry henkäisi. Toinen hänen käsistään kohosi Dracon hiuksiin ja toinen painautui Dracon hänen vyötärölleen kietomalle kädelle.
”Niin, Harry?” Draco kuiskasi voitonriemuisena.
Harryn ote toisen hiuksista kiristyi.
”Mitä sinä teet?” hän kysyi kireästi.
”Valmistelen sinua”, Draco vastasi hymyillen.
”Valmistelet minua mihin?” Harryn äänessä oli tietty varoittava sävy, joka kehotti astumaan muutaman askeleen kauemmas. Draco vähät välitti.
”Ajattelin viedä poikuutesi”, vaalea luihuinen myhäili. Epämääräisesti karjahtaen Harry riistäytyi irti hänen otteestaan.
”Sinä et enää koske minuun! Ikinä!” hän huusi pelästyneenä ja kuin itsestään kädet hivuttautuivat sirolle takamukselle. Harryn silmät laajenivat järkytyksestä.
”Missä minun – ”, hän aloitti, mutta puhe lakkasi kuin seinään hänen nähdessään tyytyväisen virneen Dracon kasvoilla. Luihuinen heilutteli hänen uimahousujaan sormissaan.
”Anna tänne!”
”Ei, enpä taida”, Draco virnisti ja lähti juoksemaan kohti rantaa. Harry oli pian hänen perässään.
Harry ei tiennyt mitä tapahtui. Äkkiä hän vain löysi itsensä makaamasta ruohikkoiselta rannalta ja tunsi Dracon huulet omillaan. Kädet painoivat hänen kätensä ranteista maahan ja Draco makasi hänen jalkojensa välissä.
”Draco”, hän parahti. Toinen ei vastannut.
”Sinä tiedät, ettei meistä voi ikinä tulla mitään.”
”Miksei?” Draco kysyi hiljaa ja painoi päänsä hänen olalleen.
”Minulla on tehtäväni. En voi jättää sitä tekemättä, koko velhomaailma luottaa minuun. Ja kaikki läheiseni ovat vaarassa niin kauan kuin Voldemort on elossa”, Harry selitti hiljaa äänellä, joka kertoi hänen selittäneen asian kymmeniä kertoja ennenkin.
”Minä olen muutenkin vaarassa. Harry, minä petin vanhempani, petin vereni ja Voldemortin! He etsivät minua ja janoavat vertani lähes yhtä paljon kuin sinunkin, vanhempani ehkä vielä enemmän”, Draco huusi kärsimättömänä. Hän oli kohottautunut käsiensä varaan ja katseli Harrya ylhäältä.
”Anna minun rakastaa niin kauan, kun minulla on mahdollisuus. Anna itsesi rakastaa ennen kuin sota kovettaa sydämesi. Anna minun tukea sinua, kantaa sinut läpi vaikeiden aikojen ja olla kanssasi.”
Harry katseli Dracon kasvoja. Hän tunsi huuliensa nykivän ja purskahtikin pian nauruun.
”Mitä sinä naurat siinä?” Draco huudahti loukkaantuneena.
”Tuollaiset puheet eivät sovi sinulle”, Harry hekotti. Draco päätti vaientaa toisen ja painoi huulensa tämän huulille. Hetkessä Harry hiljeni. Draco toivoi toisen vastaavan suudelmaan, antavan jonkun merkin, mutta sitä ei kuulunut. Hän oli jo kohottamassa huulensa toisen huulilta, kun Harry pitkän sisäisen taistelun jälkeen viimein kietoi kätensä hänen hartioilleen ja veti lähemmäs itseään syventäen suudelmaa. Dracon kieli luikersi rohkelikon suuhun ja kädet laskeutuivat alemmas pitkin toisen vartaloa. Hän painoi lantionsa vasten Harryn lantiota kirvoittaen mustahiuksisen pojan huulilta paljonpuhuvan voihkaisun.
”Draco?”
”Harry.”
”Minä taidan olla ihastunut sinuun…”
”Tulihan se sieltä.”
Harry löi Dracoa käsivarteen. Pojat makasivat vierekkäin ruohikossa. Kumpikaan ei tuntenut viileää tuulta alastomalla vartalollaan, kun he painautuivat toisiaan vasten laskevan auringon punertamaa taivasta katsellen.
”Sinä tiedät kyllä, mitä sinun pitäisi vastata!”
”Ai niin. Kiitos”, Draco kiusasi.
”Minä lähden pois!” Harry tiuskaisi ja oli jo kohottautumassa istumaan, kun Draco pyörähti hänen päälleen.
”Et taida, vaan olet. Minäkin pidän sinusta oma, pieni, typerä, ärsyttävän täydellinen, maailmanpelastaja rohkelikkoni.”
”Leperteletkö sinä minulle?”
”En, minä vittuilen sinulle.”
”Ah, hyvä niin.”
---
A/N2: Mmm... Ehkä tämä on vähän mitäänsanomaton, mutta kommenttia arvostaisin silti kovasti.
